Alkoholiin suhtautuminen on usein uskonnonomaista.
Järkisyyt ohitetaan tunteella.
Argumentit ohitetaan mielipiteellä.
Mantroja hoetaan "Jokainen päättää itse elämästään".
Lainataan kirjoituksia.
Silti kaikki tämä vain siksi ettei kohdata totuutta, aitoa, lopullista.
Järkisyyt ohitetaan tunteella.
Argumentit ohitetaan mielipiteellä.
Mantroja hoetaan "Jokainen päättää itse elämästään".
Lainataan kirjoituksia.
Silti kaikki tämä vain siksi ettei kohdata totuutta, aitoa, lopullista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotkut ovat täällä väkisin vääntäneet AA:ta, sekä raittutta uskonnoiksi, mutta "alkoholi-uskonto" ylittää kaiken.
Juova alkoholisti ei usko ketään, ei mitään, ja itseään vielä vähemmän. Hän on täysin vailla mitään ideologiaa, aatesuuntaa, uskontoa, koska ajatuksissa on vain se, mistä saisi lisää viinaa.
Hänen suhtaumisessaan alkoholiin ei ole edes ripaustakaan mitään uskoa/uskontoa, koska häntä hallitsee riippuvuus, eikä mikään muu.
On se nyt vaan uskottava, että AA-järjestöön on monella todellakin viha-rakkaussuhde. Mistä se kertoo? Minä en käsitä. Tartteeko nyt jotain järjestöä haukkua retostaa, jos se nyt on niin surkean mitätön. Höh.