Miksi meidän pitää kiistellä ehkäisystä. Tai miksi toiset puhujat ottavat sen joka puheessaan painottaen esiin. Toiset eivät sano mitään mutta pienssä piirissä keskustellessa ovat ymmärtävisiä sille että terveyden riskien ollessa todennäköisiä on uskovaisenkin sopiva ajatella Jumalan temppelin terveyttä.
Jotenkin tässä ja muissakin uskon asioissa on nähty että matunto sokeutuu kun ohjaus annetaan ulkoa. Siksi kristillisyydessä tulisi meidän keskustella oman tunnon uskosta. Emmehän me taivaaseenkaan pääse toisten omalla tunnolla.
Jotenkin tässä ja muissakin uskon asioissa on nähty että matunto sokeutuu kun ohjaus annetaan ulkoa. Siksi kristillisyydessä tulisi meidän keskustella oman tunnon uskosta. Emmehän me taivaaseenkaan pääse toisten omalla tunnolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Toiset eivät sano mitään mutta pienssä piirissä keskustellessa ovat ymmärtävisiä sille että terveyden riskien ollessa todennäköisiä on uskovaisenkin sopiva ajatella Jumalan temppelin terveyttä."
En voi ymmärtää ja hyväksyä sitä että yhteisö hyväkyy sen että toisilla naisilla ehdottoman ehäisykiellon noudattaminen tukee tämän ihmisen itsemurha/itsetuhokäyttäytymistä.
Enkä voi ymmärtää ja hyväksyä sitä että vaikka sairaudessaan usein on kylliksi naisia silloinkin lastataan kuormilla kuorman päälle.
Laitetaan valitsemaan oman hegen ja uskon välillä. Tai sitten vain todetaan että kyllä slibaatissakin voi koko ikänsä elää. Ainoa oikea rakkauden neuvo on luopua seksuaalisuudesta sairauden niin vaatiessa. Eli seksuaalisuus on sallittua vain terveille ja riittävän hyväkuntoisille. SIitä ei puhuta mitään mitä tämä tekee parisuhteelle...pitää vain kärsimyksen kautta jalostua, vahvistua uskossa.
Uskon että tälläinen ajattelu malli johtaa siihen että yritämme ansaita armoa teon/luopumisen kautta.
Ehäkäisy on omantunnon asia. Eikä kenenkään itsetuhokäytöstä saa tukea väittämällä ettei se missään tilanteessa ole hyväksyttyä.
Julkinen julistus ei saa olla kovempaa tai tiukempaa kuin se oikeasti on. Omantunnontarkat ja vastuulliset ihmiset joutuvat helposti siinä taakkojen alle ja uupuvat. Luulevat, että Jumala vaatii, vaikka se onkin seurakunta, joka sanelee omia ehtojaan. Siitä tulee yksilötasolla ongelmia.
Lusmuilijat ja pintaliitäjät pärjäävät kyllä ja leikkiparannukset korjaavat välit aina muihin nähden. Se on pelaamista vakavilla asioilla kun armo ja parannus otetaan pelivälineiksi. Mutta eivät teeskentelijät ja nuoleskelijat sitä huomaa itse, pääasia että saa olla seurakunnan ns. rakkaudessa.
ehkäisykieltoa on viime aikoina tulkittu entistä vapaammin. Mutta ehkäiseminen ja avioliiton pyhyyden aliarviointi näyttävät kulkevan käsi kädessä. Monet naiset, jotka pitävät jatkuvasti ovea auki avioerolle, myös ehkäisevät. Onpahan sitten helpompi erota kun on pienempi perhe.
Kovin kaukana kristillisyyden opeista he vain ovat. Toivottavasti saavat tunnon teoistaan.
Millainen on oma parisuhteesi? Mies huomioi ja rakastaa sinua kuin itseään tai heikompaa astiaa? Oletko salaa rakastunut johonkin toiseen? Minä kirjoittaisin noin, jos olisin enkä pääsisi minnekään eikä minun toiveeni ja tarpeeni tulisi huomioiduksi tai käytäntöön elettäväksi.
Mitä enemmän itseäsi kiellät, sitä kirkkaamman kruunun saat! Turha luulo.
En ole itse vl. Kuulin vasta, että eräs kouluaikainen vl-luokkatoverini kävi ihan lähellä kuolemaa synnytyksen yhteydessä. Synnytys oli ties jo kuinka mones ja riskin vakavuus oli ilmeisesti tiedossa eli lääkärit eivät uusia raskauksia suosittaneet. Näinkö tosiaan opetetaan oman henkensä tietoiseen vaarantamiseen?
Entä synnytyksen jälkeisistä vakavista masennuksista/psykooseista kärsivät? Jos uusi raskaus vakavasti vaarantaa äidin henkisen terveyden ja kyvyn pitää huolta jo olemassa olevista lapsistaan, saako ehkäistä? Vai annetaanko lasten joutua heitteille/huostaanotettaviksi?
Kyllä meikäläinen pari voi vapaalla omallatunnolla ehkäistä jos on riski synnytysmasennukseen tai muu terveydellinen riski. Näin on meillä neuvottu. Se on ns. "ylitsepääsemätön este". Ei mahottomuuksiin tartte tietenkään mennä lastenteossa, ei synnyttämällä taivaaseen päästä!