Kirjoitan tätä hirveässsä surussa ja yksinäisyydessä,viimeiset päivät ovat menneet sumussa ja epätoivossa.
Aluksi haluan sanoa etten halua ottaa mitään kantaa itsemurhaan en sen puolesta tai vastaan,ei minulla ole siihen oikeutta.
Rakkain ystäväni teki itsemurhan lauantaina juuri kun me kaikki uskottiin että pahin on ohi.Ei ollut.
Hän oli ollut hoidossa eri jaksoja n.vuoden ajan oli lääkkeet,psykologilla käynnit kaikki mahdollinen.
Hän romahti kun hänen mies jätti hänet täysin yllättäen ja kylmästi toisen naisen takia ja muutti heti pois.
Jouduin itse käymään sunnuntaina päivystyksessä suruviesti saatuani,lääkäri oli sympaattinen ja sain jotain rauhoittavaa.
Hän oli jo elämän iloa täynnä,kävimme perjantaina syömässä ja hän vähistä rahoista halusi tarjota minulle ruoat.Sanoin että maksan omani ei meillä kummalakaan paljon rahoja ole.
Juteltiin kaikesta ja kun erosimme hän halasi minua ja itki.Kysyin miksi itket hän sanoi on vaan niin hyvä olla.
Mietin onkohan kaikki varmasti hyvin.Lauantaina läksin toiselle paikkakunnalle töihin ja olin kotona n.3.30.Olin ihan poikki ja en katsonut viestejä kuin vasta aamulla.
Sain shokin kun luin ja heti arvasin mitä oli tapahtunut.Hän oli kirjoittanut minulle minun on hyvä olla älä ole vihainen aikani on tullut.
Olen syytänyt itseäni miksen tauolla katsonut puhelintani onko joku laittanut viestin.Olisinko kerinnyt hälyttää hänelle apua.Miksi olen ihan sekaisin.
Hän oli ottanut valtavan määrän lääkkeitä ja alkoholia ja en tiedä eds mitä kaikkea.
ystäväni äiti oli hänet sunnuntaina löytänyt omasta kodista,kun ei vastannut puhelimeen.Pöydällä oli kolme kirjettä omaani en ole pystynyt edes vielä lukemaan.
Minun olisi jatkettava elämääni.lapseni ovat nyt mummolassa ja pikku ukko mennee kouluun.Tiedän että selviän ajan kanssa mutta jos joku on kokenut rakkaan ystävän itsemurhan kertoisitteko onko mitään tukiryhmiä olemassa,tai jotain keinoa miten jaksaa.
Mieheni on ulkomailla töissä onneksi tulee pian pois.
On niin kamalaa kun ei voi soittaa enää hänelle,ei vaan jaksa uskoa tätä.
Taistelkaa rakkaat ihmiset antakaa itsellenne mahdollisuus.
Aluksi haluan sanoa etten halua ottaa mitään kantaa itsemurhaan en sen puolesta tai vastaan,ei minulla ole siihen oikeutta.
Rakkain ystäväni teki itsemurhan lauantaina juuri kun me kaikki uskottiin että pahin on ohi.Ei ollut.
Hän oli ollut hoidossa eri jaksoja n.vuoden ajan oli lääkkeet,psykologilla käynnit kaikki mahdollinen.
Hän romahti kun hänen mies jätti hänet täysin yllättäen ja kylmästi toisen naisen takia ja muutti heti pois.
Jouduin itse käymään sunnuntaina päivystyksessä suruviesti saatuani,lääkäri oli sympaattinen ja sain jotain rauhoittavaa.
Hän oli jo elämän iloa täynnä,kävimme perjantaina syömässä ja hän vähistä rahoista halusi tarjota minulle ruoat.Sanoin että maksan omani ei meillä kummalakaan paljon rahoja ole.
