Kerrotaan, että pari viikkoa sitten Tero oli taas liikkeellä kaupungilla. Illan kulku oli kutakuinkin tämä:
* Kello yhdentoista maissa hän saapui ravintolaan ilmastointikanavan kautta.
* Baaritiskillä hän tarjosi Bloody Maryt tuplana kaikille baaritiskin ääressä olleille, minkä jälkeen hän joi ne kaikki.
* Tanssilattialla hän reuhtoi itsensä hikeen kuin viimeistä päivää, ja kun joku kysyi Teroltä, mikä oli hänen tanssimansa tanssin nimi, pienen miettimistauon jälkeen hän leimahti liekkeihin.
* Valomerkin jälkeen hän hurautti kotiinsa – ei taksilla, niin kuin tavallinen kansa, vaan ruumisautolla.
Tämä on vain yksi tarina, mitä Terosta kerrotaan. Tero on kaupungin yöelämän legendaarisimpia hahmoja. Hän on oikea party animal, bile-elukka. Mutta harvat tuntevat todellista Teroa.
Moni baareissa vähänkin vakituisemmin pörräävistä ihmisistä tietää Teron. Hänestä tehdään usein näköhavaintoja: milloin hänet nähdään jonottamassa vuosia sitten lopetettuun baariin, milloin ajamassa kuuluisalla ja hämmentävällä diskotraktorillaan (joka parin nappulan painalluksella muuntuu maagisesti traktoridiskoksi) ravintolan tanssilattialla. Erään kaupunkilegendan hän on ollut samanaikaisesti kolmessa eri baarissa ja että hän olisi puhunut samaan aikaan saman tytön kanssa kaikissa kolmessa baarissa. Ja kaikki tämä – kädet sidottuina!
Kaikki siis tietävät, että Tero on nopealiikkeinen. Kerran hän yritti todistaa nopeutensa siten, että hän näppäsi kameralla valokuvan tyhjästä huoneesta ja juoksi sitten huoneeseen kameran eteen ehtiäkseen valokuvaan. Ja hän olisi ehtinytkin, ellei joku nuori buddhalaismies olisi pysäyttänyt häntä ja tullut myymään hänelle trance-levyjä.
Mutta henkilö näiden tarinoiden ja havaintojen takana on kuitenkin monille arvoitus.
Hänestä tiedetään, että hän on joskus työskennellyt koulutuspalvelukeskuksessa, mutta sai potkut, koska hän tanssi jatkuvasti pöydillä. (Hän sai samasta syystä 12-vuotiaana myös potkut omasta perheestään, jolloin hänen lapsuutensa ulkoistettiin kiinalaiselle, paljon söpömmälle ja tottelevaisemmalle lapselle.)
Hänellä on omat omalaatuisuutensa, joista sairaalloinen sateenvarjojen pelko ei ole vähäisin. Hän on äärimmäinen hedonisti ruoan suhteen: kerran hän söi Pizza Raxissa niin paljon pizzaa, että joku kuoli. Tero on ääriurbanistinen ihminen, mutta välillä hänen tekee kovasti mieli päästä maaseudulle. Hän ei kuitenkaan voi mennä ulos maaseudulla, ennen kuin hän on tappanut joka ikisen hyttysen. Ja koska Teron mielestä paras tapa tappaa hyttysiä on ampua niitä pistoolilla, hän pitää paljon meteliä.
Jotkut hänet paremmin tuntevat arvioivat Teron kärsivän maanis-depressiivisyydestä. Kertoman mukaan maanisina aikoinaan hän on viihdyttävää seuraa, etenkin innostuessaan laulamaan linja-autossa kuskille Glen Medeirosin vuoden 1988 jättihittiä Nothing’s Gonna Change My Love For Youta. Depressiivisinä kausinaan hänen käytöksensä on kuitenkin huolestuttavampaa. Hänen ystävänsä kertovat, että hänellä on takanaan neljä epäonnistunutta itsemurhayritystä ja kaksi onnistunutta.
