Olen 17-vuotias tyttö. Hakeuduin keväällä kuntani nuorisopsykiatriselle vastaanotolle pääasiassa ahdistuneisuuden ja keskittymishäiriöiden takia. Varsinaista diagnoosia ei ole tehty. Lievä masennukseni on nyt pahentunut ja pelkotilat lisääntyneet. Herään joka aamu n. vartin kestoiseen paniikinomaiseen pelkotilaan, jolloin voin vain kääriytyä peittoon, osaamatta kasata itseäni lainkaan. Näitä kohtauksia tulee pitkin päivää, ilman varsinaista syytä. En saa tyydytystä juuri mistään, olen jatkuvasti ärtynyt ja tunnen itseni välillä niin kamalaksi, etten pimeinä hetkinä arvosta elämääni tipan vertaa. Välillä kuitenkin mieleni on hyvinkin sees, jolloin valehtelen muiden suut ja silmät täyteen hyvinvoinnistani, koska häpeän ongelmaani. Välttelenkin sosiaalisia kontakteja ja tapaamisia, koska en voi ikinä tietää, millainen olen minäkin hetkenä tulevaisuudessa.
Nyt tuntuu, etten kestä enää, tämä kaikki stressaa minua ja ympäröiviä ihmisiäni niin, että tahdon ahdinkooni lääkityksen. Koska olen nuori, pelkään psykiatrini kieltäytyvän määräämästä minulle mitään, koska onhan lääkkeiden viihdekäyttö yleistynyt. Lisäksi jostain syystä unensaantini on aina ollut erinomaista, joten uniongelmiakaan ei varsinaisesti ole.
Kuinka voisin siis kertoa psykiatrilleni oikeasti tarvitsevani rauhoittavia tms.? Puhutaan, että mielialaan vaikuttavia lääkkeitä jaeskellaan nykyään todella helposti, mutta pitääkö se todella paikkansa?
Nyt tuntuu, etten kestä enää, tämä kaikki stressaa minua ja ympäröiviä ihmisiäni niin, että tahdon ahdinkooni lääkityksen. Koska olen nuori, pelkään psykiatrini kieltäytyvän määräämästä minulle mitään, koska onhan lääkkeiden viihdekäyttö yleistynyt. Lisäksi jostain syystä unensaantini on aina ollut erinomaista, joten uniongelmiakaan ei varsinaisesti ole.
Kuinka voisin siis kertoa psykiatrilleni oikeasti tarvitsevani rauhoittavia tms.? Puhutaan, että mielialaan vaikuttavia lääkkeitä jaeskellaan nykyään todella helposti, mutta pitääkö se todella paikkansa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan toki mahdollista, että joku psykiatri voi vähätellä ongelmaa nuoren iän vuoksi tai epäillä lääkkeiden päätyvän väärinkäyttöön. En nyt tiedä, onko tästä mitään apua, mutta jos törmäät tällaiseen ns. ammattiauttajaan, niin mainitse hänelle, että 17-vuotias on mm. kyllin vanha hankkimaan lapsen, tekemään henkirikoksen tai itsemurhan, käyttämään heroiinia tai polttamaan kirkon, joten eiköhän 17-vuotias ole kyllin vanha tuntemaan myös henkistä tuskaa, johon tulee suhtautua vakavasti..
Jos lääkärillä ei ole mitään perusteita lääkkeen väärinkäyttöepäilyn tueksi, niin tällöin voi kysellä, josko lääkäri on pitkään tuntenut paranoiaa;)
Nyt tarvitset ammattiauttajan apua,mutta lähtökohta on se,että tarvitset rauhoittavia
lääkkeitä.Minun mielestäni riittää kun saisit
reseptin Opamoxiin!Vahvuus 15-50mg/päivä.Ja kun
tunnet pärjääväsi ilman lääkitystä,niin asia on
ok!!Saat reseptin kun kerrot,vaikka terveyskeskus-
lääkärille,ja jos ei muu auta,niin mene yksityiselle lekurille.Varmaan vanhempasi auttavat
sen verran!Jos tuntuu ettei onnistu,niin on kumma.
Siinä tapauksessa ota minuun yhteys.Ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista.Minun sähköposti on
[email protected] toivon sinulle kaikkea hyvää
ja älä luovuta.Missä päin muuten asut?Itse asun
Turussa.
kerro nyt ihmeessä asiasi psykkalle!Olet niin
nuori vielä,etteivät mielellään kirjoita mitään
lääkkeitä!!Mutta jos ongelmat ovat tuollaista
luokkaa,niin varmasti kirjoittavat.Itse olen 35v
mies ja olen käyttänyt kyseisiä lääkkeitä 5vuotta.
Olen yrittäjä ja työllistän 27 ihmistä tällä hetkellä.Mutta hermot on välillä piukassa.
Tavannen tässä kuussa psykiatria, ja jos hänen suunnaltaan ei löydy apua, niin turvaudun etsimään muualta... Asun Tampereella päin.
Lääkityksen tarpeen määrittää ammattiauttaja,lääkäri tms. ei potilas itse. Kertomalla oireesi voit kertoa myös toiveesi (lääkitys).Ammattilainen osaa päättää onko siihen tarvetta vai ei.
Varsinaista diagnoosia ei ole tehty. Lievä masennukseni on nyt pahentunut ja pelkotilat lisääntyneet. Herään joka aamu n. vartin kestoiseen paniikinomaiseen pelkotilaan, jolloin voin vain kääriytyä peittoon, osaamatta kasata itseäni lainkaan. Näitä kohtauksia tulee pitkin päivää, ilman varsinaista syytä.
--Olen melko varma, että sinulla masennusta, ahdistusta ja paniikkihäiriötä, yksi hyvä lääke tähän on mm. Zoloft, se aloitetaan yleensä hyvin pienellä annoksella, jota lisätään vähitellen. Sen teho alkaa tosin vasta 2-4vk käytön aloituksesta, mutta lääkäri osaa varmasti katsoa juuri sinulle sopivan.
Lääkityksen lisäksi, olisi varmaan hyvä hankkia kunnallista keskusteluapua, sillä eivät ongelmat lääkkeillä katoa, mutta ne saadaan hallintaan siksi aikaa, kun asiaa työstetään.
Ennen kaikkea, muista, ettei minkään taudin sairastaminen ole häpeällistä. Itselläni olen maanis-depressiivinen ja kun asia on niin, niin se on NIIN. ;))
En saa tyydytystä juuri mistään, olen jatkuvasti ärtynyt ja tunnen itseni välillä niin kamalaksi, etten pimeinä hetkinä arvosta elämääni tipan vertaa.
--Tuo kuuluu sinällään jokaisen elämään, mutta ero sairaalloisella käyttäytymisellä on kai siinä, kuinka usein tuntee itsensä merkitsemättömäksi. Muista kuitenkin, että vaikka sinusta nyt tuntuu tältä, vuoden parin päästä asiat voivat olla todella eri tavalla!!
Kuinka voisin siis kertoa psykiatrilleni oikeasti tarvitsevani rauhoittavia tms.?
--Kerro rehellisesti se mitä TUNNET, se miten KÄYTTÄYDYT niin kuin teit tässä tekstissä, sen perusteella ei ole epäselvää, että tarvitset apua parantumiseen. Onneksi olet vielä noin nuori, sinulla on aikaa tehdä vaikka mitä, vaikka nyt tilanne tuntuisikin hankalalta.