Odotushan on ihan ihanaa monien mielestä, mutta tuskin juuri kukaan voi välttyä uusilta tai jo ennestään tutuilta ärsytyksen aiheilta.
Kootaanpas näitä kiukun aiheita listaksi, saattaa lukiessa ja kirjoitellessa herahtaa pienet naurutkin!
Ja muistakaa hyvät kanssasisaret, ei niin pientä asiaa, ettei siitä voisi varsinkin näin raskaana ollessa hiiltyä. Itse ainakin yllätän itsenikin lähes päivittäin...;)
Tässä omia ärsykkejäni (huom. kynnys huomattavasti madaltunut!):
-olen nyt 31. viikolla ja harva se päivä kuulen kommentteja tyyliin: Voiko maha oikeesti kasvaa noin isoksi? Susta tulee varmaan tosi iso! yms. Pahin oli silti naapurin nuori mies hississä törmästessämme. Hän tahdikkaasti totesi, ettei ole koskaan nähnyt naisella tuollaista pötsiä. Siis PÖTSIÄ!!! Mä olen vähintään mukiinmenevä nainen, en mikään lehmä. Hyvä ettei jätkän silmäkulma sinertänyt hissimatkan päätteeksi :)
-Muiden jo synnyttäneiden äitien suusta kuulen kauheimmat kauhutarinat liittyen synnytykseen. Jotkut ovat toki asiallisia ja sisältävät myös tarjouksen tulla hoitelemaan avukseni pienokaista (saan lapsen yksin) jos itse kovin väsyn ym., mutta kyllä se silti välillä vähän syö. Lapsellista varmaan, mutta näin vaan on :)
-Iso masu, joka estää kumartumisen ja liikkumisen kuten ennen. On toki ihanaa, kun vauva kasvaa ja voi tietää, että se kehittyy kuten kuuluukin, mutta se puuskutus ja pullero olemus eivät ole mitään yhtä juhlaa.
Tällaista tänään. Ja muistakaa, pilke silmäkulmassa. Myös minä olen onnellinen odotuksestani!
Kootaanpas näitä kiukun aiheita listaksi, saattaa lukiessa ja kirjoitellessa herahtaa pienet naurutkin!
Ja muistakaa hyvät kanssasisaret, ei niin pientä asiaa, ettei siitä voisi varsinkin näin raskaana ollessa hiiltyä. Itse ainakin yllätän itsenikin lähes päivittäin...;)
Tässä omia ärsykkejäni (huom. kynnys huomattavasti madaltunut!):
-olen nyt 31. viikolla ja harva se päivä kuulen kommentteja tyyliin: Voiko maha oikeesti kasvaa noin isoksi? Susta tulee varmaan tosi iso! yms. Pahin oli silti naapurin nuori mies hississä törmästessämme. Hän tahdikkaasti totesi, ettei ole koskaan nähnyt naisella tuollaista pötsiä. Siis PÖTSIÄ!!! Mä olen vähintään mukiinmenevä nainen, en mikään lehmä. Hyvä ettei jätkän silmäkulma sinertänyt hissimatkan päätteeksi :)
-Muiden jo synnyttäneiden äitien suusta kuulen kauheimmat kauhutarinat liittyen synnytykseen. Jotkut ovat toki asiallisia ja sisältävät myös tarjouksen tulla hoitelemaan avukseni pienokaista (saan lapsen yksin) jos itse kovin väsyn ym., mutta kyllä se silti välillä vähän syö. Lapsellista varmaan, mutta näin vaan on :)
-Iso masu, joka estää kumartumisen ja liikkumisen kuten ennen. On toki ihanaa, kun vauva kasvaa ja voi tietää, että se kehittyy kuten kuuluukin, mutta se puuskutus ja pullero olemus eivät ole mitään yhtä juhlaa.
Tällaista tänään. Ja muistakaa, pilke silmäkulmassa. Myös minä olen onnellinen odotuksestani!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Itse olen kans viikolla 31 4 ja mä saan sit taas kuulla koko ajan..
" Miten sulla voi olla noin pieni maha!!! Onko siellä edes mitään? Siis oleksä raskaana ollenkaan? Herranjumala ku sulla on olematon maha!"
(Eli olen viikolla 31 4 ja sf-mitta 24,5cm) Maha on pieni, mutta ei ole kiva kuulla sitä koko ajan.. pääasia on että vauva voi hyvin!
Nyt kun ryhdyin miettimään, niin eipä ole kertaakaan kukaan sanonut mitään negatiivista raskaudestani.
Ei ole kuin yksi tuntematon nainen kysynyt, että oletko raskaana.
Ja en ihmettele yhtään, että miksi tulisikaan negatiivista kommenttia, koska onhan raskaus hyvin luonnollinen, iloinen ja ihana asia.
Ja eipä oikeastaan ole kiukuttanutkaan sen koommin, sillä vaikka välillä kolottaa jostain, niin nautin täysillä olostani, koska kuitenkin jaksan vielä näilläkin viikoilla touhuta entiseen tapaan, jopa paljon enemmänkin välillä.
Koko raskausaikani on ollut ihana kokemus.
Kasvaneesta masustani olen "ylpeä", enkä häpeile sitä millään tavoin. Kilojakaan ei ole tullut kuin muutama ja ainoastaan masuun.
Näin täällä.
Miulla palaa pinna kun isommat muksut eivät toimi kuin robotit jälkiensä korjaamisen suhteeen=),
en voi sietää jos keittiössä sotkuista tai heidän huoneensa sekaisin..
Tänään kun tultiin asioilta ja pamahdin,niin päätin,että nyt saa riittää,täytyy alkaa pitään itsensä kurissa,kun kenelläkään ei ole kohta enää kivaa.=)
Vieraat ihmiset haisevat pahalle =D...
Kamalaa...,mutta hassua=)!!!!
Olipas hauska juttu tuo vieraiden ihmisten pahan hajuisuus!
Ihan kauheeta, mutta totta!
Mulla on hajuaisti todellakin herkistynyt. Kaikki epämääräinen haisee nenään todella helposti. Oman miehen hengitys (koska tupakoi). Oma mies ottaa myös viikonloppuisin rentouttavaa lientä ja HAJU on SIETÄMÄTÖN hengityksessä. Samoin cokerspanielimme, joka on plutanut niin meressä kuin ojissa, HAISEE ihan JÄRKYLLE! Mustikkametsällä menin liian lähelle murkkukekoa ja henkeen kävi tuulahdus ilmeisesti tuosta keosta...piti vaihtaa paikkaa kauemmas.
Olen Outo!!!!!!!!!!!!!!
Olen noin vuoden verran ollut nykyisessä työpaikassani. Raskaudessani eniten ärsyttää muiden ihmisten (kateellisten?) puheet. Olen 25-vuotias ja onnellisesti naimisissa olen ollut tammikuusta alkaen. Olen nyt rv 20 5 ja muutama viikko sitten kerroin työpaikalla raskaudestani. Nyt suurin osa vanhemmista ja aviottomista naisihmisistä ovat alkaneet muistuttamaan siitä, että kuinka nuori äiti on riskiryhmässä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, koska vauvan tuloon ei ole realistisia odotuksia!!! He myös pitävät huolen siitä, että saan joka päivä kuulla siitä miten rankkaa lapsen hoito on, synnytyksestä puhumattakaan... Sanokaa suoraan, onko tämä teistä jo jonkinlaista työpaikkakiusausta, vai olenko vain nyt niin herkässä mielentilassa vastaanottamaan muiden ihmisten kommentteja?? Työpaikallani en enää voi kehua viihtyväni tämän asian takia.
Todella ärsyttävää!!
Mulla myös ärsyttää suuresti nämä kauhutarinat toisten synnytyksistä! Ihan ku jotku minun kaverit sais jotain tyydytystä siitä, ku pelottelee minua ja synnytys on tosi lähellä! Saa kuulostamaan sen tosi epäluonnolliselta ja kerta kaikkiaan elämän hirveimmältä kokemukselta, eikä voi sanoa siitä mitään positiivista. Naurettavaa ja raivostuttavaa ovat mun synnyttämättömien kavereiden kommentit, jotka on jostain tutun tutulta kuullu siitä maailman järkyttävämmästä tapahtumasta. Ihan ku ne oikeasti vois tietää mistään mitään!!!
Toiseksi eniten olen raivon partaalla, ku mun maha on kaikkien yhteistä omaisuutta ja sitä voi tökkiä mielin määrin ja jatkuvasti kysellä, joko potkii?? potkiiko nyt? sano heti ku potkii!!! Olihan se alussa ihan kivaa, mutta kyllä melkein koko raskauden ajan on kylmänväreet tullu, ku puolitutut ja kaikki ärsyttävät ihmiset tulee hivelemään ja koskettelemaan mun mahaa ilman lupaa!! Mies on eri asia... söpöä ku se silittelee massua =)
Ja näin lopussa olen täysin hermostunu siihen, ku koko ajan tulee viestiä ja kaverit soittaa, että joko olen päässy synnyttämään? koska se oikein tulee? miksei se jo synny??? Siis ihan ku miekään sitä voisin tietää!!! Ihanaa, ku ihmisillä kiinnostaa, mutta vois kysellä ennemmin, miten mie voin varsinki näin lopussa. Ja ymmärtäis, etten mie voi sen paremmin tietää koska vaavi suostuu syntymään...
kun yksin olen päätynyt pitämään, ehkäisy petti ja kun en kyennyt "murhaankaan" ja rakastuin tähän lapseen kuullessani sydänäänet, niin ärsyttää syvemmät isä kyselyt. Ärsyttää kommentit huonosta naiseudestani. Ärsyttää kommentit sääli isätöntä lasta. Ärsyttää että pitäisi muka hävetä tilaani.
Ei käy,vaan nautin raskaudestani ja olen ylpeä siitä ja onnellisena odotan,kunnes saan suloisen viattomuuden syliini ja kuitenkin en ensimmäinen nainen maailmassa ole,joka yksinään hommaan lähtee :)))
Mua ärsyttää nimenomaan sellaset kommentit, missä ihmiset vertaavat minua itseensä, että kun heistä tuntuu joltain raskaana ollessa tai on tuntunut, niin olettavat että kaikista muistakin. Mullekin jo alussa manailtiin kamalasti sitä, että mulla tulee olemaan tosi tuskallista kun olen kesällä viimeisilläni. Enpä oikein uskonut ja todentotta, olen nauttinut helteistä yhtä paljon kuin aiempinakin kesinä! Kun helteet loppuivat, alkoi taas armoton palelu. Eli lämpöä vaan ja lisää kiitos! :D
Joo ja synnytystarinoita on kiva kuunnella niin kauan, kunnes ihminen sanoo että ODOTAHAN kun SINÄ menet synnyttämään niin SITTEN tiedät.. sulla SITÄ ja TÄTÄ ja etenkin se epiduraali, aiai turha kuvitella ettetkö rukoilisi sitä itsellesi!! ..ärsyttää, kun jotkut eivät millään tajua, ettei oma synnytys tarkoita sitä, että tietää miten muitten synnytys menee. Kipu on yksilöllistä ja joku ah niin ihana epiduraali, kaikki eivät halua pumpata itseensä lääkeaineita.
Osaltaan on myös ärsyttänyt painon nousu ja sen ihmettely ja se, että mahaa ei näe minusta takaapäin, kun niin monilla ihmisillä on sellainen asenne, että raskausaikana pitäis levitä ihan elefantiksi ja jos näin ei käy, sitten täytyy jotain olla vialla tai se on mukamas äärettömän harvinaista.. hohhoijaa.
