Moikka! Mulla on varmaan pakkoneuroosi, koska tarkistan moneen kertaan hellat, hanat..jne..tulen hulluksi..vaikka sanon itselleni monesti ääneen, että lopeta, on ne kiinni, mutta kuitenkin täytyy tarkistaa ne uusiksi. Onko teillä jotain keinoa, millä pääsisin tästä eroon..kaikki vinkit tervetulleita..oon kyllä kuullut, että ne pitäs katsoa vain kerran..ja se siitä...mutta onko auttanut jollekin....:)
pakkoneuroosi
mitä teen
112116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tee se ensimmäinen tarkistus huolellisesti ja yritä muistaa se mahdollisimman hyvin niin voit sitten järjellä perustellen kieltää tarkistamasta asiaa uudelleen. Jos tarkistuksen tekee kiireessä tai huolimattomasti niin on helpompi perustella uudelleen tarkistaminen. Tuo hellan tai kahvinkeittimen ja vastaavien asioiden uudelleen tarkistaminen on jossain määrin normaalia eli en olisi huolissani, mutta tosiaan se yksikin huolellinen tarkistus kyllä riittää.
hei,
riippuu kuinka usein joudut sen tekemään. jos joka kerta on samat kuviot , on neuroosi kyseessä. näin ollen neuvon sua yli 10 vuoden neuroosihelvetin läpikäyneenä yhden asian heti.
Jos huomaat että sua vaivaa nämä tarkistelut liikaa, hae apua heti psykiatrilta. Pääasia että puhut asiastasi jonkun kanssa nyt heti. Ongelma on siinä, että joudut syvemmälle tässä sairaudessa jos et saa pysäytettyä kuvioita heti alkuunsa, kuten mulla kävi. Jälkeenpäin on pirun vaikea nostaa itsensä ylös siitä. itse olen saanut aika hyvään kuntoon jo itseni mutta parantunut en ole vieläkään ja voin sanoa että se vie voimat vuosien aikana. itse olin itsemurhaa erittäin lähellä koska väsyin totaalisesti loputtomaan ahdistukseen joka aiheutui neuroosista.
tsemppiä.
Ben Furmanilla on kirja Perhosia vatsassa siinä oli muistaakseni hyvää juttua pakko-oireista.
Itse olen pienestä pitäen ollut pakkoneurootikko ja ei se välttämättä pahemmaksi mene ajan kuluessa. Välillä on helpompia aikoja ja välillä vaikeampia riippuen paljon sosiaalisista suhteista ja masennuksesta. Olen kuitenkin itse ollut sairaallassa pariinkin otteeseen psykiatrisella osastolla. Kuitenkin vasta nyt olen alkanut pääsemään käsiksi intensiivisessä psykoterapiassa noihin ongelman aiheuttajiin ja tuntemuksiin. Olen löytänyt paljon pelkoa ja häpeää tunteitani tutkiessa.
Mut jos sulla on nyt vasta ilmennyt pakko-oireisia toimintoja ja noin vähän ja konkreettisiin asioihin on sulla todella hyvät mahdollisuudet tuosta parantua riittävästi, kunhan vaan tuohon alkaa heti apua etsimään. Masennuslääkkeet suurilla annostuksilla ovat tehokkaita ja ihan se, että pitää tuon sosiaalisen elämän kunnossa. Se auttaa uskomattoman paljon sekin. Ja kongnitiivistä terapiaahan tuohon nykyään suositellaan mikäli ei halua syvemmin perehtyä ongelmien aiheuttajiin. Tässä kohtaa itse olen mielummin psykodynaamisen ja analyyttisen terapian kannattaja kuin kognitiivisen, mutta joku toinen on varmasti toista mieltä.
Tuo tarkistusjuttu on vaan sellainen näkyvä oire, jolla koettaa hallita sitä ahdistusta. Tuon takana on hyvin voimakkaita käsittelemättömiä tunteita joita ei edes tiedosta. Perinteisessä psykologiassa yleensä selitetään pakko-oireisen häiriön johtuvan oidipaalisen vaiheen ongelmista. No mä olen sitä mieltä, että voi noinkin olla. Mutta se ydintrauma voi olla tullut jo todella pienenä lapsena ja sen takia tuo oidipaalivaihe on jäänyt kesken tai ristiriitaiseksi.
