Mitä tarkoittaa Jeesukseen uskominen?
Onko se sitä että päättää kannattaa tätä suosittua teoriaa että Jeesus on kuollut omien syntien puolesta, eipä väliä mitä on tullut tehtyä.
Vai onko se, kuten epäilen, että ihmisen on oltava hädissään, ilman mistään napattuja teorioita takataskussa kun syntinsä Jumalalle tunnustaa. Kokeilee Jeesuksen puoleen kääntymistä. Lähettää ikäänkuin anomuksen ylöspäin. Sitten jää ODOTTAMAAN, sellaiseen tunteeseen että ei ole varmaa saako synnit anteeksi vai ei, mutta toivoa on. Ja sitten kun Jeesus tekee aloitteen omalta puoleltaan ja kertoo että anomus on hyväksytty, ihminen TIETÄÄ että on saanut synnit anteeksi. Esim. Admata ymmärrätkö näiden kahden menettelytavan eron?
Onko se sitä että päättää kannattaa tätä suosittua teoriaa että Jeesus on kuollut omien syntien puolesta, eipä väliä mitä on tullut tehtyä.
Vai onko se, kuten epäilen, että ihmisen on oltava hädissään, ilman mistään napattuja teorioita takataskussa kun syntinsä Jumalalle tunnustaa. Kokeilee Jeesuksen puoleen kääntymistä. Lähettää ikäänkuin anomuksen ylöspäin. Sitten jää ODOTTAMAAN, sellaiseen tunteeseen että ei ole varmaa saako synnit anteeksi vai ei, mutta toivoa on. Ja sitten kun Jeesus tekee aloitteen omalta puoleltaan ja kertoo että anomus on hyväksytty, ihminen TIETÄÄ että on saanut synnit anteeksi. Esim. Admata ymmärrätkö näiden kahden menettelytavan eron?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anteeksi että vastaan tässä odotellessa, ethän pahastu.
Meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia, ja vain aniharva saa suoran ja viipymättömän vastauksen. On vielä eri asia miten vastaus saapuu.
Kertoisitko itse että millä tavoin saat vastauksen, ja voiko vastauksen antajaan luottaa.
Se siinä on hämmentävää että vastaukset ovat keskenään ristiriitaisia ja esimerkkejä on paljon.
Hyvä avaus,
Huomasin että huomioit tätä samaa asiaa omassakin avauksessani, mutta vastaan sinulle tähän omaan varsinaiseen tästä asiasta tehtyyn avaukseen.
Koska ollaan yksimielisiä siitä, että usko pelastaa, niin tästä seuraa luonnollisesti kysymys että mitä usko oikein on ja miten se saavutetaan.
>>
Onko se sitä että päättää kannattaa tätä suosittua teoriaa että Jeesus on kuollut omien syntien puolesta, eipä väliä mitä on tullut tehtyä.
>>
Ajattelisin niin, että pelastus vaatii parannuksen, joka on mielenmuutos. Jeesuksessa on armahdus synneistä niille, jotka syntejään katuvat ja haluavat syntiä välttää. Jos jotain todella katuu, niin sellaista ei halua uudelleen suunnitella tekevänsä. Tietoisella synnin suunnittelijalta uupuu siis katumus synneistään ja halu välttää vääryyttä, joka on parannuksen edellytys.
Turvautuminen Jeesukseen ei itsessään auta mitään, ellei siihen turvaudu sydämen uskolla. Jos puolestaan turvautuu sydämen uskolla, niin tällöin ei voi suunnitella tekevänsä vääryyksia, jotka sitten myöhemmin näennäisesti korjaa.
"jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä," (Hepr. 10:26)
Tästä lienemmä samaa mieltä ja en usko että vanhoillislestadiolaisillakaan on tuohon huomauttamista.
Mitä tulee sitten siihen uskon saavuttamiseen ja sitä kautta syntien anteeksisaamiseen, niin siinähän näkemykset sitten eroavat.
>>
Kokeilee Jeesuksen puoleen kääntymistä. Lähettää ikäänkuin anomuksen ylöspäin. Sitten jää ODOTTAMAAN, sellaiseen tunteeseen että ei ole varmaa saako synnit anteeksi vai ei, mutta toivoa on. Ja sitten kun Jeesus tekee aloitteen omalta puoleltaan ja kertoo että anomus on hyväksytty, ihminen TIETÄÄ että on saanut synnit anteeksi.
