Minulla oli ilo ja kunnia päästä oikean 1200-kuutioisen kantti-Ladan puikkoihin lauantaina. Tuttavani oli talvella ostanut kolmosautokseen 500 eurolla alle 90 000 ajetun 1990-mallisen lattaraudan. Koeajosta oli puhuttu jo pitkään ja nyt se vihdoin toteutui. Tässä koeajoraportti arvosteluineen.
Tumanpunainen ulkokuori on tyylikkään, jopa linjakkaan näköinen. Kyseessä ei ollut pyöreälamppuinen, vaan tämä oli sitä luottamusmiesmallia. 1970-luvulla tätä olisi pidetty hyvän näköisenä autona. Sääli vain, että tämä kulmikkaampi kori taisi tulla vasta 80-luvulla. Arvosana: 8
Sisustus onkin sitten oikeaa Neuvostoliittoa. Ankeat ovipaneelit ja halvinta mahdollista plyyshiä, jonka sävy ei sovi enempää muuhun sisustukseen kuin ulkoväriinkään. Lattiaa peittää kokolattiamatto - kumia. Retrohenkinen kojelauta on selväpiirteinen ja vanhoihin Fiateihin tottuneelle tuttu juttu. Muovit ovat huonosti viimeisteltyjä ja ikävän tuntuisia. Kurjuudesta puuttuisi enää viinyyli-istuimet. Arvosana: 5
Varustelu on karun asiallinen. Istuimissa on perussäädöt ja siinä se. Ovet avataan jäykkiä ja hitaita kampia käyttäen. Tässä luottamusmiesmallissa ei ole enää erillisiä tuuletusikkunoita, mistä pitkä miinus. Sisältä säädettävät peilit ovat puolestaan plussaa. Puhallin on kaksinopeuksinen, ajovaloautomatiikkaa ei ole. Amperimittari nostaa arvosanan 6:een.
Tilaa Ladassa on ulkomittoihin nähden kohtalaisesti. Neljä aikuista mahtuu kyytiin vaivattomasti, viisi on jo aivan liikaa. Kolme lasta sopiinee takapenkille hyvin ja lapset viihtynevät siellä hyvin mm. matalan vyötärölinjan ansiosta. Tavaratila on pienempi kuin ulkoa päin uskoisi. Tila on nimittäin yllättävän matala. Kyllä sinne silti keskikokoisen perheen mummolanreissun nyssäkät mahtuvat. Tiloista 7.
Ergonomiassa parasta on oikeaoppisesti vasemmalle puolelle jätetty virtalukko. Vasemmalla startataan, kun oikealla vapautetaan käsijarru ja vaihdetaan vapaalle. Starttaamisen voi aloittaa jo ennen autoon astumista, mikäli vaihde on vapaalla. Vahinko, että Alfa Romeokin on tästä jo luopunut. Porshe sentään pitää vielä perusarvoista kiinni. Korkeaselkäinen, istuin ei ole varsinaisesti huono, mutta Fiat-peruinen selkänojan säätö on hankala käyttää. Selkänoja ei myöskään nouse tarpeeksi pystyyn. Tilaa kuljettajalla on mukavasti. Kädet ovat suorina ja jalat koukussa. Karkeapintainen ja ohjauspyörä on liian ohut ja halkaisijaltaan liian suuri. Se on myös liian loivassa kulmassa ja liian korkealla. Vaihdekeppi on hyvin sijoitettu ja takavetoautojen tuttuun tapaan vaihteet loksahtelevat päälle kevyesti ja täsmällisesti. Ergonomiasta 5.
Käynnistyvyys ja tyhjäkäynti ovat valovuoden edellä vanhoja Fiatteja. Sen sijaan moottorin heikko alakierrosvääntö saa liikkeellelähdön näyttämään ja varsinkin kuulostamaan amatöörimäiseltä. Kierroksia on paljon, kytin luistaa ja silti meinaa sammua. Kokeneelle Lada-miehelle tämä ei ehkä ole ongelma. Heikosta väännöstä ja raskaasta ohjauksesta huolimatta Ladaa on ilo pyöritellä ahtaissa paikoissa. Ennen Ladaa pidettiin kankeana kääntymään, nykymittapuun mukaan se on keskinkertaisen ketterä. Nykyautoon tottuneelle kompaktit ulkomitat, hyvä näkyvyys ja helppo kulmien arviointi ovat ilonaihe. Kytkin on keskiraskas, mukavan lyhytliikkeinen ja erittäin tunnokas. Jarrupoljin on kova. Käsijarrun liike on lyhyt ja napakka. Korkea maavara antaa aihetta kiitokseen. Vilkkujen, valojen ja lasinpyyhkijäin viikset toimivat täsmällisesti ja ne on hyvin sijoitettu. Käsiteltävyydestä 8.