Teron seksuaalinen suuntautuminen herättää jatkuvaa kuiskintaa äänensä liiallisen huutamisen vuoksi menettäneiden ihmisten keskuudessa. Hetero, sanovat jotkut. Homo, sanovat jotkut muut. Bi, sanovat vielä jotkut muut, jotka eivät ole samoja henkilöitä kuin jotkut muut, joskin heillä on samanlainen maku flanellipaitojen suhteen.
Heterouden puolesta puhuu se, että hän harrastaa jatkuvasti seksiä naisten kanssa. Homouden puolesta kuitenkin puhuu se, että hän pitää kelloaan niin, että sen viisarit kiertävät myötäpäivään. Bi’iyden puolesta puhuu se, että kerronnan dramaturginen kaari vaatii sitä ja se, että teesin ja antiteesin tuloksena syntyy synteesi.
Tiedetään, että Terolla on takanaan monia seurustelusuhteita naisten kanssa. Ne ovat kuitenkin aina kaatuneet suhteellisen nopeasti. Suhteet eivät ole välttämättä kaatuneet siihen, että Terolla on ärsyttävä tapa viedä seuralaisiaan treffeille Hesburgeriin ja huudahtaa sisään päästyään ihastuneena: ”No, tätä minä kutsuisin pikaruokalaksi!” Suhteet eivät ole kaatuneet edes siihen, että aina herätessään Tero kiekaisee kuin kukko. Todennäköisesti suhteet ovat yksinkertaisesti karahtaneet karille silloin, kun Tero on sanonut seurustelukumppanilleen: ”Kukaan ei ota paremmin suihin kuin sinä… Tai no, melkein kukaan...” ja sitten kieltäytynyt selittämästä tarkemmin.
Huolimatta vaihtelevasta onnestaan seurustelumarkkinoilla Tero on onnistunut pysymään jatkuvasti suosittuna kaupungin bileskenessä. Usein kun hän ilmestyy baarijonon hännille, hänet päästetään kolme tai neljäkin paikkaa eteenpäin jonossa. Ja usein kun hän pääsee jonon kärkeen, hänet päästetään kolme tai neljäkin paikkaa taaksepäin. Hänen mukanaan baareissa liikkuu oma henkilökohtainen jengi, hovi tai posse, jota Tero jaksaa väsymättä viihdyttää anekdooteillaan.
Viime kädessä Teron suosio johtuu siitä, että hän on aina äärimmäisen kohtelias. Hän tietää, että on epäkohteliasta sanoa ihmisille: ”Voisitko rahdata leveän perseesi helvettiin siitä baaritiskiltä?” Sen sijaan korrektia on sanoa: ” Voisitko rahdata leveän perseesi helvettiin siitä baaritiskiltä, please?”
Tero ei suinkaan aina ole ollut nykyisenlainen hurja bile-elukka. (Oi, hän on elukka…) Suurimman osan nuoruudestaan hän oli rauhallinen hissukka, joka nautti suuresti koti-illoista mielenkiintoisesti viritetyn Commodore 74 -tietokoneensa ääressä. Hän aloitti juhlimisen lukion kolmannella luokalla saatuaan selville, mitä eroa on Libanonilla ja Libyalla. Siltä tieltä hän ei ole palannut.
Luulisi, että sillä määrällä alkoholia, jota Tero pämppää, aivot alkaisivat pehmetä. Mutta hänen veitsenterävä älynsä ei ole osoittanut merkkejä tylsymisestä. Aivan muutama viikko sitten hän kohahdutti tiedemaailmaa todistamalla kiistattomasti, että pyörä oli hyödytön ja turha keksintö, tai oli ainakin niin kauan, kunnes formulat keksittiin.
Väistämättömästi Tero kuitenkin ikääntyy. Hän ei voi olla nuori ikuisesti. Varmasti hän jo katselee kateus sydämessään trendibaarien tanssilattiat valtaavia 21-vuotiaita, rypyttömiä ihmelapsia. Hän ei ikinä enää olisi niin nuori kuin he. Ja roikkuminen baareissa hänen iässään muuttuu nopeasti hellyttävän sympaattisesta surulliseksi.
