Meitä alkoholisteja/narko, että 2% meistä voi oppia kohtuukäytön.
Silloinpa tämäkin tyttö hihkaisi mielessään: jep, siihen porukkaan minä tulen kuulumaan. Mutta tarkemmin asiaa pohdittuani tulin toisiin aatoksiin. Olin viisikymppinen enkä vuosikymmenten aikana ollut kohtuukäyttöä oppinut, lukuisista ponnisteluista huolimatta - koko elämän ajanhan oikeastaan olin sitä opetellut. Ja sitäpaitsi, eihän kohtuukäytössä mulle koskaan ollut mitään mieltä - mitäs fiilinkejä siitä nyt löytyisi, höh. Olla nyt vain vähän hiprakassa, ilman kunnon örveltämistä ja irrottelua? Niin sitten tämä tyttö ihan lasinkirkkaasti oasi tehdä elämänsä upeimman diagnoosin: Kuulun 98 prossan joukkoon.
Aivan varmasti jokaisen ongelmallisesti juovan on selvitettävä itselleen peruskysymys: Opinko/haluanko oppia kohtuukäytön.
Jos lähtee kohtuukäytön tielle, sillä tiellä on sitten pysyminen. Se tarkoittaa mm. sitä, ettei laiminlyö itseään ja läheisiään, ei ole viinan takia pois töistä, ei käyttäydy itselleen vieraasti viininsä äärellä jne. Hallitsee siis elämäänsä eikä ole kovin vihainen, vaan suht.
koht. siedettävä ihminen. Eikä viinaa tai viinattomuutta tartte sen kummemmin miettiä, sehän nyt lienee kohtuukäyttäjälle kai joku elämän sivuasia, josta ei sen kummemmin tarvitse meuhkata. Ei itselle eikä etenkään muille.
Jos taas tulee siihen tulokseen, ettei kohtuukäyttö onnistu, on siitä kunkin tehtävä omat johtopäätöksensä.
Kun nää kaksi asiaa on punnittu perille asti, on oma tie selvä. Eteenpäin.
Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. (Paasikivi)
Silloinpa tämäkin tyttö hihkaisi mielessään: jep, siihen porukkaan minä tulen kuulumaan. Mutta tarkemmin asiaa pohdittuani tulin toisiin aatoksiin. Olin viisikymppinen enkä vuosikymmenten aikana ollut kohtuukäyttöä oppinut, lukuisista ponnisteluista huolimatta - koko elämän ajanhan oikeastaan olin sitä opetellut. Ja sitäpaitsi, eihän kohtuukäytössä mulle koskaan ollut mitään mieltä - mitäs fiilinkejä siitä nyt löytyisi, höh. Olla nyt vain vähän hiprakassa, ilman kunnon örveltämistä ja irrottelua? Niin sitten tämä tyttö ihan lasinkirkkaasti oasi tehdä elämänsä upeimman diagnoosin: Kuulun 98 prossan joukkoon.
Aivan varmasti jokaisen ongelmallisesti juovan on selvitettävä itselleen peruskysymys: Opinko/haluanko oppia kohtuukäytön.
Jos lähtee kohtuukäytön tielle, sillä tiellä on sitten pysyminen. Se tarkoittaa mm. sitä, ettei laiminlyö itseään ja läheisiään, ei ole viinan takia pois töistä, ei käyttäydy itselleen vieraasti viininsä äärellä jne. Hallitsee siis elämäänsä eikä ole kovin vihainen, vaan suht.
koht. siedettävä ihminen. Eikä viinaa tai viinattomuutta tartte sen kummemmin miettiä, sehän nyt lienee kohtuukäyttäjälle kai joku elämän sivuasia, josta ei sen kummemmin tarvitse meuhkata. Ei itselle eikä etenkään muille.
Jos taas tulee siihen tulokseen, ettei kohtuukäyttö onnistu, on siitä kunkin tehtävä omat johtopäätöksensä.