Ohjaus on soratiellä tunnoton, mutta käytös on loogista. Autolla tulee ajettua luontaisen varovasti ja vähäiset sivuluisut on helppo korjata. Mukavuus nimismiehenkiharoissa on hyvää tasoa ja yllättäen auto ei pahasti rämise montuissa. Asfalttikaarteissa ohjauksesta alkaa löytyä tuntoa ja auto ohjautuu mallikkaasti niin, ettei tottumattomankaan tarvitse tehdä korjausliikkeitä, jotka monella nykyautollakin tekevät kaarreajosta helposti kulmikasta. Liian lujaa mutkaan tultaessa meno alkaa tuntua epävarmalta. Tuntuu, etteivät pyörät pysy enää kiinni asvaltissa. Vähäinen moottorin teho onneksi estää auton ajo-ominaisuuksien ylittämisen. Moottorin ääni saattaa matka-ajossa käydä hermoille. Autossa on kuitenkin myös jotain salaperäistä sympaattisuutta, joka toisaalta vaatii kuljettajaa nielemään vielä vähän lisää kilometrejä. Ajettavuudesta ja mukavuudesta 8.
1200-Ladan suorityskyky on vaikuttava. Kiihtyvyyttä nollasta sataan mitataan lähinnä almanakalla. Ykkösellä ehtii kaasu pohjassa kiihdytettäessä vielä tovin kaivamaan nenää ja säätämään taustapeiliä ennen kuin tarvitsee vaihtaa kakkoselle. Ennen kolmosta kerkii lukaisemaan pari tekstiviestiä ja vastaamaan yhteen. Vaihteiden porrastus on kuitenkin sopiva. Veto jatkuu tasaisena pykälältä toiselle. Nelonen on tosin niin lyhyt, että vitosvaihde olisi paikallaan. Se kai jossain vaiheessa tulikin isompimoottorisiin. Kaikesta huolimatta pikkukoneesta jäi sellainen kuva, että tämä voi lopulta olla sopivin pannu Lattarautaa vauhdittamaan. Liikkeellelähtöä lukuunottamatta auto ja moottori muodostavat varsin tasaisen kokonaisuuden. Suorituskyvystä 7.
Kokonaistaloudellisuus on Ladan parasta antia. Bensaa menee 8-9 litraa satasella, mikä on auton kokoon ja suorituskykyyn nähden huima lukema, mutta toisaalta vähemmän kuin mitä vaikkapa uposuusi Volvo S60 vaatii. Kyydeissä on eroa, mutta molemmilla pääsee mummolaan ja takaisin yhtä monta ihmistä ja sama määrä tavaroita. Koska tankki on pieni eikä auto ihan taloudellisimmasta päästä, tankkaamaan joutuu usein. Tankkaajan avuksi Ladan matkustamoon tulvahtaa ajoittain bensiinintuoksua muistuttamaan siitä, minkälaatuista polttoainetta autoon kuuluu laittaa. Bensankulutuksen vastapainoksi vakuutusmaksut ovat alhaiset. 13 tuuman vanteelle on myös edullista ostaa merkkikumeja. Nuorison asentaessa 18-tuumaisille aluvanteille 245 milliä leveitä Toyo-, Hankook- ja Yokohama-merkkisiä, vinkuintialaisia soikioita, voi Lada-mies yhden leveän kiinalaisrenkaan hinnalla ostaa vaikka vuosittain uudenuutukaiset Continentalit tai vastaavat oikeat renkaat kokoa 155-13 tai jopa 175/70 -13. Kapeat renkaat kevyessä autossa myös kuluvat kovin vähän. Jos Lada ei joskus toimisikaan, niin useimmat viat voi korjata itse tai korjauttaa edullisesti kirkonkylän Teboililla. Osat ovat halpoja, kun ei erehdy hakemaan niitä Teltta-autosta. Ladaa ei myöskään tarvitse voidella 30 euroa/litra maksavilla 0W60-Longlife-öljyillä, joita nykyautot lutkuttavat desilitran sadalla kilometrillä. Sokerina pohjalla on tietenkin halpa hankintahinta. Muutamalla sadalla eurolla saa käypäsen Ladan, josta saa myydessä kutakuinkin omansa pois. Pääomakulut ovat siten käytännössä olemattomat. Taloudellisuudesta 9.
