Puhun nyt lähinnä jostain mukavasta neitosesta, koska kavereita en kaipaa, vaikka niitäkään ei ole kuin harrastusten parissa.
Itse kun en välitä tästä baarielämästä ja siitä "normaalista" tavasta, jolla kai ihmisiä tavataan ja muut asiat miten aikaani vietän ovat lähinnä harrastuksia, joista osa liikunnallisia ja loput sitten kotona tehtäviä sekä koulunkäynti, niin ei tunnu olevan paikkaa, jossa tavata ketään.
On aika turha toivoa koulussa tapaavansa ketään, koska koulumme on hyvin pieni ja teknisenä kouluna ei siellä paljon tyttöjä ole eli todennäköisyys, että tapaisi siellä jonkun kiinnostavan on aika pieni ja vielä pienempi, että joku kiinnostuisi minusta.
Noh ehkäpä sitten iltalenkillä? Ei, tuskinpa kukaan haluaa, että kesken liikuntasuorituksensa joku tulisi puhelemaan mitään, häiritsemään, eivät he ole siellä seuraa hakemassa ja vielä vähemmän haluavat, että juuri minä tulisin heille puhumaan, näin minä ajattelen.
Missä sitten tavata joku?
Asioita ei helpota yhtään se, että olen niin ujo, vaikka se on lukion jälkeen hiukan helpottanut, niin silti juurikin tytöille puhuttaessa se iskee ja mitä kiintoisampi henkilö sitä enemmän.
On ehkä ujoudesta hyötyäkin, ehkä siksi kun olen ujo olen myös kiltti ja yställinen mutta kun ujouden takia taas annan toisinaan kummallisen ensivaikutelman itsestäni ei kukaan edes viitsi, halua tutustua minuun.
Se miten lapsena minua kohdeltiin (kotiolot kyllä ihan hyvät) on osin minusta tehnyt sellaisen kuin nyt olen ja ensimmäisenä mielessäni on, että ei hän minuun välitä tutustua.
Olen kyllä usein tyytyväinen siihen millainen olen, koska tiedän, että olen rehellinen, luotettava, kiltti, kohtelias ym. mutta haluaisin vain, että edes yksi henkilö pitäisi minusta, niinkuin minä hänestä.
Päiväni eivät ole tylsiä ja tekemistä riittää mutta kaipaisin jonkun vierelleni, olen kaivannut jo monta vuotta ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampaa se on. Vuosien toive, että saisi olla jonkun lähellä ja aina kun tuntuu siltä, että onnistaa, niin hetken päästä taas kaikki revitään alas, alkavat jo tuntua ja ikävästi.
Toisinaan olen sitä mieltä, että olen ihan asiallinen kaveri mutta.. noh ehkä en sitten kuitenkaan ole.
T: Yksinäinen
Itse kun en välitä tästä baarielämästä ja siitä "normaalista" tavasta, jolla kai ihmisiä tavataan ja muut asiat miten aikaani vietän ovat lähinnä harrastuksia, joista osa liikunnallisia ja loput sitten kotona tehtäviä sekä koulunkäynti, niin ei tunnu olevan paikkaa, jossa tavata ketään.
On aika turha toivoa koulussa tapaavansa ketään, koska koulumme on hyvin pieni ja teknisenä kouluna ei siellä paljon tyttöjä ole eli todennäköisyys, että tapaisi siellä jonkun kiinnostavan on aika pieni ja vielä pienempi, että joku kiinnostuisi minusta.
Noh ehkäpä sitten iltalenkillä? Ei, tuskinpa kukaan haluaa, että kesken liikuntasuorituksensa joku tulisi puhelemaan mitään, häiritsemään, eivät he ole siellä seuraa hakemassa ja vielä vähemmän haluavat, että juuri minä tulisin heille puhumaan, näin minä ajattelen.
Missä sitten tavata joku?
Asioita ei helpota yhtään se, että olen niin ujo, vaikka se on lukion jälkeen hiukan helpottanut, niin silti juurikin tytöille puhuttaessa se iskee ja mitä kiintoisampi henkilö sitä enemmän.
On ehkä ujoudesta hyötyäkin, ehkä siksi kun olen ujo olen myös kiltti ja yställinen mutta kun ujouden takia taas annan toisinaan kummallisen ensivaikutelman itsestäni ei kukaan edes viitsi, halua tutustua minuun.
