oon huomannu että mun kaverilla on ongelmia syömisen kanssa. se ei kuitenkaa oo kai ihan anoreksiaa.. joka tapauksessa se on merkinny sen syömisiä ylös sen yhteen vihkoon minkä vahingossa satuin näkemään ja siel on kaikki sen syömät kalorit ja kulutukset ja sit se on suunnitellu viikkoja eteenpäin mitä se syö ja ne määrät on tosi vähän, alle 500 kcal. se myös valittaa "läskejään" päivittäin vaikka on normaali painonen. mitat: 165cm 56kg. sehän ei oo mitenkää alipainonen tai mitään mutta pelkään et toi menee pahemmaks... se kyttää joka ikisen ruuan tuoteselostukset ja puhuu terveellisistä elämän tavoista koko ajan...vaikka ne vihkoon merkityt jutut ei todellakaan oo mitään terveellisiä juttuja.. eli siis oonko vaan vainoharhanen vai voiko toi kehittyä anoreksiaks? pitäskö asian antaa vaan olla vai pitäskö tehä jotain?
kaverin anoreksia?
worried
4757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaisia tuntemuksia on omasta ystävästä (vaikka ei mitään tuon kaltaisia "todisteita" olekkaan)
Ystäväs tarttee apua.. hän ei sitä tule myöntämään ja parempi, ettet kerro nähneesi noita muistiinpanoja. Tuolla kalorimäärällä hän vielä tappaa itsensä... nopeasti se paino lähtee tuosta alas menemään jos mitään ei asialle tee.
Voisit yrittää viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa ja seurata tilannetta. Käykää vaikka ravintolassa syömässä, leffassa... mainitse olevasi huolestunut jos hän vielä puhuu terveellisistä syömisistä ym. Onhan se hyvä jos vähän katsoo mitä suuhunsa laittaa, mutta tuo on todellakin jo sairasta.
Urheileeko hän paljon?
Oma ystäväni pelaa salibandyä 6krt viikossa ja käy lenkillä juoksemassa, koska on kuulemma "pakko". Hän myös kertoi, että haluaisi saada mahastaan vielä olemattoman "makkaran" pois ja selitti tohkeissaan kuinka osti juuri 10purkkia pilttiä varastoon... en todellakaan tiedä itsekään mitä pitäisi tehdä. Neuvot ovat nyt todellakin tarpeen! En halua ystäväni joutuvan anoreksian kierteeseen.. jotain pitää tehdä ennen kuin on jo liian myöhäistä... :(
kyllä kaverini urheilee paljon... ennen vietettiin paljon aikaa yhes nyt ei voida koska se on koko ajan lenkillä/jumppaa tai muuten vaan miettii syömisiään :/
Kerro epäilyksesi kaverisi vanhemmille, joiden tulee puuttua asiaan. Tietenkin kaverisi kieltää koko jutun, ja osaa taitavasti selittää kuinka oikeassa on, koska itse ei ymmärrä että on sairastunut anoreksiaan.Ehdottomasti pitäisi antaa tietoa kaverille ja hänen vanhemmilleen siitä kuinka vakavasta asiasta on kyse. Esim. joku dokumentti tai tms. jossa anoreksian läpikäynyt kertoo tarinansa.
Lapseni alkoi urheilla suunnattomasti lukioaikana ja valikoimaan ruokia. En ymmärtänyt mistä oli kyse, vaikka laihtui parissa kuukaudessa useita kiloja. Sitten alkoi unihäiriöt ja kouluun saimme suorastaan pakottaa. Onnekseni lehdessä oli kirjoitus anoreksiasta, ja silloin minulle selvisi mistä on kyse. Olin syvästi järkyttynyt. Tätä laihduttamista oli kestänyt noin pari kk. Pakotin hänet vaakaan, jotta näkisin kuinka paljon painoi, ei suostunut. Sitten pakotin riisumaan paidan jotta näkisin kuinka laiha on - ja oli. Siitä tilanteesta en oikein muuta muista kuin että itkin lohduttomasti ja luin lehtijutun lapselle.
Jotenkin siitä alkoi paraneminen, tosin aikaa meni pari vuotta kaikkine henkisine vaikeuksineen.
Keskustelimme ihan kaikesta suruista murheista toiveista, pidin sylissä kuin pientä lasta - vaikka oli lukiolainen.
Lääkärissä ei käyty, ehkä häpeän vuoksi, vaikka jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut tarpeen.
Siispä mitään lääkkeitäkään ei ollut, vaikka masennusta oli.
Minulle, äidille sekä isällekin aika oli hyvin raskasta, kun piti läpikäydä monenlaisia tunteita lapsen kanssa. Usein sain sylissä pitää melkein aikuista pelokasta lasta.
Jälkeenpäin hän itse kertoi kirjoittaneensa päiväkirjaan, että jäi kiinni. Ja on sanonut sen olleen pelastus.
Nyt hän on onnellinen perheellinen, ja välimme ovat hyvin läheiset.
hei vaan!
Itse olen lukiolainen, urheilen ja katselen mitä suuhun laitan. Kirjoittamasi juttu kuitenkin alkoi pelottamaan.. olen huolissani itsestäni. Painoni on kyllä ollut samanlainen jo vuosia (terveydenhoitajan mukaan ja kasvukäyrän mukaan aivan normaalin painoinen) kävin terveystarkastuksessa ja otettiin mitat, olen 156/47. Tuon jälkeen olen käynyt kerran puntarilla. Olen käynyt juoksulenkeillä jo useamman vuoden ja katselen ehkä välillä turhankin tarkkaan syömisiäni.. korostan kuitenkin, että painoni on pysynyt samanlaisena jo pitkään (käytän puntaria korkeintaan 2 krt vuodessa). Vaikka urheilen niin muistan syödä monipuolisesti ja niin ,että olen kylläinen. Toisaalta todella säikähdin viestiäsi... en halua tulla mitenkään anorektisen laihaksi, olla vain terve ja pysyä kunnossa. Pitäisikö huolestua? Eikai kirjoituksesi voi kaikkia minunlaisiani tarkoittaa... Tiedän, että kysymykseni ovat tyhmiä, mutta toivoisin teidän vielä vastaavan tähän.. suurkiitos.