Ja jonain päivänä käy niin, että Tero alkaa vetäytyä bile-elämästä ja viettää vakiintuneempaa elämää. Bilekansan keskuudessa hänestä jäävät elämään vain legendat – ja itsepintainen huhu, että hän on itse asiassa Manu R/Olli A. Vielä hänet on mahdollista nähdä yöelämässä, mutta kovin kauan häntä tuskin siellä enää näkee.
Hän on eräänlainen relikti: Hänen olemukseensa kiteytyy niin ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja vallinnut huoleton aika (kuinka viattomalla antaumuksella Tero silloin bailasikaan!) kuin sen jälkeinen, hämmentävämpi aika.
No, vielä tällä kertaa Tero onnistui kokoamaan itsensä. Ja hän aikoo jättää pelipöydän, kun hän on vielä voitolla. Tero ei ole enää valmis uusiutumaan, kun seuraava aikakausi maailmassa koittaa. Me emme tiedä tarkalleen – me emme osaa kuvitellakaan – miten se tulee tapahtumaan, mutta maailma on muuttumassa meille kaikille peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. (Huivimiesten uhkailut arabi-tv:ssä tuovat silloin mieleen viattomuuden ajan, la belle epoquen.) Tässä uudessa, synkässä maailmassa Tero ei enää aio bilettää. Biletys ei vain ole sen arvoista.
Joten jos Teron haluaa vielä nähdä, oikea aika siihen on nyt. Menkää, juhlikaa, bongatkaa Tero, sanokaa hänelle terveisiä. Rakastakaa häntä, koska hän ansaitsee rakkauden, ja ehkä pari fellaatiotakin! Mutta älkää sanoko hänelle, että Norja on Skandinaviassa, ellette halua puukosta vatsaanne.
* Kello yhdentoista maissa hän saapui ravintolaan ilmastointikanavan kautta.
* Baaritiskillä hän tarjosi Bloody Maryt tuplana kaikille baaritiskin ääressä olleille, minkä jälkeen hän joi ne kaikki.
* Tanssilattialla hän reuhtoi itsensä hikeen kuin viimeistä päivää, ja kun joku kysyi Teroltä, mikä oli hänen tanssimansa tanssin nimi, pienen miettimistauon jälkeen hän leimahti liekkeihin.
* Valomerkin jälkeen hän hurautti kotiinsa – ei taksilla, niin kuin tavallinen kansa, vaan ruumisautolla.
Tämä on vain yksi tarina, mitä Terosta kerrotaan. Tero on kaupungin yöelämän legendaarisimpia hahmoja. Hän on oikea party animal, bile-elukka. Mutta harvat tuntevat todellista Teroa.
Moni baareissa vähänkin vakituisemmin pörräävistä ihmisistä tietää Teron. Hänestä tehdään usein näköhavaintoja: milloin hänet nähdään jonottamassa vuosia sitten lopetettuun baariin, milloin ajamassa kuuluisalla ja hämmentävällä diskotraktorillaan (joka parin nappulan painalluksella muuntuu maagisesti traktoridiskoksi) ravintolan tanssilattialla. Erään kaupunkilegendan hän on ollut samanaikaisesti kolmessa eri baarissa ja että hän olisi puhunut samaan aikaan saman tytön kanssa kaikissa kolmessa baarissa. Ja kaikki tämä – kädet sidottuina!
Kaikki siis tietävät, että Tero on nopealiikkeinen. Kerran hän yritti todistaa nopeutensa siten, että hän näppäsi kameralla valokuvan tyhjästä huoneesta ja juoksi sitten huoneeseen kameran eteen ehtiäkseen valokuvaan. Ja hän olisi ehtinytkin, ellei joku nuori buddhalaismies olisi pysäyttänyt häntä ja tullut myymään hänelle trance-levyjä.
Mutta henkilö näiden tarinoiden ja havaintojen takana on kuitenkin monille arvoitus.
