Olen jo pitkään saanut kommentteja monilapsisten perheiden äideiltä. Esim. seuraavaa:
Sinä et tiedä lapsista vielä mitään, odotas kun se viides syntyy...
Kahden kanssa kaikki on niin helppoa, odotas kun se kolmas tulee...
Synnytyskin on ihan helppo juttu, se viides tulee omalla painollaan...
Meillä on VIISI LASTA, voi voi sinulla vasta kaksi...
Äitinä olo tuntuu vasta äitinä ololta, kun lapsia on enemmän (kuin kaksi)...
Ethän sinä ole äiti etkä mikään, kun sinulla on vaan kaksi lasta...
MINÄ olen Äiti isolla ÄÄllä...
Onko näin, että äitiyttä mitataan myös lapsien lukumäärällä?
Äitiyttä mitataan, äitien kesken jos milläkin asialla, mutta myös siis lapsien lukumäärällä. Mitä enemmän lapsia sitä parempi äiti, siis?!
Sinä et tiedä lapsista vielä mitään, odotas kun se viides syntyy...
Kahden kanssa kaikki on niin helppoa, odotas kun se kolmas tulee...
Synnytyskin on ihan helppo juttu, se viides tulee omalla painollaan...
Meillä on VIISI LASTA, voi voi sinulla vasta kaksi...
Äitinä olo tuntuu vasta äitinä ololta, kun lapsia on enemmän (kuin kaksi)...
Ethän sinä ole äiti etkä mikään, kun sinulla on vaan kaksi lasta...
MINÄ olen Äiti isolla ÄÄllä...
Onko näin, että äitiyttä mitataan myös lapsien lukumäärällä?
Äitiyttä mitataan, äitien kesken jos milläkin asialla, mutta myös siis lapsien lukumäärällä. Mitä enemmän lapsia sitä parempi äiti, siis?!
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei oo. kuka nyt milläkin haluaa päteä. minä tein kerralla tarpeeksi hyvän, ni ei tarvi toista tehä.
Mainio kommentti. Pitääpä pistää korvan taakse, voin itsekin tarpeen vaatiessa sanoa, että tein kerralla tarpeeksi hyvän :) hih!
tuollaisesta!! Olet yhtä hyvä äiti kuin me muutkin :) Toiset haluavat enemmän,jotku vähemmän..
Se on kyllä niin, että mitä useampi lapsi sen vähemmänhän sinulla on aikaa per lapsi! Itsellä neljä vekaraa, mutta onneksi sen verran ikäeroa lasten välillä, että kaikki olemme jaksaneet hoitaa.Jos sulla on viisi melko lyhyellä aikavälillä syntynyttä lasta, et takuulla jaksa tasapäisesti lapsiasi hoitaa! Se on fakta!
Nämä äidit, jotka paremmuuttaan sinulle vakuuttavat, ovat kateellisia, kun sulla on "vain" kaksi lasta!Olet todella hyvä äiti heille,jaksat paremmin kuin nämä "superäidit"!
Joo ei se hyvän äidin mitta ole lasten lukumäärä, kyllä se on ihan muuta.
http://www.adressit.com/palkkiot
Itse henkilökohtaisesti yllätyin kolmannen jälkeen, kun ei homma muuttunut sen rankemmaksi kuin kahdenkaan kanssa, jos ei suorastaan helpottunutkaan. Se on pitkälti kiinni ihan lapsistakin, saimme tyytyväisen terveen vauvan kolmannella kerralla, ja olen ollut ihan ihmeissäni, että voiko jonkun lapsen kanssa kaikki ollakin näin yksinkertaista. Vanhemmat lapsethan eivät mihinkään katoa, mutta töihin ei enää tarvitse revetä, että sen suhteen kyllä elämä helpottui kummasti, ja aikaa on isommillekin paremmin.
Meillä ei jakaannu mitenkään tasan lasten kesken heidän kanssaan vietetty aika, esikoisen kanssa on harjoiteltava monia asioita enemmän, joten aikaa siihen hommaan menee väkisin. Tämä on asia, johon en voi vaikuttaa itse. Muissa asioissa kyllä pyrin tasapuolisuuteen.
