Olisiko kenelläkään antaa hyviä neuvoja miten voisin auttaa isääni,joka ei suostu myöntämään alkoholiongelmaansa vaikka sellainen todellakin hänellä on.Alkoholia menee päivittäin runsaasti...Onko jotain keinoa miten hänet saisi ohjattua hoitoon vaikka tiedän että hän ei vapaaehtoisesti sellaiseen suostu lähtemään?saako kunnalta jotain apua tällaiseen asiaan?Katkaisuhoitoa ei kannata ehdottaa,koska siellä hän oli juuri ja eikä mennyt kuin päivä niin sama homma alkoi uudestaan.
apua alkoholistille
neuvoton tiedoton
4556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keinot ovat aika vähissä kun kyse on täysi-ikäisestä ei-holhouksenalaisesta henkilöstä. Kunta ei voi puuttua asiaan mitenkään eikä mikään muukaan taho.
On kamalaa seurata vierestä, kun läheinen ihminen tuhoaa itsensä, mutta pakkohoitoon ei alkoholiongelman takia laiteta.
Pidä huolta omasta jaksamisestasi. Isäsi on valinnut elämäntapansa etkä valitettavasti voi sille mitään.
Ei taitaisi mikään pakkohoitokaan tehota, jos ei kerran itsellä ole halua lopettaa juomista.
Isäsi juo niin kauan kunnes terveys pettää tai jostain krapulahuurujen seasta nousee väsynyt ajatus, että onko vielä pakko jatkaa.
Uskon kuitenkin, että katkaisuhoito jätti häneen jonkinlaisen jäljen, ehkäpä jopa ajatuksen lopettamisesta. Päätös lopettamisesta on vaan alkoholistille niin kovin vaikea ja lopullisen tuntuinen.
Et voi isääsi auttaa mitenkään, ellei hän halua apua.
Haluan vielä mainita 'mahdollistamisesta' sen verran, että auttamisen halu helposti johtaa vaan siihen, että mahdollistetaan se juomisen jatkuminen. Ilman alkoholistin auttamista ja hänen asioidensa hoitamista ja järjestelemistä, hän huomaa piankin että juominen aiheuttaa ylipääsemättömiä ongelmia. Tällainen ylipääsemättömään seinään törmääminen on joskus saanut alkoholistin lopettamaan tai hakemaan apua.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja siitä erikoinen sairaus, että diagnoosi on tehtävä itse. Kukaan muu siihen ei ole pätevä. Tietysti sinä saat ja sinun kuuluukin sanoa, miltä isäsi juominen sinusta tuntuu ja miten sinä hänen tilanteensa näet, mutta mihinkään ratkaisuun et sinä häntä voi pakottaa.
On hirveää seurata läheisensä hiljaista tuhoutumista, tiedän omasta kokemuksestani.
Jos voit, kohtele isääsi hyvin ja rakastavasti, mutta älä ikinä hoida sellaisia hänen asioitaan, jotka hän on viinapäissään sotkenut. Älä hyysää.
Älä häpeä häntä - hän juo, et sinä. Muuta "taktiikkaasi" jos vaan pystyt eli älä suostu välittämään hänen juomisestaan. Kerro se myös hänelle: Isä, sinun juopottelusi on sinun asiasi.
Osoitteesta www.al-anon.fi voit löytää apua omalle jaksamiselle.
Mietin tovin tuota otsikkoa, kun tuntui niin surulliselta...pikkuveljenikin tuli mieleen ja ne monet muut, jotka kipuilevat juomisensa kanssa...
juo myös kuin sieni ja ikää tulee kohta 80. Minua välillä suututtaa ja välillä en tiedä mitä tekisin, olen neuvoton. Viinaa saattaa mennä monta isoa pulloa viikossa, ei muista mitään, asuu yksin omakotitalossa eikä myönnä juovansa, piilottelee pulloja, vaikka tiedämme kyllä paikat ja suuttuu jos asiasta sanoo, välillä vaan tulee sanottua pahastikkin kun ei vaan jaksa...tämä on tosiaan ongelma ja huoli on myös kova kun yksin asuu et polttaa talonsa tai muuta.Mistään et apua saa koska isä ei myönnä juovansa. Yks hyvä puoli tässä on, minusta itsestä on tullut melkein absolutisti, ei tee mieli juoda kun näkee näin läheltä millaista se on!!