Ammatillisesti ohjattu vertaistukiryhmä

voi sekin tökkiä aluksi, vaikka suuren trauman kokeneille osanottajille on pelisäännöt tehty selviksi, esim. ei pidetä omaa traumaa "arvokkaampana ja suurempana" kuin toisen, ei arvostella, ei "katsota" ikää, sukupuolta, sukupuolista suuntautumista, ihon väriä ym. Ja silti osanottajat alkavat vähätellä toisen kokemusta, esim. siksi, että trauman kokenut on kokenut ns. epätavallisen trauman tuossa ryhmässä, missä sinänsä on saman kokeneita. Aluksi siis erilaisuutta voi olla vaikea hyväksyä ja vihjailua ja piikittelyä tulla. Psykologi tai sosiaalipsykologi laittaa tuossa tilanteessa ryhmän kuriin, jotta luottamus ja avoimuus (ja hyvät hoitotulokset) ryhmässä säilyisi ja kasvaisi. Ihminen on keskeneräinen suuren trauman koettuaankin, mutta hoitavalla ryhmällä voi ajan kuluessa kokea kasvunkin! Ja vapautua vihasta ja katkeruuudesta sekä aloittaa oman elämänsä uudestaan.

En uskaltaisi tulla ryhmään, missä ei ole ammattiohjausta (esim. Lahden tai Tampereen - onko niissä ammattiohjaaja?). Siinä on se vaara, että tulee toisen traumansa painiskelevan taholta syödyksi ja trauma vain pahenee huippuunsa. Se ei näin synnytä uutta uskoa elämään, eikä voimaannuta jatkamaan elämää maksimaalisin kyvyin.

Esim. tälläkin palstalla on se vaara, että jos joku luottaa siihen (hakee jotain apua), voi saada puukon selkäänsä, ja pahimmassa tapauksessa tällainen käsittelemätön trauma kasvattaa traumataakkaa ja repii vielä vanhojakin traumoja auki, vaikka ne aika hyvin olisi käsitelty. Tämä on keskustelupalsta, eikä sinänsä "hoitohuone".
1284
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

On kuitenkin mietittävä kaikki oman sairautensa suhteen ja luotettava hoitavaan lääkäriin ja ammatilliseen apuun. Vertaistuki toteutuu,kun saa kertoa oman tilanteensa, kuulla muiden tutkimuksista ja diagnooseista.

Olen itse hakenut rohkeutta täältä. kun edessä on ollut joku outo tutkimus. Esim histamiinialtistukseen mennessäni tiesin, että on tärkeää kertoa sille tutkijalle heti ne tuntemukset. Minulla lopetettiin kolmanteen, koska jo toisen jälkeen alkoi oireet ja kerroin niistä. Oli tietenkin inhottava olo, mutta sain avaavaa ja tilannetta seurattiin kunnes kykenin lähtemään.

Ikävintä tällä palstalla on ollut inttäminen ja saman jauhaminen, riitelemättäkin voi eriäviä mielipiteitä esittää. Olemme yksilöitä ja meillä kai sairauksissakin on variaatioita. Astman lisäksi minullakin on työpaikan sisäilmasta johtuvia ongelmia. Seuraavaksi menen tähystykseen, jospa se siitä ... kiitos teille jotka jaatte tietoa tutkimuksista...

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


ToinenKuolema kirjoitti:

voi sekin tökkiä aluksi, vaikka suuren trauman kokeneille osanottajille on pelisäännöt tehty selviksi, esim. ei pidetä omaa traumaa "arvokkaampana ja suurempana" kuin toisen, ei arvostella, ei "katsota" ikää, sukupuolta, sukupuolista suuntautumista, ihon väriä ym. Ja silti osanottajat alkavat vähätellä toisen kokemusta, esim. siksi, että trauman kokenut on kokenut ns. epätavallisen trauman tuossa ryhmässä, missä sinänsä on saman kokeneita. Aluksi siis erilaisuutta voi olla vaikea hyväksyä ja vihjailua ja piikittelyä tulla. Psykologi tai sosiaalipsykologi laittaa tuossa tilanteessa ryhmän kuriin, jotta luottamus ja avoimuus (ja hyvät hoitotulokset) ryhmässä säilyisi ja kasvaisi. Ihminen on keskeneräinen suuren trauman koettuaankin, mutta hoitavalla ryhmällä voi ajan kuluessa kokea kasvunkin! Ja vapautua vihasta ja katkeruuudesta sekä aloittaa oman elämänsä uudestaan.

En uskaltaisi tulla ryhmään, missä ei ole ammattiohjausta (esim. Lahden tai Tampereen - onko niissä ammattiohjaaja?). Siinä on se vaara, että tulee toisen traumansa painiskelevan taholta syödyksi ja trauma vain pahenee huippuunsa. Se ei näin synnytä uutta uskoa elämään, eikä voimaannuta jatkamaan elämää maksimaalisin kyvyin.

Esim. tälläkin palstalla on se vaara, että jos joku luottaa siihen (hakee jotain apua), voi saada puukon selkäänsä, ja pahimmassa tapauksessa tällainen käsittelemätön trauma kasvattaa traumataakkaa ja repii vielä vanhojakin traumoja auki, vaikka ne aika hyvin olisi käsitelty. Tämä on keskustelupalsta, eikä sinänsä "hoitohuone".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu