Voiko anoreksiaa olla ilman vääristynyttä minäkuvaa? En oikein osaa määritellä mikä minua vaivaa, enkä ole kehdannut raahautua lääkärille vielä. Olen vuosia ollut alipainoinen (kuukautiset kuitenki olleet aina säännölliset) koska ei aina vaan tee mieli syödä, se joskus tuntuu vastenmieliselta eli ajatus syömisestä saa voimaan pahoin. En myöskään kykene syömään sen takia säännöllisesti, sitten kun viimein syön saatan ahmia itseni niin täyteen etten kykene liikkumaan ja tietty väsyttää pirun paljon. Haluaisin lihoa mutta se tuntuu mahdottomalta. En oksentele.
Olisi kiva jos saisin neuvoja viisaammilta =)
Olisi kiva jos saisin neuvoja viisaammilta =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
... mun mielestäni vääristyny minkäkuva on kyl aika oleellinen osa anoreksiaa... ja jos haluat vielä lihoakin niin ei se musta ole anoreksiaa.. mut en o asiantuntija..
Kyllä anoreksia voi olla ilman vääristynyttä minä-kuvaakin. Itselläni on juuri tällainen tapaus. Tilanteeni oli tälleen kamalan tiivistettynä: söin viime kesänä tosi vähän ja liikuin paljon ja se jäi vaihde jäi päälle, enkä osannut enää syödä kunnolla tai jättää yhtäkään lenkkiä väliin, pakkosuoritin ne vesisateella ja -25 asteessa. Lihoamisen pelkoa ei ollut ja näen itseni hyvin, hyvin laihana, mutta silti en vain voinut ennen syödä, jotenkin sen alitajunnassa yhdisti luovuttamiseen tai johonkin. Minulla kaikki liittyi kai eräänlaiseen hallitsemisen tunteeseen..
Mutta kuitenkin, minä-kuvan vääristyminen on toki hyvin yleinen piirre anoreksiassa, mutta ei tietenkään kaikki yleiset piirteet ole kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi laihtumisen halu ja laihana pysyminen on usein anoreksiassa, mutta ei tätäkään minun osallani ollut.
Anoreksian oleellinen osa on minäinho ja lihoamisen pelko. Ilman niitä ei ole anoreksiaa, se on jotakin ihan muuta.
Joo mutta minäinho onkin eriasia kuin vääristynyt minäkuva (mikä tarkoittaa esimerkiki että anorektikko näkee itsensä lihavempana kuin hänen normaalipainoisen ystävänsä vaikka todellisuudessahan tilanne on toisinpäin.) Vääristyneen minäkuvan omaava anorektikko ei erota todellisuutta kunnolla. Sen sijaan "minäinho" eli siis tyytymättömyys itseen on asia erikseen. Sitähän on varmaankin suurimmalla osalla anorektikoista, eli tavallaan sitä tiedostaa olevansa laiha ja muita kanssaihmisiä hoikempi, muttei kelpaa itselleen silti. se inho ajaa siihen että ihminen pyrkii vaikuttamaan omaan kroppaansa siten jotta mieli paranee ja tyydyttää "minää". Eli kun puntari näyttää päivä toisensa jälkeen vähemmän niin olo on kuin voittajalla. Eli tällainen anorektikko saa laihdutuksesta ainoat kiksit. Tämä pönkittää sitä inhoa.
Vääristynyt minäkuva taas ajaa ihmisen ihan hulluksi koska todellisuuden ja epätoden raja on häilyvä eikä oikein osaa nähdä itseään minään. Peiliin katsoessa usein tiedä mitä pitäisi nähdä eikä osaa hahmottaa itseään suhteessa toisiin. Itse ainakin muistan joskus kun anoreksiaa sairastin esimerkiksi jos josain juhlissa oli samaan aikaan joku todella kaunis normaalikokoinen nainen niin siinä alemmuuden tunteessa koin itseni läskiksi, vaikka olin luuta ja nahkaa ja se sai minut näkemään peilistä itseni ihan erivalossa.