Olen jo jonkin aikaa katsonut vierestä kun ystäväni on toistamiseen alkanut masentua. Aikaisemmin oli jo vakavampaa, itsemurhayritystä ja sitä rataa, mutta onneksi vielä silloin siitä selvittiin. Nyt en tiedä mitä pitäisi tehdä. Kaveri ei puhu asiasta vaikka ranteista näkee selvästi mikä on tilanne. Mitä voin tehdä jos hän ei halua edes kertoa koko asiasta minulle tai muille? Pitääkö vain "tunkeilla" ja koittaa kysellä ja jatkaa siitä..?
Ystävälle apua..?
the_santra
4381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi olla että se sun kaveri kuitenki jollain tavalla kuitenkin haluaa apua ja osoittaa sen kieltäytymällä puhumasta, tavallaan kuitenkin haluten läheistensä apua tai jotain. Jos sä ja se sun kaveri ootte lukiossa tai jossain samassa koulussa (katoin tosta sun profiilista et oot kahdeksantoista) ni sä voisit ehkä sanoa sille terkkarille että ottais sen sun kaverin juttelemaan tai jotain. Tai sit kirjoitat sille sun kaverille kirjeen (jollei se kuuntele kun sä kyselet) jossa sä sanot että olet kovin huolissasi hänestä ja hän voi kyllä kertoa sulle mikä hänen mieltään painaa tai jotain. Tai ehkä se sun kaveris rupeaa sitten itse etsimään apua kun alkaa kokemaan sen tarpeelliseksi.
Ehkä se on kuitenkin enemmän sen kaverin vanhempien tai perheen asia, ehkä sun pitää vaan luottaa siihen että ne vie sen psykologille tai osastolle jos tilanne käy kriittiseksi. No, toivottavasti kaikki käy hyvin!
kiitos :) toivon tosiaan itekki samaa.. mun on vaan hirveen vaikee kattoo vierestä, tiedä sitte oonko ylihuolehtiva/herkkä.. katsoo nyt sitten miten ja mihin suuntaan tilanne kehittyy ja toimia sitte sen mukaan! Ja terkkarin puheille meen kyl heti kun koulu alkaa taas.
se kirje juttu on muuten tosi hyvä idea. jos ei muuta, niin kaveri saa hyvän esimerkin että kirjoittamalla voi kipeistäkin asioista puhua, vaikkei koskaan kenellekkään kirjoituksiaan näyttäis. se jo helpottaa, kirjoittaminen.
Ei se mitään auta, jos yrität sitä auttaa, esim. viedä jonnekin terapiaan. Jos ei ihminen itse halua parantua. Kyllä se on itsestä lähdettävä se paraneminen, on mentävä itse (tai jonkun läheisen saattamana) terapiaan, otettava lääkkeet (jos tarpeen), puhuttava asioista, etsittävä positiivisia asioita elämäst. Minä voin itse sanoa, että olen jo niin ahdistunut, ettei minun paraneminen varmaan ala koskaa . Olen jo 5 vuotta ollut masentunut (syinä koulukiusaaminen, väkivalta, alkoholi, yksinäisyys ja perinnöllinen skitsofrenia), ja alkaa jo toivo loppua, en enää ees "halua" parantua.