eli onko koskaan käynyt niin että olet jäänyt vaikka oksentamisesta tai ahmimisesta kiinni?
tai muita noloja tapahtumia?
itselläni mitä tulee mieleen:
kerran ollessani isäni luona ahmin yöllä kamalan ison pussin suklaata.
seuraavana päivänä veljeni ja sisko-ja velipuoleni halusivat syödän kyseisen suklaapussin.
ja tietysti sitä siellä ei enää ollut ja oli alkanut kamala tappelu ja huuto talossa.
sitten iskä soitti minulle ja kysyi olenko syönyt kyseiset herkut ja kertoi tilanteen.
nolona oli pakko tietysti myöntää.
hävettää vieläkin kamalasti kun ajattelen tilannetta.
eräs toinen kerta tapahtui, kun rupesin viemään oksennuspussejani roskiin parvekkeelta (kaksikerroksinen talo) ja yksi pussi yhtä-äkkiä repesikin ja oksennukset valui meidän takapihalle.
äiti oli silloin katsomassa televisiota ja jäin kiinni.
tiesi onneksi jo sairaudestani, eihän siinä auttanut muu kuin siivota jäljet.
joskus äiti on myös yllättänyt kun olen omassa huoneessa ollut oksentamassa roskapussiin.
aloitin tämän huoneessa oksentamisen, koska vessaan jäi aina haju ja siivoominen kesti kauan.
muutaman kerran piti avata lavuaarin hana, kun putket meni tukkoon. sain onneksi omin avuin sen kuntoon.
onhan noita, varmasti muitakin mutta ei nyt tule mieleen. on tämä ihana sairaus, ei voi muuta sanoa.
onneksi nykyinen tilanteeni on parempi, en enää oksenna päivittäin, muutaman kerran viikossa nykyään,mutta on se vaatinut aikaa ja voimia.
muutenkin tilanne parempaan päin, käyn terapiassa viikottain, erikoislääkärissä muutamien kuukausien väliein, samoin ravintoteraupetilla. minulla on myös lääkitys.
mutta se minusta, onko muilla kokemuksia?
tai muita noloja tapahtumia?
itselläni mitä tulee mieleen:
kerran ollessani isäni luona ahmin yöllä kamalan ison pussin suklaata.
seuraavana päivänä veljeni ja sisko-ja velipuoleni halusivat syödän kyseisen suklaapussin.
ja tietysti sitä siellä ei enää ollut ja oli alkanut kamala tappelu ja huuto talossa.
sitten iskä soitti minulle ja kysyi olenko syönyt kyseiset herkut ja kertoi tilanteen.
nolona oli pakko tietysti myöntää.
hävettää vieläkin kamalasti kun ajattelen tilannetta.
eräs toinen kerta tapahtui, kun rupesin viemään oksennuspussejani roskiin parvekkeelta (kaksikerroksinen talo) ja yksi pussi yhtä-äkkiä repesikin ja oksennukset valui meidän takapihalle.
äiti oli silloin katsomassa televisiota ja jäin kiinni.
tiesi onneksi jo sairaudestani, eihän siinä auttanut muu kuin siivota jäljet.
joskus äiti on myös yllättänyt kun olen omassa huoneessa ollut oksentamassa roskapussiin.
aloitin tämän huoneessa oksentamisen, koska vessaan jäi aina haju ja siivoominen kesti kauan.
muutaman kerran piti avata lavuaarin hana, kun putket meni tukkoon. sain onneksi omin avuin sen kuntoon.
onhan noita, varmasti muitakin mutta ei nyt tule mieleen. on tämä ihana sairaus, ei voi muuta sanoa.
onneksi nykyinen tilanteeni on parempi, en enää oksenna päivittäin, muutaman kerran viikossa nykyään,mutta on se vaatinut aikaa ja voimia.
muutenkin tilanne parempaan päin, käyn terapiassa viikottain, erikoislääkärissä muutamien kuukausien väliein, samoin ravintoteraupetilla. minulla on myös lääkitys.
mutta se minusta, onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olet saanut itsesi jo parempaan kuntoon. Onneksi olkoon! :D Itkettää aina kun lukee tätä palstaa ja huomaa miten huonosti asiat jollain ovat ;( Minulla ei ole ollut syömishäiriöitä enkä ymmärrä miten sellaisia tulee mutta tuntuu aina pahalta kun toiset painivat tuollaisen ongelman kanssa...