Turvallisuus- ja ympäristöasioisssa Lada on valinnut pikemminkin aktiivisen ja ennaltaehkäisevän kuin passiivisen ja vahinkoja korjaavan roolin. Tällä autolla tulee ajeltua luontaisesti hiljaa, mikä on sekä turvallista että luonnonvaroja säästävää. Autossa on silti myös erinäinen määrä turvavarusteita: kaksipiirijarrut, kokoonpainuva ohjausakseli, turvavyöt edessä ja takana, niskatuet edessä, lapsilukot takana, laminoitu tuulilasi, käytännössä lukkiutumattomat jarrut jne. Lisävarustelistalta tähän yksilöön oli poimittu mukaan myös lasten turvaistuin. Kun muistetaan, että puolet liikenteessä kuolleista olisi pelastunut käyttämällä turvavyötä ja että hirveen törmääminen nopeudella 120 km/h on kymmenen kertaa vaarallisempaa kuin nopeudella 80 km/h, on helppo todeta, että Ladan turvallisuus riippuu ennen kaikkea kuljettajasta. Auton valmistaja on luonut hyvät edellytykset kuljettajavetoiselle turvallisuustyölle. Turvallisuudesta 9.
Lada on muodikkaasti ns. elinkaariauto. Nuorisolle se sopii retrohenkisyytensä vuoksi, asuntovelkaiselle perheelliselle se lankeaa kuin luonnostaan ja ikäihminen tuntee sen ratisssa palaavansa hyvän lapsuudenystävänsä seuraan. Lada ei siis ole mikään muotiesine, vaan kestokulutushyödyke, jolla voidaan tyydyttää koko perheen, suvun, kommuunin, kaveripiirin, työyhteisön ja kolhoosin kaikki tarpeet. Koska Lada on pitkäikäinen ja helposti korjattavissa, se säästää auton valmistukseen kuluvia luonnonvaroja ja energiaa. Ympäristövaikutuksista 9.
Ladan yleisarvosanaksi muodostuu 7½, mikä nostaa Ladan nippa-nappa parempaan keskiluokkaan. Arvosana on sangen hyvä auton ikä huomioon ottaen. Hyvän arvosanan takeena on tasainen suoritus. Yhdessäkään kohdassa Lada ei saanut nelosta, jos kohta ei täyttä kymppiäkään. Lada on siten siis tasainen kokonaisuus, jossa parasta ovat taloudellisuus ja jäljittelemätön tyyli. Eniten moitteita saavat ergonomia sekä materiaalien laatu ja viimeistely.
Ladaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on tarve taloudelliseen liikkumiseen. Lisäksi Lada sopii niille, joille autoilu on muutakin kun vain liikkumista pisteestä A pisteeseen B. Lada tempaisee ajajan mukaansa seikkailuun, jossa on ikuinen kesä ja auringonpaiste, inflaatio huolehtii asuntolainasta ja Kekkonen kansakunnan hyvinvoinnista. Tosikoille ja kiireisille Lada ei sovi eivätkä ne liioin sovi Ladaan.