Kaikki sellainen ärsyttää, mitä "kokeneemmat" (eli kun ihmisellä on lapsi tai kaksi, hän tietää kaiken muittenkin elämästä - kuulemma) jauhavat, että elämään tulee sitä ja tätä muutosta lapsen myötä ja sohvallakaan ei kuulemma kerkeä sitten istumaan tvn ääressä enää ikinä, puhumattakaan siitä että voisi käydä yksin edes ruokakaupassa. Tai jos VOI, niin äiti ei SAISI käydä missään lapsen vauva-aikana, koska silloinhan hän hylkää lapsensa.. niin - isähän ei tietenkään voi olla yhtä hyvä hoitaja lapselle kuin äiti......
Ai niin ja olenhan mä kaikinpuolin tunnevammainen kuulemma muutenkin, kun en nyt raskausaikana ole kokenut jotain suurta henkistä muutosta..
Että tällasta täällä :D Mikään muu ei siis ärsytä kuin toiset ihmiset! Masu ei ole kovin iso eikä juurikaan tiellä, vaikka eihän tässä enää kaksinkerroin mennäkään :) Just tulin patikoimasta luonnonpuistosta, hämmästyneiden katseiden keskeltä :P Raskaanahan ei voi liikkua....... rv36 ;)
Siis mua itseäni ei ole painonnousu ärsyttänyt, kirjotin ton lauseen edelliseen viestiin väärän kuuloisesti! Eli ärsyttänyt vaan sen painon ihmettely muitten puolelta :)
Kuulun kans ryhmään "liian iso/pieni vatsa". Anoppi kehu että sä saat varmaan ihan mielettömän kokosen lapsen ku sulla on ny jo noin iso maha. No voi vittu, sf-mitta menee keskikäyrällä ja painoarvion mukaan vauva 1800 g eli täysin normaali!! Kaupas en oo hetkeen käyny ku mä en jaksa sitä "jaa vasta syyskuus saat ja noin KAUHEE maha jo". Kyllä ottaa pattiin, monta kertaa tehny mieli sanoo että "eipä se sunkaa pötsi ny niin pieni oo" mutta se vois herättää yleistä pahennusta ja raskaana olevat on kuitenki kaikkien arvosteltavis, muut ei.
Muita joitten kavereista on tullu yhtäkkiä ihan helvetin ärsyttäviä? No täältä löytyy. Yks kaveri ihmetteli suureen ääneen että MIKS??? ku kerroin että ollaan ruvettu miettiin nimiäisiä ristiäisten sijaan. Sitte innoissani kerroin sille meidän nimivaihtoehdot nii sillä oli vähä vitun vaikee ilme päällänsä eikä edes kohteliaisuuden vuoksi viittiny sanoo että ihania tai jotain muuta vastaavaa. Lisäksi tämä kyseinen sanonko mikä, on mulle velkaa noin 7 kartonkia tupakkia (sillon ku viä poltin) ja nyt ku se tuli käymään nii ensimmäiseksi se kysy että onko mun poikakaverilla josain tupakkia jemmas. Kiva ku kävit mutta älä tuu enää. Nii joo ja sit se viä kehu että se ei ikinä vois itte synnyttää koska synnytykses kuulemma voi tulla paskat pöydälle. No ehkä se on parempi.
Toinen kaverini, oi mahtava tietäjä. 2 lasta synnyttäneenä se tietää kaiken! Ylpeenä sille kerroin että kun pääsen ensimmäiseen ultraan (olin viikolla 12) nii tämä haukku mut kusipäiseksi valehtelijaksi ja kaikessa tietäväisyydessään kerto että ekaan ultraan mennään viikoilla 20. Kehu mua oudoksi tyypiksi koska en ottanu poikakaveriani mukaan synnytysvalmennukseen ja sehän taitaa olla mun oma asia ketä mä sinne rehaan. Epäili mun poikakaverin isyyttä kun en juossu viikoilla 5 ympäri kylää vinkumas että saan vauvan, se ei vaan menny sille perille että haluan odottaa. Kylläpäs korvista nousee savua ku edes ajattelen koko tyyppiä.
Tos noi suurimmat ärsykkeet, eli muuten menee helvetin hyvin ku pysyy kotona eikä vastaa puhelimeen!!
Tsemppiä kaikille!
Ihana toi "synnytykses kuulemma voi tulla paskat pöydälle" !!!! =D
Oikeesti. Mullakin tuli kyllä pökäle siihen punnertaessa esikoista, mutta kätilöt ei sitä edes sanoneet, tukihenkilö vaan mainitsi sitten myöhemmin, että tuli muuten kakka ensin... No mikäs siinä, ihan luonnollista kai se on kun joutuu punnaamaan naama punasena. Ei siinä voi valita, että tuleeko kakka vai ei. Ja tosiaan, jos tarvii ajatella, että en ainakaan synnytä kun voi tulla kakka pöydälle, niin ehkä on parempi, että jättää sitten tosiaan synnyttämättä.
se pöydälle tulee jos ei peräruiske kaikkia poista =)
kamala se ruiskeen jälkitilakin on,'hyh olkoon..
mutta naurattaahan se, jos syy olla synnyttämättä moinen on..=D
ihan totta, sitähän minäkin jo sanoin, että parempi silloin jättää synnytykset muille. Mulle ei muuten edes annettu mitään peräruisketta ennen synnytystä. Eikä muutenkaan ollut mitään etten olis saanut syödä tai muuta. Eli eipä ihme jos kakatti... ;)
kyllä huomaa! että muut ihmiset ärsyttävät sinua. ja päinvastoin.