Kun nää kaksi asiaa on punnittu perille asti, on oma tie selvä. Eteenpäin.
Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. (Paasikivi)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ketään osoittelematta. Luulisi, ettei raittiudellakaan tarvitsisi meuhkata...
Kertoisitko, mitä tarkoitat otsikolla "Hobusta lainaten". Mua kun aina uudet sanat ja ilmaukset kiinnostavat.
Aivan samaa mieltä, ei raittiudellakaan pitäisi meuhkata. Saattaisi vaan joku nakata sellaista tyyppiä sananpaukauksella: Siitä puhe mistä puute. Ja sitt sille tyypille paha mieli tulisi, vaikk sen meuhkaaminen vaan niinku ois hyvää mieltä siit raittiudestaan = selkeästä suhteestaan viinaan.
Mää en kyllä meuhkaamiseksi tätä täällä palstalla kulkemistani sanoisi enkä sano. En meuhkaa, omasta mielestäni. On tullut vain niinku tarve jotenkin opastaa ja auttaa, jos vaikka joku niinku kompuroi ja omia vastauksiaan etsii. Ja HUOMIO, minä ymmärrän olevani vain yksi pienen pieni tienviitta ehkä joskus jollekin. Usko pois, että ym-mär-rän.
Kun joskus olen muistellut tietäni tälle nykyiselle elämäni paikalle, ovat siellä muutamat ihmiset, tuntemattomatkin, olleet opastajiani. Joku sanoi joskus jotain, luin jotain, ja se kolahti, jätti jäljen. Joko samaistuin ja tunsin yhteyttä, ärsyynnyin ja mietin että miksi tai uusi ovi itsetuntemukseen avautui. Olen joskus tuon muistelukartan kirjoittanutkin...
Mutta se hobus?
..Guru-syndrooma?
...puhunut sinusta. Tämä minua aina ihmetyttää, että alkoholistit (siis he, jotka haluavat pysyäkin alkoholisteina) ottavat kaiken aina niin saamarin itseensä...
Ehkä minullakin on jalo mieli, että nämä minun puheeni saattaisivat auttaa lähimmäistä löytämään omat voimavaransa ja riippumattomuutensa.
Hobunen = hevonen pehmeästi sanottuna (ja viroksi hobune). Sinäkin rakastat pehmeiden puhumista, etkös?
Ka, arvasin, että vastaat tohon meuhkaamisjuttuun just tolleen. En ottanut itteeni, ku näähän sanoit, että ketään osoittelematta.
Mutta meuhkaamisest just MULLE niinku porisit.Höh.
Siks siihen niinku kantaa otin ja vastasin kaikkien mahdollisten meuhkaajien puolesta.
Ja määhän oon yhdä behmoa gogo dyybbi, en gai muuden dässä govassa maailmassa ois noin bahasdi huggaan mennyd.
Ootkos muuten lukenut tuolta eiliseltä tuon kökköänkeröisjuttuni, ku et oo miteskään niinku kommentoinu niinku silleen...Nou komments, oo?
Ja kuule nyt saman tien vielä yks juttu. Olen siis alkoholisti, vaikka olen ollut raittiina v.1989 aökaen. Jos ottaisin viintä tai kaljaa, minä joisin sitten taas kuten ennenkin. Tämä on minun oma tietoni, oma totuus-löytöni, sitä ei ole kukaan minuun istuttanut. Näin on. Siksi olen alkoholisti elämäni loppuun asti. Katso tuolta www.minnesota.fi osoitteesta, siellä loppupuolella on se kaava, miten minuun se "aivojälki" on jäänyt. Niin että anna nyt meidän olla alkoholisteja, ihan rauhassa vaan, kiitos.
