Muutama perusasia Palestiinasta, Israelista ja Yhdistyneistä Kansakunnista...

"-Niin kepu- kuin kv. poliitikan keskusteluissakin monet "kansalaiset", "infidelit", "mvv:t", "Emeritukset" ja "City.-Keskustat" ynnä "JormaKKorhoset" tuntuvat tyystin unohtavan sen tosiasian, että YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia on jokunen muukin kuin 1559, jonka ympärillä niin monet Lähi-idän konfliktista kirjailevat tuntuvat kiehnaavan."
----------- nämä kirjoittajat ovat ehkä unohtaneet että...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000034&posting=22000000018240245

Löytyihän noista yksi ihan ajatellun tuntuinen kannanotto. Tuo tuossa:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000018292834

Ei toki sovi unohtaakan mitään muitakaan rikkeitä, ei missään päin maailmaa eikä kenenkään tai minkään tahon toimesta tehtyjä.

Mutta akuutissa Lähi-idän tilanteessa tuskin kukaan muu kuin helluntaiherätyksen kokenut pastori-kirjailija Pekka Sartola ja häneen uskovat - aina "JormaKKorhosta" myöten - voivat kovin helposti sivuuttaa valtion nimeltä Israel harjoittamaa suhteetonta voimankäyttöä, avointa valtioterrorismia faktisesti miehittämässään Gazassa ja Länsirannalla palestiinalaishallintoa ja palestiinalaisia kohtaan sekä avointa hyökkäys- ja hävityssotaa Libanonissa.

Hämeen Sanomissa, jota nyt ei Suomen eikä maailman "edistyksellisimpänä" päivälehtenä voitane pitää, ilmestyy silloin tällöin mielipidesivulla - ja joskus jopa pääkirjoituksissa ja pääkirjoitussivun kolumneissakin - huomattavasti analyyttisempää kirjoittelua Lähi-idän kriisistä kuin mihin muutamat "ammattimies on aina ammattimies" -sinibaretit ja "Raamatun Israelin" varjolla miekkalähetystään tekevät saarnamiehet pystyvät...

********************

Terrorismia ei hävitetä terrorilla

[ 03.08.2006 KLO 23.33 / Hämeen Sanomat ]

USA:n ja maan yksisilmäisen johdon tukeman Israelin terrori on aiheuttanut Lähi-idässä monin verroin enemmän inhimillistä ja aineellista tuhoa kuin alueen kaikkien terroristien toimet koko maailmassa yhteensä.

Väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa. Terrorismia ei kitketä tappamalla ja tuhoamalla. Kohtuulliseen ratkaisuun päästään ainoastaan analysoimalla syyt terrorismin syntyyn ja toimimalla aktiivisesti näiden syiden poistamiseksi.

Sivuutan tässä Irakin lähinnä palstatilan säästämiseksi; keskityn vain Palestiinaan, jonka ongelmat ovat muhineet pisimpään.

Roomalaiset karkottivat juutalaiset Palestiinasta ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan aikaan näiden kapinoinnin vuoksi. Juutalaiset eivät kuitenkaan olleet alueen ainoita asuttajia sen paremmin tuolloin, aiemmin tai myöhemminkään.

Nykyinen Israelin valtio synnytettiin väkivaltaisesti. Syntyprosessiin liittyi maata asuttaneiden palestiinalaisten enemmistön karkottaminen asuinsijoiltaan pakolaisleireille lähinaapureihin ilman korvausta menetetystä maaomaisuudesta.

Olisi ihme, ellei pakkopakolaisuus olisi lietsonut ja lietsoisi yhä vastarintaa.

Aluksi Britannian tukema ja sittemmin Yhdysvaltain vauraan juutalaisyhteisön varustama Israel oli kuitenkin riittävän vahva säilyttämään valtaamansa alueet yksin itsellään. - Alempisyntyiset toisuskoiset pysykööt poissa Luvatusta maasta!

Näin lienevät ajatelleet ainakin ortodoksijuutalaiset.

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Palestiina ei ole tosiasiassa juutalaisille 'luvatumpi' maa kuin muillekaan asukkailleen. Tiedän, että moni on omaksunut kyseisen käsitteen jonkinlaisena totuutena. Kuitenkin kysymyksessä on vain uskon asia, jota juutalaisuus vuosituhansia ja kristillinen kirkko vuosisatoja omiensa kalloihin on paukuttanut. Tarina on tuttu kaikille kansakoulun käyneille ja varmaan peruskoulunkin uskonnonopetusta saaneille.

Maailma on pullollaan ihmisen luomia jumalia ja ihmisen mielikuvituksen kehittelemiä uskomuksia. Vaikka niillä on vahva kulttuurihistoriallinen merkityksensä, niitä ei pidä sotkea reaalimaailman ongelmien ratkaisuihin.

Palestiinan kysymys ratkeaa järkevästi vain alueen kaikkien asukkaiden kohtuulliset oikeudet tunnustamalla. Käytännön läheisin lienee palestiinalaisten oman valtion perustaminen, Israelin (kansainvälisen oikeuden vastaisten) siirtokuntien purkaminen ja Jerusalemin rauhanomainen jakaminen muun maailman vahvasti sitoutuneen, yhteisen painostuksen avulla.

Tarvitaan arkirealismia ja yhteistyötä. Väkivalta ei ratkaise pysyvästi mitään.

Esko Mäkelä
VTM
Hämeenlinna"

Lähdelinkki: http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=39548&main=76



Sodankäynnin "moraalin" suhteen heittojaan tekevien "Kansalaisten..." ymv. "Infidelien" on syytä muistaa, että sodankäynnissä ei "moraalia" tunnu edustavan ainakaan sotilaallisesti aivan ylivertainen Israel ja sen vankin tukija eli Yhdysvallat ainakaan yhtään sen enempää kuin sen tulivoiman alla olevat palestiinalaiset ja libanonilaisetkaan, pikemminkin aivan päinvastoin.

Emeritus-kapiainen "JormaKKorhonen" voisi muutamien Kekkos-kaskujensa ja Golanin-seikkailumielisten "rauhanturvaretkiensä" ohessa pohtia hivenen käsitettä "asymmetrinen sota", jotta Lähi-idän kriisin voima- ja mittasuhteet valaistuisivat muutenkin kuin helluntaiherätyksen pastori-kirjailija Pekka Sarolan "ajanteos-kolumnien" eli Israelin armeijan ja tiedustelupalvelun kritiikittömän aineistonjakelun muodossa...


***********************

Hizbollah osoitti säilyttäneensä iskukykynsä

[ 03.08.2006 klo 23.13 / Hämeen Sanomat ]

Hizbollah osoitti torstaina, että se pystyy yhä tekemään tuhoa Israelissa. Järjestön raketti-iskut tappoivat ainakin kahdeksan siviiliä Akkon ja Maalotin kaupungeissa. Lisäksi hyökkäyksissä haavoittui viranomaisten mukaan kymmeniä ihmisiä. Hizbollah uhkasi laajentaa iskuja entisestään.

- Jos iskette Beirutiin, taistelijamme iskevät Tel Aviviin. Me kykenemme tekemään sen, sanoi järjestön johtaja Hassan Nasrallah libanonilaisella tv-kanavalla esitetyssä viestissä.

Päivää aiemmin Israelin pääministeri Ehud Olmert ehti jo ilmoittaa, että Hizbollah olisi jo riisuttu suureksi osaksi aseista. Uusin isku kuitenkin todisti, että tavoite on vielä kaukana.

- Israel jahtaa Hizbollahia, kunnes nämä murhaavat hyökkäykset loppuvat ja Pohjois-Israeliin palaa rauha, sanoi pääministerin kanslian edustaja David Baker.

Torstain iskut nostivat israelilaisten siviiliuhrien määrän 27:een. Lisäksi taisteluissa on kuollut kymmeniä sotilaita.

Pahiten ovat kuitenkin kärsineet libanonilaiset: sota on vaatinut maassa yli 900 ihmisen hengen. Kolmasosa kuolonuhreista on alle 12-vuotiaita lapsia, arvioi Libanonin pääministeri Fuad Siniora. Lisäksi miljoona libanonilaista on joutunut pakenemaan kotoaan.



Maahyökkäys eteni

Israelin joukot työntyivät päivän aikana yhä syvemmälle Libanoniin. Armeija oli luonut maan eteläosaan 6-7 kilomerin turvallisuusvyöhykkeen, jolla on on parikymmentä kylää.

Puolustusministeri Amir Peretz kehotti armeijaa varautumaan maahyökkäyksen laajentamiseen, niin että joukot etenisivät 20 kilometrin päähän rajasta Litanijoelle asti. Sotilaslähteiden mukaan Israel aikoo pysyä alueella, kunnes paikalle saapuu kansainvälisiä joukkoja.