Se miten lapsena minua kohdeltiin (kotiolot kyllä ihan hyvät) on osin minusta tehnyt sellaisen kuin nyt olen ja ensimmäisenä mielessäni on, että ei hän minuun välitä tutustua.
Olen kyllä usein tyytyväinen siihen millainen olen, koska tiedän, että olen rehellinen, luotettava, kiltti, kohtelias ym. mutta haluaisin vain, että edes yksi henkilö pitäisi minusta, niinkuin minä hänestä.
Päiväni eivät ole tylsiä ja tekemistä riittää mutta kaipaisin jonkun vierelleni, olen kaivannut jo monta vuotta ja mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampaa se on. Vuosien toive, että saisi olla jonkun lähellä ja aina kun tuntuu siltä, että onnistaa, niin hetken päästä taas kaikki revitään alas, alkavat jo tuntua ja ikävästi.
Toisinaan olen sitä mieltä, että olen ihan asiallinen kaveri mutta.. noh ehkä en sitten kuitenkaan ole.
T: Yksinäinen
Vastaukset 33
Vanhimmat
enpä itsekään koittanut seuraa hakea baarista koskaan, en ainakaan mitään vakavassa mielessä. itse tapasin poikaystäväni kadulla, kävelytien varressa. nousin bussista ja olin matkalla kävelemässä mummolleni. tämä miekkonen sitten sattui huomaamaan minut. hän ajoi autollaan rinksan liikenneympyrässä, pysäytti sen edelleni ja jäi odottamaan että kävelen kohdalle. minä sitten ihmettelin sitä hymyilevää autoilijaa tien reunassa ja poikkesin juttelemaan josko tarvisi kenties ajo-ohjeita tai vastaavaa. siitä se lähti, lyhyesti kerrottuna (:
itselläni oli vahvana ajatus keskittyä vain opiskeluun ja katsoa seurustelua sitten joskus, mutta kuinkas kävikään. olosuhteet tapaamisellekin aika ihmeelliset, odottamattomat.
kirjoitit, että lenkkeillessä kukaan tuskin haluaisi pysähtyä juttelemaan kanssasi. hölmö, täytyy jo sanoa. jos vastaasi tuleekin lenkkipolulla henkilö joka haluaisi myös tavata jonkun, niin tuskin hän vaatisi, että sen on tapahduttava jossain tietyssä paikassa/tilanteessa/olosuhteissa. ajatteles nyt, ihmiset tapaavat milloin missäkin, merkillisissäkin paikoissa ja tilanteissa. se on hyvä askel, että uskaltaa avata suunsa. anna tutustumismahdollisuudelle enemmän tilaa, nyt rajaat sitä mielestäni turhan paljon hassuilla ennakkoluuloilla.
tsemppiä (:
Tuo oli niin äärimmäisyyksiin menevä tapaaminen, että semmoista sattuu harvoille. Useimmat eivät edes kehtaisi moiseen temppuun ruveta, koska todennäköisesti noin 90% ihmisistä ajaisi ohi ja se loput 9,999% ihmisistä soittaisi poliisin tai kävisi huutamassa jotakin painokelvotonta ikkunasta.
Tuo ettei lenkkeilessä tai kaupassa käynnillä tapaa ketään, niin on hyvin todenäköistä. Olisihan se tapaaminen tietysti mahdollista, jos jakaisi esim. kassaneidelle käyntikortteja, mutta se vaatisikin aika kovaa pokerinaamaa ja itseluottamusta. Suurin syy miksi 90% noista tilanteista ei johtaisi mihinkään on siinä, ettei kukaan etsi seuraa noista paikoista. Siellä ollaan muista syistä ja sen takia sanottaisiin ei, vaikka haluttaisiinkin sanoa kyllä.
Vautsi aika hieno tapaaminen teillä, ihan tosissaan ja kiitos vastauksesta.
En sanoisi noita ajatuksiani ennakkoluuloiksi, vaan se on sitä, että en yhtään epäile etteikö siellä joku haluaisi tutustu johonkuhun mutta ei minuun. Voi olla, että asia ei ole niin mutta siltä minusta tuntuu eikä sitten viitsi mennä vaivaamaan ketään. Varmaankin se taas johtuu siitä, että en ole ikinä ollut kovin hyväksytty vaan kiusattu, syrjitty ja "kavereiden" on ollut aina helppo heivata minut. Eikä ne lukuisat "olet ihan kiva mutta..." jutut ainakaan tuota tunnetta lievitä.
