Yritän alustaa toisenlaista keskustelua maanviljelijänä olemisen ns. sietämättämyydestä.
Elikkä nuorikko saa esim. viljatilan,vaikka 40ha verotusarvon mukaan ja maksavat pienen lahjaveron valtiolle. Sisarukset saavat vajaan hehtaarin metsätontin, järven rannalta. Lisäksi on huomioitava, että sisarosuus on suositeltavaa, mutta ei pakollista ja ns.lakiosa enemmän kuolemantapauksiin liittyvä asia.
Kuitenkin mitä muuta nuorikko voisi ruveta tekemään,vaihtaisiko(-han) paikkansa sisarusten kanssa? En usko että vaihtaa,sanon minä.
Perustelu. Tuollaisen tilan saa haltuunsa jotain 170 000 eurolla ja vaikka sillä ei juurikaan palkkaa saa,mutta se maksaa itsensä. Ja mitä tila ottaa työaikaa on niin vähän, että hyvin kelpaa olla muualla töissä varsinaista tienistä tekemässä.
Toisin sanoen menetetylle vapaa-ajalle saa hyvän korvauksen. Mitä muuta nuorikko saisi,jos vaihtaisi 170 000 euroa sisarelleen. Saa vajaan hehtaarin metsätonttin järvenrannalla, on asuntolaina, mikäli yrittäjänä,niin todella raakaapeliä elämästä ja nyt hakuun uusi laina mökin rakentamiseksi
Lisäksi muu elämisen kulut,joita ei maaseudulla heti hoksaakkaan. Kyllä nostaisi ns. vitutuksen menetetylle mahdollisuudelle, kuten on laita useissa maataloutta arvostelevissa kirjoituksissa ja kommenteissa. Mielestäni maanviljely on pääasiassa peritty etuoikeus, jota valtiovalta on ensisijaisena suojelemassa ja suojaamassa.
Nyt kommentteja,sillä maatalous on parasta mitä tehdä voi! Kunhan on syntynyt oikeaan perheeseen, sukupuoleen ja sopivaan rakoon sisarussarjassa.
Elikkä nuorikko saa esim. viljatilan,vaikka 40ha verotusarvon mukaan ja maksavat pienen lahjaveron valtiolle. Sisarukset saavat vajaan hehtaarin metsätontin, järven rannalta. Lisäksi on huomioitava, että sisarosuus on suositeltavaa, mutta ei pakollista ja ns.lakiosa enemmän kuolemantapauksiin liittyvä asia.
Kuitenkin mitä muuta nuorikko voisi ruveta tekemään,vaihtaisiko(-han) paikkansa sisarusten kanssa? En usko että vaihtaa,sanon minä.
Perustelu. Tuollaisen tilan saa haltuunsa jotain 170 000 eurolla ja vaikka sillä ei juurikaan palkkaa saa,mutta se maksaa itsensä. Ja mitä tila ottaa työaikaa on niin vähän, että hyvin kelpaa olla muualla töissä varsinaista tienistä tekemässä.
Toisin sanoen menetetylle vapaa-ajalle saa hyvän korvauksen. Mitä muuta nuorikko saisi,jos vaihtaisi 170 000 euroa sisarelleen. Saa vajaan hehtaarin metsätonttin järvenrannalla, on asuntolaina, mikäli yrittäjänä,niin todella raakaapeliä elämästä ja nyt hakuun uusi laina mökin rakentamiseksi
Lisäksi muu elämisen kulut,joita ei maaseudulla heti hoksaakkaan. Kyllä nostaisi ns. vitutuksen menetetylle mahdollisuudelle, kuten on laita useissa maataloutta arvostelevissa kirjoituksissa ja kommenteissa. Mielestäni maanviljely on pääasiassa peritty etuoikeus, jota valtiovalta on ensisijaisena suojelemassa ja suojaamassa.
Nyt kommentteja,sillä maatalous on parasta mitä tehdä voi! Kunhan on syntynyt oikeaan perheeseen, sukupuoleen ja sopivaan rakoon sisarussarjassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
jos ajatellaan verotusarvon mukaan, niin tilan kiinteistön hinta on n.45000 euroa. Helposti jonkin rantatontin hinta on sama.