Israelin ilmavoimat iski samaan aikaan Beirutin eteläisiin lähiöihin sekä Tyroksen kaupungin lähistölle. Etelä-Beirutia pommitetaan, koska se on Hizbollah-järjestön vahvaa aluetta. Illalla osiin Etelä-Beirutia pudotettiin lentolehtisiä, joissa varoitettiin Israelin uusista ilmaiskuista.



Järjestö syyttää sotarikoksista

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch arvosteli torstaina Israelin näkemystä siitä, että Hizbollah käyttää siviilejä ihmiskilpinä. Raportin mukaan Israel on iskenyt myös alueille, joilla ei ole ollut selviä sotilaallisia kohteita. Human Rights Watch luokittelee osan Israelin iskuista sotarikoksiksi.

- Tutkimuksemme osoittaa, että Israelin väite siitä, että Hizbollahin taistelijat piileskelevät siviilien joukossa, ei selitä eikä oikeuta Israelin umpimähkäistä sodankäyntiä, sanoi järjestön johtaja Kenneth Roth.

Islamilaisten maiden järjestö OIC vaati välitöntä tulitaukoa ja päätöksiä YK:n turvallisuusneuvostolta. Useat jäsenmaat kertoivat voivansa lähettää rauhanturvaajia, jos YK päättää sijoittaa joukkoja Etelä-Libanoniin.

Yhdysvallat, Britannia ja Ranskat yrittävät saada päätöslauselman aikaiseksi tällä viikolla. Ranskan oli määrä jättää illalla turvallisuusneuvostolle oma esityksensä päätöksestä. (STT-Reuters-AFP-DPA)

Beirut /

Lähdelinkki: http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=39540&main=57



PS1. Suorien ja välittömien inhimillisten uhrien ja muiden kärsimysten ohessa on syytä muistaa, että omasta - ja kaiketi myös George W. Bushin ja Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston, Pekka Sartolan ja "JormaKKorhosen" ja kaltaistensa - mielestä - "valittu kansa" on niin Gazan kuin Libanoninkin infrastruktuurin hävittämisen myötä aiheuttamassa Välimeren suurinta ympäristökatastrofia...


***********************

HS LIBANONISSA
Mereen valunut öljy tahrinut liki puolet Libanonin rannoista

[ 3.8.2006 klo 20:37 / Helsingin Sanomat ]


HANNES HEIKURA / HS

Mereen valunut öljy tahrinut liki puolet Libanonin rannoista

Kalastaja Mohammad Kroubi lähti kahden poikansa kanssa kalaan öljyn mustaamille vesille Beirutin edustalla torstaina.

Beirut/byblos. Hajusta päätellen voitaisiin olla huoltoasemalla. Keuhkoihin leviää raskas, nenään käyvä katku.

Edessä aukeaa kuitenkin aava meri ja Bybloksen historiallisen kaupungin idyllinen pikkusatama. Vedessä kelluu muutama kymmenen valkoista kalastajavenettä ja muutama huvivene.

Tavallisesti veneet olisivat kalastajien matkassa merellä tai turisteja kuljettamassa, nyt ne kelluvat paksussa mustassa liejussa, valkoiset laidat öljystä mustina. Silmänkantamattomiin leviää upeita hiekkarantoja, joita reunustaa mustaksi värjäytynyt hiekka.

"Kuin suklaata", yksi veneen omistajista, Henri Cordahi esittelee vedestä kepillä nostamaansa öljyä, joka valuu paksuina klimppeinä takaisin veteen.

Öljy on peräisin Beirutin eteläpuolella olevasta Jiyyehin sähkövoimalasta, jota Israel pommitti yli kaksi viikkoa sitten. Säiliöistä pääsi mereen yli 15 000 tonnia öljyä.

Kahden viikon aikana öljy on ajelehtinut pohjoistuulten mukana noin 80 kilometriä pohjoiseen aina Syyriaan asti. Öljy on tahrinut jo noin 40 prosenttia Libanonin rannoista.

Sodan yksi seuraus onkin Libanonin historian pahin ympäristökatastrofi, jonka siivous ei ole vielä edes kunnolla alkanut. Siivouksen kustannukseksi arvioitiin aluksi 50 miljoonaa dollaria, nyt hinta hipoo jo sataa miljoonaa, ympäristöministeri Jacoub Riad Sarraf kertoo.

Sarraf on viime päivät kirjoittanut lukemattomia hätävetoomuksia ja soittanut hallituksille, ympäristöjärjestöille, YK:lle ja asiantuntijoille saadakseen jostakin apua.

Lupauksia onkin tullut, muun muassa Kuwaitista, Jordaniasta, Ranskasta ja YK:lta. Ongelma on, että juuri kukaan ei sotatoimien vuoksi uskalla lähettää tarvittavaa kalustoa tai asiantuntijoita paikalle. "Me tarvitsemme [Israelilta] turvatakuut, jotta uskallamme lähteä vesille", Sarraf sanoo.

Ainoa perille tullut apu on Kuwaitista, joka lähetti paikalle kemikaaleja ja muuta kalustoa. Kolmessa paikassa öljyn siivous on päässyt alkuun.

Esimerkiksi Bybloksen rannalla kaksi traktoria kerää mustaa hiekkaa pois kuljetettaviksi. Mutta tuhon laajuuteen nähden toimet ovat olemattomia, ja katastrofi uhkaa muuttua alueelliseksi.

"Olen varoittanut Kreikkaa ja Kyprosta, jotta ne alkaisivat varautua öljyn tuloon ja kehottanut Syyriaa ja Turkkia aloittamaan torjuntatyön", Sarraf kertoo.


Lähdelinkki: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Mereen valunut öljy tahrinut liki puolet Libanonin rannoista/1135220920210


PS2. Lähi-idän jälleen täydeksi sodaksi puhjenneen konfliktin taustoja onkin syytä DismalJimmynkin lähteä selvittämään itselleen vaikka tuolta 3.7.2006 aloitetust kirjoitusketjusta, jossa on ollut kohta 4700 käväisijää...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017595197

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017984956

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017984956

Ja mitkäkohän "asiavirheet"?

"keputukijan" kanssa on turha edes yrittää inttää siitä, että olen tuominnut rikokset ihmistyyttä vastaan ja sotarikokset kaikkialla ja tehtiinpä niitä kenen tai minkä tahansa toimesta.

Siksi toivotankin nyt vain hyvää viikonvaihdetta ...

**********



"Berutista, rakkaudella

Libanonilainen Zena el-Khalil elää Beirutissa pommitusten keskellä. Hänen nettipäiväkirjansa, blogi, kertoo siitä, mikä varsinaisista sotauutisista jää pimentoon; miltä tuntuu joutua yhtäkkiä sodan jalkoihin ja menettää tavallinen arki ja elämä. Viikkolehti julkaisee Zena el-Khalilin blogin kirjoittajan luvalla ajalta 14.7. - 30.7. Merkinnät 14. - 18.7. on aiemmin julkaistu brittilehti Guardianissa.
Toimitus ja käännökset:
KATI BISTRÖM

Siinä, missä Persianlahden sota viime vuosikymmenellä oli tv-sotaa, jonka tapahtumia muu maailma katseli kotisohviltaan lähes reaaliajassa, on meneillään oleva Israelin hyökkäys Libanoniin sotaa internetin aikakaudella. Zena el-Khalil on 30-vuotias beirutilainen taiteilija ja aktivisti, jonka blogi eli nettipäiväkirja on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Epäusko ja -toivo, pelko tulevasta sekä suru kauniin, juuri jaloilleen päässeen Beirutin kaupungin kohtalosta välittyvät Zenan päiväkirjamerkinnöistä.

14.7.

Suunnilleen tunnin ajan olen nyt katsellut taivaanrantaa parvekkeeltani. Se on tulessa. Kello on 4:14 aamulla.

Heräsin kello 3:28, kun Israelin koneet lensivät matalalla Beirutin yllä. Olin juuri ollut viimeinkin vaipumassa uneen sen jälkeen kun myllertävät ajatukset, vatsakrampit ja pelko olivat pitäneet minua hereillä koko yön... Juuri kun luulin nukahtavani, kuulin lentokoneiden äänen ja sitten räjähdyksiä yksi toisensa jälkeen.

17.7.

Mieheni ja minä olemme majoittaneet neljä ulkomaalaisia "pakolaista" ja auttaneet heitä poistumaan maasta. Kaksi heistä, saksalainen ja sveitsiläinen, pääsivät lähtemään tänä aamuna. Jäljelle jääneet ovat Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Hulluinta tässä on se, että kaikista maailman kansoista juuri Yhdysvaltain lähetystö on auttanut täällä olevia kansalaisiaan kaikkein nihkeimmin. Lähetystön puhelinlinja on ollut käytännöllisesti katsoen suljettu. Ystäväni Amandan täytyi siis ottaa taksi lähetystöön, jonne on hiukan matkaa Beirutista. Siellä kaikki, mitä hän sai irti oli, että lähetystössä ei tiedetä, mitä he aikovat tehdä. Amandaa pyydettiin seuraamaan sen internet-sivuja. Nyt internet-sivuilta selviää, että hänet tullaan evakuoimaan, mutta hänen täytyy maksaa siitä! Kyllä, Yhdysvaltain lähetystö kertoo kansalaisilleen, että se tulee laskuttamaan heitä matkasta täältä pois! Voitteko uskoa!

