Tytöistä ja pojista..

tyttö ja kaksi seuraavaa poikia. Tytön kanssa kyllä on aikalailla yhteenottoja. Mutta olen sen ajatellut johtuvan molempien luonteen lujuudesta.

Esikoisesta olin varma, että poika, nimikin valmiina 1,5 vuotta. Mies yritti sanoa, jos se onkin tyttö ja kaverit pelotteli että syke kuulostaa tytöltä, mutta sanoin heti, ettei puhuttele mun poikaa tytöksi. Nimeäkin mietittiin, mutta mikään ei miellyttänyt. Poikahan sieltä tuli. Tavallaan helpotus. Mieheni on ulkomaalainen ja vaikka nainen ei voi vaikuttaa eikä asialla miehelleni ole väliä, sikäläisessä kulttuurissa esikoisena poikalapsen synnyttäneitä naisia pidetään parempina vaimoina. Nyt on paineet pois ja suku haltioissaan pojasta.

Kahta lasta vielä toivotaan. Haluaisin yhden tytön ja yhden pojan, mutta tiedän, että jos molemmat on poikia, en ole pettynyt, mutta pelkään pettyväni jos molemmat ovatkin tyttöjä. No,lapset ovat kuitenkin lapsia ja ihania kaikki. Lapsi on kuitenkin sinun omasi, etköhän sitä rakasta yhtä paljon kuin poikaakin. Eikö sanonta myös sano, että tytöt on isien lemmikkejä? Ettet pelkäisi asemasi puolesta, saisit kilpailijan itsellesi miehesi suosiossa?!

niin, minulla ei ole vielä useampia lapsia, mutta vähän samoja asioita olen itsekin miettinyt. raskausaikana odotin/toivoin tyttöä ja olin aivan varma, että tyttö sieltä tulee. niin kuin sitten tulikin. :) kätilön ilmoitus asiasta tuntui vain varmistukselta omalle uskomukselleni. ultrissa ei siis saatu sukupuolta näkymään..

mutta mietin kyllä välillä itsekin sitä, että mitä jos lapsi olisikin ollut poika, olisiko kenties mennyt vähän aikaa ajatukseen tottumiseen.. totta kai lastaan rakastaa, mutta itselläni oli tuo toive ja tunne tytöstä jostain syystä todella voimakas. en ole myöskään kellekään viitsinyt sanoa, että toivoisin seuraavankin (mahdollisen) lapsen olevan tyttö, kun en itsekään oikein tiedä sille toivomukselle syytä. ja tietysti kaikki nyt jakelevat "pojanteko-ohjeita" ym...:D mistäköhän tällainen voisi johtua? tietysti terveestä vauvasta on aina onnellinen, mutta kuitenkin..

Eka on tyttö ja toka on poika! Toivoin saavani sekä tytön että pojan.
Minä rakastan kumpaakin lasta paljon ja yhtä paljon!
Olen joskus miettinyt sitä, että rakastanko yhtä paljon, mutta en ole koskaan ajatellutkaan, että se, että en rakastaisi voisi johtua siitä, että toinen on tyttö ja toinen poika.
Toki lapsiin on erilainen suhde, ovathan he eri persoonia.

ja helvetin vanhanaikaista edes keskustella tästä aiheesta... Jätä hyvä ihminen ne muut lapset tekemättä jos edes joudut kyseenalaistamaan rakkautesi omiin lapsiisi!! En voi käsittää että tollasta tarvii kenenkään tervejärkisen suomalaisäidin edes miettiä! Itselläni kaksi poikaa joita suuresti ja täysin tasapuolisesti rakastan, jos kolmas joskus suodaan ei sukupuolella ole paskankaan merkitystä. Ja kun valitettavasti on näitä pariskuntia joille ei sitä ensimmäistäkään suoda koskaan, ei takuulla olisi sukupuolella mitään merkitystä jos lapsen joskus saisivat. Ole onnellinen omistasi!!!

Meillä nuorin lapsi on tyttö, vanhemmat poikia. Kyllä lapsiani rakastan yhtä paljon mutta eri tavalla koska he jokainen ovat omanlaisiaan persoonia. Poikien kanssa minulla äitinä yhteiset jutut, varsinkin nyt kun ovat isompia, ovat erilaisia kuin kuopustyttäremme kanssa. Hoivaan, huolehdin ja olen tukena kaikille lapsille tasapuolisesti mutta tyttären kanssa meillä on jonkilainen erityinen yhteys, olisiko se jotakin naisenlogiikka juttua tms. en tiedä.

meillä taas ei ensin odotettu kumpaakaan, mutta toisesta oltiin varmoja että on tyttö myös. Kolmannen kanssa ei tullut mieleenkään että olisi poiak joten käytiin sitten vaihtamassa vaunut eri värisiin, onneksi onnistui..

Äiti-tytär suhde on yleensä omalal tavallaan ongelmallinen samalla tavalla kuin se suhde poikaankin ja isällä myös omat probleemat. Varsinkin teininä äiti ja tytöt ovat napit vastakkain ja toisaalta ymmärtävät toisiaan loistavasti. Puolensa kaikella..

Tuolla abortti-palstalla on ollut keskustelua äidinrakkaudesta joten ilmeisesti et ainakaan usko siihen että se on automaatti?

Meillä anoppi oli niin pikien perään että aina helpotuksesta huokaisi kun ei sen kanssa tarvinnut alkaa taistelua kun tyttö tuli maailmaan ja iskä soitti Irwiniä onnellisena.. Odottamaton poika sitten kyllä ilahdutti mieltä kun alkujärkytyksestä selvittiin.

Jokainen lapsi on meillä erilainen ja onneksi niin sukupuoleen katsomatta. kaikki ovat "yhtä" rakkaita vaikka eri tavalla ja eri syistä.. Monihan itseasiassa odottaakin sitä erilaista lasta kun kotona jo samaa merkkiä on useampi. Joillekkin tytöt sopivat luonteeseen tavallaan paremmin ja toiselle pojat, sattumaa vaan on kumpia saa ja siihen on kai sopeuduttava? Eiköhän se äidin tyttö tunnu yhtä hyvältä jos niin käy..