Olen tainnut olla ihan liian vakavahenkinen viime päivinä. Poistuessani nyt taas näistä maisemista muutamiksi päiviksi, en halua siksikään ajaksi jättää itsestäni liian ryppyotsaisen tosikkomaista muistoa. Ehkä tällainen näin vakavana aikana on paikallaan. Mielelläni otan kontolleni sen häpeän, joka minulle näistä eräiden mielestä varmaan koituu.
Täällä on heitelty sologaneita ”keskusta on paras” ja ”keskusta on muita parempi”. Kirjaimien siirtelyllä eli anagrammeina saa noista sloganeista monia alkuperäistä paljon parempia totuuksia. Osa noista on ollut jo ennenkin esillä, mutta varsinkin tuon toisen osion kehittelin juuri äsken:
KESKUSTA ON PARAS
eli paremmin
SE ON PASKA, TURSKA
KUSTA SE ON, SARKA-P
SEPON KUSTA, RAKAS
SE TUSKAS ON, PARKA
SURKEA K-SONTAPAS
PASKANTOS RUSKEA
SE K-RAPA ON KUSTAS
SE K ON RAPAKUSTA
SE K-PARSA ON KUSTA
SE K ON TASKUPARSA
K, PASKAN RUSTOA SE
RUTSA-PASKA SE K ON
KUSE SONTAS, PARKA
PASKAN SURKE TASO
KAS, SONTAPERS-AUK
- - -
KESKUSTA ON MUITA PAREMPI
eli oikeammin
PASKAT ON, PIERE KUSTA, MUMI!
EN USKO. T- MUTKIA, RAMPA SEPI!
ET MUISTA, KUKA SEPON PARI? M.
KUSE MUNATTA, SEKO PIMPPIRA!
SE ON TARUA KEPUSTA, KP-MIMI!
KAUNIS KESTOTARU. MAPPI EM.
SUN AITO PASKAREMMI: KEPUT
MM. ETO TASKUKUPPARI SE AIN.
SONTAA, SUTKI PA-KEPU REMMI
KEPU-SS ON MATTIA RAUKEMPI.
MENET, SUKURAKAS PIMPO, TAI…
SE K ON TASKU-P, MUITA AREMPI
PEKAN P, AITO KUSETUS REMMI
MIETI, M! KEPU ON RUTSA PASKA.
MIETI! PASKA-KEPU ON MUSTA R.
SETA-REMMIN TAUKOPA, KUSI-P
K-RIPASKO, PIMEE TAANTUMUS
KEMI-TIPU, PANE OMAT RUSKAS
KEPU-M, ANKEA RASISTI. TOMUA.
AI, SE SUTTA RUMEMPI PANKKO
TE, NIPA-PEIKKO, MUSTA SURMA
TUSKAN MUSTA PIKI, PARE-EMO.
PUUTE. PANISITKO RAKAS MEM!
SORI. MUA ET PANE, SUTKI PKA-M
KUKAPA SE M-NUPIT MESTAROI?
MUISTA MK-AATE, PIRUN SEKO-P!
SAMMUIS, PIRUN K-AATE, TEKO-P!
MOI, K-TUMPES! KAPI RUSENTAA.
Noin se käy, kun on sanat hallussa, eikä hallusinaatioissa!
Eivät nuo anagrammit kovin kauniita sanontoja ole, mutta ainakaan minulle keskusta ei tässä(kään) suhteessa tarjoa aineksia parempaan. Kepulaiset voisivat kuitenkin yrittää!
- - -
Kun joku tuolla edellisessä avauksessani väittää, että minä esitän vain muiden runoja (niin kuin siinä jotakin vähäteltävää olisi!), esitän lähtiäisikseni vielä muutaman runon, jotka ovat ihan omaa tekoani. Muutamissa olen tosin runomitan osalta ottanut tukea itseäni paremmista tekijöistä. Olen niitä kyllä jo ennenkin täällä esittänyt, mutta ovat ne niin hyviä, että kestävät uusinnankin.