18.7.

Ajoin tänään keskustan läpi matkalla tapaamaan vanhempiani. Olin liikkeellä yksin ja minua hermostutti. Ensimmäistä kertaa yksin autossa sen jälkeen kun tämä kaikki alkoi... Mutta halusin tavata vanhempiani.

Tulin risteykseen, jossa valot paloivat punaisina ja pysähdyin. Kadut olivat tyhjiä ja huomasin miettiväni, miksen vain aja eteenpäin. Kadut olivat täysin autiot; ei muita autoja, ei liikennepoliisia. Sitten muistin ohjenuorani, joka pitää minut nykyisin järjissäni: että keskellä tätä hyökkäystä me emme saa luopua tavoista. Että hyökkäyksenkin keskellä jotkut säännöt pätevät yhä. Joten jollakin tavalla se, etten ajanut punaisia päin, auttoi minua pitämään kiinni arvokkuudestani.

Sitten katsoin taustapeiliin ja näin muita autoja. Suljin silmäni ja toivoin, että ne pysähtyisivät myös. Jos ne pysähtyisivät, se tarkoittaisi sitä, että ajattelimme tästä samoin. Tiedän, että useimmat teistä ovat kuulleet libanonilaisten ajotavoista: he eivät koskaan pysähdy punaisiin valoihin! Hyvät naiset ja herrat, tänään he pysähtyivät.

Avasin silmäni ja sitten purskahdin itkuun. Kaikki autot olivat pysähtyneet. Kaikki noudattivat liikennesääntöjä. Se oli tämänpäiväinen toivonpilkahdus. Hahaa, pienet asiat tekevät onnelliseksi! Käännyin ja nyökkäsin muille autoilijoille hymyillen. Ehkä he luulivat, että tämä blondi flirttaili heidän kanssaan!

18.7.

Koko elämäni on muuttunut, tahtomattani. Elämäni on muuttunut ilman minun suostumustani. Elämäni on muuttunut, koska joku (en minä) päätti muuttaa sen. Kuka heille antoi luvan? Miksei minulta kysytty? Minun piti lähteä telttailemaan vuoristoon tällä viikolla. Minun oli tarkoitus työstää esitystä newyorkilaisen taiteilijan kutsumisesta tänne ensi kesänä. Sen piti olla yllätys; minun oli tarkoitus järjestää rahoitus ja kaikki ja yllättää hänet. Minun oli tarkoitus nostaa rahat, jotka olin ansainnut myymällä taidettani. Minun piti toimittaa taideteoksia ihmisille.

Kaksi pommia räjähti juuri ja ikkunani tärisevät. Minä typerys, suljin ikkunat, jotta sisälle ei tulisi hyttysiä. Luojan kiitos ikkunalasit eivät särkyneet. Sydämeni taas, siitä en menisi takuuseen.

20.7.

Mieltäni on tänään askarruttanut eniten se, mitä Beirutille tapahtuu, kun kaikki ulkomaalaiset matkaavat pois? Tuhannet ihmiset pakenevat maasta, sen näkee televisiossa ja internetissä. Minne te kaikki olette menossa?

Hyvät naiset ja herrat, tänään voin todellakin sanoa romahtaneeni kokonaan. Se tuntui todella musertavalta, olen itkenyt koko päivän... Enkä häpeä myöntää tätä teille.

Olen auttanut näitä ulkomaalaisia lähtemään. Kaksi on jo mennyt, yksi lähtee huomenna. Viimeinen vieraistamme lykkää lähtöään Beirutista. Hän rakastaa Beirutia yhtä paljon kuin minäkin, ja vaikka hänen vanhempansa ovat pyydelleet häntä poistumaan maasta, hän ei tahdo lähteä.

Mitä tapahtuu, kun ulkomaalaiset lähtevät täältä?

Kun Yhdysvallat ja Eurooppa ovat evakuoineet kaikki kansalaisensa, näyttävätkö nämä maat sitten Israelille vihreää valoa viikon tai jopa kuukauden mittaisiin pommituksiin? Hyökätäänkö Beirutiin sitten aivan täydeltä laidalta?

Beirut ei ole mitään ilman ulkomaalaisiaan. Pyydän, älkää lähtekö.

21.7.

En vieläkään voi uskoa tätä todeksi. Ainoastaan kaksi viikkoa sitten olin Tyyroksessa, nautin kylmästä Almazasta (paikallinen olut) ja katselin kun meduusat ajautuivat aaltojen mukana rantaan yleisellä uimarannalla. Olin siellä Amandan kanssa, joka nyt on turvallisesti poistunut maasta. Silloin näytin hänelle, miten lähellä Israel on... Vähänpä me silloin tiesimme. Se oli hyvä päivä. Me joimme olutta, söimme ison lautasellisen rasvaisia ranskalaisia ja nauroimme paljon.

Tänään Tyyros on liekeissä. Tänään Tyyros on maanpäällinen helvetti. Kaupunkiin on jäänyt paljon ihmisiä loukkuun. Tyyrokseen ei pääse eikä sieltä pois, eivätkä ihmiset voi soittaa siellä oleville läheisilleen. Etelä-Libanonissa asuvat ihmiset saivat Israelilta nauhoitetun puhelun, jossa heitä vaadittiin lähtemään pois alueelta. Kun he yrittivät poistua sieltä, F-16 -hävittäjä lensi heidän ylitseen ja räjäytti pakolaisten autosaattueen. 20 siviiliä kuoli, pääasiassa naisia ja lapsia. Vain sen vuoksi, että he tekivät kuten Israelin armeija sanoi.

25.7.

Menin viimeinkin supermarkettiin. Olen kammonnut sitä jo ennalta. En ole halunnut nähdä tyhjiä hyllyjä, ihmisiä jonottamassa.

Mitä siellä sitten oli? Tyhjeneviä hyllyjä. Pappi ostamassa suurta määrää olutta. Pitkiä jonoja.

En ole koskaan aikaisemmin ollut niin tietoinen ruuan ostamisesta. Ylpeyteni ei antanut myöten alkaa hamstraamaan. Iskukuumennettua, pitkään säilyvää maitoaߪkäteni tarttui pulloon, sitten toiseen ja vielä kolmanteen. Välittömästi, kun katsoin niitä ostoskärryssäni, laitoin ne takaisin yksi kerrallaan. En ostanut maitoa. Olin liian tietoinen siitä, mitä sen ostaminen olisi merkinnyt. Ajattelin, että on parempi jättää se ostettavaksi jollekin äidille, jonka lapset tarvitsevat sitä.

Päädyin ostamaan outoja juttuja. Sellaisia, joiden loppumisesta olin huolissani. Ostin pullollisen Triple Seciä. Jotta voin tehdä ystävilleni Cosmopolitaneja sitten, kun he vihdoin tulevat taas käymään.

Pestoa lasipurkissa. Tiedän, että siitä tulee lähiaikoina luksustuote. Ostin kaksi pientä purkkia.

Terveyssiteitä, sellaisia, joista pidän. En koskaan halua joutua käyttämään sellaisia paksuja 1980-luvun siteitä. Muistan nähneeni niitä serkkuni kylpyhuoneessa, kun kävimme Beirutissa 80-luvulla. Ne tuovat sodan mieleen.

Hyvää shampoota. En halua päätyä käyttämään sellaista jättipulloon pakattua, anonyymia merkkiä edustavaa shampoota, joka on aina väriltään neonvaaleanpunaista tai -vihreää. Se muistuttaa minua 80-luvun Beirutista.

Savustettuja manteleita. Kaksi purkkia.

Lisää pastaa, yök.

27.7.

Sota uuvuttaa.

Sitä on kestänyt nyt kaksi viikkoa, ja meitä väsyttää kovasti. Tuntuu, kuin olisimme tyhjiin puristettuja.

En pysty näkemään laajempaa kokonaisuutta tämän takana. Olen saanut tarpeekseni sen analysoimisesta, miksi näin tapahtuu. Annan uupumukselle periksi.

Olen puhunut lehdistölle niin paljon, mutta siitä ei tunnu olevan hyötyä. Itse asiassa tuntuu siltä, että minusta on tullut vain yksi sodan uhri mediassa. Taas yksi tarina radioaalloilla. Yksi blogi muitten joukossa. Media elää minun kaltaisteni tarinoista. Minun avullani heidän myyntilukunsa nousevat. Minä houkuttelen ihmisiä heidän kanavalleen. Minun avullani saadaan mainoksia myytyä ja rahaa taloon.