Jos pelloille ei ole käyttöä, niin pellot seisoo hoitamatta ja ränsistyvät. Jos sattuu saamaan vuokrattua ne, niin niistä saa keskimäärin 100-200 euroa hehtaarilta.
Jos itsellä ei ole koneita millä hoitaa, niin pellot pitää joko vuokrata tai sitten jättää silleen. Ei peltojen ylläpito ilmaista ole.
Kiinteistöjen arvo säilyy, jos niitä hoidetaan.
Ei käy nuorikkoa yhtään kateeksi.
Kuten kirjoitettua, niin peltotyöt ei ota paljoakaan työaikaa ja hoituu haluttaessa vanhemmillakin koneilla. Ja pellon vuokra on pääsääntöisesti 400-550 euroa/ha ja ostohinta 7000-8200 euroa/ha. Ja hullua ainakin Etelä-Suomessa on, pellon hintaan ei vaikuta juurikaan, että on se sarkaojissa vai salaojissa.Enempi vaikuttaa sijainti ja muoto. Huom. Kirjoitin ostohinta myyntihinnan sijaan,koska pelto on sen vertaa kysyttyä,että ostohinta on poikkeuksetta enemmän kuin pyydetty hinta,tai pyydettäessä myyntihinta. Toinen asia on myytyhinta, mutta se ei taida olla enään kirjaoppia.
Et kyllä itse taida harjoittaa maanviljelystä millään tavoin, kun käsityksesi ovat aika hurjia noiden hintojen suhteen.
Missä maksetaan tuollaisia vuokria? Itse toimin maanviljelijänä etelä-suomessa ja ainakin meidän seuduilla hehtaari vuokrat ovat 180-280€/ha tässä tosin on vääristävänä tekijänä se, että pellot vuokrataan lähinnä sukulaisuus-tai tuttavuus suhteen perusteella - eli hyvin harvoin vuokraaja on joku ulkopuolinen.
Ja tuo hintasikin on aika tuulesta temmattu. Katsoisit esim. KM:stä keskihinnat jotka perustuvat maanmittauslaitoksen tilastoon. Hinnat ovat keskimäärin 5000-6000€/ha tosin tässäkin tietenkin poikkeuksia löytyy. Harvoinhan tuo jolle maat myydään on ulkopuolinen.
Ja itse olen sitä mieltä, että jos maat myydään ulos suvusta tai ohi tuttavien, hinnan tosiaan pitäisi ollakin huomattavasti korkeampi.
"Jos pelloille ei ole käyttöä, niin pellot seisoo hoitamatta ja ränsistyvät. Jos sattuu saamaan vuokrattua ne, niin niistä saa keskimäärin 100-200 euroa hehtaarilta."
Voitko kertoa missäpäin Suomea on vaikeata saada vuokralaista pelloille? Kyllä joka puolella on hirveä kilpailu vuokramaista.
Minä asun keski- ja etelä-suomen rajan tuntumassa ja olen etsinyt noin 200km säteellä vuokramaita. Mutta eipä ole helposti löytynyt. Kukaan ei enää näytä vuokraavan alle 280€/ha.
Ja aina kun joku tarjoaa vuokralle peltoja, niin halukkaita vuokraajia löytyy heti useita kymmeniä.
Kuten kirjoitit,sisäsiittoisuudella on merkitystä.
Ja on olemassa maailmanhinta, keskihintaa, mediaanihintaa,keskiarvoa ja sun muuta näiden lisäksi vielä globalisaatio. Eli olemalla oikea vesa oikealla paikalla,olo on kuin oikella agrologilla. Ja noin on hyvä ja ole kiitollinen tilanteeseesi.Eli kerro neuvosi niille,jotka tälläkin saitilla hakevat apua maatilan hankkimisessa?
Tuollaisen tilan arvo vapailla markkinoilla on n.500000e.Siitä voi laskea,miten kannattaa toimia.Tuskin kukaan heittää vapaaehtoisesti menemään satoja tuhansia.Ja kättelyssä saa sen alotusrahan,jolla voi ostaa pari mersua.