Ka,enpä ossaa ite tuota sannoo. Häätyy ottaa asia puheeksi ens kerralla, ku meen tohtorin syyniin tuon kolesterolin kans. Jos hää ossais kertoo, onks muhun pessiytynyt uus oireyhtymä taas...gurutauti, heh heh
että tuon samaisen 2 % oppii raitistumaan AA:ssa kävijöistä, joten enpä ota riskiä vaan pysyn raittiina omin päin.
juomaton kausi lasketaan raittiudeksi. Jos sinun arviosi osuisi oikeaan, tuhatta raitista aa-laista kohti olisi 50.000 juovaa aa-laista. Tällaista määrää en ole kuullut olevan aa-laisia.
Tarkasti ottaen:
Tuo 2 % muodostuu niistä, jotka lopettaessaan eivät käytä ikinä enään alkoholia!!!
Toisin sanoen ovat kuolemaansa asti raittiina.
Yrittäjiä ja muutamien vuosien raittiuden saavuttaneita on paljon paljon paljon paljon enemmän!!!
tuloksia.
hah
Kukahan ja mitenkähän tuokin lienee tutkittu? Ja missä? Tuollaisia "tilastoja" riittää joka lähtöön.
Väärän informaation asteet suurenevassa järjestyksessä:
1. Vilppi.
2. Valkoinen vale.
3. Vale.
4. Emävale.
5. Tilasto.
Kaikkia niitä voi muokata vapaasti. Tilastoa kaikkein vapaimmin.
Anteeksi, on tuo edellisen viestini alku sekava. Näin sen pitää olla:
Meitä alkoholisteja/narkkareita aikoinaan hoitanut lääkäri totesi=tiesi, että 2 prosenttia meistä oppii kohtuukäytön.
Joku tuolla penäsi tämän tiedon lähteitä. Lääkärimme oli se lähde. Ja paikka oli Kalliolan kuntoutusklinikka v.1989. Jos kiinnostaa, katso tarkemmin esim. www.minnesota.fi
Hyvä, että edes joku uskaltaa heittää jonkun numeerisen luvun kehiin, vaikkakin tilastollisessa päättelyssä virhemarginaali on huomattavasti arvokkaampi ja mielenkiintoisempi tieto kuin joku prosenttiluku itsessään.
Että tutkimuskohteena on ollut Kalliolan kuntoutusklinikka. Aika heikko prosentti sinällään.
Jos katsot netistä tarkemmin myllyhoidosta ja minnesota-ohjelmasta, tajuat, ettei Kalliolan lääkärit tuollaisen otoksen perusteella lukujaan nakkele. Vastuutontahan se olisi. Ja vastuutonta olisi minunkin tulla tänne tommottii puhumaan, jos olisin jonkun puuhastelijan opissa ollut.
Minnesota-ohjelma kehitettiin alkoholisteja auttamaan jo 1940-luvulla, ja piiiiitkältä ajalta ja laajasta kokemuksesta tuo prosentti on saatu. Järkyttävää muuten oli silloin siellä ollessani kuulla SEKIN, kuinka moni (vai sanoisinko harva) meistä enää vuoden...kahden...viiden vuoden kuluttua enää olisi raittiina.
Jos kiinnostaa, voit kyllä helposti selvittää eri hoitomuotojen tehokkuuden...siitä on ihan tolkkua tietoa.
Siinä tapauksessahan asia olisi melko sama kuin yleistä äänestyskäyttäytymistä arvioitaisiin vaalien alla haastattelemalla vain jonkun määrätyn puolueen kannattajia...
Luvuilla on tapana alkaa elää omaa elämäänsä. Vähemmän tunnettu esimerkki tästä on myytti, joka liittyy pinaatin rautapitoisuuteen. Alun alkaen kysymys on kemistin 1930-luvulla tekemästä lasku- eli desimaalivirheestä, jonka seurauksena rautapitoisuuslukema kymmenkertaistui. Todellisuudessahan pinaatti ei juurikaan sisällä rautaa, sen sisältämä oksaalihappo päinvastoin haittaa raudan imeytymistä elimistöön!
