naiseni vetelee viimeisiään, laskettu aika on viikon päästä. tänään hän pääti ilmoittaa ettei halua minua mukaan synntyssaliin. itse olin tähän asti menossa mukaan, mutta äiti nimenomaan kielsi minua tulemasta. kysymys kuuluukin, että miten minun pitäis suhtautua tähän? menenkö vain kylmästi mukaan kiellosta huolimatta, koska haluan olla mukana esikoiseni syntymässä, vai jäänkö kotiin odottamaan lupaa, että koskas rouvalle passaa että isikin näkis lapsosensa?
äiti ei halua isää synnytykseen
guizza
3812830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mene mukaan sairaalaan, vaimosi voi muuttaa mielensä kun aika koittaa, tai vaikka kesken synnytyksen. Henkilölunta tuskin päästää sinua sisään, jos äiti kieltää.
Älä ota asiaa itseesi! Synnytykseen liittyy paljon pelkoja ja odottavan mieli on usein väsynyt ja häilyvä. Mieli voi tosiaan vielä muuttua.
Minulla ei ole lapsia, mutta aluksi loukkaannuin, kun mieheni sanoi, ettei tulisi mukaan synnytykseen, jos saisimme lapsen. Mietittyäni asiaa ymmärsin, ettei hän sanonut niin minun kiusakseni, vaan koska uskoi, ettei ihan oikeasti itse kestäisi sitä. Sinunkaan vaimosi ei varmasti halua sulkea sinua lapsen syntymän ulkopuolelle, vaan hänellä on jokin henkilökohtainen syy.
Ole tukena ja koita jaksaa! Varmasti näet lapsesi aivan riittävän "tuoreeltaan". :)
Mä oon kans ajatellu että en huolisi isää mukaan synnytyssaliin.Edellisestä kokemusta sen verran, että ei siitä mitään hyötyä siellä ole! Vaikka nyt onkin eri isä, mutta silti...odotelkoon vaikka aulassa ja tulisi sitten vasta syn.saliin kun lapsi on syntynyt(ja äiti päässyt tuskistaan).
miehestä ole mitään hyötyä muka! Minun mieheni oli mukana synnytyksessä alusta loppuun saakka ja jopa fyysisesti auttoi ponnistuksessa kun pitämällä käsistäni kiinni takanani. Ilman häntä en luultavasti olisi jaksanut niin hyvin ja luulen että tuo kokemus kaikessa raadollisuudessaan on lähentänyt meitä entisestään. Olemmehan kokeneet yhdessä sellaista mitä kumpikaan ei ole, eikä tule kokemaan kenenkään toisen kanssa.
ärsytti miehen läsnäolo, silitykset ja hieromiset sun muut, ei mitää hyötyä, mutta loppuvaiheessa oikeesti oli apuna!!
Kyllästyttää ensinnäkin sana onpas on ännällä eikä ämmällä, en nyt yksin sinusta puhu vaan tämä on kaikille tämän palstan kirjoittajille, se kun tuntuu olevan yleinen kirjoitusvirhe!
Oma mieheni oli synnytyksessä mukana eikä se meistä sen läheisempiä tehnyt, eikä myöhemmin luonut tunnesiteitä omaan tyttölapseensa sen kummemmin eikä muuten seuraavassa suhteessa syntyneisiin poikiinsakaan. Kaikki jätti eikä ole perään kysellyt, kehuskelee vain miten saa nykyiseltä vanhalta vaimoltaan rahaa ja valtaa seksiä vastaan. Terveisiä Tampereelle pullapuodin pojalle.
Enpä ottanut minäkään lapsen isää mukaan synnytykseen. Enkä takaa mitä olisi tapahtunut, jos se sinne olisi väkisin ängennyt.
Kai jokaisella äidillä on oikeus päättää itse kenet sinne haluaa?
Olet oikeassa, kyllä se ihan ännällä kirjoitetaan. "Onpas" vastaa
merkitykseltään esimerkiksi sanoja "onhan" ja "kyllä on", onpas
on siis johdettu verbistä olla. Kuten monet muutkin
suomenkielen fraasit, onpas ääntyy helpommin
ompas
Minun mielestäni sun kannattaa vielä keskustella lapsesi äidin kanssa.Kyseessähän on myös sinun lapsesi.Äidillä ei välttämättä ole täyttä oikeutta kieltää sinulta kokemasta sitä ainutlaatuista hetkeä.Mielestäni hän on ehkä vähän jopa itsekäs...