Hänestä tiedetään, että hän on joskus työskennellyt koulutuspalvelukeskuksessa, mutta sai potkut, koska hän tanssi jatkuvasti pöydillä. (Hän sai samasta syystä 12-vuotiaana myös potkut omasta perheestään, jolloin hänen lapsuutensa ulkoistettiin kiinalaiselle, paljon söpömmälle ja tottelevaisemmalle lapselle.)
Hänellä on omat omalaatuisuutensa, joista sairaalloinen sateenvarjojen pelko ei ole vähäisin. Hän on äärimmäinen hedonisti ruoan suhteen: kerran hän söi Pizza Raxissa niin paljon pizzaa, että joku kuoli. Tero on ääriurbanistinen ihminen, mutta välillä hänen tekee kovasti mieli päästä maaseudulle. Hän ei kuitenkaan voi mennä ulos maaseudulla, ennen kuin hän on tappanut joka ikisen hyttysen. Ja koska Teron mielestä paras tapa tappaa hyttysiä on ampua niitä pistoolilla, hän pitää paljon meteliä.
Jotkut hänet paremmin tuntevat arvioivat Teron kärsivän maanis-depressiivisyydestä. Kertoman mukaan maanisina aikoinaan hän on viihdyttävää seuraa, etenkin innostuessaan laulamaan linja-autossa kuskille Glen Medeirosin vuoden 1988 jättihittiä Nothing’s Gonna Change My Love For Youta. Depressiivisinä kausinaan hänen käytöksensä on kuitenkin huolestuttavampaa. Hänen ystävänsä kertovat, että hänellä on takanaan neljä epäonnistunutta itsemurhayritystä ja kaksi onnistunutta.
Teron seksuaalinen suuntautuminen herättää jatkuvaa kuiskintaa äänensä liiallisen huutamisen vuoksi menettäneiden ihmisten keskuudessa. Hetero, sanovat jotkut. Homo, sanovat jotkut muut. Bi, sanovat vielä jotkut muut, jotka eivät ole samoja henkilöitä kuin jotkut muut, joskin heillä on samanlainen maku flanellipaitojen suhteen.
Heterouden puolesta puhuu se, että hän harrastaa jatkuvasti seksiä naisten kanssa. Homouden puolesta kuitenkin puhuu se, että hän pitää kelloaan niin, että sen viisarit kiertävät myötäpäivään. Bi’iyden puolesta puhuu se, että kerronnan dramaturginen kaari vaatii sitä ja se, että teesin ja antiteesin tuloksena syntyy synteesi.
Tiedetään, että Terolla on takanaan monia seurustelusuhteita naisten kanssa. Ne ovat kuitenkin aina kaatuneet suhteellisen nopeasti. Suhteet eivät ole välttämättä kaatuneet siihen, että Terolla on ärsyttävä tapa viedä seuralaisiaan treffeille Hesburgeriin ja huudahtaa sisään päästyään ihastuneena: ”No, tätä minä kutsuisin pikaruokalaksi!” Suhteet eivät ole kaatuneet edes siihen, että aina herätessään Tero kiekaisee kuin kukko. Todennäköisesti suhteet ovat yksinkertaisesti karahtaneet karille silloin, kun Tero on sanonut seurustelukumppanilleen: ”Kukaan ei ota paremmin suihin kuin sinä… Tai no, melkein kukaan...” ja sitten kieltäytynyt selittämästä tarkemmin.
Huolimatta vaihtelevasta onnestaan seurustelumarkkinoilla Tero on onnistunut pysymään jatkuvasti suosittuna kaupungin bileskenessä. Usein kun hän ilmestyy baarijonon hännille, hänet päästetään kolme tai neljäkin paikkaa eteenpäin jonossa. Ja usein kun hän pääsee jonon kärkeen, hänet päästetään kolme tai neljäkin paikkaa taaksepäin. Hänen mukanaan baareissa liikkuu oma henkilökohtainen jengi, hovi tai posse, jota Tero jaksaa väsymättä viihdyttää anekdooteillaan.