Tää oli hauska :D Nauroin vedet silmissä.
esikoista synnyttäessä. Pyysin nimenomaan peräruiskeen, koska kärsin loppuraskauden aikana ummetuksesta. Enkä halunnut, että esikoinen pääty oitis pää edellä siihen itteensä, kun tähän karuun maailmaan pääsee! :) Mutta hauskasti tosiaan ilmaistu tuo "paskat pöydälle"
:D
just se, että heti kun ihmiset näkee että toinen on raskaana, niin heillä on oikeus kysellä kaikki raskauteen liittyvä, ihan kuin ne ei olis raskaana olevan henkilökohtaisia asioita. Tiedän että olen niitä netissä kertoillutkin, mutta en omalla naamallani kuitenkaan... Ja se mahan taputtelu ja koskettelu... Ei saa tulla nykimään, kun minä olen edelleenkin minä, enkä minäkään nyvi kenenkään mahoja oli ne raskaana tai ei. Ja sama ärsyttää ku Jihuutakin, että mm. oma äiti sanoo kaiken perään mitä minä olen kertonut, että "mulla oli kanssa silloin kun sinua odotin tuollaista samanlaista ja tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu" ja muutkin ihmiset jotka kuvittelevat tietävänsä miltä minusta tuntuu... Ei kukaan voi oikeasti tietää mitään mikä miltäkin tuntuu just mun mielestä. Varsinkaan se kun tulee sellasia omituisia supistelukohtauksia, että heikottaa ja hengitys tihenee ja vapisuttaa vähän joka paikkaa ja menee voimattomaksi, eikä edes lääkärit tiedä miksi, niin miten joku voi sanoa, että mulla on ihan samaa, johtuu verenpaineesta! Kun oikeasti ei mulla johdu verenpaineesta...Huooooooh...
Ja sitten ärsyttää itsessä se, että ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä. On tosi herkkänä välillä. Ei nyt välttämättä enää niin itketä, mutta tuntuu että ärsyttää ihan kympillä monta päivää jos vaikka joku meno peruuntuu. Eikä noita voi edes purkaa kehenkään, pitää vaan mielessään olla pahalla päällä sitten. Mutta ottaa nuppiin, kun pitäis olla aika paljon isommat asiat mitkä saa pahimman **tutuksen päälle.
Mulle on kommentoitu kans mahasta, että onko varma ettei tule kaksoset ja onko nyt laskettu aika oikein.. Kohdunpohjan korkeus oli viimeksi rv22 22,5cm, ja pystyssä ollessa maha oikein pullahtaa ulos. Viimeksi käyttämistäni äitiyshousuista huomaa, että olen nyt jo melkein yhtä iso kun silloin kun menin esikoista synnyttämään. Silloin tosin itestä ainakin tuntui, että maha oli normaalia pienempi, vaikka vauva olikin normaalin kokoinen.
Tsemppiä vaan kaikille ärsyyntyjille..
että sallituista rajoista painoa on tullut 1,2kg liikaa. Posket ja reidet on levinny, vaikka muuten sopusuhtanen olenkin. Siis henkilökohtaisella tasolla otan tuosta paineita, vaikka kukaan muu ei ole mitään sanonutkaan. Mutta itse tiedostan tilanteeni liiankin hyvin. Olen aina ollut tarkka painostani. Nyt joku varmaan ajattelee, että miksi olen koskaan hankkiutunutkaan raskaaksi. Mutta tosi asia on se, että lapsi on todella toivottu ja suunniteltu. Ja tiedostin kyllä etukäteen, että painoa tulee. Mutta en voi sille mitään, että se huolestuttaa. Mutta pääasia on se, että vauva voi hyvin ja on kehittynyt normaalisti tähän mennessä mitä ultrista on näkynyt. Ja itsekseni tätä asiaa olen vain pohtinut, en kenenkään kuullen. Loppujen lopuksi olen hyvinkin onnellinen tästä raskaudesta ja kaikesta ihanasta jota se on mukanaan tuonut. Ihana kantaa sisällään lasta, jota nyt jo rakastaa suunnattomasti. Ja jota koko lähisuku odottaa kovasti.
Ja oikeestaan ystäväni, joka on ollut aina hieman kateellinen minulle asiasta kuin asiasta, lähetti minulle sähköpostia ja kysyi suoraan oliko lapsi toivottu vai vahinko? Näytin kyseisen mailin miehelleni ja yhdessä ajateltiin, että onpa tyypillä otsaa. Jos itse jonkun raskaudesta noin miettisin, niin en ainakaan kehtaisi suoraan kysyä. Oman typeryytensä näytti tasan tarkkaan. Laitoin kyllä aikas napakan viestin takaisin ja sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.
