Täällä palstalla kaikki selittää että hänellä on diagnisoitu se ja se häiriö. Itse olen käynyt monen kuukuden ajan psykologin vastaanotolla ja pari kertaa psykiatrin, joka teki lausunnon psykoterapiaan. Minulle ei koskaan ole kerrottu mikä mussa on vikana.. (paitsi että terapia hakulomakkeeseen mulle sanottiin, että mun tulee kirjoittaa ahdistuneisuus) oletteko itse kysyneet sitä diagnoosia, vai kuuluuko lääkäreiden kertoa se potilaalle? Onko se diagnoosi joku pitkä kirjotelma, vai vaan pari lausetta?
diagnooseista
ei ole kerrottu
7435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..diagnoosi.
mutta eikö kaikki jotka käyttävät mielenterveyspalveluita ole joko ahdistuneita tai masentuneita. Eiks ahdistustakin luokitella moneen erilaiseen ryhmään...
montaa lajia,itselläni onm GAD diagnosoituna. Pyydä siltä psykiatrilta itsellesi diagnoosi.
Itse kävin pari kertaa keskutelussa, ahdistus sanottiin olevan, mutta ei hoidon tarvetta. En saanut koskaan mitään diagnoosia, lääkettä tai terapiasuositusta.
Likkakaverini kulki intensiivisessä pari vuotta ja sen jälkeen harvemmin terapiassa. Diagnoosia ei ole kuulema koskaan annettu muuta kuin ahdistus. ja terapiassa ei koskaan ollut mitään tavoitettakaan hänen kertoman mukaan. Kun kysyin miksi hän käy terapiassa ja miten se on edistynyt, onko tavotteita saavutettu.
Itse olen sitä mieltä, että jos olen ahdistunut tarvitsen diagnoosin, terapiaa ja terapiassa tavoitteet. Täytyyhän sitä tietää mitä tehdään ja miksi muuten mielestäni hommissa ei ole mitään järjen hiventäkään.
ei ole diagnoosiasta kiinni, jos tavoitteet uupuu. Eli siihen miksi ei ole annettu diagnoosia on selvääkin selvempi, psykologit tai terapeutit eivät tee diagnooseja! He voivat vain sanoa yleisellä tasolla onko ihminen esim. ahdistunut ja tarvitseeko terapiaa. Psykiatri tekee diagnoosit. Se on tietenkin puute terapiassa, jos tavotteita ei aseteta, mutta voi olla kyse myös keskustelemalla ajatusten vaihdosta ilman kummempaa terapiasuhdetta.
Kysymällä sen tietää saa, musta tuntuu että lääkärit ym. venyttää tiedon antamista maahdollisimman pitkälle, että voi varmistua diagnoosista kun tutustuu potilaaseen paremmin.
Liian hätäisesti annettu diagnoosi voi johtaa väärään hoitoon ja tehdä enempi hallaa kuin ei diagnoosia ollenkaan.
Minä tuossa aiemmin sanoin, että ahdistus on jo diagnoosi ja mulla se pitää kyllä paikkansa.
Tosin on myös paniikkihäiriö ja vakava masennus joka taas johtuu parantumattomasta ja kivuliaasta fyysisestä sairaudestani.
Psykiatri kirjoitti diagnoosin, mutta terapiaa sain vain kolme kertaa...
Itse en diagnoosia pitänyt kovin tärkeänä, siis paperille laitettuna, mutta ihanat sukulaiseni viimein uskoivat, että mulla on muitakin ongelmia kuin tämä fyysinen sairaus.
Oma vika, mitäs teeskentelin vuosia, ÄLKÄÄ TEHKÖ SITÄ!
Toisaalta, mitä se heille edes kuuluisi, mutta jättivätpä mut rauhaan.