Juteltiin kaikesta ja kun erosimme hän halasi minua ja itki.Kysyin miksi itket hän sanoi on vaan niin hyvä olla.
Mietin onkohan kaikki varmasti hyvin.Lauantaina läksin toiselle paikkakunnalle töihin ja olin kotona n.3.30.Olin ihan poikki ja en katsonut viestejä kuin vasta aamulla.
Sain shokin kun luin ja heti arvasin mitä oli tapahtunut.Hän oli kirjoittanut minulle minun on hyvä olla älä ole vihainen aikani on tullut.
Olen syytänyt itseäni miksen tauolla katsonut puhelintani onko joku laittanut viestin.Olisinko kerinnyt hälyttää hänelle apua.Miksi olen ihan sekaisin.
Hän oli ottanut valtavan määrän lääkkeitä ja alkoholia ja en tiedä eds mitä kaikkea.
ystäväni äiti oli hänet sunnuntaina löytänyt omasta kodista,kun ei vastannut puhelimeen.Pöydällä oli kolme kirjettä omaani en ole pystynyt edes vielä lukemaan.
Minun olisi jatkettava elämääni.lapseni ovat nyt mummolassa ja pikku ukko mennee kouluun.Tiedän että selviän ajan kanssa mutta jos joku on kokenut rakkaan ystävän itsemurhan kertoisitteko onko mitään tukiryhmiä olemassa,tai jotain keinoa miten jaksaa.
Mieheni on ulkomailla töissä onneksi tulee pian pois.
On niin kamalaa kun ei voi soittaa enää hänelle,ei vaan jaksa uskoa tätä.
Taistelkaa rakkaat ihmiset antakaa itsellenne mahdollisuus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei,
en ole itse kokenut aivan vastaavaa mutta olin kerran hyvin lähellä tehdä itsemurhan. näin ollen voin lohduttaa vain sanomalla ettet olisi sitä varmaankaan voinut estää. kun ihminen on noin lähellä sitä vain ihme voi pelastaa. toisen sanat eivät vaikka kuinka yrittäisit tai itsemurhan tekevä huomaisikin aidon sinusi ja huolesi. vain itse voi sen välttää , ei toiset. joten toivon ettet kanna itsellesi kaunaa siitä mutta ymmärrän hyvin surusi eikä se ole mitenkään aiheeton. tsemppiä.
Otan osaa suruusi ja järkytykseesi :(
On luonnollista että läheiset menettäessään heille rakkaan ihmisen itsemurhan kautta, kokevat syyllisyyttä.
Kysyit mahdollista tukea tai vertaisapua, kannattaa kysyä onko seurakunnalla itsemurhantehneiden läheisille sururyhmää, joillakin pakkakunnilla niitä järjestetään, ja mielenterveysseuralta kannattaa tiedustella myös.
Lämpimin ajatuksin, jaksatusta toivottaen; lähimmäinen
Otan osaa menetyseesi.
On raskasta menettää läheinen, mutta oli hän päätöksensä tehnyt. Itse sain apua vertaistuesta kun lapsesi teki itsemurhan.
Ota yhteyttä sinne.
Voimia sinulle surussasi. Halaan sinua.
Oon joskus kuullu että kun joku päättää tehdä itsemurhan niin tavallaan hänen olonsa helpottuu ja hän näyttää terveemmältä muista.
En usko että olisit pystynyt estämään, jos ihminen haluaaa kuolla niin kyllähän siinä myös onnistuu.
Otan osaa suruusi vaikka vieras olenkin.
Otan osaa suruusi. En tiedä kuinka pystyisin lohduttamaan.
Olet ollut ystäväsi tuki ja turva hyvinä ja vaikeina aikoina. Hänen kokemansa hylkääminen oman miehen taholta oli niin kova paikka ettei hän päässyt sen yli. Ystäväsi ei haluaisi, että syyllistäisit itseäsi.
Kunpa voisin ottaa sinusta kiinni ja halata.