Tumanpunainen ulkokuori on tyylikkään, jopa linjakkaan näköinen. Kyseessä ei ollut pyöreälamppuinen, vaan tämä oli sitä luottamusmiesmallia. 1970-luvulla tätä olisi pidetty hyvän näköisenä autona. Sääli vain, että tämä kulmikkaampi kori taisi tulla vasta 80-luvulla. Arvosana: 8
Sisustus onkin sitten oikeaa Neuvostoliittoa. Ankeat ovipaneelit ja halvinta mahdollista plyyshiä, jonka sävy ei sovi enempää muuhun sisustukseen kuin ulkoväriinkään. Lattiaa peittää kokolattiamatto - kumia. Retrohenkinen kojelauta on selväpiirteinen ja vanhoihin Fiateihin tottuneelle tuttu juttu. Muovit ovat huonosti viimeisteltyjä ja ikävän tuntuisia. Kurjuudesta puuttuisi enää viinyyli-istuimet. Arvosana: 5
Varustelu on karun asiallinen. Istuimissa on perussäädöt ja siinä se. Ovet avataan jäykkiä ja hitaita kampia käyttäen. Tässä luottamusmiesmallissa ei ole enää erillisiä tuuletusikkunoita, mistä pitkä miinus. Sisältä säädettävät peilit ovat puolestaan plussaa. Puhallin on kaksinopeuksinen, ajovaloautomatiikkaa ei ole. Amperimittari nostaa arvosanan 6:een.
Tilaa Ladassa on ulkomittoihin nähden kohtalaisesti. Neljä aikuista mahtuu kyytiin vaivattomasti, viisi on jo aivan liikaa. Kolme lasta sopiinee takapenkille hyvin ja lapset viihtynevät siellä hyvin mm. matalan vyötärölinjan ansiosta. Tavaratila on pienempi kuin ulkoa päin uskoisi. Tila on nimittäin yllättävän matala. Kyllä sinne silti keskikokoisen perheen mummolanreissun nyssäkät mahtuvat. Tiloista 7.
Ergonomiassa parasta on oikeaoppisesti vasemmalle puolelle jätetty virtalukko. Vasemmalla startataan, kun oikealla vapautetaan käsijarru ja vaihdetaan vapaalle. Starttaamisen voi aloittaa jo ennen autoon astumista, mikäli vaihde on vapaalla. Vahinko, että Alfa Romeokin on tästä jo luopunut. Porshe sentään pitää vielä perusarvoista kiinni. Korkeaselkäinen, istuin ei ole varsinaisesti huono, mutta Fiat-peruinen selkänojan säätö on hankala käyttää. Selkänoja ei myöskään nouse tarpeeksi pystyyn. Tilaa kuljettajalla on mukavasti. Kädet ovat suorina ja jalat koukussa. Karkeapintainen ja ohjauspyörä on liian ohut ja halkaisijaltaan liian suuri. Se on myös liian loivassa kulmassa ja liian korkealla. Vaihdekeppi on hyvin sijoitettu ja takavetoautojen tuttuun tapaan vaihteet loksahtelevat päälle kevyesti ja täsmällisesti. Ergonomiasta 5.
Käynnistyvyys ja tyhjäkäynti ovat valovuoden edellä vanhoja Fiatteja. Sen sijaan moottorin heikko alakierrosvääntö saa liikkeellelähdön näyttämään ja varsinkin kuulostamaan amatöörimäiseltä. Kierroksia on paljon, kytin luistaa ja silti meinaa sammua. Kokeneelle Lada-miehelle tämä ei ehkä ole ongelma. Heikosta väännöstä ja raskaasta ohjauksesta huolimatta Ladaa on ilo pyöritellä ahtaissa paikoissa. Ennen Ladaa pidettiin kankeana kääntymään, nykymittapuun mukaan se on keskinkertaisen ketterä. Nykyautoon tottuneelle kompaktit ulkomitat, hyvä näkyvyys ja helppo kulmien arviointi ovat ilonaihe. Kytkin on keskiraskas, mukavan lyhytliikkeinen ja erittäin tunnokas. Jarrupoljin on kova. Käsijarrun liike on lyhyt ja napakka. Korkea maavara antaa aihetta kiitokseen. Vilkkujen, valojen ja lasinpyyhkijäin viikset toimivat täsmällisesti ja ne on hyvin sijoitettu. Käsiteltävyydestä 8.