Tietysti nämä runot kertovat keskustasta eli kepusta. Ottakaa kepulaiset ne siis huumorilla, sillä huumorilla minä ne kirjoitinkin:
OODI kesKUSTALLE (omaa tuotantoa)
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
HYMNI KEPULLE (mukaillen Matti Nummensalon runoa ”Hymni miehille”)
”Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
jotta mistä nyt oikein tuuloo.
Tätä varmaan Härkösen Oivakin
vain koiranjuaneksi luuloo.
Kun ne remarit on sellaasia
että niistä ei koskaan tiärä,
ne saattavat herkkäuskoosia
heleposti höplästä viärä
Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
Oon teitä niin useen morkannu
ja haukkunu aivan syyttä.
Nyt tahron kaiken mä sovittaa
ja paremman luantoni näyttää.
Kas, osaanhan sentään mä itteni
myös ihmisiksikin käyttää
Kas, mua on alkanu vaivata
vähä sellaane synnintunto.
Miks´ aina vain tarttis marmattaa
mik´ on Kepun kyky ja kunto?
Toista näkökantaa ei useenkaan
oo julkisuutehen tuatu.
Meirän miälestä Kepu on tänne vain
remarien ristiksi luatu.
Me remarit emme Kepulle
kovin häävistä arvua anna.
Ei teille me lauluja laulella
eikä ruusua rintaanne panna.
Ja meitä remareita kun kehutahan
niin aivan me unohretahan
että ilman Kepua meitäkään
ei niin hyviksi huomattaaskaan”
ANNELIN MUISTOLLE I (Kerttu Mustonen ”Tuo suru, jonka sain” – alkuper. Umberto Bertini ”Un giorno ti tiro”)
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
ANNELIN MUISTOLLE II (Omar Khaijam)
"Sinua lemmin ilman häpeää,
joskohta onkin monta räävääjää -
älä siitä välitä: he eivät kuule,
kuin minä, lemmen ääntä väkevää".
"Iloitse, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo -
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle pian uuden ilon suo"
ANNELIN MUISTOLLE III (omaa tuotantoa)
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
KEPUN ELEGIA PRESIDENTINVAALIEN JÄLKEEN (otan tukea Eino Leinosta)
Haihtuivat toiveet
niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt,
lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei
kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta;
alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo:
olla ees puolue pieni.
Oppositiossa
lupaukset suuret taas luodaan.
Kepulle kohta
se osa jälleen kun suodaan.
Niinistön eessä kun
selkäni nöyrästi taipui,
niin Heinäluomankin
suosion toivehet haipui.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä:
kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin
pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa,
sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi.
Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi.
Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto
kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
KEPUN MONOLOGI MYÖHEMPÄÄ TULEVAISUUTTA AJATELLEN (mukaillen Eino Leinon runoa ”Vaalin valta”)
Muilla oli vaalin valta,
minulla ei ollenkaan.
Kuljin yltä taikka alta,
yhtä turhaa kaikki vaan.
Minkä tein, se tehdä täytyi,
Itse voinut päättää en.
Nyt jo ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
”Synkkä niin kuin sydämeni,
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä kepun tuhka on”.
Täällä on heitelty sologaneita ”keskusta on paras” ja ”keskusta on muita parempi”. Kirjaimien siirtelyllä eli anagrammeina saa noista sloganeista monia alkuperäistä paljon parempia totuuksia. Osa noista on ollut jo ennenkin esillä, mutta varsinkin tuon toisen osion kehittelin juuri äsken:
KESKUSTA ON PARAS
eli paremmin
SE ON PASKA, TURSKA
KUSTA SE ON, SARKA-P
SEPON KUSTA, RAKAS
SE TUSKAS ON, PARKA
SURKEA K-SONTAPAS
PASKANTOS RUSKEA
SE K-RAPA ON KUSTAS
SE K ON RAPAKUSTA
SE K-PARSA ON KUSTA
SE K ON TASKUPARSA
K, PASKAN RUSTOA SE
RUTSA-PASKA SE K ON
KUSE SONTAS, PARKA
PASKAN SURKE TASO
KAS, SONTAPERS-AUK
- - -
KESKUSTA ON MUITA PAREMPI
eli oikeammin
PASKAT ON, PIERE KUSTA, MUMI!
EN USKO. T- MUTKIA, RAMPA SEPI!
ET MUISTA, KUKA SEPON PARI? M.
