Armeijasta vapautuksen saaneet..

En olis ikinä uskonut miten helpolla sen vapautuksen saa. Parin lykkäyskerran jälkeen tuli vapautus kun vaan vihjasi lääkärille siihen suuntaan että intti ei kiinnosta..

ei C papruja kovin helposti kikkailemalla saa. on niillä lääkäreillä sen verran tota silmää. mutta jos sulla on joku jonka takia vapautuksen voi saada niin ei muuta kun kerrot sen sille lääkärille. tosiaan moni aika pieneltäkin tuntuva syy voi johtaa vapautukseen. psyykkiseltä puolelta sellasetkin kuin pitkäkestoinen masennus tai muuten masennukseen taipuvaisuus riittää. jotkut fobiat myös, ja sosiaalisten tilanteiden pelko yms aiheuttaa C tai peräti D paperit. paniikkihäriötkin riittää. jos olet sairastanut joskus skitsofreniaa, niin saat C paperit. ei siis tarvitse juuri sillä hetkellä sairastaa. ADHD, autismi ja asperger riittää myös. puhevaikeudet kuten änkytys voi ainakin edesauttaa vapautusta.

joka ikäluokan miehistä n 80% käy armeijan. 10% menee sivariin ja loput 10% saa vapautuksen, noin se karkeasti ottaen menee. itse kuulun tuohon parhaimpaan kymmenykseen :P

Menin ekana päivänä heti lääkärin puheille. Vedin itkuraivarit ja sanoin etten todellakaan ole suorittamassa armeijaa missään muodossa ja jos minut armeijaan laitetaan tapan itseni ja kaikki muut ympäriltäni.

5 ja puoli tuntia armeijan palveluksessa ja kotiin ekana päivänä.

Suosittelen.

bhjhjhj

Voiko Aspergerin syndroomaan vetoamalla todellakin saada C-paperit? Mahtavaa,jos se on totta :)

Minä sain vapautuksen kun sanoin että akan kanssa on ero meneillä..Avioero
Niin meneillään..ja jos joudun olemaan täällä..Niin varmaan jonkun näistä pennuista hakkaan..olin pari vuotta vanhempi kun minun alikessu ja en voinu ihan kaikkea sille laittaa..Lopulta sain vapautuksen

Olen siis aivan täysin terve, ja kunnon töissä

Kutsunnoissa sain majuri J Nordlingilta (nimen saa kai kertoa täällä) A luokituksen, koska ei ole siis mitään vikaa, ei päässä eikä kropassa

Myöhemmin tulin katumapäälle, ja päätin että halaun olla vuoden kauemmin töissä tienaamassa joten varasin ajan Yliopistonkadulta yktiyiselle psykiatrian polille (Irene H) kerroin hänelle miten kokoajan tuntuu että kaikki "Kyttää" mua, ja miten pelkään väkijoukkoja, ja miten en ole koko elämäni aikana voinut syödä koulussa, jne jne. ei hän tarkistanut taustatietoja lainkaan, vaan kirjoitti asioita ylös

Käynti maksoi 70€

Pari päivää tästä, tuli postiin lausunto polilta, se vian esikuntaan, ilman sen kummempia liitteitä, meni pari viikkoa niin J Roinne oli myöntänyt vapautuksen syyllä F60

Mutta kannattaa siis ekaksi hankkia noi A-paperit, niistä on hyötyä eism töitä hakiessa jos ilmoittaa että on armeija käyty.

Eli se on HELPOMPAA kuin mitä väitetään, jos no yksityisellä, kunnallisella voi olla vaikeampaa, koska ne näkee koko historian, ja jos se on täysin puhas, niin ei välttämättä mene juttu läpi niin helpolla

Uskokaa tai älkää. Lättäjaloilla saa vapautuksen. Olin nuorena - ja vieläkin - ihan hyväkuntoinen kaveri. Ei siinä mitään. Mutta jalkani ovat aina olleet niin totaaliset lättäjalat, että pääsisin niillä lääkärikirjan kuvitukseen. Väitin, että liikkuminen on jalkojeni takia kivulloista, eikä jalkatuetkaan apua tuo. Kun katsoo jalkojani, tarina oli kohtuullisen uskottava. Siinä se, eikä mennyt vuotta hukkaan!

