Tänään oli HUONO PÄIVÄ!

no voi voi. Nyt te lihotte varmaa kymmeni' kiloja. Tiedan. Mut yrita nyt ottaa sita hyvana asiana> jos yhtaan lohduttaa, itse olen syanyt tänään:
4 riviä suklaalevystä, pähkinöitä, 2 sipsiä, 5keksiä, kakkupalan, jätskiä. Parannun näin. Nautin ruuasta ja elämästä. Kaikki menee hyvin kunhan me syödään.

parantuva anorektikko kirjoitti:

no voi voi. Nyt te lihotte varmaa kymmeni' kiloja. Tiedan. Mut yrita nyt ottaa sita hyvana asiana> jos yhtaan lohduttaa, itse olen syanyt tänään:
4 riviä suklaalevystä, pähkinöitä, 2 sipsiä, 5keksiä, kakkupalan, jätskiä. Parannun näin. Nautin ruuasta ja elämästä. Kaikki menee hyvin kunhan me syödään.

olet parantunut, mutta ei tuo ruokavaliosi nytkään kovin hyvältä näytä. Kaloreita saat rasvan ja sokerin muodossa ja suolaa myös, mutta etpä sitten paljon muuta. Ei tuollakaan ruokavaliolla pitkälle pötkitä!

,että kirjoitti:

olet parantunut, mutta ei tuo ruokavaliosi nytkään kovin hyvältä näytä. Kaloreita saat rasvan ja sokerin muodossa ja suolaa myös, mutta etpä sitten paljon muuta. Ei tuollakaan ruokavaliolla pitkälle pötkitä!

sis te kaikki ootta kyllä tosi lapsellisia ja säälittäviä....onko väliä vaikka syöki keksiä ja jätskiä ja kaikkia tommosia?..ei se aina lihota..määki syön vaikka mitä herkkuja, painan 50 ja 164 cm ..nauttikaa elämästä ja eläkää aina miettikö et vitsi jos toi lihottaa, ni iik:Dmuka niin täydellistä..

ei voi olla kirjoitti:

sis te kaikki ootta kyllä tosi lapsellisia ja säälittäviä....onko väliä vaikka syöki keksiä ja jätskiä ja kaikkia tommosia?..ei se aina lihota..määki syön vaikka mitä herkkuja, painan 50 ja 164 cm ..nauttikaa elämästä ja eläkää aina miettikö et vitsi jos toi lihottaa, ni iik:Dmuka niin täydellistä..

syön vaikka mitä herkkuja hyvällä omalla tunnolla ja bmi on noin 22 ja ihan olen tyytyväinen. En tarkoittanut, etteikö herkkuja saisi syödä. Mutta herkkujen lisäksi syön paljon terveellistä ja hyvää ruokaa. Sillä ei paino nouse, mutta ei laskekaan ja pysyn terveenä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

itsekin kirjoitti:

syön vaikka mitä herkkuja hyvällä omalla tunnolla ja bmi on noin 22 ja ihan olen tyytyväinen. En tarkoittanut, etteikö herkkuja saisi syödä. Mutta herkkujen lisäksi syön paljon terveellistä ja hyvää ruokaa. Sillä ei paino nouse, mutta ei laskekaan ja pysyn terveenä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Anteeksi kun kysyn mutta mitä ihmettä teet täällä anorektikoiden keskustelupaikassa mikäli voit hyvin ja olet terve? Keksikää nyt ihmiset hyvät elämällenne jotain muuta ajankuluketta kuin lueskella täällä toisten surkeita tarinoita, eikö nytkin aurinko paista ja viimeisiä kesäpäiviä viedään. Menkää ulos, luulisi teillä terveillä siihen rahkeita riittävän toisin kuin meillä, jotka "säälittävästi" murehdimme sitä syötyä keksiä huonolla omatunnolla emmekä valitettavasti kykene ihmisten ilmoille saati herkuttelemaan hyvällä omatunnolla kuten te.