en ole enää raskaana, mutta ihan mielenkiinnosta: kytätäänkö kenenkään muun mahaa raskausarpien varalta? tuo ainakin otti tosi paljon päähän koko raskausajan, äiti-ihmiset varsinkin jaksoivat kysellä ja tarkkailla ja päivitellä ja hokea, että "kyllä niitä vielä ehtii tulla".. pidän yleensä kotona jotain toppia, lyhyttä t-paitaa tms, ja siitähän se vyötärölinja luonnollisestikin näkyy muillekin. no, siinähän niitä etsittiin vielä päivää ennen sektiotakin, kun istuttiin kahvilla. =) melkein toivoisi, että mahdollisesta pikkukakkosesta tulisi mahtavat arvet heti kättelyssä, niin pääsisi tuostakin..:D
Tuo "vielä niitä ehtii tulla" on etenkin kilojen osalta tuttua! Minusta on kummallista, kun tuntuu siltä että jotkut mammat oikein toivovat, että muillekin kertyisi hirveästi kiloja (mikä tuskin on edes mukavaa, jos kilot ovat vaikkapa turvotusta, joten ilkeää toivoa toiselle sellaista..!) tai arpia, johtuu varmaan siitä että siinä haetaan itselleen parempaa oloa että hähää, "tuollekin tuli kamalasti arpia, enpä ole ainoa". Minä ainakin toivon, että muilla menisi raskaus yhtä mukavasti kuin itselläänkin, aika vähin vaivoin olen selvinnyt :)
joo, en ainakaan itse toivoisi leikkauksen jälkeistä turvotusta kenellekään, oli kyllä aika kamalaa kun siihen ei ollut raskausaikana tottunut, tai muutenkaan ollut kovin "isontunut" odotusaikana.. no, lohduttautukaamme sillä, että seuraavasta vaavista tulee tasapuolisuuden vuoksi masuun ikioma shakkiruudukko arvista ja ainakin 40kg lisää painoa. ;)
huumorilla (ja miehelle murehtimalla) siitä selvisi, kun ei kehdannut kavereille/tutuille pahastikaan sanoa, vaikka joskus teki kyllä mieli kysyä, että mihin suuntaan haluat mun repeävän, kerro vaan rohkeasti niin toteutan sen heti..aargh.. :)
Omalla osaltani ärsyttävimmät kommentit raskauden aikana:
- "Joko on suonikohjuja tullut?" ( kysyy anoppi ravintolassa päivällistäessämme kaikkien kuullen...ja varsin hyvin kyllä tietää asian laidan!)
- "Sulla on vissiin ihan kohta synnytys, ai ei, no sitten sulla on pakko olla kaksoset...mulla kun on toi vaimokin kätilö, niin tiedän" (kysyy mies kaupassa ollessani viikolla 27 ja masun kasvun mennessä normaaleilla käyrillä)
- "joko on raskausarpia/joko on nahka revenny"...ja kun vastaa että ei ole, niin : "Kyllä se vielä kuule ehtii revetä"
- Lukuisa joukko epäonnistuneita synnytyksiä
- Kun kerron, että raskaus on mennyt kaikin puolin erittäin hyvin, jotkut sanovat" no, jos raskaus menee hyvin, niin synnytys on kamala/vauva on koliikkitapaus ja huutaa yöt päivät monta kuukautta putkeen"
Tällasta mun kohdalla...
Pienetkin asiat ärsyttää täälläkin. Nyt Rv 27 2
Minusta tuntuu, että äiti kohtelee minua kuin sairasta. Kun suunniteltiin kesän alussa lähtöä parinsadan kilometrin päähän kaupunkiin shoppailemaan, äitini kysyi, onko se hyvä idea, että minä lähden mukaan. Saattaa tulla raskas reissu. Hei haloo, minä olen raskaana, en ole sairas!
Nyt olisi mahdollisuus päästä pariksi päiväksi Helsinkiin täältä pohjoisen perukoilta, äiti on sitä mieltä ettei minun kannattaisi lähteä.
Huh huh! Mulla raskausaika on ainakin tähän mennessä ollut suhteellisen helppo. Välillä oli ristiselkä kipeänä, muttei sen kummempaa. Miksen lähtisi kun on mashdollisuus?
Yks kaveri on kans aika mielenkiintoinen tapaus. Hän sanoo asioita suoraan. Liiankin suoraan.
Me saatiin asunto, jossa on sauna. Sanoin kaverille, että sitten hän voi tulla käymään ja pidetään saunailta. Kaveri vain tuumasi, että sitten vasta kun olen synnyttänyt. Ei halua nähdä minun mahaa.
Toinen juttu sattui vähän aikaa sitten. Nousin hakemaan keittimestä kahvia, kun tämä totesi, että olisi voinut hakea minulle, ettei läskin tarvi nousta.
Muuten tuntemattomat ei ole pahemmin kyselly tai mitään. Paitsi yksi asiakas kysyi, onko mulla patteri mahan päällä. Olenhan minä klukenut telkkä pöntössä ja pullat uunissa kysymyksistä, mutta patteri mahan päällä... En vielä tänäkään päivänä ole älynnyt, miten se voi tarkoittaa, oletko raskaana.
tuo kaverisi enään ole kaverisi? minä ainakin pistäisin välit poikki.
Kyllä ollaan edelleen kavereita. Ei hän ennenkään ole aina ajatellut loppuun asti, mitä suustaan päästelee.
patteri mahan päällä kysymyksessä kysymys siitä, että mukula saattaa lämmittää ja jopa kuumottaa odottavaa? miulle tuli ainakin tämmöinen vaihtoehto mieleen, vaikka oma patteri onkin melko viileä.
Meillä anoppi luulee olevansa luojan lahja neuvoja kaipaaville. Sille jos erehtyy mennä sanomaan, että synnytys hieman jännittää ja pelottaakin, (tuntematon asia kun se on ja esikoista odotan) niin heti rupeaa kuulumaan, että " Kyllä sinä tyttö siitä selviät, ku se ja se on siitä ennen sua selvinny!!" Mitä hittoa se siihen kuuluu kuinka moni siitä on ennen mua selvinny! Mua kuitenkin asia pelottaa, piste! Arrgh! Olisko noille anopeille jotain niiden turvan tukkivaa hommelia keksitty!!?? Se olis käytännöllinen ainakin synnytykseen asti :)
Toinen ärsyttävä asia on kaverit. Sen jälkeen, kun tulin raskaaksi, niin minua ei oo pyydetty minnekkään mukaan. Luuleekohan ne, et oon joku invalidi, ku oon raskaana??? Vaikka oon raskaana, niin ei se tarkoita sitä, että en voi käydä ihmisten ilmoilla esim. baarissa.