Sain vapautuksen paniikkihäiriön vuoksi. Minut oli kutsunnoissa määrätty armeijaan A-papereilla, kunnes aloin taas saamaan paniikkikohtauksia, joista olin kärsinyt jo nuorempana. Menin lääkäriin (yksityiselle) ja sieltä psykiatrille, josta laitettiin paperit sairaudestani eteenpäin. Sitten tuli kirje, että määräys astua palvelukseen on peruttu. Sitten oli joku tarkastus aluetoimistossa, jossa suorastaan työnsivät C-paperit kouraan.

Sairastumalla pentuna 1-tyypin diabetekseen.

Aikoinaan kutsunnoissa viskattiin D-paperit.

Jos pokka kestää. Kerro olevasi homo. Tosiaan homo ja kerro kuinka sinua alkaa hermostuttamaan jos olet miesten ympäroimänä. Yks pelle mun luokalta sano tollein ja sai heti c:n paperit.

Toinen on jos sinulla on migreeni. Jos on tälläinen tila niin kerro että migreeni kohtauksesi alkavat yleensa tunkaisesta sisäilmasta,kovista äänistä ja unen puutteesta. Saat varmasti B:n paperit ja ehkä C:n paperit. C tosin on vaikempi saada migreenista, mutta jos armeijassa valittelet sitä tarpeeksi pääset pois tai saat kolmio lääkkeitä, millä saat vapautuksen kaikesta kun nappaset sellaisen( Vartio,Ammunnat päivystykset jne.) Yks p kauden tupalainen sai aina 6tunnin vp:n kun veti yhden taikanapin naamariinsa.

c-paperit sain marssimurtumien takia.lääkäri laittoi vielä että uusiutuvat 100 varmasti.

Palvelus on vähintään puoli vuotta ajanhukkaa. Sen ajan voisi käyttää kouluttautumiseen tai työelämään. Sitten ihmetellään miksi Ruotsin taloudella menee paljon paremmin kuin Suomen. Tosin armeijan työhenkilökunta on luultavasti eri mieltä.

Mikäli sulla on perhetuttu lääkäri ja kuulut suomenruotsalaiseen sukuun, voit pyytää vapautuksen kokonaan. Perusteena vaikka kylmäihottuma.
Suomenruotsalaisten sankari Carl Haglund teki niin.

Ahvenanmaan ulkosaarilla ei ilmeisesti varhain keväällä ole kylmä, kun Calle lahtaa haulikolla muuttolintuja jopa rauhoitettuja.
Pikku snapsi silloin tällöin pitää kylmän loitolla.

"Olisi kiva kuullu tarinoita siitä, miten juuri sinä olet saanut vapautuksen armeijasta? onko se niin helppoa, kuin huhutaan?"

Yleensä riman alittaminen on helppoa.

Työhönotto haastattelussa kysyn aina sotilasarvon.

Kunnostautuminen armeijassa on aina iso plus, työhönotossa.

Kun ilmoittaa, ettei armeijan käyminen ole kiinostanut, vedän siitä omat johtopäätökseni. Näissä asioissa on turha selitellä.

Mikäli armeijan suorittamattomuudelle on olemassa terveydellinen tai muu oikea este, on se viisasta sanoa heti suoraan ja rehellisesti.

Carl Haglund sai tutulta lääkäriltä lausunnon, jolla vältti armeijan ja sivarin. Hän halusi opiskella kieliä.

Ihmeellistä, että hän haluaa estää suomenkielisten kielten opiskelun.
Kylmä allergia ei vaivaa, kun hän ahvenanmaalaisten kavereidensa kanssa lahtaa keväisin vesilintuja. Haahkat on tapettu sukupuuttoon.