Tarkoittanet, ketkä ovat TÄYSraittiina. Nimittäin: myllyhoito-ohjelma 12 askeleen ohjelman lailla ei tiedä mitään kauheampaa kuin sen, että ihminen "retkahtaa", vaikka sitten yskänlääkkeeseen. Retkahtelija on epatto. Naureskellaan, että ihminen on "kentällä", varmasti juomassa, kuoleman kielissä. Se on sitä syyllisyyden tuputtamista, mistä pauhaan, ja missä ei ole armoa. Täysin vastakkaista kuin mitä Tito Colliander siteeraa kilvoittelevista munkeista: "Me lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme, lankeamme ja nousemme taas."
Olen törmännyt kaupungilla moniin ent.-aa:laisiin ja hämmästynyt, että hehän ovat varsin hyvässä kunnossa, voinnissa ja lihassa. Ryhmissä kulkevien kauhulegendojen mukaan he ovat vetämässä viimeisiä viinojaan (koska "oli vielä juomatonta viinaa ja nöyryyden puutetta") tai vähintäänkin kuivahuikan kourissa. Höpsis, juteltuamme olemme todenneet saman: elämä alkaa aa:n ulkopuolelta.
Mikä lie "oikea" todennäköisyys? Mikä ettei, jonkun kohdalla se voi olla täydet 100 prosenttia. Itselläni lukema lienee nollan tietämissä, niin kuin esimerkiksi Lotossa. Eipä tosiaan viitsi enää alkaa pelailemaan, panoksena sentään on henki ja terveys.
"Vaikeatajuisin asia maailmassa on tulovero."
(Albert Einstein)
En tiedä muista tilastoista. Todennäköisyys sille, että olen seuraavan päivän juomatta, on joka aamu nolla. Mä olen kävelevä aikapommi, katastrofin ainekset koossa. Mutta mä vaan taaperran eteenpäin, juomatta.
Promille lähti tulevaisuuden kännibudjetista kun eilen ostin uudet kengät. Vähän kirpaisi hanttapulin sydänalasta, mutta ei enää kaduta.
Täytyy jatkaa säästämistä, päivä kerrallaan.
Justiinsa joo,
noinhan se monilla lähtee. Näen kuule symboliikkaa: Sulla on uudet kengät...Omat uudet kengät. Saattavat aluksi hiertää, mutta aikaa myöten niihin tottuu, kengät muovautuvat SINUN jalkoihisi sopiviksi.
Uusilla kengillä eteenpäin, mars!
Päivä kerrallaan, joo. Joskus se on kuule niinkin, että sekunti kerrallaan. Mutta älä hylkää uusia kenkiäsi, älä vaikka mikä olisi. Selvitä päätäsi ja sitten joskus mieti syntyjä syvempiä. Hiljaa hyvä tulee. Ensimmäiset asiat ensin.
En mä paljon muuta ole ostellu, viis vuotta olen jo säästelly, pahan päivän varalle. Ja aina heikottaa kun joutuu vähänkin uhraamaan budjetista muuhun kuin... sähän tiedät.
Selvä ja krapulaton juoppo (esim. minä) ostoksilla lampsiessaan hyllyjen välissä tuijottaa ja vertailee hintalappuja haukan katseella, ja nuppi käy kuin kalkulaattori, sillä viisisenttinenkin ON SÄÄSTETTÄVÄ. Monia ostoksia jättää tekemättä ruokatarvikkeissakin, kun säästösyistä päätti, että en tarvitse.
Sitten kun hanat aukeaa, ja perstaskussa ei ole kuin muutama satanen väkisin säästettyjä - rahaa tuntuisi olevan, kuin Bill Gates:illa tai Brunein sulttaanilla.
Sitten sankarimme nähdään viilettämässä taksissa siellä sun täällä, ja kapakoissa tarjoamassa paukkuja kaikille pyytäville. Viinakin tuntuu hinnoiltaan puoli-ilmaiselta.