Hel*****, että ärsyttä kun kirjaimetkin jää välist:)
että niinpä näinpä. olisin luultavasti vielä sinkkuna jos poikaystäväni ei olisi uskaltanut toimia ja pysähtyä tiensivuun minä pysähtyä juttelemaan hänelle.
varmasti on vaikeaa asioiden tapahtua jos niille ei anna mahdollisuutta. ei se ole paikasta tai ajasta kiinni... pitää uskaltaa, muuten saa luultavasti toivoa ihmeitä :D
Netti on paras paikka tutustua ihmisiin ja myöhemmin tavata. Jossakin kaupassa, harrastuksissa tai opiskeluissa on varsin vaikeaa tavata ketään. Useimmat kun eivät etsi seuraa ja piirit ovat jo valmiit. Onhan tuo mahdollista, mutta sen verran epätodennäköistä, ettei sitä kannata edes ajatella. Jos olet mukana normaaleissa "tapahtumissa", niin niissäkin lienee hyvä tilaisuus tutustua. Toisaalta tarvitaan hyvää itseluottamusta ja sosiaalista kanssakäymistä, että uskaltaa jutella ihmisille yleistilaisuuksissa.
Kiitos teillekin vastauksesta.
Onkos muuten itselläsi näistä nettijutuista kokemuksia?
Itse olen kyllä nyt tämän kesän tuhlannut aikaa virtuaalisesti ja no eipä voi paljon sanoa.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi heti löytyä mutta ei täälläkään paljon mahdollisuutta "anneta" eli tarkoitan niinkuin sitä, että jos heti ensimmäissessä viestissä ei maajärise, niin kenkää vain ja vastauksia todella vähän. Jopa sellaisilta, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta, tavalla tai toisella, niin sen ensimmäisen viestin jälkeen ei olekkaan kuulunut mitään.
Tiedän, että minun on vähän vaikea päästä alkuun, varsinkin jollain niukoilla profiilitiedoilla mutta en voi kuvitella, että niin kauheaa tekstiä kirjoittaisin, että ei viitsisi edes muutamaa kertaa vastata.
Voihan se tietysti olla, kun toisinaan ihmiset luulevat liikoja omista kyvyistään.
... ja menen ihan sanattomaksi kun olen ihastunut, jäi mulle netti jotakuinkin ainoaksi vaihtoehdoksi kumppanin löytämiseen.
Olin jo oikeastaan luopunut toivosta (siis että joku samantyyppinen kuin minä vastaisi) kun laitoin ihan vaan aikani kuluksi vielä yhden ilmoituksen. Pyrin kertomaan ilmoituksessa itsestäni mahdollisimman rehellisesti.
Ja sieltä hän tuli. Ensimmäinen ajatukseni kun näin hänet livenä oli: "tuossa se nyt on", jotenkin hän tuntui ihmeen tutulta, toisilla treffeillä muutimme yhteen, nyt on oltu yli 4 v. yhdessä ja hyvin on pärjätty. Eli ei kannata luovuttaa.
Hei, mies. Mä arvostan sitä, että on raitis.
Se on kunnioitettava piirre ja voi olla, että ilman kapakkaa & alkoholia ihminen on luonnollisimmillaan, näet alkoholin vaikutuksesta on rempseä ja muutenkin koko lailla hallitseva olemus, tosi elämässä saattaakin olla vain arka ja ujo, hakee kuitenkin rakkautta. (sori tää sekava selitys, mutta tajusit kai pointin... ?!)
Mutta se on todella hienoa, että olet löytänyt rinnallesi ihmisen. Ja ei kapakka ole aina se oikea paikka toisen löytämiseen.
Siis netistäkö Sä Hänet löysit? Mä vain toivon onnea elämääsi. Hieno juttu!
Hyvää alkavaa syksyä t. "only the lonely"
En itse aktiivisesti edes etsi seurustelukumppania vaan vain ystäviä tähän yksinäisyyteen, mutta minusta ystävyyssuhteisiin pätee vähän sama juttu, että hankala ihmisiä on tavata kaupassa tai lenkkipolulla. Sitten jos on heikko itsetunto, on entistä hankalampi lähestyä ihmisiä ja miettii vain, että "mitähän tuokin minusta ajattelee?" - ainakin minulla on aina näin, kun koulukiusaus on vienyt kaiken luottamuksen.
Kuulostat kuitenkin tosi viehättävältä tyypiltä, et ole baaririippuvainen, olet liikunnallinen ja opiskelupaikkakin on. Kirjoitatkin hyvin. Minusta netti on hyvä tapa tutustua ihmisiin, kunhan muistaa sen tietyn varovaisuuden. Kannattaa jättää se sähköpostiosoite! Missäpäin muuten asut?