Myöskään kaverini eivät puhu enää samalla tavalla omasta elämästään kuin ennen. Eivät he kerro tappaluista poikakaveriensa kanssa tai mikä heidät tekee onnelliseksi. He kyselevät melkein pakonomaisesti joka tapaamisella samat kysymykset:"Onko kaikki mennyt hyvin?" , "joko se potkii paljon?" jne jne. Onhan se mukava, että he ovat kiinnostuneita, mutta olisi kiva jutella paljon syvällisemmin! ....vai onkohan mulla vaan outoja kavereita...?? :)
Kolmas ärsytys on seksi. Sitä kun innostuu harrastamaan, niin sitten ärsyttää jos ei enää taivukkaan enää siihen samaan vanhaan asentoon mikä tuntui ennen huippuhyvältä!! Sitten menee yhtäkkiä into koko touhusta ja mies vieressä ihmettelee, et mikä tuli. On noilla miehillä meissä kestämistä, kun olemme raskaana!! :)
Tässä nämä kolme, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen. Kyllä joka päivä joku asia ärsyttää, mutta taitaisi mennä koko yö, jos alkaisin niitä kaikkia tänne kirjottamaan! :) Voin vaan kuvitella mitä muita ärsytyksen aiheita löytyy, kun on tätä raskauttakin vielä monta viikkoa jäljellä!! Säälin todella miestäni!!! =P
sanoi kaupassa "voi taivas kun sä oot lihonut". Odotin neljättä lastani viimeisilläni, mutten sairauteni vuoksi painanut kuin noin 58kg. (Huomautus en ole anorektikko enkä sairasta bulimiaa) Talvitakin alta mahaa ei ois edes tiennyt olevankaan.
Sitten serkkuni kommentti oli "Ai sinäkin oot vielä yhtenä kappaleena. ET oo vielä räjähtänyt". Ja akka on jo nelikymppinen ja tuollalailla kehtaa laukoa ku penskat.
Vauvan syntymän jälkeen vauvasta on kommentoutu tyyliin " kattokaa ny kuin pieni rääpäle". Perhele, että oli nyrkinheilahdus lähellä.
Joo sitten on sellaisia, että " oot tainnut syödä muidenkin edestä ja ei sitä ennen viikkokaupalla levätty ennen synnytystä". Olen joutunut ennenaikaisuuden vuoksi olemeen raskauteni loppuajat lähes liikkumaton...
eniten minua ärsyttää kun ihamiset sanoo et älä tee noin tai näin! ja sit lisäksi kun kaverit kysyy joko potkii? ja sit nähdään seuraavana päivänä niin taas ne kysyy joko se potkii. jos se potki eilen niin miks ei potkis tänään?
sit lisäks ärsyttää jos joku soittaa kun olen syömässä tai jos en heti mesessä vastaa niin heti laitetaan herätettä! mikään ei ole ärsyttävämpää kuin heräte ääni. Toisaalta mua ärsyttää mieheni on päiviä jolloin mieheni on ihan kiva ja jopa ihana mut sit on päiviä et ärsyttää koko tyyppi.
Sit mua ärsyttää kun jotkut sanoo ompas sulla jo iso maha vaikka mulla on keskikäyrien mukainen mut musta tuntuu et masu olis pieni...
Ja yks mikä mua ärsyttää kanssa on kun itseäni vanhemmilta ihmisiltä kuulee koko ajan et teet noin tai TEET näin. miks en voisi itse päättää mitä teen ja koska?
raskausarpien kysely ärsyttää kanssa ja sit häiritsee minua kaikkein eniten se et tajuan kyllä et musta tulee äiti ja että mahassa oikeesti on joku mut välil on tunne et en mä ole raskaana. mulla on pinnasänky ja kaikki mut joskus on vain ajatus et se lapsi tulee sit joskus vaik eihän tässä enään ole kuin 14 2viikkoo vaik se meneekin marraskuuhun
ja sekin ärsyttää et marraskuuhun on niin pitkä aika vaik viikoissa tuntuu niin lyhyeltä 14 2
okei musta varmaan tulee hullu mut ei voi mitään!
hyvää ja ärsyttävää odotusta kaikille! ☻ ♥ ♥ ♥
No niin. On kuulkaa päiviä ku pitäis kysyä että mikä mua ei ärsyttäis:) rv40 2 menossa ja voin sanoa että enää ei paljon naurata.. no tässä näitä:
- Siis kauheita noi sun raskausarvet ja miten niitä on noin paljon? (kaverin suusta)
- meinaaxä tosta vielä paljokin levetä? Ootpas lihonu paljon.
- tänäänkin puhelin soinu n.15 kertaa tyyliin: vieläkö sä oot yhtenä kappaleena, eikö nyt yhtään tunnu siltä että pitäis lähteä sairaalaan, koska meinaat oikein synnyttää.
- miten sulla voi olla noin iso maha
-onpas sulla valtavat tissit.
No eiköhän nää jo riitä ärsyttämään:)
Ärsyttävän ihanaa loppuodotusta kaikille :)
asia on se kun sukulaisia (naisia) tulee kylään uusissa hienoissa vaatteissaan. Siinä sitä esitellään ja malleerataan, kun oikein hyvin tiedetään ettei ne mulle sovi. Kysytään vielä, että eikös oo ihanat? V.....u!
Kun olen kertonut raskaudestani, niin parin kaverin kommentti on ollut "taas?!". Se on vissiin NIIIN harvinaista nykyään, että jollain voi olla kolme lasta! Ja eikös se ole ihan normaalia, että lasten ikäerot on n.2v (esikko kolmannen synnyttyä 4v ja toinen lapsi 2,5v). Että TAAS sitä ollaan tekemässä lisää lapsia tähän maahan! Mussa täytyy olla jotain vikaa!
Mun mumman kommentti oli: "Voi kauhiaa! Kuinka monta lasta meinaatte oikein laittaa!?" Itselläkin on kolme lasta! Mutta se on vissiin eri asia!