KUSE MUNATTA, SEKO PIMPPIRA!
SE ON TARUA KEPUSTA, KP-MIMI!
KAUNIS KESTOTARU. MAPPI EM.
SUN AITO PASKAREMMI: KEPUT
MM. ETO TASKUKUPPARI SE AIN.
SONTAA, SUTKI PA-KEPU REMMI
KEPU-SS ON MATTIA RAUKEMPI.
MENET, SUKURAKAS PIMPO, TAI…
SE K ON TASKU-P, MUITA AREMPI
PEKAN P, AITO KUSETUS REMMI
MIETI, M! KEPU ON RUTSA PASKA.
MIETI! PASKA-KEPU ON MUSTA R.
SETA-REMMIN TAUKOPA, KUSI-P
K-RIPASKO, PIMEE TAANTUMUS
KEMI-TIPU, PANE OMAT RUSKAS
KEPU-M, ANKEA RASISTI. TOMUA.
AI, SE SUTTA RUMEMPI PANKKO
TE, NIPA-PEIKKO, MUSTA SURMA
TUSKAN MUSTA PIKI, PARE-EMO.
PUUTE. PANISITKO RAKAS MEM!
SORI. MUA ET PANE, SUTKI PKA-M
KUKAPA SE M-NUPIT MESTAROI?
MUISTA MK-AATE, PIRUN SEKO-P!
SAMMUIS, PIRUN K-AATE, TEKO-P!
MOI, K-TUMPES! KAPI RUSENTAA.
Noin se käy, kun on sanat hallussa, eikä hallusinaatioissa!
Eivät nuo anagrammit kovin kauniita sanontoja ole, mutta ainakaan minulle keskusta ei tässä(kään) suhteessa tarjoa aineksia parempaan. Kepulaiset voisivat kuitenkin yrittää!
- - -
Kun joku tuolla edellisessä avauksessani väittää, että minä esitän vain muiden runoja (niin kuin siinä jotakin vähäteltävää olisi!), esitän lähtiäisikseni vielä muutaman runon, jotka ovat ihan omaa tekoani. Muutamissa olen tosin runomitan osalta ottanut tukea itseäni paremmista tekijöistä. Olen niitä kyllä jo ennenkin täällä esittänyt, mutta ovat ne niin hyviä, että kestävät uusinnankin.
Tietysti nämä runot kertovat keskustasta eli kepusta. Ottakaa kepulaiset ne siis huumorilla, sillä huumorilla minä ne kirjoitinkin:
OODI kesKUSTALLE (omaa tuotantoa)
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
HYMNI KEPULLE (mukaillen Matti Nummensalon runoa ”Hymni miehille”)
”Teitä taitaa pikkuusen tuumoottaa
jotta mistä nyt oikein tuuloo.
Tätä varmaan Härkösen Oivakin
vain koiranjuaneksi luuloo.
Kun ne remarit on sellaasia
että niistä ei koskaan tiärä,
ne saattavat herkkäuskoosia
heleposti höplästä viärä
Mutta minä ny vannon ja vakuutan:
Täm´ on rehtiä ystävyyttä.
Oon teitä niin useen morkannu
ja haukkunu aivan syyttä.
Nyt tahron kaiken mä sovittaa
ja paremman luantoni näyttää.
Kas, osaanhan sentään mä itteni
myös ihmisiksikin käyttää
Kas, mua on alkanu vaivata
vähä sellaane synnintunto.
Miks´ aina vain tarttis marmattaa
mik´ on Kepun kyky ja kunto?
Toista näkökantaa ei useenkaan
oo julkisuutehen tuatu.
Meirän miälestä Kepu on tänne vain
remarien ristiksi luatu.
Me remarit emme Kepulle
kovin häävistä arvua anna.
Ei teille me lauluja laulella
eikä ruusua rintaanne panna.
Ja meitä remareita kun kehutahan
niin aivan me unohretahan
että ilman Kepua meitäkään
ei niin hyviksi huomattaaskaan”
ANNELIN MUISTOLLE I (Kerttu Mustonen ”Tuo suru, jonka sain” – alkuper. Umberto Bertini ”Un giorno ti tiro”)
Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.
Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.
