Minulla todettiin sappikivet maaliskuussa ja sain lähetteen kirurgille. Sain kuulla että vastaanotto voisi olla syys-lokakuussa, jolloin on arviointi tarvitaanko leikkausta, johon voi olla noin puolen vuoden jonotus. Kuinka pitkiä jonotusaikoja yleensä on muilla ollut tai on arvioitu olevan?
Koliikki oli kauhea keväällä, josta diagnoosi selkenikin. Nyt viime aikoina viikoittain oksentelua ja kipukohtauksia. Kuulemma olen kiireellisyysjärjestyksessä luokkaa kolme, ja pärjään kyllä jotenkin, toistaiseksi.
Koliikki oli kauhea keväällä, josta diagnoosi selkenikin. Nyt viime aikoina viikoittain oksentelua ja kipukohtauksia. Kuulemma olen kiireellisyysjärjestyksessä luokkaa kolme, ja pärjään kyllä jotenkin, toistaiseksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle tehtiin toukokuun lopulla magneettikuvaus, jossa löytyi sappirakkokivien (todettu jo aiemmin mm. ultrassa) lisäksi kiviä myös syvissä sappiteissä. Siispä edessä leikkaus ja sen arvioitu aika on syksyllä (syys-lokakuussa). Jonotusaika siis 3-4 kuukautta. Jonotusaika kaiketi vaihtelee jonkin verran sairaanhoitopiireittäin (mulla ksshp).
Onneksi noi kivet eivät ole aiheuttaneet kohtauksia kuin kerran viime kesänä. Leikkaus on edessä, koska kiviä epäillään toistuneiden haimatulehdusten aiheuttajaksi.
Kiitos vastauksesta ja toivottavasti sulle ei tule kipuja odotellessa. Itsellä tosi kurja olotila, oksentelin taas tänä aamuna..Pelkään että mulle tulee odotellessa jotain esim. tuo haimatulehdus : (
Ei ole kivaa kun töihin on pakko mennä näin huonolla olotilalla, mut ei kai auta kuin oottaa jos jotain apua saa. Mun äidillä oli sama vaiva ja pääsi leikkaukseen toteamisesta puolen vuoden sisällä. Vuosi tuntuu pitkältä ajalta.
Olen menossa yksityiselle sappikivileikkaukseen ja sinne onneksi pääsee n.2 viikon jonotuksella.
Auttaisikohan jos soittelisit sairaalaan ja kyselisit vähän, että voisiko päästä aiemmin ja kertoisit samalla, että minkälaisia vaikeuksia ja oireita joudut kestämään??? Itse pääsin tuolla taktiikalla peruutusajalle gastroskopiaan aikoinaan, eli voi olla hyödyllinen.
Tarvittaessa tietysti voisi kysellä tuon hoitotakuun peräänkin. Senhän pitäisi taata, että tarpeelliset hoidot saadaan ilman aivan kohtuutonta viivytystä!
Tässä vielä lisätietoa hoitotakuun ajoista mielestäni aika selkeässä muodossa Tampereelta.
http://www.tampere.fi/terveyspalvelut/hoitotakuu/toteutuminen.html
(Tosin Tampere ei ole itse hoitotakuun kaikissa aikarajoissa pysynyt, kuten huomaat. Valitettavasti.)
Kiitos vinkistä..soittelin päivällä ja tilanne aika toivoton. Kirurgi puolipäiväeläkkeellä (ainoa) ja ei oikein voi muuta kuin odottaa tai sitten saada akuuttikohtauksen jolloin pääsisi yliopistolliseen suoraan. Ei oikein hyvältä näytä.
Puolen vuoden ajan seurasin lähisukulaisen sappikivikohtausten hoitoa ja tyksissä ravaamista. Leikkaukseen ei päässyt, vaikka kohtauksia viikottain. Särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja vaan määrättiin ja töissä olisi pitänyt käydä..Mies laihtui laihasta varrestaan kymmenen kiloa ja sitten olisi pitänyt odottaa vielä kuukausi poliklinikka-aikaa, jossa olisi arvioitu leikkaustarve!
Yksityisellehän siitä sitten oli mentävä ja leikkaukseen pääsi viikossa. Noin 500e oli hintana ja kotiin pääsi samana iltana. Suosittelen.