Olisiko syy tähän kaksijakoiseen rahapolitiikkaan siinä, että selvänä juoppo elää euroaikaa, mutta kännissä markka-aikaa?
ikinä en oo tuntenut dekua joka tarjoo paarissa vinettoa.
taidat provota?
..että sinulla ei ole ollut kunnia tuntea minua.
Tämä centinvenytys on sitten välillä huimaa.
Katsos, kun itselleni en osta mitään, säästän justiinsa sapuskassa ja vaatteissa enkä ostele mitään hilavitkuttimia.
Mutta muihin ihmisiin mä kyllä törsään. Mutta se ei sitten tunnukaan missään, on vaan kivaa.
Outoa on tää väreissä näkeminen, aina vaan, näinkin pitkän ajan jälkeen. Mutta mä vaan työnnän, aikaa edelläni. Päivän kerrallaan.
Ihme jos eres 2% oppii ottamaan kotuudella, musta tuntuu, että siinäkin on puolet liikaa. Hyvän jutskan olit kirjoittanut, mutta en vielä jaksanut lukia kaikia vastauksia, ehkä huomenna. Itse harjoitan tälläkin hetkellä sitä kohtuujuomista :), ja valitettavasti en kuulu niihin 2:een %:nttiin. Toivottavasti en tänä yönä enää kirjuuttele tänne palstalle, koska nyt olen semmosessa kunnossa, että vielä huomenna muistan, mutta myöhemmästä ajankohorasta en mene takuuseen.
Älä nyt just sammu, oletsä vielä siellä?
Kun mua, siis kun mulla on aina mielessä tää känni vaan, ja nyt on aikaa olla tässä koneella vielä vähän, ei tää ees oma ole. Mutta anna tulla nyt, kuvaile vähän tota fiilistä, ihan tosta vaan. Mä itse en siis enää juo, mut mua silti kiinnostaa, eikä mulla oo kavereita keltä kysyä. Tietysti, olenhan mä outo, mutta niinhän mä oon. Että jotta, miltä siellä näyttää, onko taivas vai helvetti. Kandeeko sinne tulla.
En ainakaan just nytt sammu, mutta tavaraa on jemmattu sen verran, että myöhemmin se tapahtuu. Mun juomis tapaa en suosittele kenellekkään, koska olen ollut henkihievereissä pari kertaa kännisekoilejuni takia. Nytkin olen ollut puolitoista kuukautta vajaatehoisena känniseuraamuksista, mistä en muista mitään. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että mulle jäi iänaikaanen vamma siitä toilailusta, ei paljon naurata. Minäkin juon vain sen takia, etten osaa olla jumatta. En suosittele kenellekkään.
Kyllä minäkin kännissä touhuan vaikka mitä, ja harjoittelen lähes syömättä olemista viikkotolkulla, kun pyrin kai hyväksi vasikaksi.
Sitten tulee se sauma, että terävänäkään viina ei korjaa olotilaa, vaikka kuinka kiskoisi. Tai sitten viimeistään, kun rahat on finito, ja itse viinaimuri kaput - on pakko lopettaa.
Seuraavaksi mennään elossa helvettiin. Ne tuskat, unettomuudet, rauhattomuudet, ja päästä viiraamiset tiedät. Se helvetin kesto on suorassa riippuvuudessa putken pituudesta - senkin tiedät.
Miksi hankkisit itsesi taas todella sairaaksi, ja siitä vielä maksaisit? Eikö ilman krapulaa ole kuitenkin mukavampi olla?
Tiedän itse, että parempaa ei oo, kun rapulatta herääminen, ja varsinkin huomenna se olis ollut tosi tärkiää olla rapulatta, koska olis perhen kanssa ollut jotain omastakin mielestä kivaa tiedossa, mutta nyt tiedän, että se jää tekemättä mun takia, niinkuin monesti ennenkin. Vaimo ei tällähetkellä tiedä, että meikämanne vetää lärvit, koska hän nukkuu.