ANNELIN MUISTOLLE II (Omar Khaijam)
"Sinua lemmin ilman häpeää,
joskohta onkin monta räävääjää -
älä siitä välitä: he eivät kuule,
kuin minä, lemmen ääntä väkevää".
"Iloitse, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo -
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle pian uuden ilon suo"
ANNELIN MUISTOLLE III (omaa tuotantoa)
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
KEPUN ELEGIA PRESIDENTINVAALIEN JÄLKEEN (otan tukea Eino Leinosta)
Haihtuivat toiveet
niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt,
lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei
kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta;
alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo:
olla ees puolue pieni.
Oppositiossa
lupaukset suuret taas luodaan.
Kepulle kohta
se osa jälleen kun suodaan.
Niinistön eessä kun
selkäni nöyrästi taipui,
niin Heinäluomankin
suosion toivehet haipui.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä:
kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin
pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa,
sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi.
Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi.
Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto
kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
KEPUN MONOLOGI MYÖHEMPÄÄ TULEVAISUUTTA AJATELLEN (mukaillen Eino Leinon runoa ”Vaalin valta”)
Muilla oli vaalin valta,
minulla ei ollenkaan.
Kuljin yltä taikka alta,
yhtä turhaa kaikki vaan.
Minkä tein, se tehdä täytyi,
Itse voinut päättää en.
Nyt jo ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
”Synkkä niin kuin sydämeni,
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä kepun tuhka on”.
Vastaukset 27
Vanhimmat
jo papparaista, melko voimakkaasti!
Tässä mielestäni kaksi parasta:
EN USKO. T(ee) MUTKIA, RAMPA SEPI!
ET MUISTA, KUKA SEPON PARI? M.
Kukas se Sepin (taistelu)pari onkaan?
No ei tohon paljon järkeä tarvitse, kun jonkun sanan syöttää:
http://www.arrak.fi/ag/
En ollut tietoinen tuollaisesta mahdollisuudesta, vaan ihan itse ne punnersin lyijykynä/ruutupaperi-menetelmällä.
Mutta kun annoit tuon linkin, niin sinne heti syötin KESKUSTA ON PARAS , niin sieltä tuli salamana satsi, josta vain osa tässä:
rakastu poskensa
katkerassa supon
ruska panoksesta
rassukka nopeast
raskaus panokset
karussa panokset
arkussa panokset
kerskaa panostus
raskas kestopuna
rakas opastuksen
Ja sloganista KESKUSTA ON MUITA PAREMPI tuli tällaisia:
perusammattina poikkeus
arpisamentumat poikkeus
rappeumien mustikkasato
parempiakin muutoksesta
parempaakin sitoumukset
paprikasumute mainokset
merkitsemistapaa puukon
paperinuket omaksumista
sappirakko muuttamiseen
kroppaa tutkimusasemien
tarkoituksemme saippuan
suoremmaksi nettikauppa
romuta seksikumppaneita
Suomen kieli on rikas!
>>>ihan itse ne punnersin lyijykynä/ruutupaperi-menetelmällä
Olisit suuri filantrooppi.
...eli ihmisystävä, mutta ei kai se edellytä pitämään Keriksestä. Pidän kyllä eläimistäkin, mutta en silti Keriksestä.
niinkuin pietä oravaa, kun hallitusyhteistyö sujuu ongelmitta ilman NATO kiimaista viidettä kolonnaa!
...niin iloihin kuin suruihin ovat ihan muissa asioissa kuin tuollaisissa. Ja kovin harvoin minua mikään v-tuttaa, mutta ei sentään tuollaiset asiat koskaan. Tuollaiset ovat pienten ihmisten asioita.
mutta ei kai teidän paras ilonne tule maalaisressukoiden kanssa keskustelusta?
Annelille
Multaa hain myös ma,
Seppoa ajattelin,
Annelille antaa aioin,
muhevaa multaa ma.
Sepon multaa,
muhevaa Torpan multaa,
takaa rakennuksen,
pienen.
Kasvata Anneli puu sa,
nostata korkeuteen puu sa.
Täytä piiris varjolla sa,
ainut valomme sa.
Kun valosi poistaa varjon,
kaataa varjon,
kaataa kahleet,
olet voimassa sa.