Simo=Fruikkari.
ei tietystikään tarvitse samanlaista etusijaasemaa sisaruksiinsa nähden kuin päätoiminen. Hänen toimeentulonsa on aivan yhtähyvin turvattu kuin mökkeihin tyytyvien sisaruksiensa. Aivan toinen asia on, jos hänen pitäisi repiä koko perheen elanto tuolta tilalta ja vielä investoida ja kehittääkin yritystään (miten agrologi arvelee silloin olevan asiat tällä tilalla?). Kyllä agrologin kuvailemassa tapauksessa on erittäin kohtuullista, että nuorikko maksaa käyvät sisarosuudet muille.
Varmaankin lahjoittaja on miettinyt tarkkaan kenelle maansa antaa. Saaja ei välttämättä tee niillä kiinteistöillä yhtään mitään, mutta lahjoittaja voi myös ajatella, ettei maat mene vieraalle ja sen vuoksi antaa pellot tietylle. Ei ole mitään järkeä antaa peltoja henkilölle, joka ensimmäisenä aikoo myydä ne vieraalle.
Mielestäni kun puhutaan kiinteistön lahjoittamisesta, ei saa ajatella oikeaa hintaa vaan aina verotusarvoa. Lahjansaaja ei välttämättä edes halua sitä mitä saa, vaan on painostettu.
tietysti määrittelee ensin omat tavoitteensa ja toteuttaaa ne yhteistyössä kaikkien kanssa siten, että kenellekään ei jää aihetta katkeruuteen.
Itse entisenä yrittäjänä totean lyhyesti, yritys vie koko elämän ja se on elämäntyö.
Yrittäjä päättää itse kenestä tekee jatkajan ja montako lasta on jatkajina, yleensä vaikka olisi isokin yritys niin valta ja osakkeet annetaan yhden käsiin, enintään kahden. Muille annetaan hyvä työpaikka jos kelpaa ...
Kukaan ei koskaan kyseenalaista tätä yrittäjän oikeutta valita työlleen jatkaja, ei edes toiset lapset ...
Yrityksen etu menee muiden etujen edelle, se että syntyy yrittäjän lapseksi ei lopulta merkitse mitään.
Miksi samat talouselämän lait ei olisi voimassa myös maataloudessa, ei ennenvanhaankaan taloja jaettu elinkelvottomiksi sen takia että lapsia oli paljon. Tai joku sisaruksista olisi niin halunnut ...
En sano sitä, että muut on tehtävä perinnöttömiksi.
Asia on kumminkin niin, että yrityksen tai maatilan täytyy pysyä elinkelpoisena ja muille jaettavat perinnöt täytyy ottaa siitä muusta omaisuudesta pääasiassa. On hyvä jos on ylimääräisä metsätiloja tai rantatontteja jaettavaksi ...
Se jos jollakin on jokin asuntolaina tai vastaava omasta takaa, niin ei kuulu tähän asiaan pätkääkään.
Jokainen vastaa omista veloistaan itse eikä jumalauta kannata suunnitella elämäänsä niin että maksaa velkansa jollakin oletetulla vaimon tulevalla perinnöllä ...
Mutta kuutamotila ei enää liene tuollainen sinun mainitsemasi yritys, joka vie koko elämän. Se on enemmänkin sijoitusomaisuutta tai korkeintaan vapaa-ajan viettopaikka, kuten agrologi sanoo. Kokoaikaiselle tilalle pätee aivan samat mainitsemasi lainalaisuudet kuin muillekin yrityksille.
tämä keskustelu on mielestäni turha, kun emme voi tietää lahjoittajan motiiveja tai muutenkaan taustoja.
Puhutaan vain sisaruksista ja heidän osuuksistaan, peltojen arvosta. On tietenkin tärkeää, että sisarukset tuntevat olevansa tasa-arvoisia, mutta eiköhän keskustelu sisarusten kesken ja lahjoittajan kanssa selkeytä keskustelun aloittajan näkemystä.
Paitsi jos todella motiivi on se, että pelkää peltojen menevän vieraalle, voi olla vaikea sanoa sitä niille tontin saajille.