Minulla oli mies mukana ja se oli kyllä ihan alusta asti selvää,että hän tulee.Olisi ollut kamalaa joutua synnyttämään ilman häntä.Kokemus oli kuitenkin yhteinen.
Toivotaan,että hän muuttaa mielensä tai pääsette edes jonkinlaiseen kompromissiin asiassa.Olisi todella sääli jos jäisit ilman sitä kokemusta.
Kaikkea hyvää teille pienokaisen kanssa sitten kun hän maailmaan tupsahtaa!!
täysi oikeus kieltää miehen mukaan tulo. Tasa-arvo hiiteen, nainen sen työn tekee!
Itse myös koin että miehestä ei MITÄÄN hyötyä tilanteessa, hänen kameran kanssa häseltämisensä vain ärsytti ja stressasi ja saimme riidan aikaiseksi kun mies alkoi vänistä oikeuttaan lapsen syntymään. Onneksi kirkunani sai hoitajankin hermostumaan siinä määrin että ukko häädettiin helvettiin..
Äidillä on täysi oikeus kieltää miehen tulo mukaan.
Itse olin myös oikeassa kieltäessäni miestäni tulemasta - toisen lapsen kohdalla kun kävi niin että miestä kuvotti koko homma niin että itse synnytyksessä oksensi, ja kun myöhemmin olisi pitänyt alkaa seksiä harrastaa, miehen päässä pyöri vain kuva rumasta alapäästäni lapsen tullessa ja veren "lentäessä", minua kun jouduttiin avaamaan veitsellä että lapsi pääsisi ulos paremmin... Mies ei kyennyt harrastamaan enää seksiä kanssani koska kuvottava kuva pyöri hänen päässään. Käytiin terapiassakin, ei auttanut. Avioliittomme päättyi puolta vuotta myöhemmin.
Eli meidän avioliitto olisi ainakin säästynyt mikäli mies ei olisi nähnyt koko tapausta... Nähnyt lapsensa ja vaimonsa vasta kun nainen oli "siistiytynyt".
En nyt halua veistä kiertää haavassa, mutta jos minun vaimoni olisi kieltänyt oikeuden lapsiini ajamalla minut ulos, olisi meidänkin suhde ollut vaakalaudalla.
mieheltä mahdollisuuden lapsiinsa? Sama lapsihan se on, vaikkei mies sitä hetkeä näe kun paska, veri ja hiki lentää kun puserran sen mukelon ulos?
Mies itse sanoi oksentelunsa jälkeen ettei halua nähdä loppuja ja poistui kakkoslapsen kohdalla kesken synnytyksen huoneesta.
Niin, uskon sinun olevan ainakin hiukan loukkaantunut, jos vaimosi ei sinua synnytykseen halua, mutta hänellä on siihen omat syynsä.
Joku kirjoittaja tuossa vetosi tasa-arvoon, ja itse mainitsit että äiti päättää milloin näet lapsesi. En usko kysymyksen olevan siitä, olen kuullut monia perusteluja miksi äiti ei halua isää synnytykseen, joku esim. pelkää ettei mies enää pidä häntä viehättävän sen jälkeen kun on nähnyt synnytystuskat, hien ja P..kan lentävän. Toinen kokee ettei se ole "miesten paikka" tms. Heilläkin on oikeus mielipiteeseensä, ja nämä kommentit olen siis kuullut äideiltä.
Synnytys on hyvin henkilökohtainen ja intiimi tilanne ja kukin nainen valmistautuu siihen omalla tavallaan. Mies ei edelleenkään voi olla raskaana, eikä synnyttää, se on meidän naisten tehtävä, vaikka kuinka olisimme tasa-arvoisia. Synnytykseen osallistuminen ei ole jokamiehen ei edes joka isän oikeus, eikä sinne mennä katsomaan vauvan ulos tuloa vaan tukemaan äitiä. Mikäli äiti ei isää sinne halua, hänen ei ole pakko isää mukaan ottaa. Mutta kuten joku toinen tuossa aikaisemmin sanoi, hänen mielensä voi muuttua matkan varrella. Mene kuitenkin ainakin viemään hänet sairaalaan, voi olla että hän lähettää sinut kotiin ja kutsuu myöhemmin takaisin vauvaa ihastelemaan tai sallii sinun jäädä tukihenkilöksi. Synnytyksessä on kuitenkin aina kyse vauvan ja äidin hyvin voinnin turvaamisesta, isä joutuu tässä yhdessä asiassa syrjään. Jatkossa, ímetystä lukuun ottamatta, isä voikin sitten tehdä kaiken muun yhtä hyvin kuin äiti tai kuten toivon, jakaa vauvan huolenpidon äidin kanssa.
