Tälläinen todettiin minulla olevan. Ei juuri ole ahdistanut, kuin psykosomaattisesti ja muuten on ollut fyysisesti kurjaa. Tietysti pelko on taustalla. Itselläni kiristää yleensä rintalihaksia, käsiä jalkoja, ihoa pistelee ja kielikin on välillä aika outo.
Sitä halusin kysyä, et onko muilla samoja tuntemuksia. Itseni pikkusen arvellutta, mutta tosiaan olen aika väsynyt välistä. Mutta mesentunut en omasta mielestäni juuri ole, jos oireita ole päällä. Koska tulevaisuuden suunnitelmiakin löytyy. Oravan pyörästä vaan olisi tervehdyttävä ja jatkaa elämää. olisi kiva kuulla olenko ainut kertainen, vai onko kohtalon kavereita?
Sitä halusin kysyä, et onko muilla samoja tuntemuksia. Itseni pikkusen arvellutta, mutta tosiaan olen aika väsynyt välistä. Mutta mesentunut en omasta mielestäni juuri ole, jos oireita ole päällä. Koska tulevaisuuden suunnitelmiakin löytyy. Oravan pyörästä vaan olisi tervehdyttävä ja jatkaa elämää. olisi kiva kuulla olenko ainut kertainen, vai onko kohtalon kavereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ole todettu ahdistushäiriötä, mutta epäilen et voisin sellaisesta kärsiä. Eikö sulla ole muita oireita kuin noi mitä kerroit? miten diagnoosi tehtiin ja saitko lääkkeitä?
Kun ei fyysistä vikaa löytynyt uupumukseen, sydämmen rytmihäiriöihin ja mainitsemiin oireisiin niiden monimuotoisuuden takia. Niin pakkohan se korvien välissä olla. Kun otan oluen tai kaksi, niin oireet häviävät. Sekin kertoo jotain. Lääkäri antoi mulle Sepram 20mg:stä. Sen jälkeen alkuun oireetonta, mutta samat fyysiset oireet päällä nyt. Mutta henkisesti on ok olo. Pystyy onneks käymään norm. töissä. Ai niin yksi oire on selkäkipu myös. Noh. olihan tossa. On välillä vaan niin vaikeeta uskoa, et se korvien välissä olisi:D Vaikka henkisesti ei ole ollut kun pelkoa oman terveyden suhteen.
Minulla taitaa olla juuri samankaltaisia oireita, johtuen koulukiusaamisesta. Masentunut en kuitenkaan ole, ainoastaan ahdistunut. Fyysistä kipua on esim. vatsassa ja jatkuvaa lihasjännitystä. Jos haluat niin voin kirjoittaa tästä asiasta lisää.
Sehän olisi hyvä. Enpä ole juurikaan moneen tavannu joilla olisi samankaltaisia oireita. Jospa sitä keksisi keinon oireiden helpottamiseksi. Koulukiusaaminen on syvältä, koska se repii ja raastaa syvemmältä.
Kun oikein tarkkaan muistelen niin olen aina ollut taipuvainen ahdistuneisuuteen. Esim. ala-asteella piti mun käydä vessassa varmuuden vuoksi joka välitunti vaikkei tarvetta olisi ollut. Tämä sai alkunsa siitä kun eräs naisopettaja tuli yllättäen huutamaan oppilaille kun olin toisella luokalla. Pelästyin niin pahasti sitä huutoa että siitä oli sitten seurauksena tuommoista.
Koulukiusausta oli koko ikäni, ala-asteelta lukioon asti. Yläasteella tulin pahasti ahdistuneeksi kun kaksi vuotta vanhempi poika teki joka välitunti kiusaa ja pelotteli. Tämä kyseinen hyypiö asuu nykyään aika lähellä minua (niin olen kuullut) mutta sen tarkemmin en tyypistä halua tietää.
Tiedän myös että kaveri polttaa tupakkaa, juo paljon ja käyttää ehkä huumeita. Oikea paskiainen tarkkaan sanottuna, mitään muuta ei siitä voi sanoa. Syy miksi minua kiusattiin oli se että minulla oli silmälasit ja on edelleen. "Väännän rillit rusetille" oli kaverin lempisanonta.
Niitä on aivan varmasti muitakin ihmisiä jotka kärsivät samankaltaisista oireista kuin me. Itse en tiennyt yläasteella mikä minua vaivaa kun olin jatkuvasti pelokas ja ahdistunut, mutta kun rupesin tutkimaan yhtä lääkärikirjaa missä oli selitetty sairauksia niin selvisi ongelma aika pian.