Ohjaus on soratiellä tunnoton, mutta käytös on loogista. Autolla tulee ajettua luontaisen varovasti ja vähäiset sivuluisut on helppo korjata. Mukavuus nimismiehenkiharoissa on hyvää tasoa ja yllättäen auto ei pahasti rämise montuissa. Asfalttikaarteissa ohjauksesta alkaa löytyä tuntoa ja auto ohjautuu mallikkaasti niin, ettei tottumattomankaan tarvitse tehdä korjausliikkeitä, jotka monella nykyautollakin tekevät kaarreajosta helposti kulmikasta. Liian lujaa mutkaan tultaessa meno alkaa tuntua epävarmalta. Tuntuu, etteivät pyörät pysy enää kiinni asvaltissa. Vähäinen moottorin teho onneksi estää auton ajo-ominaisuuksien ylittämisen. Moottorin ääni saattaa matka-ajossa käydä hermoille. Autossa on kuitenkin myös jotain salaperäistä sympaattisuutta, joka toisaalta vaatii kuljettajaa nielemään vielä vähän lisää kilometrejä. Ajettavuudesta ja mukavuudesta 8.
1200-Ladan suorityskyky on vaikuttava. Kiihtyvyyttä nollasta sataan mitataan lähinnä almanakalla. Ykkösellä ehtii kaasu pohjassa kiihdytettäessä vielä tovin kaivamaan nenää ja säätämään taustapeiliä ennen kuin tarvitsee vaihtaa kakkoselle. Ennen kolmosta kerkii lukaisemaan pari tekstiviestiä ja vastaamaan yhteen. Vaihteiden porrastus on kuitenkin sopiva. Veto jatkuu tasaisena pykälältä toiselle. Nelonen on tosin niin lyhyt, että vitosvaihde olisi paikallaan. Se kai jossain vaiheessa tulikin isompimoottorisiin. Kaikesta huolimatta pikkukoneesta jäi sellainen kuva, että tämä voi lopulta olla sopivin pannu Lattarautaa vauhdittamaan. Liikkeellelähtöä lukuunottamatta auto ja moottori muodostavat varsin tasaisen kokonaisuuden. Suorituskyvystä 7.
Kokonaistaloudellisuus on Ladan parasta antia. Bensaa menee 8-9 litraa satasella, mikä on auton kokoon ja suorituskykyyn nähden huima lukema, mutta toisaalta vähemmän kuin mitä vaikkapa uposuusi Volvo S60 vaatii. Kyydeissä on eroa, mutta molemmilla pääsee mummolaan ja takaisin yhtä monta ihmistä ja sama määrä tavaroita. Koska tankki on pieni eikä auto ihan taloudellisimmasta päästä, tankkaamaan joutuu usein. Tankkaajan avuksi Ladan matkustamoon tulvahtaa ajoittain bensiinintuoksua muistuttamaan siitä, minkälaatuista polttoainetta autoon kuuluu laittaa. Bensankulutuksen vastapainoksi vakuutusmaksut ovat alhaiset. 13 tuuman vanteelle on myös edullista ostaa merkkikumeja. Nuorison asentaessa 18-tuumaisille aluvanteille 245 milliä leveitä Toyo-, Hankook- ja Yokohama-merkkisiä, vinkuintialaisia soikioita, voi Lada-mies yhden leveän kiinalaisrenkaan hinnalla ostaa vaikka vuosittain uudenuutukaiset Continentalit tai vastaavat oikeat renkaat kokoa 155-13 tai jopa 175/70 -13. Kapeat renkaat kevyessä autossa myös kuluvat kovin vähän. Jos Lada ei joskus toimisikaan, niin useimmat viat voi korjata itse tai korjauttaa edullisesti kirkonkylän Teboililla. Osat ovat halpoja, kun ei erehdy hakemaan niitä Teltta-autosta. Ladaa ei myöskään tarvitse voidella 30 euroa/litra maksavilla 0W60-Longlife-öljyillä, joita nykyautot lutkuttavat desilitran sadalla kilometrillä. Sokerina pohjalla on tietenkin halpa hankintahinta. Muutamalla sadalla eurolla saa käypäsen Ladan, josta saa myydessä kutakuinkin omansa pois. Pääomakulut ovat siten käytännössä olemattomat. Taloudellisuudesta 9.