Tässä tulee työnantajan edustajan mielipide:
Ennen emme välittäneet armeijan käymisestä, mutta kun joskus palkkasimme erään vapautuksen saaneen. Niin nykyään armeijan käynti on "pakollista". Tämä vapautuksen saanut oli saanut vapautuksen ihan aiheellisesti, psyykkisistä syistä. Ja kyllä sen töissäkin huomasi. Ei pää kestänyt yhtään jos tuli kiireinen päivä. Aina saikulle kun työ muuttui henkisesti tai fyysisesti raskaaksi. Ja saikun hän sai jo puhelimessa. Soitti lääkärille ja sanoi ettei pää kestä. Nykyään haluamme vain terveitä miehiä töihin ja luotamme että armeijan käyminen kitkee ainakin pahimmat tälläiset em. tapaukset pois.
Armeija sinänsä on turha meidän yrityksessä, mutta emme ota enää riskejä

Tämähän on nykyään ilmoitusluontoinen asia haluaako käydä armeijan vai sivarin. Ei siinä ole sen kummempaa!

Sain C-paperit ku jouduin psykoosiin ennen ku piti lähteä armeijaan. Rajun päihteiden käytön lopetin seinään, psykoosi puhkesi ja siitä sitten suljetulle osastolle syömään kaiken maailman lääkkeitä. Lääkäri laitto jonkun lausunnon suoraan Parolannummelle mitä en koskaan nähnyt. Oishan se ollut varmaan hieno kokemus käydä se armeija, mutta ei voi mitään ku psyyke hajoo käsiin. Psykiatrin mukaan en pääse armeijaan enää vaikka haluaisin. Perusteli että jos psykoosi puhkeaa uudestaan armeijassa niin valtio joutuu korvaamaan kaiken, joten ne ei todellakaan mitään psyykosipotilaita sinne ota :D . Siellä vissiin pitää jossain määrin valvoa ja tulee stressiä niin siitä se voi puhjeta uudestaan.

Eihän tuota ihan psykoosiin asti olisi tarvinnut mennä. Käy nyt sitten 3 k:n välein TE-keskuksen tanttojen juttusilla kuuntelemassa miten saamaton jätkä olet. Anelehan sitten elantosi ja ole kiltti poika!

Mä jouduin aikoinaan kesken pois vähän puhutun vaivan nimeltään paruresis takia. Eli käytännössä katsoen kysymys kyvyttömyydestä virtsaamaan julkisessa vessassa,mistä seuraa vaikea ja kivuliaspaineinen virtsaumpi. Kärsin tuolloin tuosta vaivasta, minussa ei ole mitään muuta vikaa vaan olen kaikin puolin normaali mies, silloin ja nykyäänkin. Ei mitää havaintoa mistä ja milloin tämä vaiva alkoi, mutta oli jo ala-asteaikoina. Enkä kehdannut kertoa kellekään vaan menin intoa puhkuen varuskuntaan ajallaan pieni pelko takataskussa jos homma ei suju siellä.

Voi kuulostaa pikkuvialta mutta mietihän jos ei saa kustua juuri lainkaan siellä 14 kopin vessassa, kun et ole saanut kustua siellä monen yrityksen jälkeen ja on rakko umpitilassa ei oikein saa omin toimin kustua missään muuallakaan helpolla. Ja jos kuseminen onnistuu ehkä 26 tunnin välein ja siitä kovapaineista kusihätää suurin osa, todettiin sairaalassa jossa minulle laitettiin katetri yöksi ja sieltä holahti heti huomattavan monta litraa, että liian suuri riski nuoren miehen terveydelle, munuaisille ja rakon kunnolle, eli kotiutus siviilielämään jossa kuseminen onnistui joten kuten. Liian kallis hinta yhdestä pienestä asepalveluksesta olisi elinikäiset vauriot, sanottiin.
Kolmisen viikkoa taisin olla siellä. Olin tottunut juuri arkeen siellä ja viihdyin. Katetrointi on yksi hirveimpiä kokemuksena mutta kuulemma sairaanhoitajille siellä rutiinia ja meitä samasta vaivasta kärsiviä kotiutetaan ja siirretään C-luokkaan useampi vuosittain, asiasta harvoin vain puhutaan julkisesti. Samalla kertaa joutui samassa sairasosastossa 2 varusmiestä pois unettomuuden takia. Se on yleinen syy myös kuulemma vaikka ensin voisi kuulostaa pieneltä vaivalta, mutta oikeasti hirveä vaiva.