Mua ärsyttää se kun tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Töissä olen vielä tiiviisti niin pitkään kuin mahdollista. Kaupassa kun olen töissä niin totta kai jotkut hidastelevat vanhukset ottavat pannuun, vaikka eiväthän he sille mitään voi.
Ja nyt parisen kuukautta sitten tuli meille uusi likka töihin, jonka pitäisi toimia minun sijaisenani äippäloman ajan. Hänet otettiin nyt siis kesätöihin harjoittelemaan ja sopimus koskee myös siis sijaisuutta äitiylomani ajaksi. Kun hänet esiteltiin minulle hän kommentoi ensimmäisenä mahaani, että onpa se iso, mä en tiedä tulisinko toimeen tuollaisen mahan kanssa! Hyvä jos mahani silloin vielä näkyi! Ja nyt sit viime viikolla hän pamautti itse olevansa raskaana 6. viikolla ja on sen jälkeen käyttäytynyt kuin invalidi, en voi tehdä sitä enkä tätä, mä voin olla vain kassalla kun olen raskaana. Entäs minä aina vain kasvavan mahani kanssa? Meidän kauppa kun on hieman pienempi, ettei tarvita kuin yksi pääkassa ja sitten jos tulee jonoa niin sitten soitetaan joku osastolta kassalle apuun. Ja nyt hän on siis vallannut kassan omakseen, ja minä kun en enää edes taivu kunnolla alahyllyille, enkä pysty nostamaan painavia laatikoita kipeytyneen ristiselkäni takia. Minun tosiaan on helpompi olla kassalla kuin osaston puolella, viikkojakin on minullakin kuitenkin takana 25 4.
Ja sit jos joku asia ei mene niinkuin pitäisi, jestas mua kiukuttaa! Juuri tässä yhtenä päivänä, oli kauhea nälkä, en jaksanut alkaa laittamaan ruokaa, kun muutenkin oli niin kuuma. Kysyin avokilta, että voitaisko mennä raflaan syömään? Hän innostui ajatuksesta ja lupasi vielä tarjotakin. Sitten kun menimme lempipaikkamme ovelle, ja kurkistimme sisään, oli siellä aika tungos, mutta vapaita pöytiä kuitenkin oli. Avokin mielestä siellä oli liian täyttä, nappasi kännykän kouraansa ja soitti siskolleen, että saako tulla grillaamaan. Sitten ennen kuin huomasinkaan, ihana ravintolaillallinen olikin vaihtunut jauhelihapihviin ja pakettiin makkaraa. Silloin kilahti. Ja avokki vielä ihmetteli, että tunnut jotenkin kiukkuiselta. Aijaa, ihan tosi???
Sitten ovat nämä: se on tyttö, se on poika - puheet! Avokkini on sitä mieltä, että sieltä tulee poika ja minusta on ihanaa väittää vastaan, että sieltä tulee tyttö, vaikka onkin aivan sama kumpi sieltä tulee. Mutta heti kun joku muu tulee sanomaan, että toi on ihan selkeesti tyttömaha, tai että mä olen ihan varma, että sieltä tulee poika, niin se tuntuu ärsyttävältä, mitä he siitä mitään tietävät? Äitinikin sanoi, että isäni olisi niiiiin otettu jos sieltä tulee poika (minulla on kaksi pikkusiskoa). Tiedän ettei hän sillä tarkoittanut sitä, etteikö isäni olisi ylpeä tyttärentyttärestäkin aivan yhtä paljon, eikä hän pahaa tarkoittanut, mutta kyllä se ärsytti...
Nämä nyt ainakin tuli mieleen, tottakai jotkin tietyt pikkuasiat saattavat saada hermoromahduksen partaalle, ja seuraavana päivänä taas ei, kai sekin raskauteen kuuluu! On tää vaan niiiin ihanaa aikaa! :)
Täysin vieraan ihmisen yllättävä kommentti sai minulta aivan jauhot suuhun: " oletkos raskaana, vai muuten vaan lihonnut?" Olin silloin rv 31..
Sit yhden kahvilan terassilla (olin siinä vieressä hommissa), yks täti kysyi, että miten ihmeessä sä jaksat tehdä töitä tuollasen mahan kanssa? Mitäs tuohon vastaa, no sujuuhan tämä...
Sit se vielä kysyi, että onko ollut mitään oireita... Olisko siinä nyt pitänyt tilittää vieraalle ihmisille, että juu peräpukamat on kauheet ja vatsa ei toimi/ toimii liiankin hyvin, ilmavaivojakin on jne...
Yks kaveri sanoi, kun valitin jotain, että älä kuule viitti valittaa, toi odotusaika on kaikista helpoin aika lapsen kanssa...
Yks kahden lapsen äiti, varoitti, että työpaikalla minua ei oteta enää raskauteni vuoksi tosissani... Vähän huvittuneena kuuntelin juttua ja jätin omaan arvoonsa, kunnes huomasin, että sehän on täysin totta. Aikaisemmin asiat sujuivat pomon kanssa täysin mutkattomasti, mutta varsinkin raskauden loppuvaiheessa rupes takkuamaan oikein kunnolla.
Sekä anoppi, että oma äiti on kertoilleet omista kokemuksistaan, se ei oo mua häirinnyt ollenkaan, päinvastoin, tosin ne ei olekaan kertoneet mitään kauheen negatiivista.
Se just yleensä on ärsyttävää ihmisten kommenteissa, että ne on just sellasella asenteella että sä et tiedä mitään ja mä tiedän kaiken. No on kai se nyt ***keleen selvää, että ei oo kokemuksia synnytyksestä, jos on eka lapsi tulossa!
Yks kaveri kyseli kuulumisia, kerroin sitten turvonneista jaloista ja hengästyneisyydestä, että muuten menee suht hyvin... Kaveri kauhisteli, että "voi kauheeta, onneks me ei hankita yhtään lasta, ei tartte tuollasest kärsiä."