>>
Tämähän oli Laestadiuksen alkuperäinen kanta mitä hän saarnasi kun usko kirkastui hänelle Lapin Marian tapaamisen jälkeen.
Tässä ilmeni kuitenkin ongelma. Se toimi osalla ihmisistä, mutta osalla ei. Laestadiuksen tiedetään itsekin pidemmän päälle tuskastuneen ihmisiin, joiden hän näki pitkään todella kärsivän synnintuskissaan. Näitä hän yritti rohkaista ja auttaa että nähkää ja tuntekaa se Jeesuksen armo, jonka Hän on katuvaisille luvannut.
Kun Raattamaa keksi ottaa tähän mukaan Lutherin kirjoituksista läytämänsä synninpäästön, niin oltiin "terveellä pohjalla". Kärsivien ihmisten ei enää tarvinnut jäädä odottamaan suoraa merkkiä Jeesukselta, vaan luotettiin että toisella uskovaisella oli valtuutus Jeesuksen puolesta julistaa synninpäästö.
Joitain kymmeniä vuosia eli lestadiolaisessa herätyksessä nämä kaksi tapaa (suora ja välillinen) rinnakkain. Synninpäästöä ei pidetty välttämättömänä, vaan ainoastaan hyvänä apuvälineenä. Tämän käyttö kuitenkin yleistyi koska se oli huomattavasti kätevämpää kuin jäädä odottelemaan vastausta Jeesukselta.
Sitten 1900-luvun alkupuolella unohtui liikkeen oma historia ja alettiin kuvittelemaan ettei Jumala mitenkään muuten armahtaisikaan kuin toisen uskovaisen kautta.
Näkisin itse niin että nämä kaksi "ääripäätä" on kumpikin pahasta, jos ne julistetaan ainoiksi tavoiksi, jolla Jeesuksen pelastus on saavutettavissa. Pelastushan on uskossa, joka toki vaatii parannuksen, eli mielenmuutoksen siten että hylkää synnin tekemisen. Usko on sitten sitä että luottaa Jeesuksen sovintotyöhön ja ojentaa elämänsä sen mukaan. Tähän on mielestäni väärin vaatia lisäehtoa niin Jeesuksen suorasta vastauksesta, kuin toisen uskovaisen siunauksestakaan.
Ajattelen että syntien tunnustaminen tarkoittaa ensisijaisesti sitä että myöntää ne itselleen. Se on ihan tarpeeksi kova pala purtavaksi.
'kakkosmenetelmästäni' sanoit että
"Tämähän oli Laestadiuksen alkuperäinen kanta mitä hän saarnasi kun usko kirkastui hänelle Lapin Marian tapaamisen jälkeen.
Tässä ilmeni kuitenkin ongelma. Se toimi osalla ihmisistä, mutta osalla ei.."
Syy toimimattomuuteen voi olla se että ei ole vielä tunnustanut syntejä, ei ole tullut vielä tietoiseksi niistä.
Luin aivan äskettäin jostain (tälläkertaa en acimista! ;)) ) mikä on surun ja masennuksen ero.
Surunsa syyn ihminen tietää, masennuksensa aiheuttajaa ei.
Eli jos anteeksantoa ei tule niin prosessi ei ole vielä mennyt oikein. On tunnustamatonta/tiedostamatonta syntiä ja ehkä ihminen onkin tunnustanut syntinään jonkin merkityksettömän ulkoinaisen asian ja arvelee että siinä on syy, vaikka se on jossain muussa. Silloin ei homma toimi.
Jotenkin tuntuu että vanhoillislestadiolaisuudessa on tällainen ongelma yleinen. Aina vaan itketään että saanko minäkin syntinen kurja raukka..Mutta harva pysähtyy ajattelemaan tai lähimäisellään ajatteluttamaan että mitäs syntiä sitä oikeasti onkaan tunnolla.
Tällainen analysointi kanssasi on hauskaa. Olet terävä keskustelija joka osaa paneutua siihen mitä toinen ajaa takaa.
Mutta siis näin tämä homma.