^
kiitos sinulle!
kellään muulla ei taida olla mitään tapauksia?
Työpaikallani ahmin paljon valmista kakkutaikinaa ja menin vessaan oksentamaan omantunnon tuskissa. No sitten eräs työkaveri sattui tulemaan pitämään taukonsa sen vessassaoloni aikana ja kuuli varmasti sinne että olin oksentamassa. Eisanonut mitään onneksi, mutta sairauteni tuli hälle taatusti harvinaisen selväksi. Laiha kun olen vielä ja nämä ihmiset ihmetellyt miten pysyn näin laihana.
Sitten... Kerran söin 3 jäätelöä yhtäkyytiä putkeen silloisen poikaystäväni edessä, jota hän jo alkoi kuulemma ihmettelemään. Menin sen jälkeen oksentamaan mutta poikaystävä huomasi sen siitä hajusta ja paidassa oli jäänyt tahra (hyi.. )eli jäin kiinni.
Sitten joskus huoltoaseman INVA vessassa kun oksensin (halusin omaa rauhaa) niin joku nainen olikin siellä oven takana lapsensa kanssa ollut odottelemassa ja varmasti kuuli... Jne
Sitten muistan kun ahdin itteni niin täyteen mäkissä ja sen jälkeen hesessä ja sitten kahvilasta pullaa ja kaupan kautta karkkia.. No mentiin siitä suoraan poikakaverini vanhemmille ja luulin että pääsen oksentamaan kaikessa rauhassa talon toisessa päässä olevaan vessaan, niin ei, jouduinkin siellä syömään ruokaa just sopivasti kun se oli valmiina, niin rupesi oksettamaan siinä syödessä kun mahaan ei mahtunut mitään joten.... Juoksin vessaan kesken syömisen ja laatta lensi. Kyllä sitä vähän ihmeteltiin mutta mahataudin piikkiin kai se meni tai ainakin yritin...
mulla oli aikanaa kans pari sellasta tilannetta että jäin isälleni kiinni roskikseen oksentamisesta...onhan noita,mutta nyt olen jo asiasta päässyt yli,kiitos raskauteni..ilman pikkuista vauvaa mahassani painisin vieläkin kyseisen ongelman kanssa..voimia kaikille ja jaksamista!!
Muista että lapsi ei ole koskaan se joka vie ongelmat mennessään. Ainahan vauvan uskotaan olevan pelastus huonolle parisuhteelle tai muun ongelman lääke vaan usein lapsen tultua maailmaan ne ongelmat vaan kasaantuvat päälaelleen entistäkin vaikeimmiksi. Niin päättyy moni avioliitto siihen millä sen luultiin pelastuvan.
Pieni lapsi on viaton ja syytön ongelmiisi eikä mikään lääke niihin, sinä olet hänen mielenterveydestä vastuussa ei lapsi sinun ja se lapsi vaatii aika paljon henkistä jaksamista mitä sinun on revittävä jostain. Toivon todella, että olet päässyt yli sairaudestasi ja myös toivon sydämmestäni ettet pidä tuota lastasi lääkkeenä ongelmiisi koska se ei ole totta.. Ongelmat kovin usein tuppaa vaan pahenemaan kun ei rahkeet ja voimat riitä itsestään ja toisesta huolehtimiseen.
Parantumisen pitää tapahtua ennen kun edes lapsen tekemistä aletaan ajatella, ei siten että naps lapsi ja kaikki ongelmat on poissa. Pahoin pelkään sinun ja lapsesi puolesta kun hän syntyy, vaikka toivon toki kaikkea hyvää... Nimimerkillä kokemusta on, niin omasta takaa kuin yleisestä käytännöstä. Niin se vaan valitettavasti menee.