Kuten yritin alustaa maanviljelyn ns. sietämättömyydestä, kuten maanviljelijät sen ottavat ja tahtovat mantramaisesti ylläpitää julkista keskustelua. Toiseksi maattomat vastaavasti ihannoivat ja kahdehtivat saatavia tukia,avustuksia ja lahjana saatua alkupääomaa. Toisinsanoen harvassa kuitenkin on viljelijöitä, jotka todellakin kaikesta huolimatta vaihtaisivat osapuoliaan sisarusten kesken. Meinaan ei se peritty maanviljely niin kamalaa ole, kuin annetaan ymmärtää. Lisäksi sitä on aivan toista lähteä elämää perustamaan, kuin aloittaa aivan tyhjästä. Ensin saatuaan hankittua riittävät nimet tarvittavien hankintojen velkapaperihin ja vakituisen työpaikan.
Mitä tulee emännän paikkaa hakeville;Vaatimukset ovat kovat, koska sukutausta ja varallisuus ovat ensisijaisia. Ei se mitä osaat ja mistä olet kiinnostunut, ovat ne avuja. kuitenkin kyllä työ ja talo opettaa tavoilleen,kunhan ensin tuot sopivasti uutta varallisuutta.
Onnea maanviljelyksestä kiinnostuneille henkilöille. Se on hyvää ja antoisaa työnä ja elämäntapana,mutta ilman periytymistä tahi naimakauppoja äärimmäisen kallista.
Menestystä lukijoille ja pidetään lippukorkealla, koska jonkun se täytyy ne työtkin välillä tehdä.
Itseasiassa tukin väite on aikalailla kupla ...
Maanviljelijäksi pääsee aika helpolla, jos on kiinnostusta asiaan.
Eikä vaadi suuria pääomia kuten yleensä luullaan.
Maata voi vuokrata, ei sitä tarvitse omistaa.
Taas vertaan yritystoimintaan, valtaosa yrityksistä toimii vuokratiloissa ja melkein aina aloittavat yritykset toimii vuokratiloissa.
Pientä maatilaa voi pyörittää alussa sivutoimisena, jos tuotanto on kasvis-suuntautunutta niin se ei edes sido samallalailla kuin moni muu ammatti.
Taloja joissa on vanha asuinrakennus ja muutama hehtaari maata saa murto-osala siitä hinnasta mitä maksaa osake keskustassa.
Ei muuta kuin osake myyntiin ja tilan ostoon, alkupääoma jää siinä sivussa ...
Tietenkin jos haluaa "satojen hehtaarien takametsiä" niin joutuu laittamaan myös rahaakin peliin eri lailla.
Maatalouskoneita saa myös yleensä halvalla, kun tyytyy käytettyihin. Velipoika osti 60 luvun traktorin, peräkärryn, niittokoneen, veltan, kylvökoneen, lanan sekä haravakoneen 1500 eurolla könttäkaupassa yhdeltä perikunnalta.
Tosin ei se maata viljele, kuhan harrastelee ...
Itsellä on myös harkinnassa tilan osto, kun ei ole yritystoimintaakaan enää sitomassa.
Vanhoilla päivillä voisi aivan hyvin esim. lampaita, hevosia jne... pitää, ehkä myös jotain muutakin viljellä.
Tosin varsinaiset tulot tulee kyllä muualta.
Se on hyvin yksinkertaista matematiikkaa, kun et ota velkaa niin ei käy mitenkään, oli sitten kysymys yritystoiminnasta tai maanviljelyksestä.
Maasta saa aina omansa pois ...
Nykyään ei tarvitse maatilaa ostaa, vuokraa suoraan 100ha:n tilan ja teettää työt urakoitsijalla, koska se tulee huomattavasti halvemmaksi kuin omalla kalustolla tehtynä.
Ainut kone jota nykymaataloudessa enää tarvitaan on kannettava tietokone ja siihen integroitu maatalouden tukien hakuun tarvittavat ohjelmistot.
Maanviljelijä itse keskittyy johtamiseen ja konttoritöihin ja urakoitsijat hoitaa käytännön työt.
Tämä on uusinta päivitettyä tietoa viisaampien laskelmien pohjalta laadittuna ja täytyy vain olla ennakkoluuloton soveltamaan sitä käytännössä.