Kova paikka oli kun kotiin joutui, kun oli motivaatio ja paljon suunnitelmia inttiajalle. Jäi monet armeijakokemukset kokematta. Vaikeinta oli asian selittely miksi olen tullut pois mutta olen pitänyt linjaa että en availe syytä tarkemmin ulkopuolisille, lähin piiri ja tyttöystävä silloinen ja sen jälkeiset on saaneet tietää.
Yksikään vastaus selityksillä tai ilman ei yllätyksekseni ole ollut negatiivinen asian suhteen vaikka itse syyllistin pitkään sisimmissäni itseäni kelvottomana isänmaan palvelijana kun "pikkuvaivan" takia jouduin tulemaan pois, se kiihko suorittaa se oli niin kova että ajattelin että olisin vaan kärvistellyt...

Nyt vasta ymmärtää että ei ollut pikkuvika ja siihen onneksi saa apua myös sitten siviilielämän kuvioita ajatellen.

Jos jollain taipumusta samaan kiusalliseen vaivaan, niin älkää jääkö yksin sen kanssa vaan menkää puhumaan vaikka terveydenhoitajalle ja jos se ei ota asiaa vakavasti niin toiselle. Tälle löytyy tieteellinen nimi ja diagnoosi sekä apua on olemassa, ei tarvi pelätä että lääkinnällistä vaan keskustelupohjaista keinojen etsintää, eikä se ole mikään viallisuuden merkki että vaivaa asia vaan siitä kärsii hyvin monet, asiasta ei vain puhuta.

Toisekseen muuten jos joku meinaa saada vapautuksen armeijasta että "ei huvita", tai mennä sivariin ilman aatteellista taustaa ihan vaan siitä syystä että ei huvita ryhdistäytyä ja olla armeijassa edes se 165 pv, niin voin sanoa että teette silloin aika ikävän virheen.

Eihän se nykypäivänä ole niin tarkkaa enää, ei välttämättä joka ihminen katso kieroon sitä jos ette ole armeijaa käyneet tai olette sen itse keskeyttäneet, mutta kaveriporukat ja oikeastaan joka ikisessä äijäporukassa sitten myöhemmin tulee aika ulkopuolinen olo kun porukka kertaa inttimuistojaan tuntitolkulla joka yhteydessä. Ja mie joka sieltä kesken pois laitettiin vaikka itse olisin halunnut suorittaa sen kunnialla läpi, joudun yleensä olemaan hiljaa tai sitten myöntelemään ja vastailemaan jotain ympäripyöreätä, asioihin joista minulla on ka kun en viitsi tai jaksa ruveta selittelemään, kun tuo minun vika ei ollut niitä ihan perinteisimpiä jalkavaivoja tai kolotuksia, ja jos sanoo karkeast yksityiskohtii menemättä vain terveydellisen syyn olleen syypää että kesken kotiutettiin niin sitten on taattua että selän takana alkaa arvuuttelu mikähän se mahtoi olla?

Että miettikää sitä sitten jotka asian kanssa epäröi mennäkkö vai eikö mennä armeijaan? Tilanne on kinkkinen vaikkei uskoisi, jatkossa, jos ei ole käynyt tai omasta kokemuksestani jopa silloinkin jos ei ole pystynyt suorittamaan vaikka kukaan ei tosissaan ole vielä tähän mennessä negatiivista sanonut, mutta olen selvästi jostain merkittävästä paitsi jäänyt. Minkään ei mahda.

Kuulovamma, ei sillä juhlita.
Mikäs tässä kun ei voi opiskella maanpuolustuskorkeakoulussa, ei ärsytä sitten yhtään...

Sain vapautuksen laktoosiintoleranssi vuoksi!!!:D

Helppoahan tuo, itse sain terveyskeskuksen lääkärillä. Soitin sinne heti kun sai paperit kutsuntaan ja kerroin toivomuksesta saada aika yläasteen terveydenhoitajalle. Sinne pääsin ja vieläpä aamusta kun koulussa välitunti. Jouduin soittamaan lääkärille, että hakee minut ovelta, kun en uskaltanut kysyä keneltäkään käytävällä missä lääkärin koppi on. Siellä kerroin tarkasti yläasteajoista, kuinka minua siellä kiusattiin, mistä jäi minulle jotain oireita. En uskalla esim. solmia ystävyyssuhteita, koska mielikuva ihmisistä on negatiivininen. Kaverit jättäneet jne. Sitten kerroin, että selkä provosoituu lähes viikottain milloin mistäkin ja juosta ei voi, kun jalkoihin sattuu niin paljon.

