Lihava vai superlihava...vai jotain ihan muuta.
(HUOM: puhun vain itsestäni)
Minusta on eroa onko lihava vai superlihava. Missä se raja menee sitten kullakin on mielipide kysymys. Omassa mielestäni se menee itselläni vähän yli sadassa kilossa jolloin painoindeksini menee yli 4-kymmenen. Olen nyt lihavan ja superlihavan välimaastossa. Paino meinasi ryöstäytyä käsistä jossain vaiheessa, mutta pelästyin sitä ja olen nyt tarkkaillut vuoden syömisiäni. Paino on pysynyt melkein samassa. Asian sulatteluun on mennyt paljon aikaa, en näe tai koe itseäni jättinä vaikka tiedän olevanikin sellainen (valokuvat itsestä ovat aina ikävä yllätys). Toisaalta en edes haaveile olevani hoikka, vaan oma ihannepainoni olisi ehkä hieman yli 70kg jolloin painoindeksini olisi hieman alle 30. Joillekin tuon kokoinenkin ihminen on varmasti läski, mutta tuollä ei ole minulle merkitystä, ainoastaan sillä, että itsellä on hyvä olla. Minä voin myöntää, että ylipaino haittaa elämääni, mutta se ei estä sitä.
Haluan pudottaa painoa ja kohentaa kuntoani. Ja ainoa asia mistä se on kiinni, olen minä itse. Vaikka tänään tulisi kadulla joku sanomaan päin naama "Laihduta läski!" ei se vaikuta käytökseeni mitenkään. Yhtä vähän on vaikutusta on sillä, että luen täältä kuinka kalliiksi tulen yhteiskunnalle tai yleisiä neuvoja miten laihduttaa.
Otsikkoon, ihmisen ominaisuuksien ja luonteen määritteleminen ensisijaisesti vain painon mukaan on omituista minusta. Onko merkitystä miten on kilonsa kerännyt, vai onko anteeksi annettavampaa sairastaa jotain ja käyttää sitä selityksenä vai onko aivan sama jos on rehellisesti syönyt vain liikaa ja lihonut. Tuskin, ainakaan itse en näe tuota eroa mitenkään tärkeänä. Ainoa asia edelleen mikä on tärkeää on se, että onko itse tyytyväinen. Jos on tyytyväinen niin sitten ei tarvitse asialle tehdä mitään ja kyllä niitä ihmisiä oikeasti on jotka ovat lihavia ja ihan tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Itse en ole tyytyväinen joten minun pitää tehdä oikeita asioita jotta elämäni (ja painoni) muuttuu. Muiden puuttuminen painooni ja elämääni lähinnä vaikeuttaa tehtävää, koska koen, että nuo asiat ei kuulu kenellekään muulle. Jos tarvin apua, osaan pyytää sitä kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset.
Motivaatiota keventymiseen on pakko hakea sisältä ja itsestä. En kuvittele ja usko, että elämässäni muuttuu juuri mikään vaikka tiputtaisin 30 kiloa. Ainoa joka sen eron ehkä huomaa olen minä itse ja elämänlaadun paranemisen tunnen vain sisälläni.
Pitkän sepustukseni perusajatuksena piti olla se, että toisen ihmisen paino ei kuulu muille. Valitettavasti sitä tulee tarpeeksi mietittyä joka tapauksessa ja välillä liikaakin. Paino on arka asia monille, myös minulle ja vaikka ei ole mitään järkeä pahoittaa mieltään muiden mielipiteistä niin silti joskus niin tapahtuu. Voisitteko edes minuutiksi pysähtyä miettimään omia motiivejanne ilkeillä muille? Vaikka itsellä olisi miten paha olo, ei se parane aiheuttamalle sanoilla muillekin pahan olon.
(HUOM: puhun vain itsestäni)
Minusta on eroa onko lihava vai superlihava. Missä se raja menee sitten kullakin on mielipide kysymys. Omassa mielestäni se menee itselläni vähän yli sadassa kilossa jolloin painoindeksini menee yli 4-kymmenen. Olen nyt lihavan ja superlihavan välimaastossa. Paino meinasi ryöstäytyä käsistä jossain vaiheessa, mutta pelästyin sitä ja olen nyt tarkkaillut vuoden syömisiäni. Paino on pysynyt melkein samassa. Asian sulatteluun on mennyt paljon aikaa, en näe tai koe itseäni jättinä vaikka tiedän olevanikin sellainen (valokuvat itsestä ovat aina ikävä yllätys). Toisaalta en edes haaveile olevani hoikka, vaan oma ihannepainoni olisi ehkä hieman yli 70kg jolloin painoindeksini olisi hieman alle 30. Joillekin tuon kokoinenkin ihminen on varmasti läski, mutta tuollä ei ole minulle merkitystä, ainoastaan sillä, että itsellä on hyvä olla. Minä voin myöntää, että ylipaino haittaa elämääni, mutta se ei estä sitä.
Haluan pudottaa painoa ja kohentaa kuntoani. Ja ainoa asia mistä se on kiinni, olen minä itse. Vaikka tänään tulisi kadulla joku sanomaan päin naama "Laihduta läski!" ei se vaikuta käytökseeni mitenkään. Yhtä vähän on vaikutusta on sillä, että luen täältä kuinka kalliiksi tulen yhteiskunnalle tai yleisiä neuvoja miten laihduttaa.