Ainakin mä olen pahasti traumatisoitunut jo kaksi vuotiaana. Lisäksi on kaikkea muutakin ollut, kuten alistava isä joka ei sietänyt agressioita yhtään ja samanlainen isosisko. Ja osan tuosta kaikesta perii oppimalla vanhemmiltaan vaikka ne ei suoranaisesti pakkoneurootikkoja olisikaan.
Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että pakko-oireisen häiriön takana on koko minuuden kehittymättömyyden ongelma. Tai sitten osa minuudesta on sanamukaisesti hajonnut trauman johdosta. Eli oman minän rajat eivät ole kaikilta osin selvät ulkoisen todellisuuden ja oman sisäisen maailman välillä, vaikka ne pääasiassa on kunnossa.
Voi olla hyvin paljon tunteita joita ei osaa käsitellä kuten esim. agression tunteet jolloin ne on oman minuuden ulkopuolella hallitsemattomina. Tai sitten tuo varmuuden tunne joka on kyllä kaikista pahin. Että ei osaa olla varma joistain asioista. Ei sitten millään. Aina vaan epäilee itseään. Olen tavannut sellaisenkin pakkoneurootikon joka jonka piti kokoajan tarkistaa että nenä on paikallaan ja että ruumis on oma eikä jonkun toisen.
Tuostakin minulla on teoriat miksi se varmuus on niin vaikeaa, mutta ehkä se menee jo niin syvälle että en viitsi sitä tässä alkaa selostaan, varsinkaan kun en itsekkään ihan kaikilta osin tuota ymmärrä.
Tervehdys taas! Kiitoksia tarinoistanne, on kiva huomata etten oo ainoa tälläinen. Huomaan kyllä nyt jo itsessäni parannusta, eli en enää mieti sitä tarkistusta enää niin paljoa, kun olen lukenut juttunne. Oikeastaan kerran-kaks tarkistus pitäisi riittää..eikö?
Ja se on auttanut kun, sanon sen ääneen, että kaikki on ok, ja sitten lähden.
Tuntuu, että tämä pakkoneuroosi olisi sitä kuin, "aivot eivät ymmärrä, että hellat jne..on tarkistettu jo, ja silti pitää vielä ne katsoa uusiksi ". Mutta olen keskittynyt ekaan tarkistuskertaan kunnolla..ja se on osoittautunut hyväksi :)
Hei.luin juttusi, mikä oli tosi hyvä. pakkoneuroottisuudesta! Itselläni on tosi pahoja neuroottisia oireita lian suhteen, tunnen itseni likaiseksi ja se taas tietää pesua. Sen jälkeen olo on jonkin aikaa ihan ok. Mutta ei mene kauaa kunnes olen taas liannut itseni OMAAN LIKAANI kylläkin..ja sitten on tosi likainen olo. Tästä kärsin ihan hirveästi ja myös kanssaihmiset, jotka sen tietää, ja myös huomaa.
Haluaisin että kerrot lisää siitä teoriasta mitä ajattelet varmuudesta..josta jätit kertomatta.!!!?? Eli ettei ole varma onko lika lähtenyt vai onko se levinnyt ns. johonkin muualle, mikä taas tietää pyyhkimistä ym. Mitä mieltä olet siitä ettei ole varma omasta päätöksestään? Minulla on ollut myös sitä (varsinkin ennen varsinaista pesuneuroosia) etten ole ollut varma onko jokin ostos oikea? olen miettinyt ja miettinyt....ja se on vienyt ihan hulluksi koko jutun. Olen palauttanut, taas ostanut tai vaihtanut jne..
Terv. Apua tarvitseva -74
Minulla oli myös aiemmin todella pahoja oireita. Olen kuitenkin päässyt niistä pääsääntöisesti eroon. Asia kuitenkin kiinnostaa edelleen ja tuo kirjoituksesi oli todella mielenkiintoinen. Tuo teoria minuuden kehittymättömyydestä kyllä kiinnostaisi. Olisi todella mukava lukea lisää. ( Aloita vaikka uusi keskustelu.)
PS. Terveisiä sille itse-liasta kärsivälle. Minulla oli samantapaista - tosin keksin sille aina jonkun aiheen. Tsemppiä sinulle, siitäkin voi parantua. Itse en oikein tiedä, minkä avulla lopulta paranin. Välillä kävin terapiassa, sain lääkityksen yms. Ehkä lopullinen apu löytyi, kun sain ymmärtäväisen puolison (myös pakko-oireinen). Ollaan sitten oltu välillä höpöjä yhdessä ja ollaan järjestetty elämä tyyliltään tosi säännölliseksi & rauhalliseksi.