Ei ole sekään outua, että perheen kasvaessa myös itse vanhempi kasvaa ja kehittyy. Asioihin tottuu ja tulee erilaisia rutiineja arjen sujumiseen. Itse olen myös oppinut ottamaan välillä ihan rennostikin, kotityöt voi joskus odottaakin.
mutta se lukumäärä opettaa selviytymistä ja sissitaitoja organisoinnin lisäksi. Oppii siinä myös joustamaan ja soputumaan kaikenlaiseen ja samalla tulee suurpiirteiseksi ihmiseksi..
Äitinä paremmuus ratkaistaanihan eri argumenteilla kuin se miten huusholli ja talous hoituu eri lapsiluvulla.
Sitten kyllä kun mennään siihen että lapsia on jo kymmenen niin on aika varmaa että sitä äidin roolia hoitaa jo moni muukin kuin äiti itse jolloin sen äitiyden paremmuudesta voidaan todella alkaa käydä kyseenalaistavaa keskustelua..
Yksi mittari muuten on lasten harrastukset ja niihin kuskaaminen toinen lasten lahjakkuus jne kyllä noita mittareita on kai yhtä monta kuin on äitiäkin? Oma mittarini on se kuinka aikanaan tulevat elämästään selviämään. Aika raukkamaista siirtää laadun mittaus aikuisuuteen asti?
Minun mielestäni on jokaisen oma asia kuinka monta lasta kukin tekee vai tekeekö ollenkaan lapsia.
En ole ikinä ketään äitiä arvostellut lasten lukumäärän mukaan tai pitänyt itseäni arvokkaampana äitinä kun toista(Vaikka itselläni on 4lasta)
Minusta äiti on äiti silloin jo kun on yksi lapsi,jotkut eivät edes halua enempää ja ovat tyytyväisiä siihen yhteen lapseen,se on minusta jokaisen oma valinta monta lasta haluaa.
Itse en ole ikinä arvostellut yksilapsisia perheitä.Minusta hekin ovat perheitä siinä missä muutkin.
Mutta itse olen törmännyt tollaisiin samanlaisiin kommenteihin (meillä kolme vanhinta on poikia tämä nuorimmainen on tyttö)
-kun kolmas syntyi voivoteltiin että joko taas poika,eikö vieläkään sitä tyttöä:(
Minusta oli ihanaa kun lapsi vain syntyi terveenä,itse ollaan sitä mieltä että sukupuolella ei ole väliä.
Ja sitten näin:
-ethän sä tiedä mitään tyttöjen maailmasta kun sulla on vaan poikia.
ja esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon...
Ensin tuli 2 poikaa lyhyellä ikä erolla. Sai kuulla kommentteja että vielä pitäisi se tyttökin tehdä. MIKSI? Kahdessa vilkkaassa pojassakin oli hommaa. No kymmenen vuoden päästä olinkin raskaana (suunnittelematta) ja taas alkoi höpötys että nytkö sitä tyttöä tehdään?? Poikahan sieltä tuli isoveljienkin riemuksi. Mutta ne kommentit jatkuivat että tehdäänkö toinen kahden sarja ja että vielä pitäisi se tyttökin tehdä jne.
Minä aloin tekemään vasta kysymyksiä että eikö meidän perhe ole täydellinen kun ei sitä tyttöä tekemällä tehdä??
Siis mun mielestä ihmiset on tosi tyhmiä ja ajattelemattomia jos ne arvostelee tai muutenkaan kommentoi sellasesta montako lasta on ja onko saatu molempaa sukupuolta aikaiseksi.
Ja niille kyllä pitääkin heittää vasta kommentit.
sitten jotenkin katkeria minulle, kun olemme "päättäneet olla haluamatta" enempää lapsia? Ajattelen nyt sitä, että ovatkohan ne äidit tulleet katuma päälle, kun kokevat elämänsä raskaammaksi kuin ajattelivat sen olevan? Toki jokaista lastaan rakastaa ja ei mistään hinnasta hauluaisi luopua heistä.