Myös muut tyypit kiusasivat yläasteella ja vaikka onnistuinkin katkaisemaan ahdistuneisuuden kierteen hetkeksi, alkoi se uudelleen kun eräs vuotta nuorempi tyyppi rupesi ahdistelemaan joka välitunti. Niitä hulluja oli kaikenlaisia ja heistä en välitä kertoa enempää kun ovat roskasakkia. Hydraulipuristimeen semmoiset pitäisi laittaa, se on mielipiteeni.
Ahdistuksen takia en ole voinut viettää kovin normaalia elämää. Lisähaittana on ollut erilaiset allergiat jotka varsinkin lukioaikana väsyttivät minua niin paljon etten meinannut jaksaa. Olin noin joka toinen viikko kipeä lukioaikana flunssan ja koulustressin takia. Lisäksi pelkäsin esitelmien pitoa koska niitä oli lähes joka viikko ja ahdistus paheni.
Ainoa mikä auttoi ahdistukseen oli kuntosaliliikunta. Sitäkin piti harrastaa säännöllisesti että sai ajatukset pois ikävistä asioista ja kehon rentoutumaan. Kuntosalilla en kuitenkaan voinut tehdä kaikkea, esim. vatsalihasliikkeet tuntuivat pahoilta sillä jännitän edelleen vatsaa ihan turhan takia.
Vatsa on usein sekaisin, lisäksi tuntuu sydämen tykytystä, huimaa joskus. Päänsärkyä on myös ollut aika usein, mutta viime aikoina en ole siitä kärsinyt. Päänsäryssä on kuitenkin ollut se hyvä puoli että silloin olen unohtanut ahdistuksen kokonaan ja rentoutunut täysin.
Aamulla kun olen herännyt olen ollut täysin rento eikä mistään ongelmista ole tietoakaan. Mutta aika nopeasti rupeaa ahdistamaan ja olo muuttuu vähemmän mukavaksi. Olen huomannut myös sen että säännölliset elämäntavat auttavat vähentämään ahdistusta. Esim. aamulla pitää syödä aamupalaa vaikka olisi kuinka paha olo tahansa.
Jätin aikoinaan aamusyömisen väliin koska olin joutunut vatsatähystykseen verisen oksentelun takia joka johtui stressistä enkä enää uskaltanut syödä aamulla koska pelkäsin että oksennan bussissa kun menen kouluun tai töihin. Sitten kun rupesin syömään kotona ennen menoja, niin olo parani hieman. Enää ei ahdista aamuisin yhtä paljon ja illallakin voi hieman paremmin.
Koska olen ollut ahdistunut varsin kauan pelkään muuttaa itseäni taas semmoiseksi joka ei ahdistu. Viimeiset pari viikkoa mulla on ollut aika hyvä olo, näin tunsin viimeksi joskus 8 vuotta sitten. Toinen asia mikä ahdistaa on se ettei ole juuri ystäviä tai kavereita. Yksin ollessa tuntuu pahalta ja oireet pahenevat. Mutta aina jos olen käynyt illalla kaverin luona tuntuu myös paremmalta nukkua.
niin se vaan on, että yksinäisyydessä oireet tulevat esiin kovemmin ku niitä miettii. Toi koulukiusaaminen on perseestä. Itsellänikin oli pari sellaista ihanaa kaveria jotka kiusasiva ja nimittelivät minkä kerkesi. Toinen oli ihan seko. Viilteli itteensä ja imppas liimaa. Saatto vetää nenään yks kaks ilman mitään syytä. Tollaiset hemmot kyllä mieleen jäi. Mutta taitaa olla nykyään kuopattu jo jonkin aikaa. Kaippa se ei pystynyt elämää pois kaidalta tieltä. Ainut vaan, et tälläisia paskahattuja pitää sitten muistella jälkeen päin, vaikka he eivät sitä ansaitsisikaan. Ittelleen tulee vaan paska olo, kun heitä miettii.
No jaa. Olkoon. Itselläni on 3v poika ja tulen pitämään huolen, että sitä ei kiusata. Vaikka se olis viimeinen tekoni. Mutta jos lapsuudessa jo saa tälläiset taudit, niin ei ole kupponen túlevaisuus. Toivotaan, et näin ei tapahdu.
Se on vaan kestettävä ja mentävä eteen päin. Toivottavasti tauti tulee voitettua. Toivo antaa elämää.