päälle vuosi seurusteltu, viimeiset puoli vuotta oli aika ajoittain väkivaltaa miehen osalta.
Nyt raskausviikkoja 27
Mies oli väkivaltainen viinaspäissään, nyt kun lähtee joutuu jäämään veljelleen yöksi kun mä en suostu ottamaan sitä kotiin örveltämään.
Selvinpäin ns.maailman ihanin mies.
No viimeisestä silmämustelmasta on aikaa kolmisen viikkoa, sen jälkeen on ollut muutaman päivän taukoja juomisesta mutta tuntuu että nyt se taas lisääntyy.
HUomaan että tämä myös manipuloi aina välillä, hän ei itse sitä näköjään tiedosta, en tiedä, mutta olen alkanut huomaamaan tämän taidon.
Nytkään sen ei pitänyt eilen ottaa, mutta meni ja otti ja tänää toinen päivä menossa.
Olen jälleen yksin kotona.
Katon elokuvia missä naista mies hakkaa jne, niin purskahdan heti itkuun. Mies ei voi ymmärtää tätä.
Kuvittelee että voin unohtaa kaikki ne hakkaamiset ym napin painalluksella.
En unohda, en voi, vaikka haluisin.
Nyt joutuu olemaan vähän varpasillaan tässä, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää.
Kaikki on toisaalta auki tulevassa, mutta ainoa ero on että lasta tässä nyt rupean ajattelemaan ja tämän tulevaisuutta.
Mutta jos se vielä kerrankin koskee muhun...... seon siinä.
Nyt on ilmenny hengen ahdistusta ja tärinää heti kun hermostun miehen pienestäkin jutusta. Olen ihan hysteerinen jos se vähänkin hölmöilee tai tuntuu uhkaavalta.
Muilla kokemuksia millaisia?
Nyt raskausviikkoja 27
Mies oli väkivaltainen viinaspäissään, nyt kun lähtee joutuu jäämään veljelleen yöksi kun mä en suostu ottamaan sitä kotiin örveltämään.
Selvinpäin ns.maailman ihanin mies.
No viimeisestä silmämustelmasta on aikaa kolmisen viikkoa, sen jälkeen on ollut muutaman päivän taukoja juomisesta mutta tuntuu että nyt se taas lisääntyy.
HUomaan että tämä myös manipuloi aina välillä, hän ei itse sitä näköjään tiedosta, en tiedä, mutta olen alkanut huomaamaan tämän taidon.
Nytkään sen ei pitänyt eilen ottaa, mutta meni ja otti ja tänää toinen päivä menossa.
Olen jälleen yksin kotona.
Katon elokuvia missä naista mies hakkaa jne, niin purskahdan heti itkuun. Mies ei voi ymmärtää tätä.
Kuvittelee että voin unohtaa kaikki ne hakkaamiset ym napin painalluksella.
En unohda, en voi, vaikka haluisin.
Nyt joutuu olemaan vähän varpasillaan tässä, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää.
Kaikki on toisaalta auki tulevassa, mutta ainoa ero on että lasta tässä nyt rupean ajattelemaan ja tämän tulevaisuutta.
Mutta jos se vielä kerrankin koskee muhun...... seon siinä.
Nyt on ilmenny hengen ahdistusta ja tärinää heti kun hermostun miehen pienestäkin jutusta. Olen ihan hysteerinen jos se vähänkin hölmöilee tai tuntuu uhkaavalta.
Muilla kokemuksia millaisia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jätä se tai tuut itse hulluks. Noi hengenahdistukset on jo vakava merkki.
Hei rakas tuntematon ystävä,tiedät sen itsekkin sinun on lähdettävä.
Tee se mitä minä en vuosiin uskaltanut tehdä,mieheni oli tuurijuoppo ja on kai sitä vieläkin.
Viikonloppu tuli ja meillä oli lasten kanssa aina laukut pakattu,se oli elämäni pahinta aikaa.
Hän manipuloi minua ja niimhän siinä yleensä käy,oli väkivaltainen ja kaikkea mitä ihminen pahimillaan voi olla.
Viimeisen kerran hän hakkasi minut alkuvuodesta ja oikeudenkäynti on pian.Tein rikosilmoituksen ja olin sairaalassa muutaman päivän vammojen takia.Nyt hänellä on lähestymiskielto ja säikähti kai työnsä puolesta,ei ole uhkaillut tai mitään.Jos lähettää uhkailevia viestejä toimitan ne asianajalle ja on miehellä tiukat ajat edessä.
