"Minun ei ole koskaan tarvinnut kritisoida mitään "vl tapakultuuriin liittyvää?" koska joko asian ymmärtää oikein tai sitten ei. Ja silloin se on "ei ymmärrystä" kun pitää kritisoida."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018223008
Onko siis usko omakohtainen vai opittu tapa jos ei todella ole koskaan kritisoinut mitään?
Jos ei koskaan ole joutunut uskon perusteita epäilemään ja koettelemaan ja kysymään missä on uskon peruta niin tämä tarkoittaisi sitä ettei ole koskaan tehnyt valitaa sen välillä onko uskos oppittua vai omakohtaista halua.
Vl tapakultuuria jo sekin miten uskovaiset puhuvat ja kohtelevat uskotonta lähimmäistä. Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Pitääkö olla oikein ymmärtämässä että ymmärtää kun toinen loukkaa huonoilla tavoillaan joihin on vl parissa kasvanut tottunut ja turtunut. - Eivätkä kaikki ilmeisesti näe siinä mitään väärää.
Lainaus tästä viestistä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018237821
>> Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
En ole enää vl, mutta muistan, että tuo oli asia jota vl-vanhempani tähdensivät jatkuvasti.
Ei-vl-ihmisiä ei saanut moittia siitä miten he elivät. Morkkaaminen ja leimaaminen oli täysin sopimatonta uskovaiselle. Piti esiintyä ulkopuolisiin sovinnolisesti ja kunnioittavasti, rakastavasti, sanoisin.
>> Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Totta, mutta tuo kritiikkipä leimataan seillä teidän keskuudessa hyvin usein heti hengellisesti vääräksi. Asiallinen keskustelu hengellisestetään, se on mielestäni epäraamatullista.
Eivät kaikki mitä vl tekee ja suustaan päästää, ole Pyhästä Hengestä. Erikoisesti tuo nuorten naimisissa olevien naisten mittaaminen ja mittailu on tuomittavaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018223008
Onko siis usko omakohtainen vai opittu tapa jos ei todella ole koskaan kritisoinut mitään?
Jos ei koskaan ole joutunut uskon perusteita epäilemään ja koettelemaan ja kysymään missä on uskon peruta niin tämä tarkoittaisi sitä ettei ole koskaan tehnyt valitaa sen välillä onko uskos oppittua vai omakohtaista halua.
Vl tapakultuuria jo sekin miten uskovaiset puhuvat ja kohtelevat uskotonta lähimmäistä. Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Pitääkö olla oikein ymmärtämässä että ymmärtää kun toinen loukkaa huonoilla tavoillaan joihin on vl parissa kasvanut tottunut ja turtunut. - Eivätkä kaikki ilmeisesti näe siinä mitään väärää.
Lainaus tästä viestistä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018237821
>> Kritisoin sitä että ihminen tuomitaan hänen tekojensa takia , silti vaikkei raamattu anna meille siihen lupaa.
En ole enää vl, mutta muistan, että tuo oli asia jota vl-vanhempani tähdensivät jatkuvasti.
Ei-vl-ihmisiä ei saanut moittia siitä miten he elivät. Morkkaaminen ja leimaaminen oli täysin sopimatonta uskovaiselle. Piti esiintyä ulkopuolisiin sovinnolisesti ja kunnioittavasti, rakastavasti, sanoisin.
>> Vl tapakultuuria on toiseten perheasioitten utelu. - navan kautta tervehtiminen. Aiheellista on kritisoida sen tavan oikeellisuutta.
Totta, mutta tuo kritiikkipä leimataan seillä teidän keskuudessa hyvin usein heti hengellisesti vääräksi. Asiallinen keskustelu hengellisestetään, se on mielestäni epäraamatullista.
Eivät kaikki mitä vl tekee ja suustaan päästää, ole Pyhästä Hengestä. Erikoisesti tuo nuorten naimisissa olevien naisten mittaaminen ja mittailu on tuomittavaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olipas viestissäsi kiehtovia ja ajatuksia herättäviä kohtia! Kiitos niistä.
Myös minä, jo keski-iässä, muistan lapsuudestani että vanhemmat olivat siitä hyvin tarkkoja, että ei-lestadiolaisista ei saanut lausua mitään epäkunnioittavaa vaika he elivät eri tavalla kuin meidän perheessä.