Ja.. itse olen anorektikko.. edelleenkin! Vaikka erään ihanan tytön äiti olen. Se vaan ei mennyt niin kuin luulin vaan kilot raskauden myötä, arvet ja roikkuvat nahkat joka puolella sai aikaan sellaisen inhon omaa vartaloa kohtaanja siitä se lähti.. uudestaan! Luulin mäkin lapsen muuttavan elämäni kulun ja tuovan siihen sisällön ja syyn parantua. Tavallaan näin onkin, mutta silti niin väärin. Rakastan lastani hirveän paljon, mutta ei hän sairautta "poistanut" vaan tässä sitä ollaan edelleenkin samassa pisteessä vaikkakin lapsen eteen on taisteltava ja jaksettava pärjätä. On pakko!! mutta varoitan... Se voi olla rankkaa tai onkin. Lapsen vuoksi hain kyllä omatoimisesti apua ja olin hoidossa kun oli pakko, muuten tuskin olisin vaivautunut. Eli tavallaan lapsi oli "lääke" jota se ei saisi olla ja inhoan itseäni kun jouduin olemaan pitkiä aikoja näkemättä omaa lastani, tuntuu että pilaan hänen lapsuutensa näin.. hän oli miehen kanssa kotona kun minä sillä aikaa hoidossa. Jokainen lapsi ansaitsee terveet vanhemmat ja onnellisen lapsuuden. Sitä yritän omalleni tarjota, mutta helppoa ei elämä ole ollut ei todellakaan. Olisin itse toivonut toisenlaiset lähtökohdat joten suosittelen lämpimästi kaikille oman pääkopan hoitamista kuntoon ensin. Toki lapset ilmoittavat tulostaan ihan yllätyksenäkin ja lapset ovat hyvä asia, mutta älkää ihmiset hankkiko lapsia oman elämänne "pelastamiseksi" sitä se ei ole. Hoitakaa itsenne kuntoon ensin ja miettikää sitten vasta toisen elämästä vastuuta ottamista, näin ette pilaa heidän lapsuuttaan! Ja tämä siksi, että sinä puhuit raskauden pelastaneen sinut siihen sävyyn että moni muu ajattelee sen olevan niin. En toivo sulle tai lapsellesi mitään ikävää vaan todellakin voimia!!! puistatti vaan tuo tyyli kirjoittaa raskaudesta lääkkeenä ongelmiin.. Lapset tulisi "tehdä" epäitsekkäistä syistä eli halusta antaa lapselle hyvä terve elämä ja paljon rakkautta ei oman elämän pönkittäjäksi
Hmm.. Vielä vanhemmillani asuessani oksensin hiljaa huoneessani roskapussiin ja kiikutin sen salaisesti aina roskikseen. Isännöitsijä lähetti lopulta lapun että oksennuspussien raijaaminen roskikseen saa luvan loppua tai jätteidenkuljetus katkeaa talonyhtiöltä. Silloin hävetti.
Myös ystävät ovat aika ajoin päässeet yllättämään vessanpöntön kanssa keskustelulta.
Olin isosena eräällä lastenleirillä. Illan aikana söin kokonaisen Fazerin sinisen, 3 lättyä hillolla ja kermavaahdolla, 2 sämpylää, 2 pullaa, grillimakkaran... Eli vaikka mitä. Kun oli iltahartauden aika, ajattelin, että on pakko mennä oksentamaan. Lapset lauloivat lauluja kovaan ääneen, jolloin luikin vessaan oksentamaan. Olin kuitenkin huolimaton, enkä huomannut, että oksennusta oli lentänyt lattiallekin. Palasin iltahartaukseen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iltahartauksen jälkeen siivooja tuli vouhottamaan, että joku on oksentanut tyttöjen vessaan, eikä sinne kannata mennä, ettei leirille tule mitään oksennustautiepidemiaa. Kaikki ajattelivat, että joku lapsi oli oksentanut, mutta kyllä yksi minun isoskavereistani kyseli vitsinä: "Kuka teistä bulimikoista on käynyt oksentamassa siellä?" Kukaan ei osannut epäillä minua, onneksi. Mutta oli vähän noloa aiheuttaa sellainen turha hässäkkä. Sen jälkeen olen aina katsonut, että pyyhin sotkuni huolellisesti.
Olen muuten tosi esimerkillinen isonen... :)