Kouluterveydenhoitaja siinä tunnin kyseli kaikkea, kuuloa mitattiin ym. Sitten hän kysyi mitä mieltä olen yleensä aseista. Sanoin suoraan, etten ole koskaan pitänyt enkä halua, pitääkään. Kerroin myös että en halua ottaa vastuuta mistään. Sitten kerroin, että mulla ei ole yhtäkään kaveria ja että olen ollut 10 vuotta yksin. No hän kysyi onko minulla sukulaisia, sanoin, että on - mutta en ole hirveästi innostunut siitä kun eivät alkuun edes halunneet ymmärtää valintaani elää ilman televisiota saati sitten miten hyvää on se, kun jatkuvasti mainitaan mitä jos hankkisit ystäviä...

Sanoin myös, että en päästä uusia ihmisiä lähelleni helposti, koska kokenut muilta väärin kohtelua minua kohtaan. Esim. kauppakoulussa hyvä ystävä vuoden, sitten yhtäkkiä ei enää vastaa. Terveydenhoitajan käskin kirjaamaan kaiken ylös. Kysyi jotain papereita, sanoin, että ovat edellisen asuinpaikan terveyskeskuksessa varmaan kun kävin selän takia lääkäreillä. Sanoin, että niin hullu en sentään ole että olisin psykiatrilla joutunut käymään. No tämä antoi ajan sitten oikealle terveyskeskuslääkärille.

Nainen vastaanotti viikon päästä noin kaksi viikkoa ennen kutsuntoja ja kysyi suoraan kerro kolme syytä miksi armeija ei sinua kiinnosta. Sanoin ensimmäiseksi ihmispelko ja mainitsin aiemmasta kerrasta kun jouduin koulun terveydenhoitajalle soittamaan että hakisi koulun pihalta koppiinsa vaikka oli oppilaita vieressä. Toiseksi mainitsin että aseet eivät missään nimessä kiinnosta. Kolmanneksi sanoin että selkä ei kestä ja oireilee joskus jopa päivittäin. No hän katseli selkää seuraavaksi ja tutkimalla sitä kyseli mistä kohtaa kipua tulee erityisesti. Sitten kyseli miksen saa kavereita, kerroin taustani että muutin valtiosta toiseen ja edelliseen jäivät kaverit. Uudessa kaupungissa sitten 12-vuotiaana kerroin löytäneeni parhaat kaverit myöskin, mutta vanhemmat joutuivat muuttamaan 300 km päähän, taas jäi kaverit. Iässä 14-16 minua kiusattiin ja kavereita ei todellakaan voinut sanoa omistavansa siinä iässä. Kauppakoulusta kerroin lääkärille, että kavereita oli, mutta koulun päättyessä ei noista enää kuulunut että olisi jotain voinut kutsua ulos. Tänä päivänä en enää jaksa edes yrittää. Lääkäri kirjasi vielä viimeisiä asioita ja otti myös unettomuuden hyvin vastaan, lisäksi kerroin huonosta näöstä kauas. Kerroin myös näkeväni unta, joissa minua kiusataan samalla tapaa kun yläasteella ja herään aina itkien. Lääkäri mietti hetken ja painoi paperin tulostumaan. Hänen sanoin: Tässä on tämä vapautusta puoltava paperi, älä hukkaa, eikä ole mitään väärää siinä jos ei kiinnosta aseet ja kunto ei riitä! Tällä paperilla sain sitten kutsunnoissa saman tien virallisen vapautuksen ja sivariin ei ole tarvinnut mennä myöskään.

Olen Teri Karvo kirjailija,olin mammanpoika ja elin apurahoilla, siis roskasakkia.
sivari kuulostaa niin kivalta.

Sano lekurille, että teet itsarin heti ja otat muutaman mukaan kuoloon, jos sinut pakotetaan inttiin, tulee vapautuspaprut paluupostissa.
On testattu, toimii.