Ystävällisistä sanoistasi, ilahduin oikein kovasti.
Tiedän hyvinkin tuon "mitähän tuokin minusta ajattelee?" ajattelutavan ja koulukiusauksen vaikutuksen siihen:(
Mutta toisaalta myös sen takia ehkä ymmärtää toista ihmistä näissä asioissa.
Meikähän asuu täällä juppilassa, vai mikäs tämä nyt on.. no täällä Helsingissä, vai pistetäänkö tarkempikin osoite:)))
Hitto kun aina ei tiedä, että ymmärtääkö toinen tätä minun nk. huumoriani varsinkin kirjoitettuna, kun voi tulla niitä väärinkäsityksiä, että ei vahingossa loukkaa ystävällistä ihmistä.
Mitä tuohon nettivarovaisuuteen tulee se on aika turhaa meikälle tuskin ketään kiinostaa edes.. no jätänkin tähän... vähän itseironiaa tai jotain tähän loppuun, heheh
Kiitos vielä sanoistasi oli oikein mukava kuulla tuollaista välillä.
Hyvää huomenta, yksinäinen.
Saisko kysyy, minkä ikäinen Sä olet? Mä olen itse 32 ja eläkkeellä oleva, niin ikään yksin oleva.
Mä olin niin ikään ujo kouluaikaan ja syrjään vetäytynyt. Olin erilainen.
Sitten kului vuosia... ja mä sain silloin vuonna 1997 - 1998 koulussa 2 elinikäistä ystävää ... toisaalta en tiedä, onko heidän elämänsä jo loppunut tällä tasolla...
Se ajanjakso oli kuin kaunista unta ja siitä sain voimaa valtavasti.
Minä jäin jälleen yksinäisyyteen. Koulut jäivät taakse, jäin sairauseläkkeelle. Kukapa minusta huolisi? Ja kuitenkin... toivon, että olisi joku frendi jossain. Mulla ei ole kännykkää, kukaan ei raaski soittaa lankapuhelimeen. Nyt olen yrittänyt pitää yhteyttä näin netin avulla - tuloksetta.
Ei toki, en ole epätoivoinen ja olen elämääni ihan suht. tyytyväinen. Mutta jotain puuttuu. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat äitiini ja jo keskivaikeasti dementia - alzheimeria sairastavaan isoäitiini. Jotenkin sen aikana on tuntunut yksinäiseltä (2002 alkaen) enemmän.
Mä en, kuin et Sinäkään, ole bilehiiri, enkä rafloissa kävijä. Mä harrastan lähinnä käsitöitä ja ristikoita, sekä sudokuja, sanoitan lauluja vanhoihin sävelmiin ja kirjoitan päiväkirjaa.
Aiemmin, kun vielä jaksoin, olin näytelmäpiirissä. Se oli ihanaa vaihtelua ankeaan yläaste - aikaan.
Kyllä käyn hiukan sauvakävelemässä. Mutta... mä ilahtuisin, jos joku, vaikka Sä, kirjoittaisit vastauksen/ kommentin. Kirjekaverit ovat lopettaneet kirjoittelun, en tiedä miksi.
Kirjoitathan? Et ole yksin... t. Suzie
Hyvää huomenta myös teille, Suzie ja kiitos viestistä.
Meikälle on tuota ikää kertynyt ei 32 vaan 23;)
Tein sitten niin, koska en nyt halua levitellä tuota ensisijaista osoitettani liian julkisesti että loin tätä varten sähköpostin >> [email protected] jos haluaisit sinne kirjoittaa, jonkun pikkujutun, jotta saisin osoitteesi ja voisin sitten sinne vastata.
Myös jos muilla henkilöillä sattuu olemaan jotain haluja vaihtaa ajatuksia, niin ei tarvitse epäröidä:)
T: Yksinäinen
[email protected]
Moron! Laittele viestiä tulemaan osoitteeseen...
MISU.LEHMUSOKSA @HOTMAIL.COM
T. SUZIE
Hei, Suzie
Kirjoittelin viestiä sinulle mutta ei nyt oikein toimi tuo sinun osoitteesi:/( Onkohan tuo osoite ihan oikein?
Ja välitkin on poistettu.
T: Yksinäinen
Hei, yksinäinen!