Mutta minä saan myös ääneni kuuluville. Onnistun koskettamaan muutamaa ihmistä. Siitä olen kiitollinen.

29.7.

Kyllä, rakas lukija, minusta on tulossa vihainen ja kyyninen. Niin tapahtuu, kun ihminen lakkaa nukkumasta ja syömästä. Ja kun unelmat särkyvät. Niin tapahtuu, kun kotimaata vahingoitetaan.

Mutta minä en vihaa. En tule koskaan vihaamaan. Olen vain hyvin, hyvin pettynyt näihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että heillä on oikeus hallita minun elämääni.

Ainoa tehtävissä oleva asia nyt on tehdä vastarintaa. Vastustaa rakkaudella. Rakkaus on vahvin aseeni, sitä ei kukaan voi vahingoittaa.

Vieläkin rakastan. Tulen aina rakastamaan. Rakastan Beirutia.

30.7.

Eilen muutamat meistä lähtivät autolla rantaa pitkin pohjoiseen... tarkoituksena oli dokumentoida öljyonnettomuutta (toimittajan lisäys: Israelin ilmahyökkäys rikkoi öljyvarastotankkeja Jiyyehin voimalaitoksessa eteläisessä Libanonissa 13. ja 15.7. Mereen arvioidaan valuneen kymmenestä kolmeenkymmeneen tuhanteen litraa öljyä. Öljyonnettomuus on pahin Libanonin historiassa). Otimme valokuvia ja videoita ja teimme kartan, joka osoittaa öljylautan liikkeitä.

Olin koko ajan vähällä saada paniikkikohtauksen, sillä pelkäsin jatkuvasti, että jokaista tienpätkää, siltaa tai tunnelia, joissa ajoimme, voitaisiin pommittaa. Silti tuntui hyvältä päästä pois Beirutista pariksi tunniksi... ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Näky oli kauhistuttava. Upeat rantamme... peittyneinä mustaan. Lahdet, kivet, kaikki rannan kolot olivat öljyn vallassa. En osaa sanoa, miten suuri vuoto on. Ajoimme Anfeen asti (josta on suunnilleen kymmenen minuutin ajomatka Tripoliin) ennen kuin meidän täytyi kääntyä takaisin, jotta olisimme ehtineet kotiin ajoissa illaksi suunniteltuja haastatteluja varten. Öljylautta liikkuu pohjoiseen päin ja nielee kaiken, mitä sen tielle osuu matkan varrella. Kuulimme, että se on nyt Syyriassa asti.

Bybloksen lahti on kokonaan öljyn tukkima. Tämä kerran niin kuvauksellinen turistikaupunki, joka on myös maailman vanhin satamakaupunki, on nyt tuhoutunut. Haistoimme öljyn jo kauan ennen kuin tulimme lahdelle. Tänä kesänä Bybloksessa piti viettää kaupungin 7000-vuotissyntymäpäiviä! Juhlallisuuksien oli tarkoitus olla suurimittaiset. Niin paljon työtä ja vaivannäköä... ja nyt, jäljellä on vain tämä musta vitsaus.

Qanan kylässä oli tehty joukkomurha aikaisin tänä aamuna. Historia toistaa itseään. Israelin joukot pudottivat pommin rakennukseen, jossa pakolaiset majoittuivat. Tämänhetkisten tietojen mukaan 55 ihmistä kuoli. Pääasiassa naisia ja lapsia... Mutta luku kasvaa. Vain pari vuotta sitten Israel teki aivan saman jutun, vaikkakin silloin he iskivät YK:n rakennukseen. Yli 100 ihmistä kuoli, heistä suurin osa naisia ja lapsia... Miksi?? Miten kukaan voi olla niin epäinhimillinen?

Luulen, että Israel on ainoa maailman maa, joka voi iskeä YK:n tukikohtiin ja päästä siitä kuin koira veräjästä. Vain muutama päivä sitten YK:n tukikohtaan iskettiin etelässä. YK:n rauhanturvaajia kuoli. Heidän perheilleen toivon anteeksiantamusta. Libanon on kaunis maa, kauniita ihmisiä. Me kaikki suremme menetystänne.

Tämä hyökkäys on ollut verilöylyä toisensa jälkeen. Ja se jatkuu vieläkin...
*

Zena el-Khalilin nettipäiväkirja on osoitteessa http://beirutupdate.blogspot.com/

Lähdelinkki KU Viikkolehteen 4.8.2006:

http://www.kansanuutiset.fi/viikkolehti.htm


********************

Ranska ja Yhdysvallat ratkovat
viimeisiä kiistakohtia YK:ssa


Päätöslauselma Libanonista lähellä

Hahmotteilla olevan linjan mukaan ensin päätettäisiin vihollisuuksien lopettamisesta ja poliittisen ratkaisun suuntaviivoista, toisessa vaiheessa yksityiskohdista ja kansainvälisten joukkojen mandaatista.

ARTO HUOVINEN

Torstai oli Libanonin sodan 23. päivä. YK:n turvallisuusneuvostossa on nyt päästy lähemmäksi päätöslauselmaa ja optimistisimpien näkemysten mukaan se saattaa olla valmis "jo" tänä viikonloppuna. Toisten tietojen mukaan asia lykkääntyisi kuitenkin ensi viikkoon.

Mannerlaatat turvallisuusneuvostossa ovat liikahtaneet siten, että Britannia on etääntynyt varauksettomasta tuestaan Yhdysvalloille ja lähestynyt Ranskan kantaa. Britannian YK-edustusto näyttää levittävän näkemystä, jonka mukaan myös Yhdysvallat on taipumassa lähellä Ranskan alkuperäistä ehdotusta olevaan linjaan.
Marssijärjestys
ratkeamassa

Keskeinen ongelma marssijärjestyksestä ratkaistaisiin pilkkomalla diplomaattinen prosessi vähintään kahteen osaan. Ensimmäisen päätöslauselma koskisi vihollisuuksien lopettamista ja samalla siinä sovittaisiin ns. kestävän ratkaisun yleiset suuntaviivat. Toisessa päätöslauselmassa määriteltäisiin yksityiskohdat. Lisäksi siinä tai erillisessä lausumassa annettaisiin mandaatti Libanoniin lähetettävälle kansainväliselle joukolle.

Turvallisuusneuvoston tämänhetkinen puheenjohtaja, Ghanan Nana Effah-Apenteng kertoi keskiviikkona lehdistölle, että enää Yhdysvallat ainoana vastustaa vaatimusta taistelujen välittömästä lopettamisesta. Toisin sanoen Britannia ei vastusta.

Israelin pääministeri Ehud Olmert sanoi torstaina brittilehti The Timesin haastattelussa maansa olevan valmis lopettamaan taistelut "heti kun YK:n on päättänyt kansainvälisten joukkojen lähettämisestä Libanoniin ja ne on sijoitettu sinne".

Varsinkin jälkimmäinen ehto vetäisi aikaperspektiivin pitkäksi. Kaavaillun noin 15 000 miehen vahvuisen joukon sijoittaminen Libanoniin veisi vähintään viikkoja. YK:n rauhanturvatoiminnasta vastaavan Jean-Marie Guéhennon mukaan joukko saataisiin täydessä laajuudessaan asemiinsa vasta kuukausien kuluttua.
Hizbollah aseista,
Shebaasta ratkaisu

Lähestyvän konsensuksen mukaan ensimmäisen päätöslauselman poliittisessa osassa päätettäisiin "sissivapaan" puskurivyöhykkeen muodostamisesta Libanonin Israelin-vastaiselle rajalle, samoin periaatteesta, että sitä valvovat kansainväliset joukot.

Edelleen päätettäisiin panna toimeen YK:n aiempi päätöslauselma 1559, joka vaatii Hizbollahin riisumista aseista ja Libanonin hallituksen ja armeijan toimivallan ulottamista koko maahan, myös Hizbollahin hallussa olleille eteläisille alueille.

Yhdysvaltain vaatimuksesta siinä myös asetettaneen Hizbollah aseidenvientisaartoon sekä asetettaisiin kansainvälinen valvonta Libanonin ja Syyrian väliselle rajalle estämään Syyriaa varustamasta Hizbollahia.

YK:n pääsihteerille Kofi Annanille annettaisiin tiettävästi tehtäväksi luonnostella kuukauden sisällä ehdotus Libanonin kansainvälisistä rajoista. Käytännössä tämä tarkoittaisi Shebaan alueen kohtalosta päättämistä.

YK:n aiempien päätösten mukaan Shebaan alue kuuluu Syyrialle, mutta Libanon vaatii sitä itselleen. Israel on ratkaissut kiistan pitämällä Shebaan aluetta edelleen miehityksessään sen jälkeenkin, kun se vetäytyi muualta Libanonista vuonna 2000.

Hizbollah on perustellut raketti-iskujaan Shebaan miehityksellä.
Lopetetaanko sota
vai hyökkäykset?