Turvallisuus- ja ympäristöasioisssa Lada on valinnut pikemminkin aktiivisen ja ennaltaehkäisevän kuin passiivisen ja vahinkoja korjaavan roolin. Tällä autolla tulee ajeltua luontaisesti hiljaa, mikä on sekä turvallista että luonnonvaroja säästävää. Autossa on silti myös erinäinen määrä turvavarusteita: kaksipiirijarrut, kokoonpainuva ohjausakseli, turvavyöt edessä ja takana, niskatuet edessä, lapsilukot takana, laminoitu tuulilasi, käytännössä lukkiutumattomat jarrut jne. Lisävarustelistalta tähän yksilöön oli poimittu mukaan myös lasten turvaistuin. Kun muistetaan, että puolet liikenteessä kuolleista olisi pelastunut käyttämällä turvavyötä ja että hirveen törmääminen nopeudella 120 km/h on kymmenen kertaa vaarallisempaa kuin nopeudella 80 km/h, on helppo todeta, että Ladan turvallisuus riippuu ennen kaikkea kuljettajasta. Auton valmistaja on luonut hyvät edellytykset kuljettajavetoiselle turvallisuustyölle. Turvallisuudesta 9.
Lada on muodikkaasti ns. elinkaariauto. Nuorisolle se sopii retrohenkisyytensä vuoksi, asuntovelkaiselle perheelliselle se lankeaa kuin luonnostaan ja ikäihminen tuntee sen ratisssa palaavansa hyvän lapsuudenystävänsä seuraan. Lada ei siis ole mikään muotiesine, vaan kestokulutushyödyke, jolla voidaan tyydyttää koko perheen, suvun, kommuunin, kaveripiirin, työyhteisön ja kolhoosin kaikki tarpeet. Koska Lada on pitkäikäinen ja helposti korjattavissa, se säästää auton valmistukseen kuluvia luonnonvaroja ja energiaa. Ympäristövaikutuksista 9.
Ladan yleisarvosanaksi muodostuu 7½, mikä nostaa Ladan nippa-nappa parempaan keskiluokkaan. Arvosana on sangen hyvä auton ikä huomioon ottaen. Hyvän arvosanan takeena on tasainen suoritus. Yhdessäkään kohdassa Lada ei saanut nelosta, jos kohta ei täyttä kymppiäkään. Lada on siten siis tasainen kokonaisuus, jossa parasta ovat taloudellisuus ja jäljittelemätön tyyli. Eniten moitteita saavat ergonomia sekä materiaalien laatu ja viimeistely.
Ladaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on tarve taloudelliseen liikkumiseen. Lisäksi Lada sopii niille, joille autoilu on muutakin kun vain liikkumista pisteestä A pisteeseen B. Lada tempaisee ajajan mukaansa seikkailuun, jossa on ikuinen kesä ja auringonpaiste, inflaatio huolehtii asuntolainasta ja Kekkonen kansakunnan hyvinvoinnista. Tosikoille ja kiireisille Lada ei sovi eivätkä ne liioin sovi Ladaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos se noin hyvä on miksi niiden valmistus on lopetettu Herätys Uudenkaupungin tehdas.Kaikki tietää että etsitte tilauskantaa lisää.Porche ei ole kuin tappiota tuottava näyttelyesine
Tuskinpa pystyisivät Uudessakaupungissa tuottamaan niitä 500 eurolla. Eivät kai Togliattissakaan.
Ehkäpä siksi:
"1970-luvulla tätä olisi pidetty hyvän näköisenä autona."
"Sisustus onkin sitten oikeaa Neuvostoliittoa."
"selkänojan säätö on hankala käyttää. Selkänoja ei myöskään nouse tarpeeksi pystyyn. Kädet ovat suorina ja jalat koukussa. Karkeapintainen ja ohjauspyörä on liian ohut ja halkaisijaltaan liian suuri. Se on myös liian loivassa kulmassa ja liian korkealla.
" moottorin heikko alakierrosvääntö saa liikkeellelähdön näyttämään ja varsinkin kuulostamaan amatöörimäiseltä.".