Välillä vaan nykyään alkaa jo unohtua noi krapulahelvetit, ja aina on vaan toi känni mielessä. Ja rahaakin jo tilillä taas jonkin verran. Ja kunto ihan valurautaa. Alkaa olemaan niinkuin valmis johonkin, on tää yks iso mysteeri tää raittius. Mihin mä muka oon valmis, kun en mä kuitenkaan ala dokaamaan, ehkä, en ainakaan vielä huomenna. Ihmettelen mä tämmöstä.
On sulla muuten repäsevä nimimerkki senkin retale;)
Joo, saa sitä joskus olla äimän käkenä ihmeissäänkin, jos lie ollut äimän käkenä päissäänkin. Saattaapi olla sun kohdallas nyt semmonen uuden tien avautumisen valmius rinnassas ja sitä siinä äimistelet. Omaa iloasi, hyvää oloasi? Onnittelen.
Ole varovainen... ku ainaski meikäläiselle niin monasti sattui niin, jottei niitä hyviä päiviä kestänytkään - piti panna mäsäksi. Jotta sai taas kärsiä (=masokismia). Pysy lujana oi Retale!!!
Kirjootuksesi mukaan olet valmis ihan mihkä sä haluat. Sä tosiaan alat olemaan valamis raittiuteen, mitä sä ittekkin ihimettelit. Enää sun ei kannata ihimitellä, koska me muut hoiramme sen. Sä oot selevillä vesillä, mistä minä vasta haaveilen
Mun ongelma tuntuiskin olevan nykyään just se, että mä en millään keksi miten mä oikeen eläisin tästä eteenpäin. Se on toinen ja pitkä juttu, mutta mulla ei oikeestaan ole mitään elämää, mä olen kuin vasta syntynyt, en enää edes osaa mitään. Ihan kaikki pitää opetella aakkosista asti, pelkkä oleminenkin. Tai oikeammin, mä osaan kyllä, kaikenlaista, mutta mä olen jotenkin unohtanut miten eletään ja mä vaan ajaudun päivästä toiseen. Kaikki on uutta ja mä olen elämää täynnä mutta en osaa valita ja päivät kuluu. Välillä on vaikeeta tajuta, että siitä on jo viis vuotta... Mutta kuluuhan ne näinkin, ehkä jotain tapahtuu, tai sitten ei. Ei elämä hullumpaa oo, huomennakaan, ehkä. Sais vaan ton kännin pois mielestä.
Sulla on asiat tosi hyvin, koska mikä on hienompaa kuin olla vasta "syntynyt". Silloin voi määrätä oman elämän suunnan ja tarkoituksen, ja jos ei osaa mitään, niin kaikki on opeteltavissa,ja takuuvarmasti sulla on takataskussa monenmoista oppia. Minusta tuntuu, että sulla on avaimet kääntää sun elämäs ihan oikiaan suuntaan, mutta minun elämä on aikalailla yhtä viivaa.
Tuo "elämisen opettelu" on se vittumaisin osio asiassa.
Ite vaan laittelen työhakemuksia ja koitan päästä tienaan ees omat tupakki-rahani. Ulkomaailma lapsineen ja kiireisine ihmisineen on jotenkin "sairaan" tuntuinen. Sinne sitä pitää vaan päästä takaisin.
Känni auttaa aikansa jaksaan katteleen telkkaria. Sitten siittä ei oo kun harmia.
Ei doku oo paha asia jos se ei oo pää-asia.
vai selvinpäin. Käyttäytyminen ei paljoa muutu. Ihan olen yhtä ääliö selvinpäinkin.
Moni sanoo, kuitenkin, että olen pienessä hiprakassa mukavampi.
Lapsetkin muutaman kerran ovat sanoneet, ota isi hieman sitä viiniä, niin silloin sinä olet paljon kivempi.
No ohjetta olen noudattanut, eikä ole ongelmia tuottanut.