Itsehän olin kutsuntojen aikaan sitä mieltä, että helpointa on kun käy intin nopsaan alta pois, siksi otin siellä tyylikkäästi A:n paperit. Myöhemmin tulinkin toisiin aatoksiin, ei kiinnostanutkaan enää mennä sinne kun katselin kuinka isoveli sai kärsiä siellä ihan tarpeeksi ja kaikki kaverit jotka sinne meni kertoi kuinka turhaa ja kamalaa intissä oli. Vanhin veljeni kävi nappaamassa C:n paperit koululääkärin kautta sekalaista ahdistuneisuutta selitellen, joten ajattelin että teen saman ja pääsen helposti eroon koko hommasta.

Noh, asia ei ollutkaan ihan näin yksinkertainen. En ollut enää lukiossa, joten kouluterveydenhuolto ei ollut vaihtoehto. Koska muusikkotausta, menin sitten psykiatrille höpöttelemään kuinka armeija ahdistaa kamalasti ja olen herkkä muusikko ja pelkään sormieni ja korvieni puolesta. Lääkäri oli isäni tuttu joten vähän huijasi kirjoittamalla tuntevansa terveydentilaani perhesuhteiden kautta. Sain Santahaminasta vastauksena E:n, lykkäystä pariksi vuodeksi.

Pikakelaus pari vuotta eteenpäin. Jatkotarkastus lähestyy, vaadittiin uusi todistus senhetkisestä terveydentilasta. Pyrin ammattikorkean kouluterveydenhuoltoon, sieltä vastattiin vain etteivät he tee tällaisia tarkastuksia. Varasin ajan psykiatrille (eri kaupunki joten eri lääkärikin), ajattelin että vanhojen paperien ja juttutuokion avulla tämä voisi kirjoittaa uuden lausunnon. 2 viikkoa tarkastukseen, astelen lääkärille joka suoraan toteaa että ei, nyt olen kyllä ihan väärässä paikassa, hän ei rupea mitään lausuntoja kirjoittelemaan koska on yleislääkäri (wtf, puhelimessa nimenomaan varasin ajan psykiatrille ja kerroin syynkin), en sitten siinä ehtinyt enää saada kunnollista aikaa ja menin vanhan paperin kanssa tarkastukseen jossa sanottiin vaan että tuopa uusi paperi, E. Puoli vuotta lykkäystä.

Pikakelaus puolisen vuotta eteenpäin. Uusi jatkotarkastus alkaa hiipiä kulman takaa, joten varaan ajan tällä kertaa oikealle psykiatrille. Menen paikan päälle ja psykiatri toteaa ettei hän voi kirjoittaa lausuntoa tuntematta potilastaan ja ilman hoitosuhdetta. Paniikki alkaa hiipiä mukaan kuvioihin. Tarkistan ammattikorkean kouluterveydenhuollosta jälleen kerran, vastauksena "emme tee kutsuntatarkastuksia". Varaan uuden ajan takaisin Helsinkiin alkuperäisen lausunnon kirjoittaneelle psykiatrille. Tämän aika saapuu, käyn siellä vain kuulemassa että jos ei sillä edellisellä lausunnolla C:tä irronnut niin tuskin nytkään. En joutunut lähtemään tyhjin käsin, sain laskun. Paniikki iskee sisään. Jatkotarkastukseen enää pari viikkoa eikä kukaan tunnu tekevän lausuntoa.

Uusi yritys. Varaan ajan korvalääkärille, tavoitteena painella kuulontutkimuksessa vähän väärään aikaan nappeja ja jättää tarkoituksellisesti tietyt taajuudet painamatta (musikaalisuus auttaa tässä huomattavasti). Saan ajan ja sitä kautta lähetteen kuulontutkimukseen (viikko tarkastukseen), jossa sitten tein kuten aioin ja sain kuin sainkin paperille kuulon aleneman, lisäksi kerroin molempien korvieni tinnituksesta (kerrankin jotain mikä on oikeastikin olemassa, se vaan on mahdoton todistaa joten sillä ei oikein tee mitään).

