Selviytymis tarinoita

Siis kuntoutuminen aivoinfarktista on kova urakka niin sairastuneelle itselleen kuin läheisillekin. Nyt ensin lääkärit "vakauttavat" isäsi tilanteen ja sitten aloittavat fysioterapeutit kuntouttamisen. Mikäli isäsi ei ole vielä kovin iäkäs (lähentele 70v), niin kuntoutuminen on helpompaa ja varmempaa. Tosin se kyllä kysyy paljon voimia (fyysisiä ja psyykkisiä) ja läheisten tuki on kultaakin kalliimpaa. Harjoitteet aloitetaan istumatasapainon etsinnästä ja sitten siirrytään "istumapolkupyörän" harjoitteluun ilman vastusta ja vastuksella. Samalla harjoitellaan kävelyä. Kädet saavat harjoitusta päivittäin, koska heti, kun isäsi vain jaksaa, niin häntä ohjataan itse syömään ja auttamaan pukeutumisessa ja peseytymisessä...

Juu, siis kuntoutuminen on pitkä prosessi, mutta mie olen työssäni nähnyt ihmisiä, jotka ovat jaksaneet tämän raskaan urakan loppuun asti ja osalla heistä ei edes ole mitään merkkiä sairastumisesta enää liikkumisessaan.

Toivottavasti tämä vähän helpotti sinua. Mie piän siut mielessä ja toivon parasta. :)

sivuilta avh.palaios.com, mutta voin myös kertoa omani. Sain aivoinfarktin 1,5 vuotta sitten. Se oli myös laaja-alainen, mutta vasen puoli halvaantui, jolloin puhe yleensä säilyy kuten minullakin. Kuntoutus alettiin sairaalassa jo alkuvaiheessa. Kotiuduin 4,5 kk kuluttua kyynärsauvalla kävelevänä. Nyt kävelen kepin kanssa mielestäni aika hyvin, mutta vielä tarvin kuntoutusta saavuttaakseni oikean kävelykyvyn.
Käteni ei toimi ollenkaan, mutta oikeakåtisenä tulen toimeen silläkin, asun yksikseni. Oikean puolen halvauksen olen matkan varrella huomannut kohtalotovereilla hellittävän nopeammin ja liikuntakyvyn palanneen usein nopeammin. Puheen kuntoutus vaatii puheterapeutin kuntoutusta ja varmasti paljon sinnikkyyttä, mutta on sekin mahdollista ja siihen saakka voi yrittää käyttää korvaavia kommunikointikeinoja, joita löytyy. Käy tiedon perässä myös aiv0ohalvausliiton kotisivuilla www. stroke.fi
Niin, itse palaan töihin 2 viikon kuluttua, sillä järkikulta pysyi tallella.

Isä voi aika hyvin, mutta ei vieläkään tule montaa sanaa... onko kokemuksia puheen palautumisesta? Ymmärrän kyllä sen olevan yksilöllistä... mutta jotain suuntaa antavaa olis kiva kuulla. Hänellä kun tuntuisi olevan niin paljon asiaa.
Kiitos kaikille!

Äidille kävi juuri noin vajaa kaksi viikkoa sitten,löydettiin kotoa (oli ollut väh.12 tuntia). laaja-alainen vasemmanpuolen aivoinfarkti, puhekyky ja oikeanpuolen liikuntakyky meni. Kaiken lisäksi oli kaatuessaan murtanut lonkan joka leikattiin viikko sitten. Siitäkin selvittiin... Puhetta ei ole ruennut tulemaan. Järki pelaa hyvin ja ymmärtää puheen hyvin. Itselleni kulunut aika on ollut elämäni raskain. Miten te muut olette asiaan reagoineet?

Hei Sanna! Toivottavasti tulet palstalle!!
Minun äidilleni kävi vajaa kaksi viikkoa sitten juuri samoin kuin isällesi.
Kertoisitko kuinka hän on nyt toipunut, mitä elämäänne kuuluu? Ole kiltti ja kerro sinä nyt hyvä tarina toipumisesta! Tai kuka tahansa, jota asia koskettaa.

Hei!
melko vanhoja viestejä läpi lueskelen, ovatkohan kyseiset ihmiset enää linjoilla?

Olen kahlannut nettiä läpi koettaen löytää jotain infoa ja ennen kaikkea toivoa siitä, että kuntoutua voi vaikeastakin tilanteesta.
Isälläni leikattiin joulukuussa 08 päästä aneurysma, joka oli vaikeassa paikassa. Isäni sai kaksi aivoinfarktia eikä alkanut herätä nukutuksesta. Aivot olivat olleet ilman happea ja sitten vielä niihin oli jotenkin mennyt ilmaa(?), joten isän herääminen kesti lähes viikon. Viikko teholla, siitä pikkuhiljaa siirretty ties mihin osastolle ties mihin sairaalaan..Aivoissa oli vasemman puolen suuren infarktin vaara huonon verenkierron vuoksi, osa siistä toteutui ilmeisesti..
Nyt tulossa 6 vkoa tapahtuneesta. Myös isäni on hyvin tuskastunut kun ei pysty paljoa puhumaan. sanoja tulee jonkin verran, moi, tsemppiä(yrittää sanoa kun on aina sitä meille sanonut ja ollut muutenkin maailman positiivisin ihminen), reilut kymmenen sanaa on tullut ja toistoja silloin tällöin. Vielä kunnon kuntoutusta ei olla päästy aloittamaan, koska isällä on tullut vastaan muita vaivoja. Kuitenkin joka päivä koittavat pyörätuoliin laittaa istumaan parikin kertaa ja ilmeisesti kuntoutusta tehostettaisiin heti kun kunto hieman kohenisi eikä isä väsyisi niin helposti. viikon makoilu kirurgian osastolla tuossa välissä ei tehnyt oikein hyvää..masennuttiin äidin kanssa myös täysin.
oikealla puolella satunnaista liikettä, mutta varsinkin tuon puheen palautuminen olisi se, mitä toivottaisiin..kuitenkin ymmärrystä luulisin olevan jonkin verran, vaikkavälillä isä on kuin muissa maailmoissa.

Ahdistus äidilläni ja itselläni valtava, voi vain kuvitella miltä isästäni tuntuu..
mielenkiintoa olisi, miten tällaisista paukuista pystyy mahdollisesti kuntoutumaan?

toivottavasti kaikki, joita vastaavat asiat ovat elämässä koskettaneet, saavat tarpeeksi tukea, sekä potilaat että omaiset.

OLISI KIVA JOKU KERTOIS NOIN 70-80 VUOTIAAN TARINAN MITEN ON SELVINNYT VASENMANPUOLEN HALVAUKSESTA.ODOTAN PIENTÄ KESKUSTELUA.

Noin vanhan kuuluu jo kohta kuolla. Ihan tosiasia.

Mummini kyllä toipui oikein hyvin toispuoleisesta halvauksesta ja oli lopun ikäänsä kotona.

Verisuonissa on vähäisen tulehduksen ja kolesterolin lisäksi huomattavan paljon kalkkia!

http://personal.inet.fi/koti/remeli/Suomalainen_ravitsemuspolitiikka.htm


Plakki (tulehdus, hiukan hapettunutta kolelsterolia, hiukan rasvaa ja loput kalkkia) lähtee palasiksi, niin palat tukkivat aivojen pienet verisuonet ja sitten on infarkti menossa.