Suurin erimielisyys Ranskan ja Yhdysvaltain välillä on edelleen siitä, miten taistelut pitäisi lopettaa. Ranska ei enää vaadi virallisesti julistettua "välitöntä tulitaukoa" vaan sille riittäisi "vihollisuuksien lopettaminen". Yhdysvallat taas haluaisi vain "hyökkäyksellisten sotilasoperaatioiden" lopettamista, jotta Israel voisi edelleen "puolustaa itseään".

Vaikka sopiva sanamuoto löydettäisiinkin, on selvää, että Israel aikoo pitää joukkonsa eteläisessä Libanonissa siihen saakka kunnes kansainväliset joukot ovat saapuneet sinne.

Tämän siirtymäkauden järjestelyistä ei ole helppo sopia. Ihmisoikeusjärjestöt pelkäävät, että Israel aikoo tyhjentää rajavyöhykkeen paitsi sisseistä myös siviileistä. Paikalle jäävät olisivat ns. vapaan tulituksen riistaa.

Olmert ei enää tällä viikolla ole puhunut Hizbollahin tuhoamisesta vaan sen työntämisestä pois rajavyöhykkeeltä. Epäselvää on, tähtääkö Israel muutaman kilometrin levyiseen puskurivyöhykkeeseen vai haluaako se ulottaa vyöhykkeen Litanijoelle saakka, 20-30 kilometrin päähän rajasta.
Mikä riittäisi
Hizbollahille?

Israelin tärkein vaatimus YK:lle on se, että perustettaville kansainvälisille joukoille on annettava riittävän laajat valtuudet. Niillä tulee siis olla oikeus käyttää aseita Hizbollahia vastaan eikä vain katsoa sivusta kuten nykyisten YK:n Unifil-joukkojen.

Mutta miten Hizbollah taipuisi päätöslauselmaan, joka merkitsisi loppua sen asemalle eteläisen Libanonin valtiaana? Riittääkö sille se poliittinen voitto, ettei Israel tosiasiassa ole kyennyt lyömään sitä?

Ja helposti unohtuu, että on vielä yksi pieni osapuoli, jota Libanonin tulevaisuus jossain määrin kiinnostaa. Se on Libanonin hallitus, jossa Hizbollah on mukana.

Libanonin hallitus on tähän saakka vastustanut uusien kansainvälisten joukkojen perustamista. Sen mielestä Unifil-joukkojen vahvistaminen olisi riittävä toimi.

Mutta Libanonin hallituksen sana ei taida lopulta paljon painaa. Sehän on vain eri kansanryhmien natiseva kompromissi, kuten koko maakin.

Lähdelinkki Viikkolehden ulkomaan-sivustoon 4.8.2006: http://www.kansanuutiset.fi/viikkoulko.htm

Timo Ristimäki kirjoitti:

Ja mitkäkohän "asiavirheet"?

"keputukijan" kanssa on turha edes yrittää inttää siitä, että olen tuominnut rikokset ihmistyyttä vastaan ja sotarikokset kaikkialla ja tehtiinpä niitä kenen tai minkä tahansa toimesta.

Siksi toivotankin nyt vain hyvää viikonvaihdetta ...

**********



"Berutista, rakkaudella

Libanonilainen Zena el-Khalil elää Beirutissa pommitusten keskellä. Hänen nettipäiväkirjansa, blogi, kertoo siitä, mikä varsinaisista sotauutisista jää pimentoon; miltä tuntuu joutua yhtäkkiä sodan jalkoihin ja menettää tavallinen arki ja elämä. Viikkolehti julkaisee Zena el-Khalilin blogin kirjoittajan luvalla ajalta 14.7. - 30.7. Merkinnät 14. - 18.7. on aiemmin julkaistu brittilehti Guardianissa.
Toimitus ja käännökset:
KATI BISTRÖM

Siinä, missä Persianlahden sota viime vuosikymmenellä oli tv-sotaa, jonka tapahtumia muu maailma katseli kotisohviltaan lähes reaaliajassa, on meneillään oleva Israelin hyökkäys Libanoniin sotaa internetin aikakaudella. Zena el-Khalil on 30-vuotias beirutilainen taiteilija ja aktivisti, jonka blogi eli nettipäiväkirja on herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Epäusko ja -toivo, pelko tulevasta sekä suru kauniin, juuri jaloilleen päässeen Beirutin kaupungin kohtalosta välittyvät Zenan päiväkirjamerkinnöistä.

14.7.

Suunnilleen tunnin ajan olen nyt katsellut taivaanrantaa parvekkeeltani. Se on tulessa. Kello on 4:14 aamulla.

Heräsin kello 3:28, kun Israelin koneet lensivät matalalla Beirutin yllä. Olin juuri ollut viimeinkin vaipumassa uneen sen jälkeen kun myllertävät ajatukset, vatsakrampit ja pelko olivat pitäneet minua hereillä koko yön... Juuri kun luulin nukahtavani, kuulin lentokoneiden äänen ja sitten räjähdyksiä yksi toisensa jälkeen.

17.7.

Mieheni ja minä olemme majoittaneet neljä ulkomaalaisia "pakolaista" ja auttaneet heitä poistumaan maasta. Kaksi heistä, saksalainen ja sveitsiläinen, pääsivät lähtemään tänä aamuna. Jäljelle jääneet ovat Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Hulluinta tässä on se, että kaikista maailman kansoista juuri Yhdysvaltain lähetystö on auttanut täällä olevia kansalaisiaan kaikkein nihkeimmin. Lähetystön puhelinlinja on ollut käytännöllisesti katsoen suljettu. Ystäväni Amandan täytyi siis ottaa taksi lähetystöön, jonne on hiukan matkaa Beirutista. Siellä kaikki, mitä hän sai irti oli, että lähetystössä ei tiedetä, mitä he aikovat tehdä. Amandaa pyydettiin seuraamaan sen internet-sivuja. Nyt internet-sivuilta selviää, että hänet tullaan evakuoimaan, mutta hänen täytyy maksaa siitä! Kyllä, Yhdysvaltain lähetystö kertoo kansalaisilleen, että se tulee laskuttamaan heitä matkasta täältä pois! Voitteko uskoa!

18.7.

Ajoin tänään keskustan läpi matkalla tapaamaan vanhempiani. Olin liikkeellä yksin ja minua hermostutti. Ensimmäistä kertaa yksin autossa sen jälkeen kun tämä kaikki alkoi... Mutta halusin tavata vanhempiani.

Tulin risteykseen, jossa valot paloivat punaisina ja pysähdyin. Kadut olivat tyhjiä ja huomasin miettiväni, miksen vain aja eteenpäin. Kadut olivat täysin autiot; ei muita autoja, ei liikennepoliisia. Sitten muistin ohjenuorani, joka pitää minut nykyisin järjissäni: että keskellä tätä hyökkäystä me emme saa luopua tavoista. Että hyökkäyksenkin keskellä jotkut säännöt pätevät yhä. Joten jollakin tavalla se, etten ajanut punaisia päin, auttoi minua pitämään kiinni arvokkuudestani.

Sitten katsoin taustapeiliin ja näin muita autoja. Suljin silmäni ja toivoin, että ne pysähtyisivät myös. Jos ne pysähtyisivät, se tarkoittaisi sitä, että ajattelimme tästä samoin. Tiedän, että useimmat teistä ovat kuulleet libanonilaisten ajotavoista: he eivät koskaan pysähdy punaisiin valoihin! Hyvät naiset ja herrat, tänään he pysähtyivät.

Avasin silmäni ja sitten purskahdin itkuun. Kaikki autot olivat pysähtyneet. Kaikki noudattivat liikennesääntöjä. Se oli tämänpäiväinen toivonpilkahdus. Hahaa, pienet asiat tekevät onnelliseksi! Käännyin ja nyökkäsin muille autoilijoille hymyillen. Ehkä he luulivat, että tämä blondi flirttaili heidän kanssaan!

18.7.

Koko elämäni on muuttunut, tahtomattani. Elämäni on muuttunut ilman minun suostumustani. Elämäni on muuttunut, koska joku (en minä) päätti muuttaa sen. Kuka heille antoi luvan? Miksei minulta kysytty? Minun piti lähteä telttailemaan vuoristoon tällä viikolla. Minun oli tarkoitus työstää esitystä newyorkilaisen taiteilijan kutsumisesta tänne ensi kesänä. Sen piti olla yllätys; minun oli tarkoitus järjestää rahoitus ja kaikki ja yllättää hänet. Minun oli tarkoitus nostaa rahat, jotka olin ansainnut myymällä taidettani. Minun piti toimittaa taideteoksia ihmisille.

Kaksi pommia räjähti juuri ja ikkunani tärisevät. Minä typerys, suljin ikkunat, jotta sisälle ei tulisi hyttysiä. Luojan kiitos ikkunalasit eivät särkyneet. Sydämeni taas, siitä en menisi takuuseen.

20.7.