Hyvä kun purat tunteitasi täällä, jatka jutustelua, odotan innolla kumpi tuli ja kuinka ihana ja ihmeellinen hän on. Onnea matkaan!
todella hyvin ja asiallisesti.Yhdyn kätilönä samaan!
halunnut normaaliin synnytykseen. en todellakaan olisi halunnut että mieheni näkee minut avuttomana ja sen että ulosteet karkaa pöydälle. sektioon tuli mukaan.
ei siellä miehestä mitään hyötyä ole jos vaikka äiti synnyttää makuu asennossa. Ja onhan siellä asiantunteva kätilö mukana joka voi esim. hieroa ja muuten tukea.
ei. Minulle mies oli ainakin korvaamaton tuki ja turva koko synnytyksen ajan. Lisäksi hän oli seuranani kun synnytyksen käynnistymistä odoteltiin. Minä halusin jakaa ensimmäisen lapsemme syntymän juuri rakkaan mieheni kanssa enkä kenenkään muun, saati sitten synnyttää yksinäni..!
Olen kuullut paljon positiivisia kokemuksia isien mukana olosta, mutta kuten sairaaloiden ohjeissa sanotaan: "äiti voi HALUTESSAAN ottaa mukaan isän tai muun läheisen tukihenkilöksi". Ideana siis äidin mielestä parhaasta tukihenkilöstä juuri sillä hetkellä, ei isän tai kenenkään muunkaan "synnytyskokemus" ja vauvan näkeminen heti tuoreeltaan. Kyllä se vauva on suloinen vielä muutaman hetken synnytyksen jälkeenkin... Omani nyt 2 v. ja edelleen aivan yhtä ihana.
Luottamus mieheen aviomiehenä ja isänä voi silti olla luja, vaikka synnytykseen ei häntä mukaan haluakaan. Hienoa, että ko. äiti on saanut sanottua asian, eikä hampaat irvessä ottanut miestä mukaan, vaikka mielummin olisi mennyt yksin. Sekin kertoo luottamuksesta parisuhteessa, että uskaltaa kertoa tarpeensa ja tehdä omat rajansa selviksi.
se.. Täytyy tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Olipa se sitten mies mukana tai mies poissa..!
Mä en oo kyl samaa mieltä tosta,et äiti voi yksioikoisesti kieltää isän mukaantulon synnytykseen.Mun mielestä se on aika itsekästä.Olkoonkin,että nainenhan se synnyttää jne.Isälle lapsen syntymä on myös elämän suurin ihme ja äiti kieltäisi isältä syntymähetkellä mukanaolon...
Mulla oli mies mukana.Oli alusta asti ihan itsestään selvää,että isä mukaan synnytykseen.Ja todellakin hänestä oli suuri apu synnytyksessä,enemmän tietty mentaalipuolella.
Oon joskus ihmetelly,ku äidit ilmoittavat syyksi esim.että jos suoli tyhjenee synnytyspöydälle tms...Mitä sitten?? Hyvänen aika,vierelläsihän on oma miehesi ja tilanne oman lapsen syntymä!!!Ei siinä tarvitse nolostelemaan käydä.
Oikeesti äiditkin voisivat hieman mietiskellä asenteitaan...
