Minulla on diagnooseina maanis-depressiivisyys ja rajatilapersoonallisuus. Lääkityksenä Efexor, Xanor, Seroquel, Lamictal. Kirjoittelin tuonne lääkkeet- palstalle kyselläkseni äiti-ihmisiltä, miten he ovat pärjänneet ilman lääkkeitä. Vastaukset olivat tyyliin "ei sulla ole oikeutta lisääntyä".
On työpaikka ja miehellä myös, pitkään kestänyt parisuhde ja psykoottisuutta ei ole ollut lähes 3 vuoteen. Diagnoosien teosta on vuosia, olen toipunut ja kasvanut ihmisenä. Lisäksi olen ollut töissä lasten kanssa ja pidimme toisistamme erinomaisesti. Luulen, että olisin ihan hyvä äiti.
On työpaikka ja miehellä myös, pitkään kestänyt parisuhde ja psykoottisuutta ei ole ollut lähes 3 vuoteen. Diagnoosien teosta on vuosia, olen toipunut ja kasvanut ihmisenä. Lisäksi olen ollut töissä lasten kanssa ja pidimme toisistamme erinomaisesti. Luulen, että olisin ihan hyvä äiti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on vahvat dg:t ja sairauteesi tulet aina tarvitsemaan lääkityksen. On hyvin vakavasta päätöksestä kysymys, lapsen saamisesta, ettei sitä sen enempää kannata tällaisilla palstoilla pyöritellä. Kannanottojahan löytyy kahta lajia; puolesta ja vastaan. Mutta faktatietoa saat lääkäriltä joten mars lekurille!
Olen keskustellut lääkärin kanssa ja on säännöllinen terapiasuhde. Olisin vaan halunnut tietää, onko joku ollut samantapaisessa tilanteessa?
Itsekin olen kuullut lähes pelkkää kielteistä kritiikkiä, kun olen tuonut vauvakuumetta toisten tietoon.
"Ei voi olla hyvä äiti, jos ei itse ole terve", "lapsi siinä vaan kärsii".
Ehkäpä siinä kritiikissä on sitten jotain pohjaakin...kannattaa todellakin miettiä vakavasti, minkälaisen lapsuuden (joka muodostaa koko elämän pohjan) voi lapselleen tarjota.
Itse en hennoisi synnyttää lasta tähän maailmaan sen tähden, koska lähes kaikilla mt-ongelmilla on voimakas uusiutumisriski. Itse kärsin anoreksia/bulimiasta, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Miten hoitaisin lapseni, jos sairauteni uusisi pahalaatuisesti?
Totta kai joudun luopumaan paljosta, mutta tiedän, että teen oikein, syntymättömän lapsenkin kannalta.
Niin, ja isälläni oli pahoja mt-ongelmia, jotka traumatisoivat eri tavoilla koko kuusihenkisen perheemme.
Haluan kirjoittaa tähän, vaikka kirjoittaisin hölmösti. Vaikka olen vasta 21-vuotias, niin minäkin olen haaveillut raskaaksi tulemisesta ja myös minulle on kerrottu asian negatiiviset puolet. Otin vastaan myös asian negatiiviset jutut ja yritän olla katkeroitumatta. Vie kai se raskaus voimavaroja terveiltäkin naisilta.