minun

on kuusi vuotias,tänä vuonna 7-vuotias.
en oikein tiedä miksi kutsua hänen "tautiaan"tai "ongelmaa",miksi lie sitä edes kutsua....
minulla on myös 8-vuotias tytär ja pienestä pitäen sisarukset ovat pitäneet yhtä.vanhempi oppi kauhian nopeaan asioita,lähti kävelemään n.9kk:den ikäisenä kun taas toinen yli vuoden ikäisenä.
kuopus ei oppinut samaan tahtii vanhemman kanssa ja kaikki vaan hoki minulle että jokainen omaan tahtiin kasvaa ja kehittyy...juu niihän sen on mutta kun merkit olivat silloin jo selvät mitkä on nyt helppo huomata.
sitä ei huomannut niin selvästi kun toinen jäi vähän toisen taakse.neuvolassa kun nuorimmainen oli kolmen otin asian puheeksi niin sanottii että jos hän kokee asian niin että kun toinen osaa hänen ei tarvitse osata....
puhuminen kyllä sujuu ihan normaalisti ja hän oppi puhumaan ihan ajallaan,mutta puhumisen tarkoitus ei ollut selvä.
käden taidot ja piirtäminen oli vaikeaa..värittää osattiin mutta kuvioiden kanssa oli ongelmia.
on edelleenkin.
tyttäreni ei tajua asioita...hän ei muista mitä sanotaan ja käden taidot ovat no asteikolla 1-10 niin 6.
tässä pari esimerkkiä...pyysin sammuttamaan keittiöstä radion..hän kävi sammuttamassa valon....
pyysin tuomaan pikku veljelle vaipan..hän toi tutin..
olemme käyneet lastenpsykologilla ja kouluun tänä vuonna ei mennä ja ens vuonna mennään sitten erikoiskouluun.
tuntuu niin pirun pahalta kun ei hän ymmärrä enkä tiedä miten pystyisin auttamaan.ainut neuvo psykologilta oli että lauseet oltava lyhyitä.no oli ne kuinka lyhyitä tahansa ni ei välttämättä mene perille.
tämän kuukauden aikan pissa on tullut housuun muutaman kerran kun ei ole kerennyt vessaan.ei muista tiettyjä sääntöjä(portaiden portti oltava veljen takia aina kiinni ja se jää auki..ennen ei ongelmaa)
tyttäreni kyllä syö itse,pukee,leikkii ihan niin ku kuka tahansa 6-vuotias mutta ajatus ei vaan kulkeudu perille asti.
kengän nauhoja ei osata solmia.
lista voisi jatkua äärettömiin.
onko kelläkään muulla vastaavaa?
tytteri on myös näprättävä kokoajan jotain ja jostain syystä hän piilottelee sukkia...
miten olette toimineet?
lapseni saavat rakkautta ja hellyyttä mielinmäärin joten eivät ole jääneet milläänlailla sitä ilman.
ollaan autettu piirtämisen kanssa,luettu satuja leikitty,tehty kaikkea ja neuvot olisivat tarpeen mitä voin tehdä?
tulevaisuus huolestuttaa.pysykologi sanoi että numerot laskemiset ja lukeminen kyllä sieltä tulevat..ajan kanssa mutta silti hänen tulevaisuus pelottaa.
koulussa hänet voidaan ottaa helposti silmätikuksi koska ei ymmärrä.sama pätee aikuisiässäkin.
ehkä mä ajattelen liian pitkälle asioita mutta ne todellakin mietityttävät, eikä minua hävetä sanoa että tyttäreni on jäänyt kehitytksessä jälkeen.vaikkakin sitä jotkut kummaksuvatkin.
jotenkin tuntuu että on yksin asian kanssa.välillä tuntuu että hermot ei kestä kun saa samasta asiasta kymmenen kertaa sanoa vaikka ei hän sille mitään voi.
tuntu hyvältä kirjottaa tänne ja kertoa oma juttu.ehkä jollakin on samanlainen tapaus tai samankaltainen.

aurinkoista loppu kesää kaikille!!!