...minä olen enemmän perinteisen kuin tuollaisen modernin lyriikan harrastaja! Ihan hyvä lajissaan.
Voisit harrastaa enemmänkin, sillä runous on henkevien ihmisten tapa ilmaista itseän ja tunteitaan. Runolla voidaan muutamalla lauseella maalata kokonainen maisema, ja toisaalta jättää paljon runoutta ja ylipäätään kielen hienoutta ymmärtävän mielikuvitukselle paljon vapaata liikkumatilaa myös sen ulkopuolella, mitä sanotaan.
Olen ihan mykistynyt. Tämä on lähes ensimmäinen kerta, kun olen saanut positiivista palautetta runoudestani. 1950-luvulla voitin runokilpailun (tosin jyrinkoskena, en runoilijana).
Individin runo on parempi kuin kaikki Korhosen sepustukset yhteensä. Eipä olisi uskonut Individin kykenevän moiseen.
Siitä huolimatta runo on järkyttävän huono.
Kirjoita taas seuraavan kerran "suvaitsevaisuudesta". Ja oikein peräänkuuluta sitä muiltakin. Mutta itsehän et sitä opi, kun olet kasvanut Rautavaaran kommunistien keskuudessa, ahdistavassa henkisessä ja poliittisessa ilmapiirissä.
Ehkä itsetuntosi kuitenkin koheni tuosta. Pieni ilo onnettomalle sielullesi, mutta ei mitään vahinkoa Keskustalle.
Miten ahdas onkaan maailmasi! Vaikka itselläsi ei olisi sanomisen taitoa ja vaikka et osaisi iloita muidenkaan sanomisista, niin voisit olla sanomatta tuollaista, sillä
jos tyhmäkin suunsa vain suljetuks saa,
hän hiljaista viisasta muistuttaa!
Rautavaaran kommunistien vaikutus elämääni jäi perin vähäiseksi, itse asiassa täysin olemattomaksi, kun 16-vuotiaana sieltä lähtiessäni minulle ei politiikalla ollut sitäkään vähäistä merkitystä kuin nykyään. Kyllä minun kaikki henkinen kasvuni ja jopa osa fyysistäkin on tapahtunut niiden 55 vuoden aikana, jotka olen sieltä poissa ollut.
Onneksi kasvatuskotini (mummolani) ei ollut kepulainen; jos olisi ollut, se olisi saattanut sitoa minut kepulaisuuteen ja estänyt kokemasta ja saavuttamasta elämässä kaiken senkin vähän, joka on tullut minulle mahdolliseksi.
...mutta en sentään noin montaa Gin-tonic:a ole ilta yhdeksään mennessä ottanut. Mulla on vasta ensimmäinen menossa.
Tiettyjen gin-tonicia huonompien mutta pitoisuudeltaan vahvempien voimalla syntyy ainakin eräälle niitä hallusinaatioita, joita hän täälläkin esittelee.
Minulle syntyy gin-tonicin tai minkä tahansa a-pitoisen juoman voimalla hilpeä mieli, ja saatan herkistyä musiikille ja runollekin, mutta en kylläkään tuottamaan anagrammeja.
Ja jos niitä juomia ottaa vähän lisää, niin syntyy väsymys, joka nyt alkaa minua vaivata, kun minullakin on nyt jo toinen melko tukeva timppi lopuillaan. Ja enempää en ota, sillä aamulla täytyy lähteä ajamaan melko pitkää matkaa.
...nähtävästi vuosikymmenien kokemuksella osaat "ottaa", joten hieno homma, jos ei ole tullut ongelmaksi.
Minulla itselläni näin eläkepäivilläni joskus mopo on karannut käsistä, mutta kun se on tapahtunut kotioloissa, niin ei siitä liene ympäristölle haittaa. Ja vain yhtä kertaa lukuunottamatta, en ole koskaan nettikeskusteluun ryhtynyt kännipäissäni.
Aateveljien kesken.