Ei sinänsä millään pahalla, mutta on niin inhottavaa kun asiaan kuulumattomat tulevat leuhkimaan hyvinvoinnillaan ja ilkkumaan miten naurettavia olemme ja mitä meidän KANNATTAISI ajatella. Edelleenkään kun ei ole kyse siitä mikä kannattaa..

ihmettelen vain kirjoitti:

Anteeksi kun kysyn mutta mitä ihmettä teet täällä anorektikoiden keskustelupaikassa mikäli voit hyvin ja olet terve? Keksikää nyt ihmiset hyvät elämällenne jotain muuta ajankuluketta kuin lueskella täällä toisten surkeita tarinoita, eikö nytkin aurinko paista ja viimeisiä kesäpäiviä viedään. Menkää ulos, luulisi teillä terveillä siihen rahkeita riittävän toisin kuin meillä, jotka "säälittävästi" murehdimme sitä syötyä keksiä huonolla omatunnolla emmekä valitettavasti kykene ihmisten ilmoille saati herkuttelemaan hyvällä omatunnolla kuten te.

Ei sinänsä millään pahalla, mutta on niin inhottavaa kun asiaan kuulumattomat tulevat leuhkimaan hyvinvoinnillaan ja ilkkumaan miten naurettavia olemme ja mitä meidän KANNATTAISI ajatella. Edelleenkään kun ei ole kyse siitä mikä kannattaa..

Lisättäköön vielä, että kyllä minäkin haluaisin syödä hyvällä omatunnolla, haluaisin herkutella, haluaisin näyttää hyvälle. Se vaan on vaikeaa. Tiedän tavallaan, että syöminen ei olisi pahaksi, en lihoa jos syön normaalisti tiedän että saisin herkutella. Sitten kun teen niin ei se mieli enää olekkaan samalla puolella vaan kolkuttaa, että miten raukkamaisesti menin tekemään ja miten se käskee minut oksentamaan pois kaiken etten lihoa ja muutu rumaksi. Sitten oksennettuani mieli sanoo taas miten tyhmä olin kun menin oksentamaan olsiinhan minä voinut syödä, ei se olisi lihottanut. Sitten syön ja sitten se toinen mieli taas kolkuttaa. Kuten kuvailin, joskus on parempia hetkiä jolloin järki sanoo toisin mutta heti perään tulee se paha pää joka käskee tekemään päinvastoin. Se on aivan hullua! On kausia jolloin jaksan tapella pahaa puolta vastaan ja pistää ruokaa alas kurkusta vaikka itkien ja unettomia öitä viettäen, mutta sitä hurmaa ei kauan kestä. Vähän sama kun alkoholisti yrittäisi päästä eroon viinasta.

sama... kirjoitti:

Lisättäköön vielä, että kyllä minäkin haluaisin syödä hyvällä omatunnolla, haluaisin herkutella, haluaisin näyttää hyvälle. Se vaan on vaikeaa. Tiedän tavallaan, että syöminen ei olisi pahaksi, en lihoa jos syön normaalisti tiedän että saisin herkutella. Sitten kun teen niin ei se mieli enää olekkaan samalla puolella vaan kolkuttaa, että miten raukkamaisesti menin tekemään ja miten se käskee minut oksentamaan pois kaiken etten lihoa ja muutu rumaksi. Sitten oksennettuani mieli sanoo taas miten tyhmä olin kun menin oksentamaan olsiinhan minä voinut syödä, ei se olisi lihottanut. Sitten syön ja sitten se toinen mieli taas kolkuttaa. Kuten kuvailin, joskus on parempia hetkiä jolloin järki sanoo toisin mutta heti perään tulee se paha pää joka käskee tekemään päinvastoin. Se on aivan hullua! On kausia jolloin jaksan tapella pahaa puolta vastaan ja pistää ruokaa alas kurkusta vaikka itkien ja unettomia öitä viettäen, mutta sitä hurmaa ei kauan kestä. Vähän sama kun alkoholisti yrittäisi päästä eroon viinasta.

keskustelupalstaa, koska olen kiinnostunut anoreksiasta ja muutenkin. Olen itsekin ollut anorektikko ja todella huonossa kunnossa ja olen kärsinyt anoreksian takia paljon. Tulen aina olemaan entinen anorektikko, vaikka nyt onneksi meneekin hyvin ja olen terve ja voin syödä hyvällä omallatunnolla.

Luulenpa, etä kyllä tällä palstalla aika paljon on myös parantuneita anorektikoita ja hyvä niin, jotta myös nekin, jotka eivät ole vielä parantuneet saavat lisää uskoa siihen, että voi parantua, vaikka se raskasta onkin.

En todellakaan halua tulla tänne kehuskelemaan omalla terveydelläni tai ilkkumaan anorektikoita, koska tiedän kyllä itsekin millaista on olla sairas. Ei sitä voi unohtaa koskaan.