Olen elänyt normaalia elämää 22 vuotta mutta viimeaikoina on ollut jotain ahdistuskohtauksia. Maha on alkanut vaivaamaa enemmän tässä hiljalleen. Se oli kolmeviikkoa kipeä putkeen kun ennen tuota pitempää kautta se oli kipeä ehkä 2-3 päivää viikossa monen vuoden ajan. Vihdoinkin alkaa selvittely mikä mahassa on. Tuo pitkä mahakipu on laukaissut jotenkin nyt ahdistuskohtauksia. Vedin käteen. Pesin kädet jonka jälkeen valmistin rahkaa. Kun tutut olivat syöneet tuli syyllinen olo. Olin muka syöttänyt tutuilleni rahkaa missä oli "mälliä" Kerroin asiasta äitille ja asia helpotti. Keskustelimme vähän ja kun äiti sanoi että ei tuossa rahkassa mitään ollut niin se helpotti ja nyt ei tuo syyllisyys enää vaivaa.
Saan elää suurimman osan ajasta ihan normaalisti. Sitten ihan yhtäkkiä ennalta arvaamatta tulee sellainen toivoton olo. Se olo on jotenkin ahdistava ei auta vaikka tekisi mitä mukavaa yrittäisi käyttää nettiä tai vaikka ajella autolla. Tuo olo kestää yleensä minuutin ja menee ohi. Saattaa tulla keskellä päivää. Tosin keskellä päivää tulee harvemmin pitempää kohtausta. Ei tuo minuutin kestävä piikki mitään haittaa. Sitten kun tulee pitempi kohtaus se haittaa minulle on tullut pitempi kohtaus 4 kertaa kahdenviikon aikana. Kohtaus iskee illalla useimmin. Nyt alkaa juuri tuo neljäs kerta menemään ohi. Se kestää tunnin tai kaksi. Jotenkin koko elämä menee siinä hetkessä toivottomaksi. Tuntuu että missään ei ole hyvä olla. Mietin ilolla kuinka muutan kaupunkiin joskus mutta kun kohtaus tulee tulee sellainen olo että kaupungissa ei ole hyvä olla missään ei ole hyvä olla vaan ainoa ratkaisu on itsari. Kun kohtaus menee ohi tuntuu taas kivalta että pääsee joskus täältä maalta kaupunkiin asumaan ja asiat ovat taas muutenkin hyvin kohtauksen jälkeen.
Siis kohtaus aiheuttaa sellaisen toivottoman olon että minun asiat eivät tule koskaa olemaan hyvin.
Maha kipu haittaa tilannetta siinä mielessä kun ei pääse normaalisti töihin. Se että ei voi käydä töissä tienaamassa lisää ahdistusta. Kohtaus aiheuttaa tunteen että en saa koskaan mahaa kuntoon. Vaikka mahani ei enää ole vaivannut niin kauheasti tällä viikolla. Koskee ja pierettää...
Sukuvika on iso rasite. Äitini veli yritti itsemurhaa 2 kertaa ja on työkyvyttömyys eläkkeellä jatkuvalla lääkityksellä ja voi hyvin. Äitini kärsi samanlaisista syyllisyys kohtauksista nuorempana minun ikäisenä. Tunti syyllisyyttä mm. siitä että ajoi polkupyötällä hämähäkin yli. Siis tappoi hämähäkin. Hän käyttää estrogeeniä ja nyt oloja ei ole tullut koska hormoni homma on kunnossa. Pikkusiskoni sai jotain pahaolo kohtauksia ja syö diapamia aina kun kohtaus tulee. Täytyy tunnustaa että otin äsken puolikkaan napin sitä ja nyt taas olo alkaa normalisoitumaan. Ei enää mitään toivottomuuden tunnetta. Lääkäri on perjantaina minulla. Halusin vaan etukäteen kysellä onko muilla mitään vastaavaa!?
Saan elää suurimman osan ajasta ihan normaalisti. Sitten ihan yhtäkkiä ennalta arvaamatta tulee sellainen toivoton olo. Se olo on jotenkin ahdistava ei auta vaikka tekisi mitä mukavaa yrittäisi käyttää nettiä tai vaikka ajella autolla. Tuo olo kestää yleensä minuutin ja menee ohi. Saattaa tulla keskellä päivää. Tosin keskellä päivää tulee harvemmin pitempää kohtausta. Ei tuo minuutin kestävä piikki mitään haittaa. Sitten kun tulee pitempi kohtaus se haittaa minulle on tullut pitempi kohtaus 4 kertaa kahdenviikon aikana. Kohtaus iskee illalla useimmin. Nyt alkaa juuri tuo neljäs kerta menemään ohi. Se kestää tunnin tai kaksi. Jotenkin koko elämä menee siinä hetkessä toivottomaksi. Tuntuu että missään ei ole hyvä olla. Mietin ilolla kuinka muutan kaupunkiin joskus mutta kun kohtaus tulee tulee sellainen olo että kaupungissa ei ole hyvä olla missään ei ole hyvä olla vaan ainoa ratkaisu on itsari. Kun kohtaus menee ohi tuntuu taas kivalta että pääsee joskus täältä maalta kaupunkiin asumaan ja asiat ovat taas muutenkin hyvin kohtauksen jälkeen.