Tim 'Pricasso' Patch tekee maalaustaiteessa samaa kuin JormaKKorhonen kirjoittelun jalossa taidossa. Tässä syy myös siihen, ettei hän ilmeisesti käytä läppäriä reissuillansa - lentokoneessa pitää housujen pysyä ylhäällä! Yllättävän pitkiä juttuja hän jaksaa kirjoittaa... ehkäpä asiaa edesauttaa kirjoitusvälineen pieni koko;-))))
http://www.smh.com.au/news/arts/where-do-i-hang-this/2006/07/19/1153166459544.html
Jo silloin, kun tuo asia oli ensi kertaa saitilla, totesin siitä seuraavaa:
Olen mielestäni varsin taitava amatöörimaalari pensseleillä ja öljyväreillä, ja muutamat naiset ovat kehaisseet minun olevan varsin taitava myös sen oman "jormani" käytössä, mutta eipä ole tullut mieleeni koskaan yhdistää noita taitojani tuossa kuvatulla tavalla!
Eikä se taitaisi enää onnistuakaan. Miten minä sellaisen seisokin enää tässä iässä pystyisin kehittelemään, että sillä voisin maalata pienekään taulun. Taitaisi kestää liian kauan sen valmiiksi saaminen.
Mutta jospa kokeilisi palettiveitsitekniikkaa, eli rätkisi sillä vempeleellä maalia taululle liikaa siloittelematta. Saattasi syntyä ihan hyväkin abstraktinen taideteos. Mutta itsensähän siinä sotkisi. Jääköön koettamatta.
kutsua, näillä palstoilla KYRPÄ KORHOSEKSI !
kovin hurhuri...:)))))
Eipä ole hääppöistä tämän itseään paljon arvostavan (kanta-ali)upseerin ja "herrasmiehen" "huumori".
- kapteeni evp J.K.Korhonen runoilee ja totuudessa pysyy, kuten uffarille ja gentlemannille sopii:
OODI kesKUSTALLE (omaa tuotantoa)
On ihmeen vetovoimainen kesKUSTA,
se on kuin avaruuden aukko musta;
olkootpa rahat työläisen tai herran,
jos aukon valtapiiriin vain ne kerran
joutuvat, ne menee, eivät palaa,
vaan kyltymätön aukko lisää halaa!
Ja kenet nielaisee tuo aukon nielu,
pimeyteen vajoaa hän, ihmissielu!
Mahtava avaruuden aukko musta
ei silmin näy, mutt` näkyy tuo kesKUSTA
näiltäkin palstoilta se kaikkialta
näyttäen itseänsä suuremmalta.
Mutt` millaisena! Onneksi tuo pitää
sen nähdä, jonka päässä järki itää!
Kuitenkin moni turvaa vain kesKUSTAAN.
Aina on niitä, joiden silmään -----staan!
ANNELIN MUISTOLLE III (omaa tuotantoa)
Nyt eron tuska jäytää sydänalaa
kun Anneli on mennyt meiltä pois.
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Ja onneton nyt Annelikin lienee,
ja yksinäinen, ilman palvontaa.
Ja unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkeän hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”.
Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Ja kepukin nyt Paavon tahtoon taipuu!
Tietoisuus siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
KEPUN ELEGIA PRESIDENTINVAALIEN JÄLKEEN (otan tukea Eino Leinosta)
Haihtuivat toiveet
niin kuni vierivä virta.
Kaikki on mennyt,
lyö nyt jo kohtalon pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartuin ma hetkehen kiini;
riemua suonut ei
kokoomusseura, ei viini.
Häipyivät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
kauas jo jälkehen jäivät.
Yritin nousta;
alemmas painui vain tieni.
Toivoni ainoo:
olla ees puolue pieni.
Oppositiossa
lupaukset suuret taas luodaan.
Kepulle kohta
se osa jälleen kun suodaan.
Niinistön eessä kun
selkäni nöyrästi taipui,
niin Heinäluomankin
suosion toivehet haipui.
Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Nyt olen köyhä:
kalliit ol´ äänien lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haaveiden kullat
mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka.
Miksikö lieneekin
pantu tää paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Työni ol` turhaa,
sen tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut rakkahat laivat.
Kaatua täytyi.
Kannatus ollut ois tarpeen.
Jähmetyn jääksi.
Haavani ei mene arpeen.
Toivoton taisto
kansamme tahtoa vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
herkät luonnevikaiset kuten Hitleri.