Ja sokerina pohjalla: Päivittely siitä, kuinka sitä ei kukaan etukäteen voikaan ymmärtää, miten se elämä muuttuu...
Itselläni on raskausdiabetes, ja joudun vahtimaan syömisiäni tarkemmin kuin ikinä. Sitten kun (hyvää tarkoittavat) vanhan kansan ihmiset tuputtaa ruokaa ja herkkuja, jotta vauva kasvaisi, on siinä miettimistä että miten suhtautuisi. Että kiitos mutta ei kiitos, kyllä se kasvaa ihan ilmankin.
ja pienirintainen. Kun sitten odotin ensimmäistäni melkein viimeisilläni, mulle sanoa paukauttiayksi tuttu, että " sinäkin alat viimein näyttää ihmiseltä". Ite on leviä kuin ladon ovi. Sama vielä sanoi, että ku se lapsi on syntynyt niin "saat kohta sinäkin kantaa Tuttelia kaupasta selkävääränä". Yhtään purkkia en ole kantanut, imetin lapsiani jokaista puolitoistavuotta.
Kummitäti laitto viime viikolla viestin, että "nauti nyt elämästä. Odotussaika on naisen onnellisinta aikaa elämässä".
Kuka niin on sanonut? Ei tämä ole yhtään autuasta ainakaan minun mielestä, vaikkei ongelmia ole ollutkaan. Voin sanoa suoraan että tämä EI tunnu elämäni onnellisimmalta ajalta.
http://www.adressit.com/palkkiot
Minusta on ärsyttävää, kun melkein poikkeuksetta kaikki utelee ensimmäisenä että paljonkos on tullut painoa lisää! En ymmärrä miksi se on tärkeää ja mitä se kenellekään kuuluu! Muutenkin on vähän "herkkänä" kaikkeen painoon liittyviin kommentteihin ja ottaa helposti itseensä jos joku huomauttaa painosta jotain "ei niin mairittelevaa".
tuntuu että ei saisi valittaa!!
Pitäisi olla urhea ja kestää kaikki vaivat hammasta purren koska "raskaus ei ole sairaus"
Ei ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin.
Vähän kun sanot että ai kun selkää särkee niin joku mulkaisee pahasti.
-Itselläni ärsyttävät myös isosta mahasta tlevat kommentit. Onhan siellä lapsi kasvamassa, joten pakkohan sen on näkyä!
-Sitten kaverini, erityisesti ylipainoiset ihmiset arvostelevat tyylin:herranen aika, 12kg tullut, näytätpä sinä lihavalle..en minäkään suoraan naamaa vasten heidän pyöreyttänsä arvostele!
-Se että mahaani tullaan koskettelemaan, jopa kovakouraisesti taputellaan, ja tätä tekevät jopa tuntemattomat ihmiset, tekisi mieli päin näköä vetäistä.
-sitten juuri nuo synnytyskertomukset:"se on aivan kauheaa, paikat repeää eikä kivunlievityksestä ole apua..kertovat vaikkei kysyisikään.
-kysymykset, jotka liittyvät väsymykseen se kun kuuluu raskauteen osalla. Miten sinulla voi nyt väsyttää, kun saat nukkuakkin aamusta pitkään"unohtavat että yöt menevät vessassa kusella ollessa ja parin tunnin välein herätä ku ei löydä nukkumaasentoa jossa olisi hyvä olla
arrghhh..onneksi sai purkaa tänne nuo asiat!!!
että kun oot raskaana sinua voi nimitellä ja haukkua miten haluaa. Esim. minä olen kauhea rellukka, vaikkei muuta ole tullut lisää entiseen kuin vauvamaha. Laiskakin olen kun en nouse ylös sängystä kun vasta seitsemältä joka aamu hoitamaan lapsia. Kukaan vaan ei tiedä, että nukkumaan pääsenkin sitten taas 23-24 paikkeilla illalla ja että yö menee valvoessa kipujen kanssa. Muilla on paremmat "kurit" lapsilla ja huusholli paremmin hoidettu. Siten vielä ihmetellään kun en tule käymään, oon vissiin niin laiska etten viiti.
vitu.... niin paljon, että taitaa jäädä viimeiseksi rellukaksi tämä lapsi
Ärsyttää ihmisten puheet kuolleina syntyneistä lapsista. Oma äiti ärsyttää. Vuonna 2004 keskenmenon jälkeen oma äiti ei ollut tukena kun apua olisin kaivannut. Sanoi vaan, ettei kukaan ole häntäkään auttanut.
on jaksanut nyt yli 30 vuotta muistella sitä, että kun minä synnyin, ja ne muutti kun se oli viimeisillään raskaana, ei kukaan tullut auttamaan, että on ne sukulaiset kamalan itsekkäitä ja ajattelemattomia. Mulla sama tilanne, eikä ole apuaan tarjonnut kertaakaan. Sit kun puhuin sen kanssa miehen vanhemmista, että ne on niin innoissaan, se ilmoitti, ettei itse ole, kun on noita lapsenlapsia jo ennestään....
Minun vanhemmille tulossa ensimmäinen lapsenlapsi. Miehen vanhemmille 7lapsenlapsi.
Meillä ennen ollut lämpimät välit äitin kanssa.
Jostain syystä äiti ei ollut tyytyväinen elämäänsä, ja päätti unohtaa perheensä ja sukulaisensa. Onkos vielä paljon viikkoja jäljellä valois?
Mulla on jäljellä laskettuun aikaan tasan 2 viikkoa.
Sulla on sitten jo lähtö synnärille käsillä. Mulla noin kuukausi laskettuun aikaan. Saas nähdä tuleeko etuajassa, itse tulin kahdeksan päivää etuajassa. onneaa jo näin etukäteen.