Terv.äiti myös
Vai on isällä automaattinen oikeus olla paikalla. Entä ne isät jotka eivät ole äidin kanssa enää suhteessa, onko heilläkin sama oikeus? Ja entä jos äiti ei ole varma isästä, raahataanko sinne mukaan kaikki mahdolliset ehdokkaat? Kohta pitää varmaan alkaa ottaa huomioon isän mielipide muissakin synnytykseen liittyvissä asioissa, saako synnyttäjä epiduraalin vai haluaako isä lapsen syntyvän luonnollisesti? Hienoa että miehet haluavat mukaan, upeaa, mutta synnytys on tarpeeksi vaikeaa muutenkin, ei siihen tarvitse enää pakolla ottaa mukaan ihmistä, jota ei paikalle toivo, vaikka tämä olisi muuten miten ihanan tahansa. Ja sama pätee myös toisinpäin, isällä ei myöskään ole velvollisuutta tulla mukaan, mikäli hän ei itse halua.
oli mukana synnytyksessä, mutta ohjattiin loppuvaiheessa pois kun ei ollut varmuutta että selviääkö kukaan.Siinä vaiheessa se oli minunkin mielestä paras vaihtoehto.Onko tämä vaimollesikin ensimmäinen synnytys?Hänellä voi olla traumoja edellisestä synnytyksestä tai hän voi muuten vaan pelätä että jotain pahaa tapahtuu ja haluaa suojella sinua.Asioilla on aina monta puolta.Kannattaa keskustella siitä onko hänellä jotain pelkoja asian suhteen.Voihan olla että olet jossain vaiheessa rikkonut luottamuksen?Vaikea sanoa miten päin on.Meillä mies tulee synnytykseen taas jos vain nuorimmaiselle löytyy hoitaja.Tiedän että jos asiat menevät kriittisiksi hänet ystävällisesti ohjataan pois.Yksi vaihtoehto tuli vielä mieleeni:Vaimosi saattaa pelätä loukkaavansa sinua synnytyksen aikana.Naisesta tulee melko eläin synnytyksessä ja hän saattaa laukoa pahojakin asioita miehelleen (joka hänet siihen tilaan on saattanut).Näin käy useimmiten kyllä elokuvissa, mutta jostain nekin saavat alkunsa...Puhukaa puhukaa ja vielä kerran puhukaa!
meillä mies ei olisi millään tullut ja minä puoleksi pakotin. No, sanosin että todennäköisesti naisesi häpeää levittää "värkit" levälleen ja puskea lasta sinun nähden maailmaan. Sehän on kuitenkin aika intiimi tilanne, johon ei välttämättä kaipaa yleisöä. Kuitenkin ensisynnyttäjälle se tilanne voi olla hieman pelottava, synnytys kestää normaalisti ensisynnyttäjällä jopa 14 tuntia (tämä tieto annettiin synnytysvalmennuksessa). Itse ponnistusvaihe on vain pieni osa tästä ajasta.
Eli, ohjeeni on, että mene sairaalaan. Ole valmis mukaan synnytykseen, mikäli äiti sitä toivoo. Mutta ole ainakin läsnä, koska ainakin minä jouduin tuntikausia odottamaan synnytyssalissa supistusten voimistumista ja kohdunsuun aukeamista ilman sairaalahenkilökuntaa. Supistukset ovat kivuliaita ja äiti varmasti kaipaa sinä aikana tukeasi. Sitten kun synnytys etenee itse ponnistusvaiheeseen, tee niin kuin äiti toivoo, pysy salissa tai poistu käytävään. Voit sitten palata takaisin, kun lapsi laitetaan äidin rinnalle ennen pesua.
Synnytys ei ole kaikkein kauneinta katseltavaa ja miehelleni jäi jotain traumoja, joista hän ei halua puhua (ainakin napanuora oli vauvan kaulan ympärillä), joten itse kadun, että pakotin hänet mukaan.
on aina äidin subjektiivinen kokemus. Synnytys voidaan kokea hyvin intiiminä asiana, kuten esim. wc-asioinnit, jonne ei ylinmääräisiä mukaan haluta! Äiti tuskin kovin seksikäs on pers paljaana tarpeet lentäen ähkiessään ja tätä hän ei kenties sinun nähdä haluavan.Vai haluaisitkos vaimosi olevan mukana esinahkasi poisto-operaatiossa?
Itse olen alkanut taipua ajattelemaan niin, että synnytys on enemmän "naisten keskenään hoidettava homma". Liki jokaisessa kulttuurissa - poislukien muutaman viime vuosikymmenen aikainen länsimainen kulttuuri - synnytys on asia joka hoidetaan joko suvun naisten tai enemmän/vähemmän koulutusta saaneen lapsenpäästäjän avulla.