On muutenkin kun käräjät lähestyy minulla on valokuvat minkä näköinen olin vielä viikkojen jälkeen ja lääkärintodistukset.
Älkää kukaan sanoko miksen lähtenyt jo aiemmin,sitä mietin joka päivä.
Kerää sinä raksa ystävä voimasi ja lähde,ajattele vasta odotat lasta.Miten jaksat pelossa häntä hoitaa kun hän syntyy jos meno jatkuu samanlaisena.
Ota sinä vastuu itsestäsi ja tulevasta lapsesta,ja se huomioon jos jatkat suhdetta ja hän pahinpitelee sinu ja se tulee sos työntekijöiden tietoon se on lastensuojelu ilmoituksen paikka.
Tai tekee humalassa jotain vielä kamalampaa.Suojele itseäsi vielä kun voit.
Tuollaiset alkoholistit harvoin parantuvat,tosin toivon kohdallasi et näin kävisi.Ja perheväkivallalla on tapana vain raaistua ja lisääntyä.
Olen yksin lasten kanssa ja arvet jäivät minulle pitkäksi aikaa.nukutaan turvalukko päällä ja aina huolehdin missä lapset ovat.
Mutta on meidän perheeseen naurukin palannut ja pian muutamme toiselle paikkakunnalle.
KENELLÄKÄÄN IHMISELLÄ EI OLISI OIKEUTTA PILATA VÄKIVALLALLA TAI ALKOHOLILLA KENENKÄÄN ELÄMÄÄ.
En tunne lapsieni isää kohtaan enää mitään,vaikka hän nyt ennen käräjiä koettaa olla miten päin tahansa.On pojalla pelko miten käy,mutta sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
Hän ei ole minkään arvoinen ei edes elämisen arvoinen,niin paljon häntä vihaan.
eipä ole paljon lisättävää edellisten vastaajien viesteihin...se on todellakin ainoa oikea ja paras ratkaisu sinun ja etenkin lapsesi kannalta jos tulevaisuutta ajattelee...vaikealta se varmasti tuntuu mutta toivon todella että teet sen oikean ratkaisun joten tsemppiä sinulle odotukseen ja elämääsi...kyllä se mies olisi jo lopettanut hölmöilynsä jos oikeasti välittäisi sinun ja lapsenne hyvinvoinnista ja olet jo noinkin pitkällä raskaana...hänellä on alkoholiongelma ja se ei parane kuin hänen omasta tahdostaan ja ammattiauttajan avulla kuin myös väkivaltaisuus
Hän sanoo juuri sitä että hän juhlii nyt kun vielä voi.
Miten se voi lopettaa juhlimisen synnytyksen jälkeen kun nytkin se on jo vaikeaa ja lähes mahdotonta. Mikä tekee tilanteen erilaiseksi lapsen tulon jälkeen?
Tätä olen monesti kysynyt ja hiljaseksi se on vaan mennyt.
Taas olen yksin kotona.
Rakastan sitä ihmistä, ja pahinta on kun on selvinpäin tämä on maailman ihanin mies.
Sitä hänessä vihaan kun selvinpäin hän tiskaa, siivoaa auttaa kaikintavoin ja ilman pyytämättä ja antaa hellyyttä kaikintavoin.
Miksei se voi olla yhtä vittumainen selvinpäin niin olisi lähtökin helpompaa.
kaikista pelottavin ja tuohoisin on tilanne että miehessäsi on kaksi täysin vastakkaista puolta. tuntuu kauhealta lukea että sinulla on ollut silmä mustana kolme viikkoa sitten! olet pitkällä raskaana ja odotat yhteistä lastanne, EI KUKAAN normaali ihminen voi kohdella odottavaa äitiä tuolla lailla.
miehesi on sairas ja tarvitsee apua. sinä et voi häntä auttaa. sinun tehtävä on suojata itsesi ja lapsesi nyt heti. sinun on unohdettava se siivoava ja kiltti sinut huomioiva mies ja tajuttava että sillä ei ole MITÄÄN merkitystä kun hän kohtelee sinua toisinä hetkinä toisin.