Siis kohtaus aiheuttaa sellaisen toivottoman olon että minun asiat eivät tule koskaa olemaan hyvin.
Maha kipu haittaa tilannetta siinä mielessä kun ei pääse normaalisti töihin. Se että ei voi käydä töissä tienaamassa lisää ahdistusta. Kohtaus aiheuttaa tunteen että en saa koskaan mahaa kuntoon. Vaikka mahani ei enää ole vaivannut niin kauheasti tällä viikolla. Koskee ja pierettää...
Sukuvika on iso rasite. Äitini veli yritti itsemurhaa 2 kertaa ja on työkyvyttömyys eläkkeellä jatkuvalla lääkityksellä ja voi hyvin. Äitini kärsi samanlaisista syyllisyys kohtauksista nuorempana minun ikäisenä. Tunti syyllisyyttä mm. siitä että ajoi polkupyötällä hämähäkin yli. Siis tappoi hämähäkin. Hän käyttää estrogeeniä ja nyt oloja ei ole tullut koska hormoni homma on kunnossa. Pikkusiskoni sai jotain pahaolo kohtauksia ja syö diapamia aina kun kohtaus tulee. Täytyy tunnustaa että otin äsken puolikkaan napin sitä ja nyt taas olo alkaa normalisoitumaan. Ei enää mitään toivottomuuden tunnetta. Lääkäri on perjantaina minulla. Halusin vaan etukäteen kysellä onko muilla mitään vastaavaa!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
muilla (!) on vastaavaa. Toivotan onnea, johdatusta ja siunausta lääkärireissuusi perjantaina, jotta apua alkaa löytyä. Ei Sinun kannata olla tämän vyyhden kanssa yksin, vaan just tollaiselle 'kaikesta kuulleelle' ammatti-ihmiselle kannattaa puhua ihan rehellisesti. Tee vaikka vähän lunttilappua, että muistat siinä mainita kaikki oleellisimmat oireesi. Varmaan saat apua ja tukea. Rakentavasti yhteistyöttä lääkärin kanssa pääsette eteenpäin ja Sinä saat toivoa elämääsi ja jostakin itsellesi tärkeästä kiinni. Myös masennuslääkitys auttaisi varmaan. Ei kannata Diapamia käyttää, siitä tulee riippuvaiseksi ja vierotus on kauheaa. Jos saat lääkitystä, älä suostu bentsodiatsepiinia, vaan sellaista, joka ei aiheuta riippuvuutta. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä elämääsi!
huolia diapamiakin. Siitä tuli viimeiksi ihan luonnollinen olo. Ei tuo kohtaus niin usein tule nyt viimeaikoina 2 kertaa viikossa. Joten en usko että kahdesta napista viikossa tulee riippuvuus. Sitä paitsi saattaa käydä silleen että kohtaukset häviävät jossain vaiheessa koska en ole mm. harrastanut liikuntaa 2 vuoteen. Nyt olen alkanut juoksemaan ja kunhan saa normaalin kunnon niin sekin varmasti auttaa. Tällä hetkellä istun viikot kotona lähinnä koneen äärellä. Asun tosi korvessa maaseudulla. Kun pääsen muuttamaan kaupunkiin sekin varmasti auttaa. Muutenkin eihän minulla ollut noita kohtauksia ole ollut 1 minuuttia pitempää kestäneenä vasta kuin nyt kahden viikon aikana. Lyhyempiä on ollut harvoin. 2 viikon aikana noita lyhyempiä on ollut varmaan 4 kertaa päivässä joka toinen päivä. Se kohtaus vaan on niin raju että pitää vissiin lääkäriin lähteä...
Moi!