Olen tietty koittanut olla välittämättä heidän kommenteistaan, mutta niin kuin tiedätte, äidit ovat kovia laittamaan itseään ja toisiaan parhaimmuusjärjestykseen :)!
Tiedän kyllä senkin, että olen äiti siinä missä nämä 5 lapsisen perheen äidit ovat (oho yksi olikin jo kuusi lapsisen perheen äiti)! Mutta he kokevat olevansa korkeammalla pallilla silloin kun mitataan äitiyttä, vaikka olisivat muuten ihan samanlaisia äitejä kuin minä.
En toki yleistä, mutta asia mietityttää aina välillä, kun kuuntelee näiden tuttujen äitien juttuja .En kuitenkaan ala tekemään lisää lapsia noustakseni korkeammalle pallille (niin kuin yksi äiti teki, hänellä on nyt ne kuusi lasta. Kaksi tehty mm. tämän paremmuus asian takia).
Aika suorasukaisia nuo saamasi kommentit jos tosiaan ihan noilla sanoilla on joku kehdannut "irrotella".
En kuitenkaan usko heidän katkeria olevan, aika kamala mutsi täytyy olla jos ainuttakaan lastaan katuu! Itselläni on kaksi lasta, jotka ovat kuin yö ja päivä. Esikoinen helppo, toisen kanssa tekemistä riittää välillä yli voimavarojen.. Siltikään en osaisi olla katkera 1-lapsisille tai edes ajatella "kuinka paljon helpompaa" olisi yhden lapsen kanssa. Kaiken touhun ja työn vastapainoksi kun saa vähintään yhtä paljon onneakin. Kolmatta lasta toivomme ihan omasta halustamme ja tietoisena siitä miten se arkeemme tulee vaikuttamaan. (Noh kaikkea ei voi etukäteen ennustaa tai tietää, mutta sanotaan, että olemme valmiit muutokseen.)
Kertoiko 6-lapsen äiti tosiaan, että tekivät 2 viimeistä lasta ollakseen parempia..? Jo on outoa sakkia!
ihan "kivasti" sanottuja juttuja!
Niin, en tiedä olisiko se katumista tuo käytös vai leuhkimista...?
Juu, ja tämä nyt 6 lapsen äiti aloitti puhumaan viidennestä lapsesta sen jälkeen kun yhteinen tuttumme sai viidennen lapsen. Hän mm. puhui tähän tyyliin: "pitää saada mies suostumaan viidenteen niin meillä on sitten saman verran lapsia" tai "viides olis kyllä kiva niin sais taas olla pois töistä" tai "tuliskohan sieltä vielä viides Poika" tai "saadaan taas uusi auto jos tehtäis viides lapsi" tai "jos tehtäis viides niin pitää rakentaa uusi talo" tai "viides kerta toden sanoo" (mitä lie tuolla tarkoittikaan) ja tietty lisäksi kaikkea muuta ja mitä nyt tuossa ekassa viestissä jo kirjoitinkin.
Hänelle muutenkin kaikki vaurauteen ja varallisuuteen viittaavat on tärkeitä. Hän saattaa arvostella toisia ihmisiä ulkonäöltä ja omistamansa tavaroiden tai asioiden perusteella avoimesti, melkein niin että he kuulevat.
Mutta sen jälkeen kun he olivat saaneet sen viidennen niin hän sanoi: "kai se kuudeskin täytyy tehdä, ollaan sitten näyttävä perhe ja saan arvostusta muilta"
No, nyt heillä on 6 lasta, pikkubussi ja uusi iso talo. Kukaan ei halua heitä kylään, varsinkaan yökylään ja he eivät mahdu mihinkään!
Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen, oli mukeloita sitten yksi tai kymmenen. Ei se lasten lukumäärä tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äitiä.