Isä opetti, että kristitty "saarnaa" omalla elämäntavallaan, kun ahkeroi panna syntiä pois ja suhtutuu lähimmäisenrakkaudella lähimmäisiinsä, niin uskovaisiin, naapureihin, kommunisteihin, mustalaisiin kuin mihin tahansa muihinkin erilaisten ryhmien edustajiin.
Ketään yksilöä ei saanut leimata sen ryhmän mukaan johon hän kuului, vaan jokainen tuli kohdata erillisenä yksilönä, jolla saattoi olla jotian annettavaa meille. uskovaisena myös oli aina annettavaa toiselle: lähimmäisenrakkauden kautta "saarnaa" evankeliumista, Kristuksesta.
Kiitos vielä kerran ajatuksista.
siis elää sopuisasti ja lähimmäistään kunnioittavasti. Nykyvl:t eivät arvosta muita vaan suhtautuvat ylimielisesti ja tuomitsevasti kanssaihmisiinsä. Jumala itkee sen nähdessään.
Olen aina ollut siinä käsityksessä, että inhimilliseen ihmiseen jopa uskovaisena liittyy uskon rinnalla epäily. Olenko väärässä?
Ja jos epäilee moni myös kysyy.
Ja mitä saa vastaukseksi kun kysyy vaikka hoitokokouksista - me uskon kautta ymmärrämme että asia on sovittu ja armon mereen upotettu ja unohdettu.... Entäpä jos ei kuitenkaan ymmärrä ettei asiasta saa puhua?
Tai jos kysyy miksi puhut lähimmäisestä kuin saastasta - ymäräthän sinä uskon kautta että kun hän tekee niin tai näin.... ei se ole sopivaa elämää (ainakaan jos sitä peilataan uskovaisen elämään).... ei varmaan ole mutta se ei anna oikeutta halveksia ja tuomita toista ihmistä tai hänen tekemisiään.
Mitä sitten tulee syvällisempiin kysymyksiin saako ja voiko uskovainen epäillä kaikkea sitä mikä sisällytetään sanonnan uskovaisina emme halua alle.
Aloitetaan helpoista esimerkeistä:
- uskovaisina emme halua pelata korttia...
- uskovaisina emme halua juoda alkoholia
- uskovaisina ymmärrämme ettei luojan töitä tarvitse meikein paikkailla
- uskovaisina emme halua tv katsella
- uskovaisina emme halua käydä teatterissa
- uskovaisina ymmärrämme ettei jääkiekkoa sovi istua kasomossa katsomassa
-uskovaisina ymmärrämme että tupakointi on paha tapa
jne
Sitten muutama pahempi rasti
- helmasyntini eli ehkäisy terveydellisitä syistä
- sairauden hoidon sallitut ja kielletyt asiat sisältäen kaikki viagrasta lapsettomuushoitoihin
- sairauksien hoito yleensä, eriarvoisuus miesten ja naisten kesken
- huonot elämän tavat
- toisen ihmien kunnioittaminen
- erillaisuuden hyväkyminen
- rasisimi
- talkootyö jaksamien rajoja koetellen. Inhimillinen kateus niiltä jotka eivät osaa sanoa ei.
- Naisen tehtävä on yksistään palvella. En sinänsä kannata tasa-arvoa tasa-arvon vuoksi vaan sitä että suhtaudutaan välinpitämöttömästi naisten työhon.... -> kävellään kengät jalassa ympäiri taloa..... Tai nasen paikka on kahvinkeittäjänä kun miehet porisevat mukavia????
- Naisen oikeus sananvapauteen. Vielä osa sukupolvista on sellaisia että heidän mielestään naisen tehtävä on ensisijaisesti olla hiljaa ja vastata vain jos kysytään. Tämä tuodaan esille mm ohi naisen puhumisella... tai tuodaan esille se että perhe ei ole "täysilukuinen" kun perheen pää on poissa...Tai naisen puhe pyritään ohittamaan niin kuin ei olisi kuultu (ehkä tämä on vain sukupolvikysymys se vain on jäänyt elämään nuorempiin sukupolviin vl liikeessä)
- naisen oikeus päätää omasta elämästään -> kuulin tapauksesta jossa vl nainen oli saanut miestään korkeamman aseman työpaikalla. Mies ei tätä syystä tai toisesta hyväksynyt ja nuhteli vaimoaan ja pyysi (käski) vaimoaan luopumaan nimityksestä. Vaimo ei tähän suostunut ja asia vietiin puhujaveljien tietoon -> ja he ottivat kannan että vaimon tulee olla kuuliainen miehensä tahdolle. -> onko asia hengellinen? ei minusta?