Mieltäni on tänään askarruttanut eniten se, mitä Beirutille tapahtuu, kun kaikki ulkomaalaiset matkaavat pois? Tuhannet ihmiset pakenevat maasta, sen näkee televisiossa ja internetissä. Minne te kaikki olette menossa?

Hyvät naiset ja herrat, tänään voin todellakin sanoa romahtaneeni kokonaan. Se tuntui todella musertavalta, olen itkenyt koko päivän... Enkä häpeä myöntää tätä teille.

Olen auttanut näitä ulkomaalaisia lähtemään. Kaksi on jo mennyt, yksi lähtee huomenna. Viimeinen vieraistamme lykkää lähtöään Beirutista. Hän rakastaa Beirutia yhtä paljon kuin minäkin, ja vaikka hänen vanhempansa ovat pyydelleet häntä poistumaan maasta, hän ei tahdo lähteä.

Mitä tapahtuu, kun ulkomaalaiset lähtevät täältä?

Kun Yhdysvallat ja Eurooppa ovat evakuoineet kaikki kansalaisensa, näyttävätkö nämä maat sitten Israelille vihreää valoa viikon tai jopa kuukauden mittaisiin pommituksiin? Hyökätäänkö Beirutiin sitten aivan täydeltä laidalta?

Beirut ei ole mitään ilman ulkomaalaisiaan. Pyydän, älkää lähtekö.

21.7.

En vieläkään voi uskoa tätä todeksi. Ainoastaan kaksi viikkoa sitten olin Tyyroksessa, nautin kylmästä Almazasta (paikallinen olut) ja katselin kun meduusat ajautuivat aaltojen mukana rantaan yleisellä uimarannalla. Olin siellä Amandan kanssa, joka nyt on turvallisesti poistunut maasta. Silloin näytin hänelle, miten lähellä Israel on... Vähänpä me silloin tiesimme. Se oli hyvä päivä. Me joimme olutta, söimme ison lautasellisen rasvaisia ranskalaisia ja nauroimme paljon.

Tänään Tyyros on liekeissä. Tänään Tyyros on maanpäällinen helvetti. Kaupunkiin on jäänyt paljon ihmisiä loukkuun. Tyyrokseen ei pääse eikä sieltä pois, eivätkä ihmiset voi soittaa siellä oleville läheisilleen. Etelä-Libanonissa asuvat ihmiset saivat Israelilta nauhoitetun puhelun, jossa heitä vaadittiin lähtemään pois alueelta. Kun he yrittivät poistua sieltä, F-16 -hävittäjä lensi heidän ylitseen ja räjäytti pakolaisten autosaattueen. 20 siviiliä kuoli, pääasiassa naisia ja lapsia. Vain sen vuoksi, että he tekivät kuten Israelin armeija sanoi.

25.7.

Menin viimeinkin supermarkettiin. Olen kammonnut sitä jo ennalta. En ole halunnut nähdä tyhjiä hyllyjä, ihmisiä jonottamassa.

Mitä siellä sitten oli? Tyhjeneviä hyllyjä. Pappi ostamassa suurta määrää olutta. Pitkiä jonoja.

En ole koskaan aikaisemmin ollut niin tietoinen ruuan ostamisesta. Ylpeyteni ei antanut myöten alkaa hamstraamaan. Iskukuumennettua, pitkään säilyvää maitoaߪkäteni tarttui pulloon, sitten toiseen ja vielä kolmanteen. Välittömästi, kun katsoin niitä ostoskärryssäni, laitoin ne takaisin yksi kerrallaan. En ostanut maitoa. Olin liian tietoinen siitä, mitä sen ostaminen olisi merkinnyt. Ajattelin, että on parempi jättää se ostettavaksi jollekin äidille, jonka lapset tarvitsevat sitä.

Päädyin ostamaan outoja juttuja. Sellaisia, joiden loppumisesta olin huolissani. Ostin pullollisen Triple Seciä. Jotta voin tehdä ystävilleni Cosmopolitaneja sitten, kun he vihdoin tulevat taas käymään.

Pestoa lasipurkissa. Tiedän, että siitä tulee lähiaikoina luksustuote. Ostin kaksi pientä purkkia.

Terveyssiteitä, sellaisia, joista pidän. En koskaan halua joutua käyttämään sellaisia paksuja 1980-luvun siteitä. Muistan nähneeni niitä serkkuni kylpyhuoneessa, kun kävimme Beirutissa 80-luvulla. Ne tuovat sodan mieleen.

Hyvää shampoota. En halua päätyä käyttämään sellaista jättipulloon pakattua, anonyymia merkkiä edustavaa shampoota, joka on aina väriltään neonvaaleanpunaista tai -vihreää. Se muistuttaa minua 80-luvun Beirutista.

Savustettuja manteleita. Kaksi purkkia.

Lisää pastaa, yök.

27.7.

Sota uuvuttaa.

Sitä on kestänyt nyt kaksi viikkoa, ja meitä väsyttää kovasti. Tuntuu, kuin olisimme tyhjiin puristettuja.

En pysty näkemään laajempaa kokonaisuutta tämän takana. Olen saanut tarpeekseni sen analysoimisesta, miksi näin tapahtuu. Annan uupumukselle periksi.

Olen puhunut lehdistölle niin paljon, mutta siitä ei tunnu olevan hyötyä. Itse asiassa tuntuu siltä, että minusta on tullut vain yksi sodan uhri mediassa. Taas yksi tarina radioaalloilla. Yksi blogi muitten joukossa. Media elää minun kaltaisteni tarinoista. Minun avullani heidän myyntilukunsa nousevat. Minä houkuttelen ihmisiä heidän kanavalleen. Minun avullani saadaan mainoksia myytyä ja rahaa taloon.

Mutta minä saan myös ääneni kuuluville. Onnistun koskettamaan muutamaa ihmistä. Siitä olen kiitollinen.

29.7.

Kyllä, rakas lukija, minusta on tulossa vihainen ja kyyninen. Niin tapahtuu, kun ihminen lakkaa nukkumasta ja syömästä. Ja kun unelmat särkyvät. Niin tapahtuu, kun kotimaata vahingoitetaan.

Mutta minä en vihaa. En tule koskaan vihaamaan. Olen vain hyvin, hyvin pettynyt näihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että heillä on oikeus hallita minun elämääni.

Ainoa tehtävissä oleva asia nyt on tehdä vastarintaa. Vastustaa rakkaudella. Rakkaus on vahvin aseeni, sitä ei kukaan voi vahingoittaa.

Vieläkin rakastan. Tulen aina rakastamaan. Rakastan Beirutia.

30.7.

Eilen muutamat meistä lähtivät autolla rantaa pitkin pohjoiseen... tarkoituksena oli dokumentoida öljyonnettomuutta (toimittajan lisäys: Israelin ilmahyökkäys rikkoi öljyvarastotankkeja Jiyyehin voimalaitoksessa eteläisessä Libanonissa 13. ja 15.7. Mereen arvioidaan valuneen kymmenestä kolmeenkymmeneen tuhanteen litraa öljyä. Öljyonnettomuus on pahin Libanonin historiassa). Otimme valokuvia ja videoita ja teimme kartan, joka osoittaa öljylautan liikkeitä.

Olin koko ajan vähällä saada paniikkikohtauksen, sillä pelkäsin jatkuvasti, että jokaista tienpätkää, siltaa tai tunnelia, joissa ajoimme, voitaisiin pommittaa. Silti tuntui hyvältä päästä pois Beirutista pariksi tunniksi... ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Näky oli kauhistuttava. Upeat rantamme... peittyneinä mustaan. Lahdet, kivet, kaikki rannan kolot olivat öljyn vallassa. En osaa sanoa, miten suuri vuoto on. Ajoimme Anfeen asti (josta on suunnilleen kymmenen minuutin ajomatka Tripoliin) ennen kuin meidän täytyi kääntyä takaisin, jotta olisimme ehtineet kotiin ajoissa illaksi suunniteltuja haastatteluja varten. Öljylautta liikkuu pohjoiseen päin ja nielee kaiken, mitä sen tielle osuu matkan varrella. Kuulimme, että se on nyt Syyriassa asti.

Bybloksen lahti on kokonaan öljyn tukkima. Tämä kerran niin kuvauksellinen turistikaupunki, joka on myös maailman vanhin satamakaupunki, on nyt tuhoutunut. Haistoimme öljyn jo kauan ennen kuin tulimme lahdelle. Tänä kesänä Bybloksessa piti viettää kaupungin 7000-vuotissyntymäpäiviä! Juhlallisuuksien oli tarkoitus olla suurimittaiset. Niin paljon työtä ja vaivannäköä... ja nyt, jäljellä on vain tämä musta vitsaus.