lähde syntymättömän lapsesi takia. hän ansaitsee äidin joka odottaa häntä maailmaan turvallisin ja huolettomin mielin. oma lapseni syntyi stressin takia ennenaikaisena (olin vaikeassa suhteessa) ja vasta se herätti minut tajuamaan mitä olin itse saanut lapselleni aikaan suostumalla olemaan minulle ja lapselle vahingollisessa tilanteessa.
lähteminen vaatii hurjasti rohkeutta, voimaa ja lujuutta. älä kuuntele miehesi lupauksia että hän lopettaa. hän lopettaa kyllä jos haluaa ja sen tulet varmasti huomaamaan jos näin on käynyt. alkoholistit ja väkivaltaiset parantuvat harvoin, heillä on vain parempia kausia.
lähde heti lapsesi takia, et kai halua että pieni vauva elää saman katon alla miehen kanssa joka on pahoinpidellyt tämän äitiä.
voimia sinulle!!!!! tule kertomaan miten asia etenee!! ole vahva ja ajattele ensisijaisesti tulevaa lasta ja itseäsi. ketään ihmistä ei saa MISSÄÄN tilanteessa kohdella kuten miehesi sinua.
etkö voisi yrittää jutella tämän miehesi kanssa silloin kun hän on selvinpäin että menisitte johonkin terapiaan..tietenkin hänen pitäisi myös itse haluta sitä...mutta jos hän on noin ihana miltä kuulostaa selvinpäin niin kai hänen luulisi ymmärtävän ettei sellainen elämä voi jatkua...luulisin että siitä voisi olla teille molemmille hyötyä ja jos vaikka lapsen tulo sitten myös rauhottaisi häntä kun siinä on kuitenkin niin suuri vastuu...omasta kokemuksesta nyt kerron koska meidän perheessä alkoholi oli ennen ongelma myös minulla ja itse kävin psykologilla juttelemassa siitä..mieheni ei...mutta heti lapsen tulon jälkeen ja jo raskausaikana mieheni ei käynyt juuri missään ja nyt kun on vauva talossa ei kyllä tee edes mieli enää lähteä minnekään baariin,,(itse lopetin alkoholin käytön tietysti heti kun raskaaksi tulin)niin kova ikävä aina tulee jos hetkenkin on lapsen luota pois:)...mutta usein ihan tuntemattoman näkökulma voisi auttaa miestäsi näkemään oman käytöksensä...mutta tuohon hänen ongelmaansa(siis väkivaltaisuus)tarvitsee jo todellakin ammattiauttajaa...ja myös sinun olisi hyvä jutella jollekulle,,juuri esim. psykologille kokemuksistasi...terveyskeskuksissa pääsee ilmaiseksi juttelemaan kun varaa ajan..mutta tässä olisi yksi vaihtoehto suhteen lopettamiselle,,voisithan myös sanoa miehellesi että sinä joko lopetat suhteen kokonaan tai sitten alatte yrittää elämää terapian avulla uudestaan..siinäkin näet onko hän valmis yrittämään kaikkensa teidän eteen ja rakastaako sinua niin paljon että ei anna sinun lähteä vaan tekee itselleen ja käyttäytymiselleen jotain..no mutta tässä oli nyt tällainen vaihtoehto..tiedän että on vaikeaa lähteä suhteesta jos toista rakastaa eli kaikkeahan kannattaa kokeilla jos suhteen eteen haluaa taistella että se toimisi..onnea teille ja etenkin sinulle jaksamista..helppoa se ei tule olemaan teitpä minkä tahansa ratkaisun..mutta eipä se elämä koskaan ole,,aina tulee hyvätkin hetket:)
Pelottavaa on että alan vihaamaan itteäni siksi että mies manipuloi ja on niin hallitseva kaikintavoin.
Uhkailut ovat hirveitä ja tuntuu että olen ihan yksin tässä enkä tiedä miten selviäisin.
Mies kun aiemmin sai lapsen, se rauhoitti tämän ja lopetti juomisen ym ja sanoo että samoin tulee käymään nyt.
En silti ymmärrä että eikö se vaikuta häneen mitenkään, että olen itku kurkussa ja masentuneessa tilanteessa sen tekojen takia.
Olettaa että nappia painamalla unohtaisin kaiken.
Sitten se vielä luulee että mulla on toinen.
Miksi olisi? mä en jaksa keskittyä mihinkään suhde juttuihin pitkiin aikoihin jos ero tulisikin.Ei se sen helpompaa ole missään.
