eli tämä kirjoitus on tarkoitettu nimimerkille nobody-
luin kirjoituksesi "yksinäinen ja masentunut:'(". kirjoituksesi kolahti minuun aika tavalla... en yleensä kirjoittele kenellekään (itseasiassa en palstoille ole ikinä kirjoittanut) enemmänkin luen aiheita ajankuluksi... mutta sinun kirjoituksesi jäi häiritsevästi pyörimään mieleeni. ehkä siksi että se tuntui niin tutulta, en tiedä. mutta kuitenkin, tuli pakottava tarve kirjoittaa sinulle.
yksinäisyys ja masennus eivät ole minullekaan mitenkään tuntemattomia asioita.
mulla ei ole koskaan ollut kun kaks kaveria mutta ei ole enään. ensimmäinen kaveri oli ala-asteella ja toinen yläasteella. molemmat heistä olivat enemmänkin sellaisia koulutovereita eikä kavereita joiden kanssa pyöritään koulun ulkopuolellakin, näin heitä ainostaan koulussa. nykyään minulla ei ole ketään, olen yksin. mutta koulun ulkopuolella minä olenkin ollut aina yksin ja se masentaa. ja olen täysin samaa mieltä siitä että yleensä ne kaverit hankitaan lapsena ja niitten kanssa kaveerataan sitten koko loppu elämä. mutta kun ei minullakaan niitä ole ollut niin ei ole nytkään.
kiusaamista olen saanut myös kokea, mutta se on niin masentava aihe että sitä en halua ajatella laisinkaan... peruskoulu meni päin helvetti joka osa-alueella.
olen itse myös todellinen pessimisti. mielenterveystoimiston lääkärikin alkoi tilittämään minulle viimetapaamisella kuinka olen oikea mestari löytämään negatiivisia asioita jokaisesta asiasta mitä kohdalleni tulee. ja en kyllä sitä kiistäkään, mutta en minä niitä negatiivisia asioita edes haluaisi ajatella. mutta kun vain ne tulee mieleen vaikka en haluaisikaan. jos joku mua kehuisikin niin heti tulee mieleen että vittuileeks se mulle vai mitä sillä on mielessä? ei se voi oikeasti sitä tarkoittaa.
asiat joista sain paljon iloa ja joista pidin eivät nykyään tunnu yhtään miltään, enkä siksi niitä enään nykyään harrastakaan.
asiat tahtovat jäädä puolitiehen jos ylipäänsä saan niitä edes aloitettua.
minnekkään ei jaksa mennä eikä mitään jaksa tehdä, oma aikani kuluukin yleensä sängyssä/penkillä loikoillen omissa ajatuksissa.
vaikka en mitään teekkään olen silti aivan kamalan väsynyt. nukun päivässä 12-18 tuntia, jonka jälkeen olen edelleen aivan väsyksissä. päätä särkee ja jokapaikkaan kolottaa. usein kun käyn nukkumaan niin uni ei tule koska mietin kokoajan asioita, etenkin omaa tilannettani. pyörin sängyssä ja murehdin ja murehdin. kamalaa kun nukuttaa mutta ei nukahda...
en pidä itseäni mitenkään komeana, vaikka psykologini sanoikin että näytän paremmalta kuin useat miehet. mutta hän onkin psykologi, vaikka näyttäisinkin hirviöltä niin sanoisiko hän sen minulle? ei tietenkään. eli en voi luottaa siihen mitä hän sanoo... koulussa kyllä on parikertaa tyttöjenpuolelta käyty ihan minuun kiinni, eräs tarrasi mm. minua kiinni takamuksesta. kuitenkin, en edelleenkään pidä itseäni mitenkään komeana.
olen fyysisesti hoikka ja pitkänpuoleinen (186cm/70kg). mielestäni olen aika kuikelo... en liho mutta en minä edes syö kunnolla. nämäkin kaksi viime päivää olen selvinnyt vedellä ja kahdella suklaapatukalla. en yksinkertaisesti jaksa tehdä ruokaa, ja jos teenkin niin minulle tulee usein huono olo syönnin jälkeen. sanoit että sinulla on "kauheat paineet ku kaikki sanoo et tykkää pyöreistä tytöistä ja pitää olla jotain mistä ottaa kiinni". ymmärrän täysin mitä tarkoitat. minulla on kauheat paineet siitä kun pitäisi olla iso ja lihaksikas uroo että kelpaisi jollekin. itse olen kamalan kriittinen omasta vartalostani jo olen yrittänyt tehdä parhaani mutta en minä tästä miksikään muutu. itse olen hoikka ja kiinteä, lihaksia on mutta ei mitään valtavia macho muskeleita, sellaisia minä en saa vaikka mitä teen. ennen kuin söin paljon niin en silti lihonut millään, minulla on tämmöinen hoikkaa ruumiinrakenne ja sillä se. ja se harmittaa, ei kukaan mitään kuikeloa halua niin kuin minä kun pitää olla jotakin mistä ottaa kiinni.... nykyäänkin saan kuulla sitä että "syö enemmän", pistää todella vihaksi. jopa psykologini sanoi näin.