Viime kädessä Teron suosio johtuu siitä, että hän on aina äärimmäisen kohtelias. Hän tietää, että on epäkohteliasta sanoa ihmisille: ”Voisitko rahdata leveän perseesi helvettiin siitä baaritiskiltä?” Sen sijaan korrektia on sanoa: ” Voisitko rahdata leveän perseesi helvettiin siitä baaritiskiltä, please?”
Tero ei suinkaan aina ole ollut nykyisenlainen hurja bile-elukka. (Oi, hän on elukka…) Suurimman osan nuoruudestaan hän oli rauhallinen hissukka, joka nautti suuresti koti-illoista mielenkiintoisesti viritetyn Commodore 74 -tietokoneensa ääressä. Hän aloitti juhlimisen lukion kolmannella luokalla saatuaan selville, mitä eroa on Libanonilla ja Libyalla. Siltä tieltä hän ei ole palannut.
Luulisi, että sillä määrällä alkoholia, jota Tero pämppää, aivot alkaisivat pehmetä. Mutta hänen veitsenterävä älynsä ei ole osoittanut merkkejä tylsymisestä. Aivan muutama viikko sitten hän kohahdutti tiedemaailmaa todistamalla kiistattomasti, että pyörä oli hyödytön ja turha keksintö, tai oli ainakin niin kauan, kunnes formulat keksittiin.
Väistämättömästi Tero kuitenkin ikääntyy. Hän ei voi olla nuori ikuisesti. Varmasti hän jo katselee kateus sydämessään trendibaarien tanssilattiat valtaavia 21-vuotiaita, rypyttömiä ihmelapsia. Hän ei ikinä enää olisi niin nuori kuin he. Ja roikkuminen baareissa hänen iässään muuttuu nopeasti hellyttävän sympaattisesta surulliseksi.
Ja jonain päivänä käy niin, että Tero alkaa vetäytyä bile-elämästä ja viettää vakiintuneempaa elämää. Bilekansan keskuudessa hänestä jäävät elämään vain legendat – ja itsepintainen huhu, että hän on itse asiassa Manu R/Olli A. Vielä hänet on mahdollista nähdä yöelämässä, mutta kovin kauan häntä tuskin siellä enää näkee.
Hän on eräänlainen relikti: Hänen olemukseensa kiteytyy niin ennen syyskuun 2001 terrori-iskuja vallinnut huoleton aika (kuinka viattomalla antaumuksella Tero silloin bailasikaan!) kuin sen jälkeinen, hämmentävämpi aika.
No, vielä tällä kertaa Tero onnistui kokoamaan itsensä. Ja hän aikoo jättää pelipöydän, kun hän on vielä voitolla. Tero ei ole enää valmis uusiutumaan, kun seuraava aikakausi maailmassa koittaa. Me emme tiedä tarkalleen – me emme osaa kuvitellakaan – miten se tulee tapahtumaan, mutta maailma on muuttumassa meille kaikille peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. (Huivimiesten uhkailut arabi-tv:ssä tuovat silloin mieleen viattomuuden ajan, la belle epoquen.) Tässä uudessa, synkässä maailmassa Tero ei enää aio bilettää. Biletys ei vain ole sen arvoista.
Joten jos Teron haluaa vielä nähdä, oikea aika siihen on nyt. Menkää, juhlikaa, bongatkaa Tero, sanokaa hänelle terveisiä. Rakastakaa häntä, koska hän ansaitsee rakkauden, ja ehkä pari fellaatiotakin! Mutta älkää sanoko hänelle, että Norja on Skandinaviassa, ellette halua puukosta vatsaanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
=DD Sain hyvät naurut. Kiitoksia.
huhhuh.. olipahan lukuelämys :D
Ootko ihan oikeasti jaksanu ite kirjottaa ton vai ootko kopioinu ton jostain muualta ja vaihtanu tekstin henkilöiden nimet?
On joskus tullut vastaan toisella nimellä, mutta pikainen haku ei tuottanut tulosta.
silloin siinä oli vain jokin muu henkilö.
Eli et ole ite keksinyt sitä, sinä feikki!