Tervehdys pakkoneuroosista selvinnyt! Ihan omaa itseäni ajatellen haluaisin tietää, että miten pääsit tosta eroon ? Oliko sinun mentävä noihin terapioihin ja otettava lääkettä? Sekin kiinnostaa, että voiko tästä päästä eroon pelkällä tahdonvoimalla ja lujalla sellaisella? Nimittäin haluan päästä tästä eroon ja äkkiä, koska tää homma on ihan hullun näköistä, kun itse näkisi itsensä näin tekemässä. Lause: Kaikki on varmasti kiinni- auttoiko sua..vai mikä..?
Kerrothan T: se alkuperäinen
p.s. on se kyllä jo hiukan helpottanut noista alkuajoista..
Oikein varmaksi en pysty sanomaan, että mikä minua loppujen lopuksi auttoi. Lue 21.07. käyty keskustelu "pakkoireista" edelliseltä sivulta. Siellä on alaotsikko "minun tarinani", jossa olen oman tarinani kertonut vähän tarkemmin. Siinä olen maininnut seikkoja, jotka minua auttoi.
Kyllä minä kävin terapioissakin ja sain lääkettäkin, mutta omalla kohdallani ne ei ehkä kuitenkaan hirveästi auttaneet. Toisaalta puolisoni kohdalla (hänkin pakko-oireinen) taas terapiasta oli valtavasti apua.
Suosittelen kuitenkin suhtautumaan terapiaan avoimin mielin ja kyllä sinne mielestäni kannattaa mennä, jos oireet häiritsee.
Jos et ole missään terapiassa käynyt, niin se voi tuntua vieraalta, mutta ihan turhaan. Ihmiset on siellä mukavia, eikä siellä pidetä ketään bimbona tms. He haluavat auttaa. Itse kävin välillä kerran, välillä kaksi kertaa viikossa yhden tunnin ajan juttelemassa.
Tahdonvoima saattaa auttaa oireista pääsemisessä, mutta ainahan elämässä tulee aikoja, jolloin on mieli maassa tai väsynyt tai muuten allapäin ja silloin ei tahdonvoimaa varmasti helpolla löydy. Varmasti helpompi tie on pyytää asiaan vähän apuja.
Itse en kyllä usko nopeaan paranemiseen asiassa (valitettavasti). Mutta toisaalta siitä ei ehkä kannata ottaa mitään paineitakaan. Kyllä itsellenikin tulee ajoittain vielä nykyäänkin, että esim. kotoa lähtö on tosi hidasta juuri niiden ärsyttävien hellannappuloiden tarkistuksen vuoksi tai käsiä on pestävä jostakin syystä monta kertaa peräkkäin. En kuitenkaan ota siitä stressiä, koska pystyn elämään "normaalia" elämää. Annan itselleni aikaa sellaisissa tilanteissa.
Jees kiitos mielenkiinnosta. Mä tässä palaan jossain vaiheessa asiaan ja noihin kysymyksiin tarkemmin, kunhan saan tässä vähän setvittyä muita asioita. Mutta näin lyhyesti ja ytimekkäästi mainittuna: Sosiaaliset suhteet ja etenkin läheiset hyvät ystävät tai seurustelusuhde on todella tärkeä juttu ja voi auttaa yllättävän paljonkin pakko-oireisiin, vaikka se niin yllättävältä äkkiseltään tuntuisikin.
Niin suuri määrä ihmisiä kärsii pakko-oireista ja rituaaleista, että ompahan tehty hirveen, kauheen hyvä kirjakin aiheesta. Kirjasta saa kaiken tiedon ensin noin päällään, sitten voi testata itseään ja sitten voi tehdä harjoitteita, "siedätyshotoa" itsensä kanssa! Siis kyllä, itseään voi ominkin avuin, tahdon voimalla ja vain sillä, että tietää asiasta enemmän, auttaa vapaaksi ja terveempään, jollei täysin terveeseen suuntaa.
Ai niin, kirjan luonnehdinta vei minut niin mukanaan, että meinasi unohtua asiani pointti, kirjan nimi: "KERRASTA POIKKI - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista", kirjoittanut Edna B. Foa & Reid Wilson. Kustantaja Lyhytterapiainstituutti Oy, 2002. Tiedän, että myös alan lääkärit (psykiatrit) suosittelevat potilailleen, että tämän kirjan voisi hankkia itselleen! Erikoinen pilleri!?
- Hyvvää YÖÖÖtä!