"Tähän on mielestäni väärin vaatia lisäehtoa niin Jeesuksen suorasta vastauksesta"
Jeesus sanoo olevansa tie, TOTUUS, ja elämä.
Laita Jeesuksen paikalle TOTUUS ja tutki sitten tuota sanomaasi.
Minusta ei ole kuin yksi ainoa ulottuvuus jota kohti sielu voi synninhädässään orientoitua. Näen tässä Jeesuksen Henkenä, en fyysisenä yksilönä.
No, sun vuoro.
>>
Tällainen analysointi kanssasi on hauskaa. Olet terävä keskustelija joka osaa paneutua siihen mitä toinen ajaa takaa.
>>
Kiitos samoin:)
Olen jotenkin aina pitänyt tyylistäsi.
Laitoit aika "pahan" näkökulman pohdittavaksi. Erittäin hyvä veto. Pohdin tuota ja yritän vastata huomenissa illalla jotain. Äkkisestään tulee mieleen joitain Gandhin ajatuksia, mitä pitää yrittää kaivella parista kirjasta.
Sillä välillä etsin ja löysin erään näkökulman ihan ihmisen fysiikasta siihen, miksi jotkut saavat suoran vastauksen ja toiset taasen eivät. Laitan tässä välillä sinulle pientä pähkinää purtavaksi että entäpä jos osalla ihmisistä ei ole "korvia", joilla kuulla vastausta rukoukseensa?
On nimittäin löydetty geeni, joka vaikuttaa Jumalan kokemiseen ja aistimiseen. Osalla ihmisistä tuo löytyy ja osalla taasen ei.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000015407806
Nyt painun nukkumaan, että aamulla jaksaa nousta puurtamaan hieman muiden askareiden parissa.
Taisi se Jeesuskin (vai oliko se joku muu?) sanoa että se jolla on korvat, kuulkoon. Eli niitä ei välttämättä kaikilla ole. Hmm..
Mutta Totuus ei ole tunne-elämys. Ajattelen että Totuus on jokaisen kohdattavissa oli hänet sitten elämysgeenillä varustettu tai ei.
..Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen... eipä vaan. Tarkoitus on vastata ihan vakavasti.
Kyllä Jeesukseen uskominen edellyttää sitä, että ihmisen tie nousee pystyyn. Mitään ei ole tehtävissä. Raamatun evankeliumien esimerkkejä on useita, joissa mm. sairaat ihmiset tulivat Jeesuksen luo, kokeiltuaan ensin kaikkia sen ajan mahdollisia parannuskeinoja, mutta totesivat ne turhiksi. He tulivat Jeesuksen luo, ja uskoivat Hänen olevan lihaksi tullut Jumalan ainoa Poika, ja paranivat.
Minulle rakas vertaus on hukkuvan pelastaminen. Hukkuva ei voi tehdä mitään, on vain luotettava siihen, että minut pelastetaan syntiin uponeena, hukkumaisillani. Mitä enemmän räpiköin ja huudan sitä heikommaksi tulen, ja sitä vaikeampaa pelastamiseni on. Jeesus tulee juuri sillä hetkellä, kun kaikki toivo on katoamassa, jotta ihmiselle ei jäisi epäselväksi, kuka on hänen pelastajansa. Ehkä juuri tästä syystä saattavat jotkin koettelemuksetkin olla joskus inhimillisesti ottaen "epäinhimillisiä".
Opetuslapsetkin pelkäsivät hukuvansa, ja he huusivat niin että Jeesus heräsi: "Herra auta, me hukumme." Silloin Herra herää, ja nuhtelee tuulta. Asetan nyt itseni lapsellisesti tuohon veneeseen, ja kuvittelen mitä ajattelisin Jeesuksesta, jota tuuli ja aallotkin tottelevat. Miltä tuntuisi olla tällaisen mahdin todistajana. Olisin ihmeissäni, ja ehkä hieman peloissanikin, mutta ennen kaikkea tuntisin sellaista Jumalallista voimaa, joka ei ole ihmisestä lähtöisin. Se on totta tänäkin päivänä. Herraa tottelevat tuuli ja aallot tänäkin päivänä. Uskonko minä sen todella, siinä on minun kysymykseni tänä iltana. Herran Henki vastaa minulle: Kuolleet eivät kysele. Amen.