Qanan kylässä oli tehty joukkomurha aikaisin tänä aamuna. Historia toistaa itseään. Israelin joukot pudottivat pommin rakennukseen, jossa pakolaiset majoittuivat. Tämänhetkisten tietojen mukaan 55 ihmistä kuoli. Pääasiassa naisia ja lapsia... Mutta luku kasvaa. Vain pari vuotta sitten Israel teki aivan saman jutun, vaikkakin silloin he iskivät YK:n rakennukseen. Yli 100 ihmistä kuoli, heistä suurin osa naisia ja lapsia... Miksi?? Miten kukaan voi olla niin epäinhimillinen?

Luulen, että Israel on ainoa maailman maa, joka voi iskeä YK:n tukikohtiin ja päästä siitä kuin koira veräjästä. Vain muutama päivä sitten YK:n tukikohtaan iskettiin etelässä. YK:n rauhanturvaajia kuoli. Heidän perheilleen toivon anteeksiantamusta. Libanon on kaunis maa, kauniita ihmisiä. Me kaikki suremme menetystänne.

Tämä hyökkäys on ollut verilöylyä toisensa jälkeen. Ja se jatkuu vieläkin...
*

Zena el-Khalilin nettipäiväkirja on osoitteessa http://beirutupdate.blogspot.com/

Lähdelinkki KU Viikkolehteen 4.8.2006:

http://www.kansanuutiset.fi/viikkolehti.htm


********************

Ranska ja Yhdysvallat ratkovat
viimeisiä kiistakohtia YK:ssa


Päätöslauselma Libanonista lähellä

Hahmotteilla olevan linjan mukaan ensin päätettäisiin vihollisuuksien lopettamisesta ja poliittisen ratkaisun suuntaviivoista, toisessa vaiheessa yksityiskohdista ja kansainvälisten joukkojen mandaatista.

ARTO HUOVINEN

Torstai oli Libanonin sodan 23. päivä. YK:n turvallisuusneuvostossa on nyt päästy lähemmäksi päätöslauselmaa ja optimistisimpien näkemysten mukaan se saattaa olla valmis "jo" tänä viikonloppuna. Toisten tietojen mukaan asia lykkääntyisi kuitenkin ensi viikkoon.

Mannerlaatat turvallisuusneuvostossa ovat liikahtaneet siten, että Britannia on etääntynyt varauksettomasta tuestaan Yhdysvalloille ja lähestynyt Ranskan kantaa. Britannian YK-edustusto näyttää levittävän näkemystä, jonka mukaan myös Yhdysvallat on taipumassa lähellä Ranskan alkuperäistä ehdotusta olevaan linjaan.
Marssijärjestys
ratkeamassa

Keskeinen ongelma marssijärjestyksestä ratkaistaisiin pilkkomalla diplomaattinen prosessi vähintään kahteen osaan. Ensimmäisen päätöslauselma koskisi vihollisuuksien lopettamista ja samalla siinä sovittaisiin ns. kestävän ratkaisun yleiset suuntaviivat. Toisessa päätöslauselmassa määriteltäisiin yksityiskohdat. Lisäksi siinä tai erillisessä lausumassa annettaisiin mandaatti Libanoniin lähetettävälle kansainväliselle joukolle.

Turvallisuusneuvoston tämänhetkinen puheenjohtaja, Ghanan Nana Effah-Apenteng kertoi keskiviikkona lehdistölle, että enää Yhdysvallat ainoana vastustaa vaatimusta taistelujen välittömästä lopettamisesta. Toisin sanoen Britannia ei vastusta.

Israelin pääministeri Ehud Olmert sanoi torstaina brittilehti The Timesin haastattelussa maansa olevan valmis lopettamaan taistelut "heti kun YK:n on päättänyt kansainvälisten joukkojen lähettämisestä Libanoniin ja ne on sijoitettu sinne".

Varsinkin jälkimmäinen ehto vetäisi aikaperspektiivin pitkäksi. Kaavaillun noin 15 000 miehen vahvuisen joukon sijoittaminen Libanoniin veisi vähintään viikkoja. YK:n rauhanturvatoiminnasta vastaavan Jean-Marie Guéhennon mukaan joukko saataisiin täydessä laajuudessaan asemiinsa vasta kuukausien kuluttua.
Hizbollah aseista,
Shebaasta ratkaisu

Lähestyvän konsensuksen mukaan ensimmäisen päätöslauselman poliittisessa osassa päätettäisiin "sissivapaan" puskurivyöhykkeen muodostamisesta Libanonin Israelin-vastaiselle rajalle, samoin periaatteesta, että sitä valvovat kansainväliset joukot.

Edelleen päätettäisiin panna toimeen YK:n aiempi päätöslauselma 1559, joka vaatii Hizbollahin riisumista aseista ja Libanonin hallituksen ja armeijan toimivallan ulottamista koko maahan, myös Hizbollahin hallussa olleille eteläisille alueille.

Yhdysvaltain vaatimuksesta siinä myös asetettaneen Hizbollah aseidenvientisaartoon sekä asetettaisiin kansainvälinen valvonta Libanonin ja Syyrian väliselle rajalle estämään Syyriaa varustamasta Hizbollahia.

YK:n pääsihteerille Kofi Annanille annettaisiin tiettävästi tehtäväksi luonnostella kuukauden sisällä ehdotus Libanonin kansainvälisistä rajoista. Käytännössä tämä tarkoittaisi Shebaan alueen kohtalosta päättämistä.

YK:n aiempien päätösten mukaan Shebaan alue kuuluu Syyrialle, mutta Libanon vaatii sitä itselleen. Israel on ratkaissut kiistan pitämällä Shebaan aluetta edelleen miehityksessään sen jälkeenkin, kun se vetäytyi muualta Libanonista vuonna 2000.

Hizbollah on perustellut raketti-iskujaan Shebaan miehityksellä.
Lopetetaanko sota
vai hyökkäykset?

Suurin erimielisyys Ranskan ja Yhdysvaltain välillä on edelleen siitä, miten taistelut pitäisi lopettaa. Ranska ei enää vaadi virallisesti julistettua "välitöntä tulitaukoa" vaan sille riittäisi "vihollisuuksien lopettaminen". Yhdysvallat taas haluaisi vain "hyökkäyksellisten sotilasoperaatioiden" lopettamista, jotta Israel voisi edelleen "puolustaa itseään".

Vaikka sopiva sanamuoto löydettäisiinkin, on selvää, että Israel aikoo pitää joukkonsa eteläisessä Libanonissa siihen saakka kunnes kansainväliset joukot ovat saapuneet sinne.

Tämän siirtymäkauden järjestelyistä ei ole helppo sopia. Ihmisoikeusjärjestöt pelkäävät, että Israel aikoo tyhjentää rajavyöhykkeen paitsi sisseistä myös siviileistä. Paikalle jäävät olisivat ns. vapaan tulituksen riistaa.

Olmert ei enää tällä viikolla ole puhunut Hizbollahin tuhoamisesta vaan sen työntämisestä pois rajavyöhykkeeltä. Epäselvää on, tähtääkö Israel muutaman kilometrin levyiseen puskurivyöhykkeeseen vai haluaako se ulottaa vyöhykkeen Litanijoelle saakka, 20-30 kilometrin päähän rajasta.
Mikä riittäisi
Hizbollahille?

Israelin tärkein vaatimus YK:lle on se, että perustettaville kansainvälisille joukoille on annettava riittävän laajat valtuudet. Niillä tulee siis olla oikeus käyttää aseita Hizbollahia vastaan eikä vain katsoa sivusta kuten nykyisten YK:n Unifil-joukkojen.

Mutta miten Hizbollah taipuisi päätöslauselmaan, joka merkitsisi loppua sen asemalle eteläisen Libanonin valtiaana? Riittääkö sille se poliittinen voitto, ettei Israel tosiasiassa ole kyennyt lyömään sitä?

Ja helposti unohtuu, että on vielä yksi pieni osapuoli, jota Libanonin tulevaisuus jossain määrin kiinnostaa. Se on Libanonin hallitus, jossa Hizbollah on mukana.

Libanonin hallitus on tähän saakka vastustanut uusien kansainvälisten joukkojen perustamista. Sen mielestä Unifil-joukkojen vahvistaminen olisi riittävä toimi.

Mutta Libanonin hallituksen sana ei taida lopulta paljon painaa. Sehän on vain eri kansanryhmien natiseva kompromissi, kuten koko maakin.

Lähdelinkki Viikkolehden ulkomaan-sivustoon 4.8.2006: http://www.kansanuutiset.fi/viikkoulko.htm

Lue lisää

Aivan oikein, on turha edes yrittää inttää tasapuolisuudestasi. 99% kirjoittelustasi on suunnattu USA-Israel-EU vastaisuuteen, se loppu 1% on sitten Ristimäen tasapuolisuutta niiden muiden kenen ja minkätahansa toimiin.