Ymmärtääkseni synnytystouhussa ei ole missään vähänkään vanhemmassa kulttuurissa miehillä, varsinkaan lapsen isällä, ollut kummempaa roolia.
Mikäli oma vaimokkeeni synnyttäisi, en ole ollenkaan varma haluaisinko mukaan synnytykseen. Muutamia satoja sektioita/synnytyksiä nähneenä en välttämättä haluaisi olla vaimoni tukihenkilönä tuossa tilanteessa. Tukihenkilöllä toki on selvä tilaus ja tarve, mutta kyseenalaistan onko oman miehen kuitenkaan parasta hoitaa kyseistä tehtävää.
Mielestäni miehen pitäisi muistaa naistaan vaimona, kumppanina, lastensa äitinä, seksikumppaninaan. En näkisi ollenkaan mahdottomana että monissa perheissä tietty tasapaino näiden roolien hahmottamisessa muuttuu kun asiaan tottumattomat miehet joutuvat näkemään vaimonsa kipeänä, revenneenä ja niin edelleen. Tukihenkilön roolin sinällään voisi hoitaa joku muu, joku sellainen jonka ei esimerkiksi ole tarvis nähdä tätä naista seksikumppaninaan tulevaisuudessa. Uskallan väittää että vaikka isä ei juuri lapsen syntymähetkeä olisi todistamassa, tällä seikalla ei ole mitään merkitystä isän ja lapsen tulevaisuuden vuorovaikutuksessa. Samoin synnyttävälle äidille isän läsnäololla ei pitäisi olla mitään merkitystä, kunhan tämä ei ole mielessään ajatellut isän läsnäoloa "pakolliseksi", vaan tuntisi olonsa mukavaksi jonkun muun tukihenkilön kanssa. Synnytyshän ei ole mitenkään erityisen kaunis tapahtuma; pahimmillaan huono synnytyskokemus voi tehdä suhteeseen parantumattoman särön. Mielestäni miehellä ei tulisi olla velvollisuutta osallistua synnytykseen, eikä valtaosin miesten olisi syytä tulla synnytykseen jos saatavilla on joku muu yhtä mieleinen tukihenkilö.
Ongelma lienee osin että nyky-yhteiskunnassa harvemmin esimerkiksi äiti-tytär-suhteet ovat niin hyviä ja kattavia että naiset voisivat kokea olonsa mukavaksi synnyttäessään vaikka äitinsä tukenaan.
Oma vaimoni, myös lukuisia synnytyksiä nähneenä, on kanssani aika samoilla linjoilla.
Olipa asiallisesti otettu kantaa ko.aiheeseen. Tämä, niin kuin moni muukin asia jakaa mielipiteet voimakkaasti. Mielestäni isän mukana olosta synnytyksesä on tehty in-juttu,jolloin jokaisen isän pitäisi olla automaattisesti mukana.Itse olen yhden ihanan tytön äiti ja silloin kun synnytys kolme vuotta sitten oli ajankohtainen,olin itse sitä mieltä,että mies ei mukaan tule.Minä kaikessa narsistisuudessani olin sitä miltä,että en halua mieheni näkevän revennyttä alapäätäni tai mahdollisten eritteiden lentämistä ponnistuksen yhteydessä.Näin myös toimittiin ja hyvin mieheni ennätti oven takaa paikalle heti kun vauva oli syntynyt.
Itse en oikein ymmärrä, mikä siinä miehen sielussa on niin herkkää, ettei kestäisi nähdä omaa naistensa synnyttävän. ;) Tai ehkä jotkut miehet ovat sitten sellaisia mameroita, että oman naisen näkeminen hikisenä, tuskissaan ja jossakin vaiheessa myös alapää verisenä vie ne viimeisetkin seksihalut?
Oma rehellinen mielipiteeni on se, että sellainen lällärimies, joka ei synnytykseen kanssani lähtisi, ei ehkä muutenkaan olisi mieleeni perhe-elämää ajatellen. (Henkilökohtaiset traumat ovat asia erikseen.)
Jos totta puhutaan, niin tähän asiaan ei varmasti ole oikeaa vastausta. Jotkut naiset haluavat miehen synnytykseen ja toiset eivät. Jotkut miehet haluavat mukaan ja toiset eivät. Tärkeintä kai kuitenkin on, että asiasta päästään yhteisymmärrykseen.