Olen 20.v toiminut psyk. sairaanhoitajana. Korjaisin hieman kirjoitusta. Bentsodiatsepiinit ovat erittäin hyviä lääkkeitä, ja niiden moralisointi on täysin väärin. Niihin tulee kyllä jatkuvasti käytettynä riippuvaiseksi, mutta mitä sitten jos pystyy elämään hyvän elämän. Lääke aloitetaan saman lääkärin toimesta ja seurataan sen käyttöä. On vain erilaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat niitä loppu iän ja kykenevät elämään ilman tuskia hyvän elämän. Aina puhutaan vain niiden koukuttamisesta, mutta on ihmisiä, jotka syövät muita psyyke ym. lääkkeitä koko ikänsä. Oikein käyttäjiä on 95% ja 5% väärinkäyttäjiä, mutta emme saa tämän 5% pilata muiden elämää. Puhuttaisiin joskus rauhoittavien oikein käytöstä. Oletteko tosiaan sitä mieltä esim. kipupotilaiden pitäisi kärsiä vain kivut. Hermosärky ei lähde muilla kuin opioideilla, jotka koukuttavat paljon pahemmin kuin bentsodiatsepiinit. Nyt en puhu viimeisimmillään olevista syöpäpotilaista. Meistä kaikki on kokenut joskus hammassärkyä ja se on verrattavissa esim. selänhermosärkyyn, jota on mahdoton leikata. Vielä nykyäänkin mielensairauksia ei saisi hoitaa samoin kuin fyysisiä sairauksia. Fyysisen sairauden lääkitseminen on joidenkin mielestä normaalia ja sallittua. Väärinkäyttäjät hakevat vaikka mistä lääkkeensä, joten jätetään moralisointi pois bentsodiatsepiineistä. Ei kukaan terve normaali ihminen syö lääkkeitä turhaan. Juuri näiden vanhakantaisten ajatusten vuoksi moni tuskainen jännittäjä ja masentunut kärsii. Opioidien käyttö on Suomessa mennyt eteenpäin, mutta silti olemme vielä kaukana muihin pohjoismaihin verrattuna. Rauhoittavilla lääkkeillä moni selviää joka päiväisistä toimista. En tarkoita, että niitä ihmisiä, jotka ovat luontaisesti ujoja ja normaalilla tavalla välillä iskee alavireisyys päälle, vaan sairastavat mielenterveyden häiriötä, joka on sairaus siinä missä muutkin. Miten hoitaisitte kovan kivun, kun ei buranat auta? Miten hoitaisitte tuskaisuuden ja masennuksen, kun kaikille ei käy edes ssri eli uudet masennuslääkkeet. Vanhat masennuslääkkeet ovat melko paljon sivuoireita tuottavia ja useinkaan ei auta. Unen niillä kyllä saa hyvin ja siihen ehkä joillekin sopivat.
alprox 0.5mg
Moi!
alprox alpratsolaami eli sama kuin xanor ja taitaa nykyää olla muitakin kauppanimiä. On rauhoittava ja tuskaisuutta poistava lääke. Olen psyk, sh ja on hyviä sekä huonoja kokemuksia. Jos pysyy lääkärin määräämissä annoksissa, kokemukset ovat olleet hyviä yleensä 0,5mgx3 tai tarvittaessa. Xanorissa löytyy vielä 2mg vahvuisia tabletteja sekä depot eli pitkävaikutteisin. Hyvä lääke,mutta muista käyttää oikein.
yhden kun ahdisti. Vähän ahdisti pitkin iltaa lääkkeestä huolimatta. Kyllähän se vähän helpotti mutta ei niin hyvin kuin diapam. Siitä tuli ihan normaali olo. Lekuri sanoi että jos tuo ei tehoa niin voin hakea toista lääkettä atarax 25mg.
En käytä noita lääkkeitä kuin tarvittaessa. Toiset joutuu vissiin syömään säännöllisesti. Tarvitsen ehkä napin joka toinen tai joka kolmaspäivä.
Moi!
Ehkä sinulla on liian pieni annostus. Atarax on antihistamiini, joka kyllä poistaa ahdistusta, mutta sillä on varsinkin päivä käytössä väsyttävä vaikutus. Ataraxia käytetään myös atooppisen ihon hoitoon ja esim. lapsilla litkuna kutinan poistajana. Keskustele lääkärin kanssa ja löydätte varmaan ratkaisun. Voi olla että atarax sopii sinulle. Alproxia on saatavana 0,25mg, o,5mg, 1mg ja xanoria vielä 2mg ja depottina eli pitkävaikutteisena 0,5mg:stä 2mg:aan asti.
perjantain jälkeen minulla ei ole ollut noita ahdistuskohtauksia edes lyhyitä. Elän siinä toivossa että niitä ei tule enää. Toivon että ne lähtevät yhtänopeasti kuin tulivat.