Niin mäkin yritin Sulle laittaa sähköpostiviestiä tulemaan, mutta kone ilmoitti jotain palvelinhäiriötä. Onkohan se kumman koneessa? Laita viestiä tänne tulemaan... siis palstalle, kun saat tämän viestin, niin mietitään asiaa yhdessä.
Harmi... mutta yritellään! Terkuin Suzie
Jaa enpä tiedä olisikohan jotain vikaa tuolla hotmailissa, kun testailin lähettää toiseen osoitteeseeni, niin tuli miten sattui ja joskus tuntien päästä.
No löytyyhän näitä osoitteita:), jos haluat koittaa vaikka tuohon >> [email protected]
Tai jos itseltäsi löytyy joku toinen.
T: Yksinäinen
Hyvää iltaa, yksinäinen. Kokeile lähettää taas viestiä... tai jos ei ala toimimaan, mun pitää ottaa yhteyttä lafkaan, josta ostin koneeni.
Mitä sulle kuuluu? Entä syksyysi?
Kirjoittelehan mulle, eix nii?
Terkuin Suzie =:)
Tuota ensinnäkin mie voisin nyt vaihtaa tuon nimimerkin, kun alkaa väähän kyllästyttää, niin vaikka Mikaeliksi.
Sitten tuota, olen tässä muutaman kerran yrittänyt lähetellä mutta kun ei se osoite toimi:(
Tällä ei kyllä ole tekemistä kummankaan koneen tomivuuden kanssa vaan kyllä se vika on siinä osoitteessa, luulen.
Onko se osoite joskus toiminut?
Jos ei muuta, niin voisit vaikka koittaa luoda yahoon osoitteen >> http://mail.yahoo.com
T: Mikael
Hyvää huomenta, Mikael!
Ja kiitti, kun vastasit viestiini! Nyt mä olen avannu mun uuden osoitteen, toivottavasti se toimisi.
Se on... [email protected]
Panes viestiä tulemaan ja sitten kommenttia, kuin viestin lähetyksen kanssa onnisti.
Onko Sulla muuta sähköpostiosoitetta kuin se Hotmailin? Onko se sulla oikkuillut ennen?
Sä kysyit sähkis - osoitteen toimivuudesta... se on niin, että tämä kone on mulla uuden livakka, vasta heinäkuussa hankittu ja toinen juttu on että se ilmoittaa aina jonkun palvelin - virheen ja sitä ei tietokoneliikkeen myyjäkään saanut korjattua.
Jotensakin se kyllä harmittaa, että nämä koneet tuhoaa viestimme jonnekin hevonkuuseen...
Mutta kuitenkin, yritellään kirjoittaa ja kuten sanottu, laita vastausta, kuinka kävi.
Aurinkoisesta säästä terkkuja, Suzie
Huomenta vain.
Noniin koitin nyt tuota uutta osoitetta ja tuntuisi siltä, että se on nyt hyvinkin toimiva:)
En niin hirveästi tuosta hotmailista tiedä, kun tuo on ainut hotmail osoite ja senkin avasin ihan varta vasten tähän tarkoitukseen.
Onhan minulla toinen osoite, se jota yleensä käytän ja siitä nyt lähetin, että ei kannata ihmetellä se osoitteeni alkaa r ja loppuu r:ään
T: Mikael
Moi, Mikael! Se Yahoo ...ttuili mulle, mutta nyt uskon sen taas toimivan, oli 1 väärä kirjain.
Uusi os. on [email protected]
Eli jos vielä jaksaisit kirjoittaa siihen, niin saisin sen kerrankin perille. Sori tää sähläily!
Terkkuja, Suzie
Sellaista sattuu:) Onneksi kuitenkin kopioin heinot kirjoitelmani;)
Niin ja lähetin nyt sitten tuonne uuteen, että katsotaan...
T: Mikael
Baarit ovat kieltämättä vihonviimeisiä paikkoja joista pystyisi ketään tyttöä löytämään, varsinkin jos on luonteeltaan vähänkin rauhallisempi, ei pysty montaakaan sanaa sanomaan kun yleensä supersosiaaliset baarihirmut änkeävät viereen pölöttämään niille tytöille joihin olisi halunnut tutustua ja nappaavat mukaansa.
Sen sijaan varsinkin kesäisin esim. puistot ja lenkkipolut ovat hyviä paikkoja.
