Vauva nuorena ja kouluttamattomana

Olen huomenna 30v täyttävä 3 lapsen äiti.Esikoisemme on nyt 8-vuotias,aloittaa 2.luokan,seuraava on 7v,aloittaa 1.luokan ja kuopus täyttää syksyllä 3.Lukion jälkeen olin pari vuotta työelämässä miettimässä mitä haluaisin tehdä/opiskella.Menimme mieheni kanssa naimisiin ja esikoisemme sai alkunsa jonka jälkeen olen ollut kotona lähes koko ajan.2. ja 3. lapsen välissä olin n vuoden töissä kunnes jäin taas kotiin.Rakensimme myös omakotitalon ja taloudessamme on 2 autoa koska asumme maalla.Nyt olen lähdössä opiskelemaan ja sitä myötä palaan työelämään.Ei näillä äitiyspäivä-ja kotihoidontukirahoilla olla herroiksi eletty,mutta pärjätty ollaan keskivertoa paremmin.Nyt olen ehdottomasti sitä mieltä että tämä oli meille paras ratkaisu,tehdä lapset nuorena kun vielä jaksaa ja nyt voin palata työ-/opiskeluelämään.Eläkeikään kun on vielä
jokunen vuosi ja töitä ehtii tehdä.
Toivottavasti päädytte teille parhaimpaan ratkaisuun,nämä ovat isoja asioita ja aina ei voi etukäteen tietää mikä on parasta,mutta riskejäkin kannattaa ottaa jos meinaa jotain joskus saada. :)

mä olen 24v. peruskoulu käyty, ammatikoulut on jääny kesken. mies 23v. töissä. meillä on kaks lasta, naimisiin mentiin kun ootin esikoista. yritin kyllä käydä kouluja, mikään ala vaan ei jaksanu kiinnostaa nuorempana tarpeeksi. oon aatellu nyt olla pari vuotta vielä kotona, nuorempi vasta 2kk. ja sit meen töihin tai kouluun. omaa taloa aletaan rakentaan ensi vuonna. hyvin ollaan pärjätty, myös rahallisesti.

minä olen 23-vuotias ja mieheni on 26-vuotias (emme kuitenkaan ole vielä naimissa) ja saimme ihanan tytön tyllerön 26.5.2006:) itselläni on ammattikoulu kesken (2-vuotinen koulutus)...ehdin juuri käydä yhteiset opinnot ja hieman omaa koulutusohjelmaani kunnes sain tietää olevani raskaana..se oli aikamoinen yllätys meille ja päätökseni oli aika vaikea että pidetäänkö vauva vai ei...aikaisempi elämämme oli ollut aika railakasta(opiskelijaelämää:))joten mietimme ja pohdimme mitä tekisimme..no,,päätimme sitten antaa raskauden edetä ja elämämme muuttui kyllä melkoisesti..rahallisesti meillä on aina ollut tiukkaa koska minä siis opiskelin ja mieheni on työtön..no raskausaikani meni myös aika paljon vieläkin mietiskellen teimmekö oikean ratkaisun..no keskiraskaudesta asti aloin nauttia siitä masusta ja potkuista ja kun tyttömme syntyi ei ollut enää epäilystäkään siitä olimmeko tehneet oikean ratkaisun ja sitä mieltä olemme edelleen..on tämä rakkaus omaa lasta kohtaan niin ihmeellistä:)..ja rahallisesti meillä on ihan minimitulot mutta siltikään ei ongelmia ole tullut..hyvin ollaan pärjätty...joten ei sillä koulutuksella ja rahalla ole niin suurta merkitystä elämässä...helpottaahan se toki,,en sitä kiellä mutta kyllä jos oikeasti lasta haluaa niin osaa rahankin kanssa sumplia sitten paremmin kun on huolehdittava siitä omasta pienokaisesta..aion itse jatkaa opintojani keväällä 2007 jos kaikki hyvin menee niin pääsen sitten nopeammin kiinni työelämään..ja miehelleni on luvassa töitä syksyllä että eipä paljon paremmin voisi mennä...mutta tsemppiä teille päätöksentekoon ja onnea matkaan:)

Olen opiskellut ennen lasten syntymää, mutta se jäi kesken sairastumisen vuoksi, ja edessä oli alan vaihto. Olen opiskellut lasten kanssa, nyt olen äippälomalla opinnoista, jatkan kunhan nuorin on hiukan isompi.

Mielestäni äitiys ja elämänkokemus on tehnyt opiskelut jopa helpommiksi, ainakin omalla alallani (hoitotyö). Oppisopimuskoulutus on antanut mahdollisuuden siihen myös taloudellisesti, opintotuella olisi pitänyt ehkä pikkuisen vyötä jo kiristää kolmen lapsen kanssa.

Välillä on ollut hiukan stressaavaa, mutta en usko, että elämä pelkästään työntekijänä olisi sen helpompaa ollut.