Niinpä..kuluista en vielä tiedä tarkkaan, mutta sain selville sen verran että kunnalliseen sairaalaan on kaksi jonoa, erikoismaksuluokan potilaat ja sitten ne jotka ohitetaan näin...Eli sama hoito pikkaisen nopeammin jos kaivat kuvettasi : S Kela korvaa käsitykseni mukaan lääkäreitten palkkioista osan..
Lähdin heti alun alkaenkin yksityiseltä puolelta liikenteeseen ja koska Tampereen seudulta olen niin kävin Koskiklinikalla. En kuitenkaan ole Trella kirjoilla. Kävin lääkärin (gastroenterologian kirurgi) vastaanotolla 25.4 ja sain lähetteen ultraäänitutkimuksiin sekä reseptin Litalginille (kipulääke). Ultraäänessä 27.4 minulla todettiin sappikivet. Lääkärin vastaanotolla 2.5 päätettiin kotikuntani aluesairaalan sijasta laittaa lähete Taysiin, jossa lääkärini oli leikkaavana osastolääkärinä. Eli pääsin ns. erikoismaksuluokan potilaana nopeammin leikkaukseen. 22.5 kävin Taysissa verikokeissa ja tutustumassa osastoon ja 29.5 minulta leikattiin tähystyksessä sappirakko pois. Olin sairaalassa yhden yön eli pääsin leikkausta seuraavana päivänä kotiin. Haavat olivat kipeät, etenkin suurin navan alle tehty haava. Särkylääkkeitä jouduin ottamaan ehkä neljänä päivänä leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen olo oli suht ok. Kaksi viikkoa sairaslomaa ja se riitti mainiosti. 13.6 jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi minun toipuneen normaalisti ja haavojen olevan ok. Sen jälkeen en ole sappivaivoista kärsinyt.
25.4-13.6 eli reilu puolitoista kuukautta. Tämä nopea toiminta maksoi ulkopaikkakuntalaiselta Taysissa 541,30 eur (leikkaavan sekä anestesialääkärin palkkiot ja kahden vuorokauden hoitopäivämaksut). Näistä kuluista Kela korvasi 225,39 euroa eli omakustanteeksi jäi 315,91 eur. Toki tähän summaan tulee vielä lisätä lääkärin vastaanottokulut ja ultraääni. Ei ole pieni summa rahaa, mutta en olisi pärjännyt ilmankaan. Ja mihinkäs sitä sitten satsaa ellei omaan terveyteensä. Koska olen vasta 23-vuotias, kunnallisella puolella minua olisi terveyskeskuksessa katsottu kieroon, koska näin nuorella ei sappivaivoja voi olla. Ja jos on niin niihin reagoidaan vasta jos asiakas tulee paikalle vaarassa tukehtua kipuihin (kohtauksien aikana en saanut pahimmassa tapauksessa edes henkeä). Eli mikäli olisin lähtenyt viemään asiaa eteenpäin kunnallisella puolella, olisin jonossa vielä ensi vuonna tähän aikaan, sillä hoitotakuuhan ei juurikaan auta. Ensin minua olisi omalääkäriltä pompotettu kirurgin vastaanotolle (ainakin puolen vuoden jonotus) ja sieltä ultraääneen (lisää jonotusta) ja sieltä taas kirurgille ja mahdollisesti sitten vasta leikkausjonoon, mikäli kirurgi olisi tarpeeksi vakuuttunut kohtauksieni vakavuudesta.
Joten, olen monien halveksuma rahapotilas, joka hieman enemmän maksamalla lunastaa itselleen terveyttä. En kadu sitä kyllä hetkeäkään.
Suosittelen todella yksityisiä lääkäriasemia. Minun kohdallani kaikki toimi täydellisesti.
Tilanne edennyt vähän eli lokakuussa pääsy leikkaukseen. Kipuja tälläkin hetkellä ja kivet muljahtelevat. Töissä koitan olla...
Kyllähän se rahakysymys on ainakin mulla vaikka pelottaakin miten pärjään sinne asti..
Hienoa että pääsit noin äkkiä vaivasta eroon ja kiitos kun kerroit miten tuo leikkaus oli sujunut.