en ole myöskään ikinä seurustellut. tyttöpuolisia kavereita ei ole ikinä ollut, en ole myöskään sitä ekaa suudelmaa kokenut enkä muutakaan tehnyt. saati sitten vaikka halannut tai pitänyt kädestä. hädin tuskin tytöille ikinä edes puhunut. masentavaa...
kuitenkin, miksi minä ylipäänsä kirjoitan sinulle.... en halua olla koko ikääni yksin ilman kaveria etkä varmasti halua sinäkään. aion tehdä sen kriittisen askeleen nyt ja pyytää jos minä voisin kirjoittaa sinulle ja sinä minulle? jos voisimme tutustua? haluaisin todellisen ystävän, jonkun johon voi luottaa ja joka ymmärtää. jonkun jonka kanssa voisi olla ystäviä läpi elämän. se on harmittavaa kun ihmiset aina sanovat että ovat yksinäisiä mutta eivät sitten kuitenkaan rohkene kirjoitella ja tutustua. en halua kuulua heihin, joten aion nyt kerätä rohkeuteni ja pyytää että alkaisitko kirjoittelemaan kanssani? tämä ei todellakaan ole kaltaistani mutta jokin päässäni sanoo että minun pitäisi kirjoittaa sinulle. tässä osoitteeni:
[email protected]
olisin erittäin iloinen jos kuulisin sinusta vielä koska minä välitän.
luin kirjoituksesi "yksinäinen ja masentunut:'(". kirjoituksesi kolahti minuun aika tavalla... en yleensä kirjoittele kenellekään (itseasiassa en palstoille ole ikinä kirjoittanut) enemmänkin luen aiheita ajankuluksi... mutta sinun kirjoituksesi jäi häiritsevästi pyörimään mieleeni. ehkä siksi että se tuntui niin tutulta, en tiedä. mutta kuitenkin, tuli pakottava tarve kirjoittaa sinulle.
yksinäisyys ja masennus eivät ole minullekaan mitenkään tuntemattomia asioita.
mulla ei ole koskaan ollut kun kaks kaveria mutta ei ole enään. ensimmäinen kaveri oli ala-asteella ja toinen yläasteella. molemmat heistä olivat enemmänkin sellaisia koulutovereita eikä kavereita joiden kanssa pyöritään koulun ulkopuolellakin, näin heitä ainostaan koulussa. nykyään minulla ei ole ketään, olen yksin. mutta koulun ulkopuolella minä olenkin ollut aina yksin ja se masentaa. ja olen täysin samaa mieltä siitä että yleensä ne kaverit hankitaan lapsena ja niitten kanssa kaveerataan sitten koko loppu elämä. mutta kun ei minullakaan niitä ole ollut niin ei ole nytkään.
kiusaamista olen saanut myös kokea, mutta se on niin masentava aihe että sitä en halua ajatella laisinkaan... peruskoulu meni päin helvetti joka osa-alueella.
olen itse myös todellinen pessimisti. mielenterveystoimiston lääkärikin alkoi tilittämään minulle viimetapaamisella kuinka olen oikea mestari löytämään negatiivisia asioita jokaisesta asiasta mitä kohdalleni tulee. ja en kyllä sitä kiistäkään, mutta en minä niitä negatiivisia asioita edes haluaisi ajatella. mutta kun vain ne tulee mieleen vaikka en haluaisikaan. jos joku mua kehuisikin niin heti tulee mieleen että vittuileeks se mulle vai mitä sillä on mielessä? ei se voi oikeasti sitä tarkoittaa.
asiat joista sain paljon iloa ja joista pidin eivät nykyään tunnu yhtään miltään, enkä siksi niitä enään nykyään harrastakaan.
asiat tahtovat jäädä puolitiehen jos ylipäänsä saan niitä edes aloitettua.
minnekkään ei jaksa mennä eikä mitään jaksa tehdä, oma aikani kuluukin yleensä sängyssä/penkillä loikoillen omissa ajatuksissa.
vaikka en mitään teekkään olen silti aivan kamalan väsynyt. nukun päivässä 12-18 tuntia, jonka jälkeen olen edelleen aivan väsyksissä. päätä särkee ja jokapaikkaan kolottaa. usein kun käyn nukkumaan niin uni ei tule koska mietin kokoajan asioita, etenkin omaa tilannettani. pyörin sängyssä ja murehdin ja murehdin. kamalaa kun nukuttaa mutta ei nukahda...
en pidä itseäni mitenkään komeana, vaikka psykologini sanoikin että näytän paremmalta kuin useat miehet. mutta hän onkin psykologi, vaikka näyttäisinkin hirviöltä niin sanoisiko hän sen minulle? ei tietenkään. eli en voi luottaa siihen mitä hän sanoo... koulussa kyllä on parikertaa tyttöjenpuolelta käyty ihan minuun kiinni, eräs tarrasi mm. minua kiinni takamuksesta. kuitenkin, en edelleenkään pidä itseäni mitenkään komeana.