Otsikkoon, ihmisen ominaisuuksien ja luonteen määritteleminen ensisijaisesti vain painon mukaan on omituista minusta. Onko merkitystä miten on kilonsa kerännyt, vai onko anteeksi annettavampaa sairastaa jotain ja käyttää sitä selityksenä vai onko aivan sama jos on rehellisesti syönyt vain liikaa ja lihonut. Tuskin, ainakaan itse en näe tuota eroa mitenkään tärkeänä. Ainoa asia edelleen mikä on tärkeää on se, että onko itse tyytyväinen. Jos on tyytyväinen niin sitten ei tarvitse asialle tehdä mitään ja kyllä niitä ihmisiä oikeasti on jotka ovat lihavia ja ihan tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Itse en ole tyytyväinen joten minun pitää tehdä oikeita asioita jotta elämäni (ja painoni) muuttuu. Muiden puuttuminen painooni ja elämääni lähinnä vaikeuttaa tehtävää, koska koen, että nuo asiat ei kuulu kenellekään muulle. Jos tarvin apua, osaan pyytää sitä kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset.
Motivaatiota keventymiseen on pakko hakea sisältä ja itsestä. En kuvittele ja usko, että elämässäni muuttuu juuri mikään vaikka tiputtaisin 30 kiloa. Ainoa joka sen eron ehkä huomaa olen minä itse ja elämänlaadun paranemisen tunnen vain sisälläni.
Pitkän sepustukseni perusajatuksena piti olla se, että toisen ihmisen paino ei kuulu muille. Valitettavasti sitä tulee tarpeeksi mietittyä joka tapauksessa ja välillä liikaakin. Paino on arka asia monille, myös minulle ja vaikka ei ole mitään järkeä pahoittaa mieltään muiden mielipiteistä niin silti joskus niin tapahtuu. Voisitteko edes minuutiksi pysähtyä miettimään omia motiivejanne ilkeillä muille? Vaikka itsellä olisi miten paha olo, ei se parane aiheuttamalle sanoilla muillekin pahan olon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä painoindeksi on tuossa 30 kieppeillä ja omasta mielestäni olen lievästi lihava. Mutta silloin kun painoin yli 10 kiloa vähemmän, joidenkin mielestä olin liian lihava, ja joidenkin mielestä olen nyt täysin normaalivartaloinen. Tunnen ihmisiä (aikuisia) joiden mielestä 160cm pitkä ei voi painaa yli 60kg tai on liian lihava.
Ei pitäisi kuunnella muita, mutta väkisinkin se kirpaisee jos haukutaan lihavaksi. En käsitä mistä tällä palstalla melskaajat ovat saaneet sen käsityksen että haukkumalla saadaan hyviä tuloksia. Haukkuminen ei koskaan vaikuta ihmiseen hyvällä tavalla!!!!!
Painoindeksi määrittelee aika pitkälle.
indeksi 40 tai yli = superlihava
indeksi 30 - 39 lihava
indeksi 25 - 29 lievästi ylipainoinen
Tuli mieleen palstan keskusteluja lukiessa, että miten lihava ihminen(lihavat ihmiset) haittaa juuri SINUN elämääsi. Mikä heidän olemassa olossaan ärsyttää niin paljon. Ainakin itselleni tulee välillä olotila, että pitäisi täällä palstalla puolustella olemassa oloani, koska olen nähtävästi vain taakkana muille. Tosin oikeassa elämässä kukaan läheisistäni ei ole kyseistä olotilaa saanut aikaiseksi minulle. Mietinkin, että miksi sitten vieraat haluavat saada tuon tunteen aikaseksi minussa ja miksi yleensä annan vieraiden sanojen osua itseeni.
Jokainen kaipaa hyväksyntää muilta ja hakee sitä varmasti myös ulkonäöllään. Miksi muuten itseä muokataan niin radikaalisti vain koska kauneus(komeus)ihanteet ovat jotain ihan muuta kuin mitä itse on. Kauneusleikkaukset ovat suosittuja, samoin kaikenlaiset hoidot ja hiusten värjäys jne. Mikä pakottaa meidät muokkaamaan meistä jotain stereotypiaa joka on useimmille mahdoton saavuttaa, mutta sen takia kannattaa uhrata rahat ja aika ja kuitenkin lopputuloksena on vain sama asia. Onneton ihminen joka kokee, että ei ole tarpeeksi täydellinen, koska aina on jotain parannettavaa ja aina löytyy ihminen jolla on jokin ominaisuus joka on parempi kuin vastaava oma.
Menee ehkä hieman kauas alkuperäisestä eli lihavuuden teemasta. Yhteiskunnassa jossa toisaalta korostetaan, että pitää olla yksilöllinen, löytää omat juttunsa, pukeutua omalla tyylillään ja olla erilainen kuin muut, on todella vaikeaa kuitenkaan olla väärällä tavalle erilainen kuin muut. Tietyissä asioissa pitäisi olla kuitenkin aivan samanlainen kuin muut. Ideaalista olisi, että sulautuisit homogeeniseen massaan jossa kaikki näyttää lähes identtiseltä lukuun ottamatta hiuksen hienoja eroja joilla sitä yksilöllisyyttä pitäisi toteuttaa.
No viittasin äskeisellä tietysti muihinkin ominaisuuksiin, mutta pidättäydyn lihavuudessa, kun kerran palstan aiheena on lihavuus.