Uhkailut vie yllättävän paljon energiaa ja kun tiedän vielä miten paljon valtaa tällä on meidän paikkakunnalla. Iso kaupunki ja hyvä ettei joka kolmas tyyliin tiedä tai tunne miestäni.
Tämä on niin sekavaa aikaa.
Kavereita en ole nyt nähnyt kun jotenkin hävettää tämä koko tilanne, eikä ne ymmärtäisi, tiedän sen.
Ennen raskautta itsekin join ja join paljon ja usein. Siksi myös hermot kireällä kun lopetin kuin seinään kuultuani olevani raskaana.
Se oli se mun syy lopettaa ryyppääminen.
Tiedän että on tyhmää kirjottaa tänne ja ruikuttaa mut pakko oli jonnekin saada purkaa mieltään ennen kun tosiaan kilahdan.
Tänää se lähti taas. Hyvä puoli se että se ei tässä ota niin ei tarvitse katella sen sekoilua ja rähinää. Toivottavasti nyt jäisi veljen luokse kun eilen se tuli aamuyöstä kotiin niin johan alkoi vyöllä uhkailemaan kun luuli että olen pettänyt tätä.Onneksi sain kuitenkin puhuttua sille järkeä päähän..
Se on ihan vainoissa koko äijä.
Eli ajattelin vain kertoa, miten minulle on käynyt, jos se vaikka saisi sinut jättämään miehesi kun ei vielä ole liian myöhäistä:
Isäni oli alkoholisti ja kontrolloi täysin äitiäni: piti äitini pankkikortin itsellään, jolloin äidilläni ei koskaan ollut omaa rahaa. Isäni ryyppäsi kaikki päivät ja äiti hoiti yksi 3 lasta, pikkusiskoni oli letkuruokinnassa ja lääkityksessä sydänvian vuoksi.
Äitini odottaessa isosiskoani hän sai kuulla että isälläni on viikon ikäinen poika toisen naisen kanssa. Tällöin äitini oli viimeisillään raskaana. Hän kuitenkin antoi anteeksi ja otti isäni takaisin.
Tätä seurasi vuosien pettäminen. Äitini sai useita sukupuolitauteja. Lapsuudestani muistan vain sen, miten vanhempani ryyppäsivät ja isä hakkasi äidin. Me jouduimme soittamaan poliisit ja isä vietiin putkaan päiväksi. Tämä oli JOKAVIIKKOISTA!
Myöhemmin äitini masentui vakavasti ja koitti useamman kerran itsemurhaa viiltelemällä ja syömällä yliannoksen lääkkeitä. Olen itse nähnyt äitini molemmat ranteet auki ja kovassa lääkepilvessä. Olin tuolloin 10-vuotias, mutta en koskaan unohda sitä näkyä, vaikka tämä tapahtui 10v sitten. Siitä mahahuuhteluun ja viikoksi Tyksiin. Äitini oli Tyksissä joka kuukausi mahahuuhtelussa, kunnes hänet siirrettiin Kupittaan mielisairaalaan, jossa hän oli 6kk. Juhlapyhinä (joulu) hän meni itse vapaaehtoisesti suljetulle osastolle, koska ei kestänyt olla kotona. Olipa mukava joulu kun sai mennä katsomaan äitiä sinne :/
Äitini muutti pois kotoa, koska muuten me lapset olisimme joutuneet lastenkotiin. Kaipasin äitiäni ja vihasin asua isäni luona, mutta äitini oli niin huonossa kunnossa ettei olisi jaksanut asua kanssani.
Nyt hänellä menee jo paremmin: uusi mies, oma koti. Mutta ikäviä muistoja ei voi poistaa ja äitini mielenterveys on mennyttä. Emmekä me lapset saaneet normaalia lapsuutta.
En väitä, etteikö sama olisi voinut tapahtua, jos äitini olisi uskaltanut lähteä huonosta suhteesta, mutta mahdollisuus on olemssa. Tästä äitini potee todella huonoa omaatuntoa...
Nyt kun itse olen äiti, haluan varmistaa ettei sama toistu.
Eli mitä yritän sanoa, on se, että lähde kun vielä voit! väkivaltainen mies EI MUUTU!!!! Minunkin isäni oli maailman ihanin mies selvinpäin, vaan eipä paljon lohduta!!!