Pikakelaus itse jatkotarkastukseen (tänään). Marssin tarpeeksi jonoteltuani huoneeseen, jossa kaksi univormuihin sonnustautunutta herraa ja siviilipukuinen lääkäri ottavat minut vastaan. Ojennan kuulotutkimuksen tulokset ja kertoilen, kuinka tarvitsen kuuloa työssäni (muusikko yms), lääkäri kysyy, mitä mieltä olen palveluksesta jatkossa, mihin vastaan vain pelkääväni kuuloni puolesta koska siitä riippuu työni bla bla bla. Lääkäri kysäisee vanhoista ahdistusdiagnooseista, kerron niiden oireiden pysyneen samana. "Elikkäs celsiusta", toteaa lääkäri, kirjoittaa paperiin C:n, allekirjoitukset perään, paperi tassuun ja näin vapautus rauhanajan palveluksesta. Kyllä muuten tuntuu hyvältä.

Tarinan opetus: älkää tuhlatko aikaanne psykiatreille höpöttämiseen, sitä ei uskota kovin helposti ja hullun paperit on vielä joissain paikoissa este työnsaannille tulevaisuudessa. Sen sijaan kuulontutkimuksessa jättäkää korkeimmat äänet kuulematta (painamatta nappulaa niiden kohdalla), saatte paperille kuulon aleneman, ja tarkastustilaisuudessa (tai kutsunnoissa) kertokaa kuinka kuulo on alentunut viime aikoina muutenkin, tinnitusta löytyy ja pelottaa kuulon puolesta koska tarvitsette sitä työssä (ihan sama vaikka olisitte siivoojia tai raksamiehiä, kertokaa olevanne vaikka intohimoisia musiikin harrastajia ja harrastelijakuorolaisia ja elämänilo katoaisi ilman sitä), C napsahtaa välittömästi ilman jatkokysymyksiä sivarista tai muista vaihtoehdoista.

Kaikille, joiden mielestä armeija tekee pojista miehiä tai armeijan välttäminen ilman oikeaa lääketieteellistä syytä on homojen hommaa tai vempuilua, kaikkia ei kiinnosta tuhlata vuotta elämästään leikkimässä sotaa metsässä, kun voisi tehdä niitä oikeitakin töitä ja päästä esim urallaan eteenpäin ja tienata joskus itselleen rahat asuntoon ilman että vaimo joutuu kaikkea kustantamaan.

Minä sain vapautuksen kun laskin molemmat lastit alleni. En suostunut vaihtamaan vaatteita, enkä menemään suihkuun. Minut vietiin sairastuvalle pestiin, vaatteenikin pestiin ja pääsin siviliin. Se siitä armeijasta.

Itse sain vapautuksen intistä P-kauden jälkeen oltuani liikaa vempassa sisäilmaongelman takia. Astma homeinen kasarmi pölyallergia = C-paperit, onneksi ei tarvinnut siellä kärsiä paria kuukautta pidempään sillä ei ole kivaa odottaa veksiin max 6 tuntia kipeänä joka harvas viikko

itse sain vapautuksen sairastuttuani psykoosiin ja saatuani hermoromahduksen palveluksessa

Armeija on suojatyö kapiaisille eikä mitään muuta! Armeijassa ei opi mitään eikä todellakaan halua pitää mitään yhteyksiä sen jälkeen tuvan vajokeihin enää kun pääsee pois lastentarhasta...

Puolustusvoimat on hyvä paikka niille joille se sopii , mutta se ei sovi kaikille vamman, sairauden tai mielenterveyden kannalta.

Mielenterveysongelmien takia, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus plus muuten vähän "hidas". Olisin kyllä muuten käynnyt mutta nämä ongelmat olivat sen verran pahoja että se ei olisi ollut millään tasolla järkevää kun normi elämässäkin on vaikeuksia.

Sain vapautuksen kun sanoin että kusen sänkyyni joka yö.

Jos pystyy käymään niin kannattaa käydä ehdottomasti.
minut pistettiin ulos allergiani takia ja edelleen kolmevitosena
katselen taakse että jos nyt kuitenkin ois voinu....

ei se ole kuoleman tuomio tuo. mutta se on meille kaikille jos siellä ei kukaan käy.

Sain vapautuksen, koska olin saanut tuomion törkeästä pahoinpitelystä, virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Huumausainerikoksista, ja luvattomasta ampuma-aseen hallussapidosta.

Ja ehdonalainen oli päällä.

Olisin kyllä intin halunnut kokea.

Sain saatanan lapion kun tulin armeijaan ja viskasin sen pois ja lähin bussilla pois armeijasta sain vapautuksen!