"Ohjaus on soratiellä tunnoton,
Liian lujaa mutkaan tultaessa meno alkaa tuntua epävarmalta. Tuntuu, etteivät pyörät pysy enää kiinni asvaltissa. Vähäinen moottorin teho onneksi estää auton ajo-ominaisuuksien ylittämisen. Moottorin ääni saattaa matka-ajossa käydä hermoille."
"Kiihtyvyyttä nollasta sataan mitataan lähinnä almanakalla."
"Bensaa menee 8-9 litraa satasella, mikä on auton kokoon ja suorituskykyyn nähden huima lukema"
"matkustamoon tulvahtaa ajoittain bensiinintuoksua"
"Tällä autolla tulee ajeltua luontaisesti hiljaa"
"Ladaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on tarve taloudelliseen liikkumiseen."
- kaikilla ei ole, yhä useammalla ei ole, mutta joillain on
Kyllä Ladaa valmistetaan edelleen. Myös kantikasta 2105-mallia. EU:n fasistiset kapitalistit vain kielsivät 2105:n tuonnin. 110-malleja saa uutena Suomessakin.
Onko Ladassa tosiaankin peräti kaksi nopeuksinen lämmityslaitteen moottori.
Luulisi, että vähemmälläkin pärjäisi.
Okei, sulla on nissanissa 4 nopeutta? Milloin viimeksi olet käyttänyt nopeuksia 1 ja 4??? Täysin turhia.
Esitänkin, että autoihin asennetaan jatkossa vain nopeudet 0, 2 ja 3.
Asiantuntevaa ja mielenkiintoista tekstiä. Toivottavasti tuulilasi tajuaa pyytää sinua palkkalistoilleen...ehkäpä sitten saamme lukea arvostelun myös toyota corolla dx - 81:stäkin.
Kiitoksia vaivan näöstä, mukavaa luettavaa!
Lisää tätä löytää, kun laittaa laajaan hakuun tekijäksi J.., palstaksi Alfa Romeo / Italoautot ja kaivaa juttuja parin vuoden takaa ja hioukan kauempaakin. Silloin oli vielä italopalstoilla hauska meininki. Kannattaa myös silmäillä kavereideni "handen" ja "AR156":n erikoisia autoilukokemuksia. Muut ovat jo historiaa, mutta handella on nykyään Sitikka.
Tov. J. tuskin pääsisi kyseisen lehden avustajaksi.
Syy: hän kirjoittaa liian asiallisesti.
Erinomainen ja perusteellinen koeajoraportti! Kirjoittamiseen oli nähty vaivaa, mutta niin myös auton ominaisuuksien pers-tuntumalta tutkimiseen. Tekstiäsi oli ilo lukea hauskoine sanavalintoineen. Oma autoni ei tosin ole Lada, mutta silti kiva lukea tämä. Kannattaa tosiaan harkita jutun lähettämistä muuallekin. Joka tapauksessa todellista asiaa ja varmasti paras juttu näillä auto-aiheisilla keskustelupalstoilla. Aivan toista kuin verrattuna muihin Lada-osaston juttuihin.
Ladat ovat söpöimpiä autoja mitä tienpäällä näkee. Jos olisin rikas, teettäisin leikkiladoja.
Onnittelut erinomaisen koeajoraportin puolesta. Tätä oli nautinto lueskella.
Ajelen itse uudella Japanilaisella, mutta Lada-palstaa seurailen hieman nostalgisin tuntein. Isäukon valkoinen kantti-Laatokka oli kova peli viime vuosikymmenellä. Lada voi olla oikukas, epämuodikas ja halvalla sisustettu. Mutta persoonaton se EI ole - päinvastoin kuin 80 prosenttia tuolla tiellä ajelevista volkkareista, tojotista, voordeista ja mitä-niitä-nyt-on.
; - )
Kyllä oli hyvin arvioitu ja huumoria oli oikein kivasti täytteenä.
Itellä oli 6 ladaa 18v. aikana
18v / 3 ladaa = 3v / lada
Eikö ne kestä pidempään?
Isälläni on ollut sama kupla vuodesta 1972.
3v on yleensäkkin semmonen aika mitä autoa kannattaa pitää.
ja voihan sitä vaihtaa vaikka joka kesä katsastukseen uuden ladan, ja siltikään ei jää missään kohtaa häviölle, eikä tarvi fiksailla mitään.