Ehkä tässä on pohjimmiltaan kyse siitä, mihin yksityisyyden rajan parisuhteessaan haluaa vetää. Omalla kohdallani se on hyvin matala, mutta osa ihmisistä on häveliäämpiä kuin toiset. Ehkä ap:n tapauksessa nainen pelkää juuri sitä, ettei mies kestä nähdä häntä synnytystilanteessa. Itse voisin laukaista tuollaista silloin, kun haluaisin kostaa kumppanilleni. Tosin mieli varmasti muuttuisi sitten "tositilanteessa".
Miehen sielussa voi olla herkkää se, että tämä ehkä näkee naisensa - hieman karrikoiden - mystisenä muusana. Tähänhän naiset usein pyrkivätkin; naiseuteen (vaimona, tyttöystävänä) usein kuuluu pitää itseään ja naiseuttaan tietyllä tavalla "mystisen kauniina", hiukan sellaisena jota miehen ei ole tarviskaan täysin ymmärtää. Tällaisessa roolissa nainen voi hyväntahtoisesti hymähtää miehen maskuliiniselle hölmöydelle ja mies taas pitää naista - naisena.
Synnytyksessä - mikäli parisuhteessa toimii jossain määrin edellämainitut roolit - tällainen asetelma voi yllättäen purkautua. Mielikuva naisesta ja naiseudesta maallistuu aika äkkiä synnytystapahtumassa. Siksi tämä ei mielestäni ei välttämättä ole miehen paikka. Varsin yleisellä mamoilun tai lälläriyden maalaamisella luodaan ikävää pakkoilmapiiriä synnytyksessä läsnäololle miehille jotka sitä eivät ehkä haluaisi. Monet ehkä eivät edellämainittujen puheiden vuoksi halua ottaa asiaa puheeksi. Useat varmasti ajattelevat kuten olen esittänyt, mutta eivät osaa pukea sitä sanoiksi.
Naisen ja miehen välillä ei ole tarvis olla suurta häveliäisyyttä, mutta parisuhdetta mielestäni palvelee jos "rumat jutut" tehdään omissa oloissa. Vessan ovi saa minun puolestani olla kummallakin kiinni. Ei sikäli että toisen paskallakäynti olisi erityisen epämiellyttävää, mutta vaalin mielessäni mielikuvaa jostain muusta kuin pyntyllä likistävästä naisesta. Jos minua ei vessaan tarvita tueksi, olen mieluummin menemättä:)
Mutta - kukin tyylillään. Toivon että parit miettivät asiaa kohdallaan ja ketään ei pakoteta mukaan vasten tahtoaan. Tai jätetä kotiin vastoin voimakasta tahtoaan. Äidin kanta kuitenkin pääasiassa ratkaisee asian, joten toivoisin että äidit miettisivät asian valmiiksi myös miehen kannalta tuntien miten oman miehen mieli toimii.
Olemme olleet mieheni kanssa kimpassa jo vuosikymmenen. Siinä ajassa on ehtinyt tottua toisen tapoihin ja tavattomuuksiin. Silti en ottaisi häntä mukaan synnytyssaliin vaikka mikä olisi. Jotain arvokkuudestani haluan säilyttää miehenikin silmissä. Inhoan olla kipeänä, siis todella inhoan, ja synnytys on vastaavanlainen avuton tilanne, jossa et vain itse voi päättää ruumiistasi ja sen toiminnoista. Olen aina ollut "minä-ite" tyyppi ja vielä jonkin sortin kontrollifriikki. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö luottaisi mieheeni tai hänen suhtautumiseensa, vaan siitä että olen vain mikä olen. Jos toisen, kenen tahansa, läsnäolo ahdistaa, niin ei pidä muutenkin vaikeassa tilanteessa pakottaa. Eikä kysymys missään nimessä ole vain luottamuksesta tai sen puutteesta, kuten joidenkin mielestä. Itse olen varma ja luottavainen sen suhteen, että jos mieheni olisi salissa synnytyksen aikana, ei siitä jäisi hänelle traumoja ja saisin kyllä tukea ja rakkautta. SILTIKIN olen mielummin yksin. Joitain asioita ei vain voi järkeillä. Keittiöpsykologiaa voidaan toki käyttää ja lässyttää luottamuksesta ja muusta hienosta. Tärkeintä on, että lapsi ja äiti selviävät synnytyksestä hyvin ja mahdollisimman helposti. Jos tämä vaatii, että isä ei ole synntyssalissa vaan oven toisella puolen, niin KENENKÄÄN maailma ei siihen kaadu.