Sanoin että varpaanväli hilseilee...ja kas! Vapautuspapru leijaili käsiini jouheasti kuin 21 v koskematon ajeltu neitsyt....

Menin armeijan alkaessa siivousmopin kanssa ilmoittautumaan palvelukseen. Olin solminut mopille silmälasit "päähän" ja väitin sitä tyttöystäväkseni. Sain vietyä sen tupaan ja nukuttua ensinmäisen yön sen kanssa, kunnes aamulla minut vietiin lääkäriin, toki moppi edelleen mukana. Samana päivänä pääsin poistumaan keskusteltuani pari tuntia hoitohenkilöstön kanssa. :D

Mut vapautettiin sydänvian takia aikanaan, vaikka juoksin siihen aikaan coopperin testissä helposti 3000metriä ja muutenkin erittäin hyvässä kunnossa. Olisin halunnut armeijaan mut eivät huolinut koska eivät halunnut ottaa mitään riskiä... Kyllä ärsytti mut hyvin olen pärjännyt elämässä ilmankin olen esimiehenä jne... Mutta kyllä ärsyttää lukea kun jotkut ei vaan halua mennä palvelukseen kun kotona on mukavampi pyörii äidin helmoissa!

Itse sain H-paperit eli tehtäväni on ottaa suuhun ja takaloosteriin sodan aikana ja pitää miehiä lämpimänä. Huhhuh! Mikä haaste olla kiisseleissä koko sodan ajan.

Mulla on synnynnäinen vespää. Sovin käynnin hoitavan lääkärin luona joka tapaamisen jälkeen lähetti paperin kotiin jonka vein kutsunnoissa lääkärille joka kirjoitti punaiset paperit ja sillä selvä. Kutsunta lautakunnalta vain toivottivat hyviä opiskeluita koska silloin opikelin kauppaopistossa.

Yskäsin kutsunnoissa ja eversti kysyi haluatko vapautuksen ja sanoin että jos mä nyt sitten otan sen vapautuksen, helppoa ja ressitöntä.

Mulla on vesimunanpää, sain D;n paperit kun peljästyivät että vien niiltä pikkuminaisilta kaljupäiltä vaimot kun minusta joskus tulisi kapiainen. Niillä kun on niitä illanviettoja siellä "upseerikerholla". Niin ja mulla on tukka myös.

70-luvulla sai vapautuksen ö-kelpoisuusluokituksella (kelpaamaton yhtään mihinkään) tai lusimalla. Tai sivarina tupla-ajalla.

Menin inttitarkastukseen ja oli naislekuri siellä...kirjoitti E paperit kun olimme hetken olleet intiimisti tutkimuspöydällä...

Olette kyllä uskomattoman reppanaa porukkaa

Nykyään 1/3 kustakin uudesta ikäluokasta saa vapautuksen rauhan ajaksi.
Se on helppoa mutta ei vapauta maanpuolustusvelvollisuudesta.
Vapautetut kuuluvat C-luokkaan ja puolustusvoimien varareserviin, josta voi kuitenkin niin halutessaan hakeutua siviilipalvelun lisävarantoon.

Armeijasta vapautuksen saaneet siirtyy nyt sivareiksi!
https://yle.fi/a/74-20075702

Jokainen nainen on vapautettu, niillä on varmaan jokin ongelma.

YLE
Perustuslakivaliokunnan lausunto Nato-maiden joukkojen asemaa koskevan Nato Sofa -sopimuksen hyväksymismenettelystä on valmistunut perjantaina.

Valiokunta on lausunnossaan yksimielinen siitä, että Sofa-sopimuksen ja ja Pariisin pöytäkirjan hyväksyminen vaatii tavallista laajemman eduskunnan enemmistön eli 2/3 enemmistön, kertoo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.) Ylelle

Syy määräenemmistövaatimukseen on se, että sopimuksessa on kohtia, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Näitä ovat joukkojen lähettäjävaltion oikeus käyttää tuomiovaltaa toisessa maissa sekä oikeus ryhtyä toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi.

Parempi pysyä poissa intistä jos menee inttiin vain häiritsemään muita jotka haluaa intin käydä. Siviilipalvelus voi olla vaihtoehto.

3 kk riittää, peruskoulutus.

Nato hoitaa muut.