-lapsen oikeus syntyä toivottuna. Näin ei aina ole
- lapsen oikeus hoivaan muuhunkin kuin ruokaan ja vaatteisiin
- lapsen oikeus lapsuuteen, silloinkin kun perhe on (liian)suuri
Aivan täytyy kysyä, että missä porukassa sinä olet uskomassa? Aivan kummallisia kokemuksia sinulla on. Voiko olla mahdollista että jossakin paikkakunnalla aivan oikeasti eletään näin?
Voisitko Hys-hys kertoa, onko Siionisi kaupunkia, maaseutua,missä päin Suomea? Ei siinä identiteettisi vielä paljastu. Aivan oikeasti tuollaisesta pitäisi keskustella koko Siionin tasolla, jos uskominen on tuollaiseksi mennyt.
Ihan samaa mieltä! Ei oo mitään järkeä jos meikäläisyydessä on vielä tuommoinenkin muoto. Kamalaa toisten kyyläämistä ja kaikenmaailman asioiden kontrolloimista.
olen miettinyt tätä ihan samaa. Jokain ymmärtänee ettei kovin isosta paikasta ole kyse. Toinen piirre mikä on vaikuttanut ja vaiuttaa edelleenkin on se että tänne ei juurikaan muuteta. Tämä taas tekee sen että porukka lämpiää sisältä, klikkiytyy. Ja sitten kun kotopuhujamme elävät edelleen kultaista 70 lukua se vaikuttaa siihen miten asiat pyörivät käytännönkään tasolla.
Muutenkin meillä vierailevat puhujat edustavat puhuja kuntaa 65 vuotta (tai ainakin melkein). Ketä sitten kutsutaan vieraaksi on taas meko yksipuolisesti ollut "hyvä veli järjestelmän piirissä". Tästä sitten taas seuraa jossain määrin se että ko ikäluokkat alkavat "vieraantua" lapsiperheitten arjesta. Joka taas näkyy seurapuheitten yksipuolistumisena.
Suurperheen arki tuodaan julki vain ihannoivassa valossa unohtaen kuinka paljon työtä lapsista on. Ja näin tahtoo olla myös sekä seurakuntapäivien ja isät ja äidit iltojen kanssa. Liian usein asiat käsitellään päivämies tyyliin. Eli maalataan arjesta kiltokuva mitä se ei useimmitenkaan ole.
Näinhän se menee että ne jotka lähtevät aitoa keskustelua hakemaan onpa sitten kyse kuinka vähäpätöinen asia todella kuitataan ... kyllähämme ymmärrämme.... ja vaikka käytännöt olisivat kuinka syvältä tahansa mikään ei muutu....
Pienessä paikassa asiat kulminoituvat helposti muutamien persoonien ympärille. Ja kaikki tietävät paremmin toisen asiat kuin henkilö itse. Täällä paine siitä että kaikkien tulee olla samanlaisia ajatella samoin ja tehdä samoin on suurempi kuin isoissa siioneissa. Enkä tarkoita tällä vasrsinaisesti uskon asioita. Täällä moni arkipäiväinen asiakin ylihengellistetään. Erillaisuutta ei siedetä missään muodossa.
Täälä todella on kirjoittamaton lista siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Toisaalta kun ei ole koko ikäänsä tätä asiaa sisältä katsellut moni asia tuntuu melko yhden tekevältä.
-> kortin pelaaminen -> mitä eroa on huonolla lautapelillä ja hyvällä korttipelillä se että huonossa lautapelissä aika menee ikävystyttävällä tavalla "hukkaan" ja kun taas korttipelissä aika menee huviksi ja hyödyksi.
-> joten en siis uskovaisena ymmärrä miksi en voisi pelata korttia ja harjoittaa siinä samalla loogista ajattelua ja muistia... hakea erillaisissa pelitilanteissa optimaalista ratkaisua. -> myönnän että lautapeleistä löytyy hyviä ja sopivia tähän mutta sekä vaihtelu että mukavuus syyt ajavat toisinaan niiden edelle kortipakan kuljettettavuuden nimissä.