Kukin omalla tyylillä todellakin. Synnytys voi parhaimmillaan lisätä naisen arvoa miehen silmissä. Jollekin miehelle voi olla kova paikka tajuta, kuinka kovan työn nainen joutuu tekemään synnytyksessä. Usein tämä lisää ihailua naista kohtaan. Ja nainen on entistä kauniimpi ja naisellisempi miehensä silmissä. Kukin tekee tyylillään, mutta en oikein jaksa uskoa, että terveelle parisuhteelle koituisi vaaraa, jos mies on synnytyksessä mukana. Voiko parisuhde sitäpaitsi pysyä sellaisena, ettei se "maallistuisi". Rakkaus arjen keskellä vaatii paljon enemmän kuin synnytyksen näkeminen vaatii. Jos kuva naisesta haalistuu synnytyksessä, miten se voi kuva voi pysyä kirkkaana kaiken muun keskellä.
Vaikka synnytysessä voi paskakin lentää, en nyt oikein silti vertaisi synnytystä vessatapahtumaan. Kyllä se synnytys on jotain paljon kauniimpaa, suurempaa ja arvokkaampaa!
Ymmärrän näkökulmasi, Karvanalle. Ehkä osa ihmisistä haluaa pitää tietyn illusion yllä omasta kumppanista ja suhteesta. Itse en vain pysty käsittämään, miksi tällaisen illusion ylläpitäminen voisi olla järkevää, kun ajatellaan ihmiselämän raadollisuutta? Onko elämämme nykyään niin siloiteltua, että mielikuvamme ihmisyydestä ei kestä verta, hikeä tai vaikkapa paskaa väärässä paikassa väärään aikaan?
Itse en kannata "rumien juttujen" hoitamista salaa. Tällä en nyt tarkoita sitä, että paskalla pitäisi käydä yhdessä, mutta elämässä voi tulla tilanteita, joissa on pakko käydä paskalla toisen avustamana. Omat mielikuvani toisesta eivät koskaan ole särkyneet tällaisissa tilanteissa. Toisaalta en ole koskaan perustanut mielikuviani kumppanistani ns. "romantiikan" varaan.
Se, että puhuin mamoilusta ja lällärimiehistä, on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Itseltäni ei heru pahemmin kunnioitusta äijää kohtaan, joka ei uskalla tulla synnytyssaliin kanssani. Enkä nyt tarkoita sitä, että tällainen mies olisi lälläri jokaisessa tilanteessa, vaan sitä, että tuollainen mies ei sopisi ainakaan minun lasteni isäksi. Mutta jokainen taaplaa tyylillään, enkä voi puhua muusta kuin siitä, miten oman synnytykseni haluan hoitaa.
tulevan perheenlisäyksen johdosta :)
Meillä aikanaan otin itse puheeksi että mitä mieltä tuleva isä on, haluaako tulla mukaan jne. Hän sanoi heti alkuun että tietenkin haluaa ja olin siitä todella onnellinen. Lapseni isä on hyvin rauhallinen ihminen ja ilman hänen tukeaan ja tsemppausta en tiedä olisinko jaksanut niin hyvin viedä kaiken läpi.
Ymmärrän myös sen kannan ettei halua isää mukaan, ystäväni ei halunnut miestään mukaan ja meni yksin laitokselle, mies tuli sinne muutaman tunnin myöhemmin odottelemaan ja kyselemään ns. tilannetietoja... Pian kävi kuitenkin ilmi että joudutaan hätäsektioon ja jälkeenpäin ystäväni on sanonut että onneksi hänen miehensä oli silloin vieressä tukemassa koska hänellä itsellään oli iskenyt paniikkia ja pelkoja leikkauksesta.
Varmasti teilläkin vielä jutellaan asiasta. Ja jos niin käy että hän haluaa mennä yksin niin kannattaa kunnioittaa hänen päätöstään vaikka varmasti pahalta tuntuukin. Anna hänen kuitenkin tietää että olet lähellä.