Eilenkin taas lähdin töiden jälkeen puistoon kävelylle ja näin siellä nätin ja tosi mukavan tytön nurmikolla yksin istumassa, ja kun kävelin lähemmäs, ko. tyttö huomasi että sieltä on pokausyritys tulossa, hymyili iloisesti ja moikkasi, joten ei ollut kovin vaikeaa moikata takaisin ja käydä viereen istumaan ja juttelemaan. Siinä meni koko päivä (välillä käytiin ravintolassa syömässä, ja takaisin puistoon). Puolenyön jälkeen ko. tyttö kuitenkin välttämättä halusi baariin jatkoille, ja baariin lähtemisen jälkeen kaikki menikin pieleen.
Harmin paikka, sillä kaikki ei todellakaan etsi mitään dokaus - seuraa. Tuo, mitä kerroit, kuulosti kauniilta.
Mä en oo ikinä käyny raflassa, enkä ole todellakaan mikään bilehiiri. Ja meitä on muitakin. Toivottavasti Sä löydät jonkun kivan jostain ittelles, vaikka puistosta... tai netistä. Siks varmaan mäkin oon sinkkuna, kun en käy rafloissa - ja muutenkin olen vähän ulkona.
Aurinkoista elokuuta, terkuin Suzie
harmi, vaikka lähtikin hyvin alkuun.
No Suzie jo sanoikin jotakuinkin samat, kuin meikä sanoisi ja toivotaan parasta.
Niinkuin sanoit noista supersosialiisista baarihirmuista, niin noinhan se varmaan on. Tekevät hyvän vaikutuksen puheillaan ja kaiken lisäksi puhuvat pastaa, näin sanoakseni:) mutta eihän sitä huomata.
Itselleni sopivaa tuskin baareista löytyisikään mutta tuntuu siltä, että se on se ainut paikka missä kaikki muut haluavat käydä.
T: Yksinäinen
Niin se piti vielä tuohon kirjoittamani, että haluatko jakaa sen mitä siellä baarissa tapahtui meille muille. Anteeksi tällainen uteluni kuitenkin.
T: Yksinäinen
Se tyttö oli aika suosittu baarissa, halaili muita miehiä ja lähti niiden kanssa vielä jonnekin jatkoille ja minun piti lähteä kotiin yksin.
Ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun käy noin että vastalöytynyt mukavalta vaikuttava tyttö liittyy muiden miehenretkujen seuraan jossa ilmeisesti viihtyy paremmin ja häipyy niiden kanssa ties minne seikkailemaan.
Aika ikävää käytöstä siltä tytöltä ja jos minulta kysytään, niin hyvinkin loukkaavaa toista kohtaan.
No tuskin kuitenkaan menetit hänessä mitään?
Eipä tämäkään neitonen ymmärrä virhettään, ainakaan vielä:(
Ja varmaan ollaan samaa mieltä, että saat**** ****pää miehenretkuja nekin oli:)
T: Yksinäinen
uskaltais varmaan puistossa mennä jutteleen tytölle. Enpä kyllä baarissakaan..
Meikä on kyllä joskus uskaltanut:) mutta saa yrittää olla änkyttämättä oikein tosissaan ja sitten tietty motivaatio laskee ajanmyötä kun ei mitään tulosta synny ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
T: Yksinäinen
Minusta on ihan mukavaa mennä juttelemaan tytöille, vaikka sillä asenteella että kokeilee vain katsoa mitä oikein tapahtuu kun sinne menee juttelemaan. Toisinaan reaktiot ovat ihan myönteisiäkin. Pari kertaa olen päässyt niin pitkälle että puhelinnumeron on saanut vaihdettua, mutta kun myöhemmin yrittää soittaa, siinä vaiheessa mitkään treffit tms. eivät enää kiinnostakaan.
Eilen kävin taas baarissakin jonne lähdin aivan yksin, mutta kun pääsin ovesta sisään, alle minuutissa ennen tuopin tilaamista yksi joten kuten tuttu tyttö (jota on ehkä pari kertaa jossain nähnyt) ehdotti puhelinnumeroiden vaihtamista.
Tässä kaupungissa myös puisto jossa lenkeillään, istutaan satamassa jne. yli 20vuoteen en ole tavannut ihmistä joka hymyilisi vastaan jos hymyilee. Naisilta kyllä saanut joskus jopa katsomatta kommentteja. mitä sä tuijotat, naurattaax joku, painuisitko vaik kotiis, mitäs jos uisit tuosta yli tai ees puoleen väliin. heh ja niin edespäin itse edes sanaakaan sanomatta tai joskus edes ennen kuin olen edes katsonut niin hymyileppä siinä tai aloita keskustelu:)