Yksi asia joka todella pistää silmään on se että kun ja jos menen seuroihin ykisn lasten kanssa ensimmäinen kysymys on - missä mieheni on..... Joskus kurillaan käy milelessä vastata että emme elä muslimivalitossa ja minulla on ihan itsenäinen liikkumavapaus..... yleensä keskustelu ei "vanhemman" väen kesken etene tämän pidemmälle... heistä kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.... sitten kun istun pöytään jossa satuu olemaan se ainoa vapaa paikka ja saan seuraksi vain miesväkeä niin ihan liian monta kertaa saan sen kohtelun että kaikin tavoin osoitetaan se kuinka harmistuneita ollaa siitä etten voi olla hiljaa... eikä tämä johdu siitä etten tietäisi keskusteltavasta aiheesta vaan siitä että "täällä on tapana että naiset puhuvat omissa porukoissaan"...
Vaikkei lenkillä käynti täällä ole pyhänä tapana niin kun seuroja ei ole niin se on yksi tapa hiljentyä rukoukseen... pysähtyä miettimään mistä on ollut kiitollinen, ketä toivoo Jumalan muistavan....
-> omatuntoni soimaa minua kyllä siitä jos pyhä muutuu arjeksi lasten kanssa. Menee siihen ainaiseen nahinoitten setvimiseen, ruuan laitoon ym
-> omatuntoni ei sen sijaan soimaa siitä että kun vaihdamme osia mieheni kanssa hän tekee sitä mihin ei arkena ehkä aikaa jää on lasten kanssa ja minä pääsen olemaan hetken yksin
Eli elän siis mailmassa jossa on pitkä lista niitä asioita joita ei saa tehdä. Näitä asioita ei saa epäilläl koska se katsotaan suoraan epäuskoksi. -> tästä sitten täällä päin on tapana puhujaveljien kanssa käydä porukalla nuhtelemassa...
Tiedän myös etten ole asioitten kanssa yksin.
Kipeintä on ollut nähdä se että jotkut ovat todella sillä kannalla että - jos äiti kuolee raskauteen tai synnytykseen niin kyllä Jumala antaa lapsille uuden äidin.
Niitä asenteita joita tältä keskutelupohjalta on täällä käyty voi täydellä syyllä verrata muslimimaitten käytäntöön. Naisen terveydellä ja ihmisyydellä ei ole mitään merkitystä ehdottoman ehkäisykiellon rinnalla... täällä edes selibaatti ei ole hyväksyttyä....
Minä tunnen itse olevani se heikoin, kurjin ihminen täällä joka kiihtyy toisten viesteistä ja vastaa ihan väärin, jopa väärässä hengessä.. Oliko se sanonta "vanhaan Aatamiin".
Luin tuon viestisi ja melkein itkin.. Sisko, miksi näin kovetat itsesi?
Kuule, ei Hys-hys "koveta itseään" vaan on rohkea ja avoin nostamaan esille kieroontuneita toimintamalleja.
Eihän kristillisyys ole orjuutta toisillemme!!
Mekö olisimme alistamassa keskinäisessä arkielämässämme toisiamme orjiksi joilelkin ulkonaisille tavoille?
Olokaa ihan vappaita tuommosesta. :-)
Ei piä hölynpölyä pitää hengellisenä asiana.
Neitsythäkin?
Hei, vielä sen verran että tästä tapauksesta kiinnostuin ja kuulisinn lisää jos mahdollista.
Onko tämäsiis ihan tottakin?
"...kuulin tapauksesta jossa vl nainen oli saanut miestään korkeamman aseman työpaikalla. Mies ei tätä syystä tai toisesta hyväksynyt ja nuhteli vaimoaan ja pyysi (käski) vaimoaan luopumaan nimityksestä. Vaimo ei tähän suostunut ja asia vietiin puhujaveljien tietoon -> ja he ottivat kannan että vaimon tulee olla kuuliainen miehensä tahdolle."
Ehkä tästä on aikaa 30 vuotta?
viimeisen kymmenen vuoden sisään.
-> että eipä tuo taida ihan kansanperinnettä olla?
Oikeastaan jäin miettimään että perheen sisäiset asiat voidaan viedä tällä tavalla ulkopuolisen päätettäväksi? Onko asia hegellinen ylipäätään ei minusta.
Mutta jos tuo mies oli joutunut jonkun nälvimäksi siitä että vaimo on pomo ja hän vain duunari eikä itsetunto sitä kestänyt? En tiedä mitkä lie olleet sitten vaikuttimet ettei mies jaksanut iloita vaimonsa "menstyksestä". Mikä siinä asiassa oli niin ylitesepääsemätöntä?