Hyvä elokuuta =)
Meillä on yksi lapsi, poika vm. 04. Helppo kuin mikä, jos lapsesta voi näin sanoa, yksi ainoa korvatulehdus, sekin tämän vuoden toukokuussa ja kaksi kertaa elämässään ollut kovassa kuumeessa. Ei koliikkia eikä muita "lasten vaivoja". Synnytyskin oli todella helppo ja elämäni paras kokemus, silti en tahdo toista, ainakaan toistaiseksi. Minulle on tästä päätöksestä sanottu, että olen todella itsekäs ja pilaan lapseni kun en tee hänelle sisarusta... Poika on päivähoidossa, että pääsee leikkimään nuorempien ja vanhempien lasten kanssa ja saa kavereita. Missä kohtaa se lapsi menee pilalle jos hänellä ei ole sisaruksia? Mitenkäs sitten jos äiti ei voisikaan saada kun yhden, että tapahtuisi jotain, eikä toista saisi vaikka tahtoisi? Olisiko äiti silloinkin itsekäs, kun meni itsensä sillä tavalla "rikkomaan"?
ÄLkää välittäkö muista, itse tiedätte millaisia äitejä lapsillenne olette, puhukoot ne kenellä ei muuta tekemistä ole kun muita arvostella!
Olen kiitollinen tästä yhdestä taivaan lahjasta jonka olen saanut! Muut sanokoon mitä tahansa!
ikäinen poika joka on myös ollut superhelppo, ei kitinöitä, sairastelua: yksi ainut lievä flunssa ollut, ei koskaan kuumetta, korvatulehdusta tai mitään muutakaan. Eli oikea unelma...
Mutta juuri tämän takia pelkäänkin toisen lapsen saamista koska se toinen ei takuulla ole näin helppo. Toivottavasti ei ole kuitenkaan koliikkinen supersairastelija koska toinen on nyt aluillaan...
Eräällä kaverillani on 1 (9v) lapsi ja itselläni 3 (8,5,2) lasta ja saan kuulla jatkuvalla syötöllä että teen asioista liian vaikeita jos en ole lasteni kanssa heti valmiina sillä sekunnilla esim. uimaan mentäessä (eväät, pyyhkeet, uikkarit, vesilelut, vaunut, yms.) Hän ei vaan tunnu ymmärtävän että sen yhden ison lapsen kanssa on kuitenkin vähän helpompaa ainakin nopeampaa kaikki toiminnot. Siksi välillä toivon että hänellä olisi "edes" 2 lasta. Mutta sen voin kyllä kokemuksesta sanoa ettei se elämä muutu enään 3 lapsesta niin paljon kuin ekasta ja tokasta lapsesta.
Olen äiti yhdelle lapselle. Olen tarkka siitä ettei lapselleni syötetä karkkia ja juoteta sokerivettä tms. Siis vauvani on vasta reilut neljä kuukautta, mutta silti joidenkin sukulaisten mielestä hänelle voisi aivan hyvin antaa karkkia. Siis antaa imeä karkista makua. Tai sitten muun ruuan lisäksi pitäisi juottaa sokerivettä. Minusta tuollainen on täysin tarpeetonta ja turhaa.. Ja epäterveellistäkin vielä. Vauva pärjää aivan hyvin kasvissoseella ja maidolla vielä toistaiseksi. Olen tehnyt selväksi kaikille ettei minun lapselleni anneta sokeria.
Kommentit siihen ovat, että odotahan vain kun sinulla on viisi lasta niin et jaksa olla niin tarkka jne. Saan paljon arvostelua osakseni tuollasesta asiasta. Kuka on sitäpaitsi sanonut, että tekisin/saisin viisi lasta!?!
vaikkakin omat lapseni väittää että olen maailman paras äiti...
Tuskin äitiyttä mitataan lasten määrällä, en kyllä tiedä millä sitä voisi mitata??
Eiköhän kaikilla ole ne hyvät ja huonot puolensa
Hyvää tulevaa syksyä kaikille äideille tasapuolisesti =)