olen fyysisesti hoikka ja pitkänpuoleinen (186cm/70kg). mielestäni olen aika kuikelo... en liho mutta en minä edes syö kunnolla. nämäkin kaksi viime päivää olen selvinnyt vedellä ja kahdella suklaapatukalla. en yksinkertaisesti jaksa tehdä ruokaa, ja jos teenkin niin minulle tulee usein huono olo syönnin jälkeen. sanoit että sinulla on "kauheat paineet ku kaikki sanoo et tykkää pyöreistä tytöistä ja pitää olla jotain mistä ottaa kiinni". ymmärrän täysin mitä tarkoitat. minulla on kauheat paineet siitä kun pitäisi olla iso ja lihaksikas uroo että kelpaisi jollekin. itse olen kamalan kriittinen omasta vartalostani jo olen yrittänyt tehdä parhaani mutta en minä tästä miksikään muutu. itse olen hoikka ja kiinteä, lihaksia on mutta ei mitään valtavia macho muskeleita, sellaisia minä en saa vaikka mitä teen. ennen kuin söin paljon niin en silti lihonut millään, minulla on tämmöinen hoikkaa ruumiinrakenne ja sillä se. ja se harmittaa, ei kukaan mitään kuikeloa halua niin kuin minä kun pitää olla jotakin mistä ottaa kiinni.... nykyäänkin saan kuulla sitä että "syö enemmän", pistää todella vihaksi. jopa psykologini sanoi näin.
en ole myöskään ikinä seurustellut. tyttöpuolisia kavereita ei ole ikinä ollut, en ole myöskään sitä ekaa suudelmaa kokenut enkä muutakaan tehnyt. saati sitten vaikka halannut tai pitänyt kädestä. hädin tuskin tytöille ikinä edes puhunut. masentavaa...
kuitenkin, miksi minä ylipäänsä kirjoitan sinulle.... en halua olla koko ikääni yksin ilman kaveria etkä varmasti halua sinäkään. aion tehdä sen kriittisen askeleen nyt ja pyytää jos minä voisin kirjoittaa sinulle ja sinä minulle? jos voisimme tutustua? haluaisin todellisen ystävän, jonkun johon voi luottaa ja joka ymmärtää. jonkun jonka kanssa voisi olla ystäviä läpi elämän. se on harmittavaa kun ihmiset aina sanovat että ovat yksinäisiä mutta eivät sitten kuitenkaan rohkene kirjoitella ja tutustua. en halua kuulua heihin, joten aion nyt kerätä rohkeuteni ja pyytää että alkaisitko kirjoittelemaan kanssani? tämä ei todellakaan ole kaltaistani mutta jokin päässäni sanoo että minun pitäisi kirjoittaa sinulle. tässä osoitteeni:
[email protected]
olisin erittäin iloinen jos kuulisin sinusta vielä koska minä välitän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuittaan luetuksi:>:>
onko tuo ihan sähköposti osoite vai onko ihan messengerkin???
tuo on siis minun sähköposti tuo [email protected]
en ole ikinä käyttänyt messengeriä.
http://get.live.com/messenger/overview
no sit tonne ja heti
Huolehdi ihmeessä syömisistäsi paremmin. Jos et syö kunnolla korvien välisi pysyy taatusti huonokuntoisena psykiatreista ja psykologeista huolimatta. Siis mikäli haluat voida paremmin, olla vähemmän negatiivinen ja nauttia elämästäsi yksin tai kaksin.
Ruipelona oleminen ei ole mikään ongelma, sekä hoikat että kookkaammat miehet on ok kuten tiedät.
huono syömiseni onkin jo psykologini tiedossa. hän onkin ehdottanut että haluaisinko lähtä jonnekin hoitoon tämän huonon syömiseni takia kun en itse jaksa itseäni ruokkia. en ole vielä ainakaan suostunut.
mutta hulluinta on se että ei minulla edes oikeastaan ole koskaan nälkä?
kirjoittaa sulle? Kun mullakin on saman tapanen tilanne..
joo, käy se että kirjoitat.
yllätyksekseni aika moni ihminen kirjoitti minulle jo, mistä rehellisesti sanoen säikähdin. en oikein osannut odottaa että ihmiset kirjoittaisivat minulle, tuli pieni paniikki. mutta enemmänkin sain heiltä neuvoja tilanteeseeni, en pyyntöjä että alkaisin kirjoittelemaan heidän kanssaan.
haluaisin nimenomaan jutella ja sähköpostitella nobody- nimimerkille. ja edelleen minä tuota nobodya kaipailen.
jo moni kirjottanu ja oot saanu niistä kavereita en viitti enää häiritä
sulle
en saanut yhtään viestejä missä pyydettiin että alkaisin kirjoittelemaan heidän kanssaan. sain kyllä ihmisiltä viestejä missä selittivät mitä mun pitäisi tehdä ja mistä hakea apua, mutta en minä kenenkään heidän kanssa kirjoittele.
sinun kanssa minä haluaisin kirjoitella, ei ole muita.
niin millä paikkakunnalla asut?