Toivotaan että lopulta kaikki menee hyvin ja molempia tyydyttävä loppu :)
Onnea vielä kerran :)
"Vetelee viimeisiään" tarkoittaa täällä päin että joku on kuolemaisillaan ja siihenkin tuo on kyllä niin sikamaisen alatyylistä etten suosittele käyttämään.
Naiset saavat järjestää kaikki lapsiin liittyvät asiat miten huvittaa. Tasa-arvo on kaukana.
terv.isiomakotitalonperhehelvetistä!
ihan normaalisti duuniin ja sen jälkeen vaikka parille oluelle silläaikaa. Kyllä sulla sitä hommaa isänäkin piisaa synnytyksen jälkeenkin, (siis jos äiti antaa vauvaa hoitaa?).Se synnytys voi kestää iäisyyden muutenkin, niin turhaan siinä 2 tuskailemassa;)
Ei pidä kauhean henkilökohtaisesti tuota ottaa. Itsellä esikoisemme synnytyksessä oli isäntä mukana ja toiseen en edes huolinut.
Oletko kysynyt, miksei sinua haluta synnytykseen mukaan? Pelkääkö äiti, ettet osaa käyttäytyä? Pelkääkö hän, ettei näytä silmissäsi viehättävältä synnytyksessä - siinä kuitenkin riittää tuskanhikeä ja eritteitä - eikä sen jälkeenkään?
Kysy, miten voisit olla synnytyksessä hänen TUKENAAN. Älä marise siitä, että haluat olla siellä, missä on "äksöniä", vaan selitä, että tahdot olla tukena synnytyksessä ja läsnä lapsesi elämässä alusta alkaen. Uskon, että kun ruoditte läpi synnytykseen liittyvät pelot ja toiveet, saatte sovittua myös pelisäännöt, joilla voit osallistua synnytykseen. Väkisin siihen ei kannata mukaan ängetä, se ei tekisi parisuhteellenne hyvää.
että menet aluksi mukaan ja etenette sen pohjalta miltä äidistä homman edetessä alkaa tuntua? Ensisynnyttäjän avautuminen kestää yleensä pitkään ja siellä on muitakin synnyttäjiä. Kätilö on välillä poissa huoneesta. Minun esikoiseni tulo kesti kaikkinensa 25 tuntia. Aika vaihtelee tietenkin, mutta olisit tukena. Voisitte sopia että menet ponnistusvaiheen ajaksi pois huoneesta jos äidistä sen alkaessa vielä siltä tuntuu. Tulevaa äitiä varmasti pelottaa synnytys aikalailla. Sitä kun ei tiedä etukäteen paljonko sattuu ja miten homma etenee. Voit sopia että kätilö hakee sinut takaisin heti kun vauva on äidin masun päällä niin et menetä mitään ensi hetkistä. Saatat päästä jopa kylvettämään pikkuisen, jos ei tarvita lämmittelyä.
Jos otatte perhehuoneen niin voit jäädä äidin kanssa sairaalaan ja olla täysillä mukana alusta asti. Onnea teille ja voimia koitokseen!!
Mietin tuossa itsekseni, että mies saa tulla mukaan, jos niin itse haluaa, mutta jos olisi sanonut, että ei tahdo, olisi se minullekin ok, olisi kamalaa, jos siellä olisi mukana ihminen, joka ei haluaisi olla siellä, samoin mieheni on sanonut, että joa en haluaisi häntä sinne, niin ok sekin.
Minusta tuitun kommentti oli tosi hyvä, parasta olisi juuri niin, että katsotte tilanteen mukaan, miltä tuntuu, onnea matkaan :)
On vaikeaa uskoa, että synnytysolosuhteet lisäävät parin seksuaalisia haluja myöhemmin. Monelta menee ne viimeistekin siemenperunat, on se sellainen lavashow, ettei siitä mieli kaikilla ylene. Näkee siinä toki lapsen, mutta näkee ulostusta, verta ja sotkua, huutoa ja meininkiä monenlaista. Siinä tulee kiroiltua ja haukuttua jne.
Parempi pitää mies porstuassa ja tehdä itse se homma. Jotkut naiset ihan väkisin vanuttavat äijänsä paikalle vaikka näkee etteivät he todellakan halua. Itsekästä ja pitkällä aikavälillä tuhoisaa.