http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000018239240
"Ei ole vikomista jos rakkaasti saarnaa synnin synniksi ja taivastietä kirkastaa langenneelle veljelle tai sisarelle. Rauhanyhdistyksellä on uskovaisia tyttöjä joilla on ollut korvarengas ja huulivoide huulessa. Ne ovat maailman lapsen merkkejä. Merkit ovat selvät. Jumalan lapsi näkee jo merkeistä asuuko sydämmessä perkele vai Jeesus. Korvarenkaan ja television pitäjä on perkeleen asialla. Merkki on selvä. Sellainen joka kotitelevision omistaa tulee puhutella ja jos uskon kuuliaisuus ei tule niin Jumalan lapsen merkkejä ei ole."
Jumalan lapsen tehtävä ei ole arvioida kenenkään sieluntilaa, ei edes julki Jumalattoman. Rakkautta ei ole se että suljemme oven toisen nenän edestä. Armo kuuluu jokaiselle joka sen haluaa uskoa ulkoisista tunnusmerkeistä riippumatta. Kaikki ovat tervetulleita seuroihin vaikka korvakorut korvissa. Ne eivä voi ja saa olla esteenä tulemiselle.
Jos siis lähdemme puhuttelemaan sisarta huulirasvan käytöstä onko hän siis langennut siinä määrin selkeästi syntiin että se on uskon esteenä sisaren tiellä? Vai lankeammeko itse toisen valvomiseen väärässä hegessä?
Niin tai näin silti aina tulee pitää ovet auki eikä niitä tule sulkea silloinkaan kun itse pahentuu toisen tekemisistä. Silloinkin pitää olla liikkeillä rakkauden ei lain mielellä välttäen viimeiseen asti tuomitsemasta tai arvioimasta kenenkään sieluntilaa.
"Ei ole vikomista jos rakkaasti saarnaa synnin synniksi ja taivastietä kirkastaa langenneelle veljelle tai sisarelle. Rauhanyhdistyksellä on uskovaisia tyttöjä joilla on ollut korvarengas ja huulivoide huulessa. Ne ovat maailman lapsen merkkejä. Merkit ovat selvät. Jumalan lapsi näkee jo merkeistä asuuko sydämmessä perkele vai Jeesus. Korvarenkaan ja television pitäjä on perkeleen asialla. Merkki on selvä. Sellainen joka kotitelevision omistaa tulee puhutella ja jos uskon kuuliaisuus ei tule niin Jumalan lapsen merkkejä ei ole."
Jumalan lapsen tehtävä ei ole arvioida kenenkään sieluntilaa, ei edes julki Jumalattoman. Rakkautta ei ole se että suljemme oven toisen nenän edestä. Armo kuuluu jokaiselle joka sen haluaa uskoa ulkoisista tunnusmerkeistä riippumatta. Kaikki ovat tervetulleita seuroihin vaikka korvakorut korvissa. Ne eivä voi ja saa olla esteenä tulemiselle.
Jos siis lähdemme puhuttelemaan sisarta huulirasvan käytöstä onko hän siis langennut siinä määrin selkeästi syntiin että se on uskon esteenä sisaren tiellä? Vai lankeammeko itse toisen valvomiseen väärässä hegessä?
Niin tai näin silti aina tulee pitää ovet auki eikä niitä tule sulkea silloinkaan kun itse pahentuu toisen tekemisistä. Silloinkin pitää olla liikkeillä rakkauden ei lain mielellä välttäen viimeiseen asti tuomitsemasta tai arvioimasta kenenkään sieluntilaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...on tupakka huulilla tai nuuska poskessa mätänemässä, kuin joku huulirasva tai korvakoru.
Korvakorut ja meikit ovat kulttuurisidonnaisia, sillä ne sopivat toisissa maissa uskovaisille ja toisissa, kuten meillä suomessa ne eivät taas sovi.
sekä tapa millä suhtautuu ihmisiin
lähellään ja miksei myös kauempanakin?
Jos ihmisen "ulkomuoto" tai itsensä "koristelu" ei miellytä, onko ihmisen uskon määrän tai laadun arviointi tälläisestä kiinni.
Eikö tämä ihmisten ulkokuoreen ja ulkomuotoon tuijottaminen ja uskosta pois sulkeminen ole ulkokultaisuutta ja tekopyhyyttä.
Uskon asia ja uskominen on ihmisten sisäisestä mielentilasta kiinni sekä ihmisen teoista ja hyvistä sanoista toisia ihmisiä, lähellä ja kaukana olevia kohtaan.
mutta kommentiksi heitä tämän
...Niin tai näin silti aina tulee pitää ovet auki eikä niitä tule sulkea silloinkaan kun itse pahentuu toisen tekemisistä. Silloinkin pitää olla liikkeillä rakkauden ei lain mielellä välttäen viimeiseen asti tuomitsemasta tai arvioimasta kenenkään sieluntilaa....
eli tarkoitan tällä sitä että emme sulkisi ovea siksi ettei toisen tekemiset mielyt meitä. Ihmine kääntää halutessaan selän ompa ovi auki tai kiinni.