Englanninkieli

tiedä, mutta ei vierasta kieltä (valitettavasti) missään olosuhteissa voi oppia puhumatta. Jonkun verran pitää varmasti puhua käytännön kielitaito kursseilla.

On sitten yksilöllistä, kuinka paljon puhetta pitää kuulla tai itse harjoittaa ennen kuin sen oppii sujuvasti. Itselläni oli sama ongelma ennen yliopisto-opintojen aloittamista, sillä olen erittäin ujo ja varautunut ja kärsin myös sosiaalisesta fobiasta. Minulla on Aspergerin syndrooma, ja siihen kuuluu vähän kaikenlaista paskaa :(

Olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja jo lukion alussa tiesin haluavani opiskelemaan niitä yliopistoon. Päätin keskittyä ranskan kieleen, joka oli ollut intohimoni yläasteelta lähtien. Minulla oli mielestäni erittäin hyvä teoreettinen kielitaito. Normatiivinen kielioppi kiehtoi minua ja luin sekä selitin sitä mielellään. Sanavarastoni oli erinomainen, sillä olin lukenut lehtiä ja kaunokirjallisuutta ranskaksi. Mutta en uskaltanut enkä juuri mitään osannut puhua.

Lukion jälkeen vietin puoli vuotta Pariisissa töissä, jotta saisin suullisen kielitaitoni kuntoon.
Oli vain pakko puhua ja selvitä milloin mistäkin. Autenttisessa ympäristössä oleskelu kielen keskellä oli todellista kylpemistä ja kieli todellakin upposi kalloon. Ei se ollut henkisesti helppoa muutenkaan, ja olisin lukemattomia kertoja hypännyt lentokoneeseen ja takaisin Suomeen.
Mutta kielitaidon hankin reilussa viidessä kuukaudessa ja erityisesti olen iloinen pragmaattisen kielitaidon kasvusta (eli kielen oikea käyttö oikeassa tilanteessa).

Yliopistoon päästyäni sitten käytännön kielitaidon kurssit, joita muuten on harmittavan vähän, sujuivat kuin tanssi. Huomasin, että monella ei ollut minkäänlaista suullista kielitaitoa. Ainakin Helsingin yliopistossa kielestä pyritään heti antamaan mahdollisimman teoreettinen ja kielitieteellinen kuva, joten esim. käytännön puhuminen jää omalla laitoksella aina vähäiseksi, vaikka meillä onkin hyviä syntyperäisiä valmiuskurssien opettajina.
Siksi itse olen todella onnellinen siitä, että uskalsin ja sain selvittyä vieraassa maassa noinkin kauan. Vaikka mokien ja itkujen määrää ei varmasti voi laskea, niin olivat ne sen arvoisia =)

Käytännön vinkki suullisen kielitaidon ja ääntämisen parantamiseksi on esim. se, että puhut itseksesi, kun olet yksin ja pyrit käyttämään esim. sitä sanastoa, minkä olet juuri opiskellut tai mikä on sinulle uutta. Lisäksi kannattaa kuunnella esim. äänikirjoja.

Täytyy muuten todeta, että nykyään minun on helpompi puhua ranskaksi esim. asioista, jotka tuntuvat kiusallisilta tai muuten vain vaivalloisilta ottaa esille suomeksi. Ehkä se johtuu siitä, että sanoilla vieraassa kohdekielessä ei ole samaa tunnearvoa kuin suomen kielessä ja puhuminen tuntuu jotenkin mekaaniselta harjoittelulta.

opiskella suomea, sen jälkeen voit siirtyä muihin kieliin.