Ymmärrän taustasi ja ajatustei idealismin, sitä en ymmärrä miksi valheellisesti jankutat tuota tasapuolisuuttasi kun kannanottosi ovat lapsellisen yksipuolisia ja propagansistisia. Kuten nuo "tiesitkö?" kysymyksesi. Puolueetontakin tietoa on niiden asiavirheiden korjaamiseen jos omat tietosi eivät riitä kriittiseen tarkasteluun

Jos sinulla on kanttia otsikoida avaus "muutama perusasia Palestiinasta" silloin luulisi miehellä olevan kanttia kirjoittaa perusasioita Palestiinan kriisin molemmista, vai pitäisikö sanoa kaikista, osapuolista. Siihen kompetenssisi ei taaskaan riittänyt.

Olet auttamattomasti jäänyt kylmän sodan hyvä-paha asetelmaan.

kepututkija kirjoitti:

Aivan oikein, on turha edes yrittää inttää tasapuolisuudestasi. 99% kirjoittelustasi on suunnattu USA-Israel-EU vastaisuuteen, se loppu 1% on sitten Ristimäen tasapuolisuutta niiden muiden kenen ja minkätahansa toimiin.

Ymmärrän taustasi ja ajatustei idealismin, sitä en ymmärrä miksi valheellisesti jankutat tuota tasapuolisuuttasi kun kannanottosi ovat lapsellisen yksipuolisia ja propagansistisia. Kuten nuo "tiesitkö?" kysymyksesi. Puolueetontakin tietoa on niiden asiavirheiden korjaamiseen jos omat tietosi eivät riitä kriittiseen tarkasteluun

Jos sinulla on kanttia otsikoida avaus "muutama perusasia Palestiinasta" silloin luulisi miehellä olevan kanttia kirjoittaa perusasioita Palestiinan kriisin molemmista, vai pitäisikö sanoa kaikista, osapuolista. Siihen kompetenssisi ei taaskaan riittänyt.

Olet auttamattomasti jäänyt kylmän sodan hyvä-paha asetelmaan.

Lue lisää

... ja kolmasosa kuolonuhreista on alle 12-vuotiaita lapsia, arvioi Libanonin pääministeri Fuad Siniora. Lisäksi miljoona libanonilaista on joutunut pakenemaan kotoaan."

Ja nimimerkillä "kepututkija" on otsaa ja katsomusta kinuta - tekohurskaasti - ns. tasapuolisuutta!!!

100 prosenttia kirjoituksistani on "rauhan puolesta ja sotaa vstaan". Ihmisyyden puolesta sotarikoksia vastaan! Tekivätpä rikoksia ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksia kutaka tahansa, tuomitsen ne jyrkästi. Mutta jankutus nykyisen Lähi-idän tialnteen valossa YK:n turvaneuvoston päätöslauselmasta 1559 muka "kaiken takana olevana" on mitä suurinta epä-älyllisyyttä ja myös epätotuudellisuutta!



"Kepututkija" voisi nyt olla sitten niin "hyvä", että korjaisi edes yhden - muka löytämänsä - "asiavirheen" niistä kirjoittamistani "muutamista perusasioista Palestiinasta, Israelista ja Yhdistyneistä Kansakunnista".

Olisin kovin kiitollinen - varmaan olisivat myös saitin kaikki pekkasartolalaiset, sinbethläiset ja jormakkorhoslaiset lukijat ja kirjoittajat...

Ja virheitähän voi yrittää sitten löytää korjailtavaksen myös tuolta. Niidenkin "asiavirheiden" korjaamisesta olisin perin kiitollinen; aikaa niin "kepututkijalla" kuin muillakin ameriikanihmeillä on ollut jo 3.7.2006 lähtien, jolloin nyt jo yli 4700 käväisijää saaneen avauskirjoitukseni kirjoitin...


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018291335

.. kuin myös tuolta...


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017595197


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017984956


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018210012



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017996526

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018111065



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000018291769


PS. Noita edellä olevista linkeistä löytyviä tosiasioita sietää mietttiä, kun ryhtyy tunnistamaan Lähi-idän kriisin "poliittisia ruumiita"...

*******************

Libanonin YK-tarkkailuaseman raunioista löytyi neljäs ruumis


Julkaistu: 4.8.2006 klo 14:09 / HS



AFP


YK:n tarkkailuaseman rauniot, joista on löydetty neljäs ruumis.

Neljäs ruumis on löydetty Khiamin YK-tukikohdan raunioista Etelä-Libanonissa, kertoo pääesikunta. Ruumista ei ole tunnistettu, mutta sen epäillään olevan suomalaisen Jarno Mäkisen.

Pääesikunnan kansainvälisen osaston apulaisjohtaja Veli-Matti Rintala arvioi, että tunnistukseen menee noin 48 tuntia. Paikalle lähetetään kaksi suomalaista sotilaslääkäriä, joilla on Mäkisen terveystarkastuksista kertynyttä tietoa.

Ruumis kuljetetaan todennäköisesti Tel Aviviin kuten kolme aiemmin löydettyäkin ruumista.


Israel iski YK-tukikohtaan heinäkuun lopulla. Asemalla sai surmansa neljä YK-tarkkailijaa.

Kolmesta aikaisemmin löydetystä ruumiista kaksi on tunnistettu kiinalaiseksi ja kanadalaiseksi sotilastarkkailijaksi. Kolmatta ruumista ei ole vielä varmuudella tunnistettu, mutta hammaskartan vertailun perusteella tiedetään, ettei kyseessä ole ainakaan Mäkinen.

Tarkkailuaseman raivaustyöt jatkuivat perjantaina. Israelin asevoimat on pääesikunnan tietojen mukaan ilmoittanut, ettei se tulita Khiamin aluetta niin kauan kun alueelta ei ammuta.


HS–STT


Lähdelinkki: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Libanonin YK-tarkkailuaseman raunioista löytyi neljäs ruumis/1135220927114



*******************


Israel teki tuhoisan ilmaiskun Bekaanlaaksoon


Päivitetty: 4.8.2006 klo 15:55 / HS

ANWAR AMRO / AFP


Israelin pommit putoavat Beirutin eteläiseen osaan varhain perjantaiaamuna.


Beirut/Jerusalem. Israel on tehnyt tuhoisan ilmaiskun Bekaanlaaksoon. Iskussa on kuollut tai haavoittunut jopa 40 siviiliä, kertovat silminnäkijät. Libanonilaisten turvallisuuslähteiden mukaan kuolleet olivat maantyöläisiä, jotka olivat lastaamassa hedelmiä kuorma-autoihin.

Israel on jatkanut myös Beirutin pommittamista huolimatta Hizbollahin uhkauksesta iskeä Tel Aviviin. Israelin armeija kertoi iskeneensä Hizbollahin asemiin kaupungin eteläosissa. Kaupungissa kuultiin ainakin kuusi räjähdystä.

Torstai-iltana Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah uhkasi nauhoitetussa televisioesiintymisessä järjestön kostavan iskulla Tel Aviviin, jos Israel vielä jatkaa Beirutin pommittamista.

Israel tuhosi rakennuksia Beirutista iskuillaan jo perjantain vastaisena yönä. Israel varoitti torstaina lähiöiden asukkaita mahdollisista iskuista tiputtamalla lentolehtisiä alueelle.

Israelin puolustusministeri Amir Peretz on määrännyt armeijan valmistautumaan etenemiseen entistä syvemmälle Etelä-Libanoniin, turvallisuuslähteet kertovat. Työntyminen Litanijoelle, arviolta 25 kilometrin päähän rajasta, tarvitsee kuitenkin vielä hallituksen hyväksynnän.


Hizbollah osoitti puolestaan torstaina, että se pystyy yhä tekemään tuhoa Israelissa. Järjestön raketti-iskut tappoivat ainakin kahdeksan siviiliä Akkon ja Maalotin kaupungeissa. Lisäksi hyökkäyksissä haavoittui viranomaisten mukaan kymmeniä ihmisiä.

Tel Aviviin on Libanonin rajalta matkaa noin 130 kilometriä, eikä ole varmuutta, onko Hizbollahilla hallussaan arsenaalia, joka voitaisiin laukaista Libanonista niin pitkälle. Toistaiseksi Hizbollahin ampumat raketit ovat ulottuneet pisimmillään noin 70 kilometrin päähän.

Israelin pääministeri Ehud Olmert ehti jo ilmoittaa keskiviikkona, että Hizbollah olisi riisuttu suureksi osaksi aseista. Uusin isku kuitenkin todisti, että tavoite on vielä kaukana.

”Israel jahtaa Hizbollahia, kunnes nämä murhaavat hyökkäykset loppuvat ja Pohjois-Israeliin palaa rauha”, sanoi pääministerin kanslian edustaja David Baker.


Torstain iskut nostivat israelilaisten siviiliuhrien määrän 27:een. Lisäksi taisteluissa on kuollut kymmeniä sotilaita. Pahiten ovat kuitenkin kärsineet libanonilaiset: viranomaisten mukaan sota on vaatinut maassa yli 900 ihmisen hengen. Kolmasosa kuolonuhreista on alle 12-vuotiaita lapsia, arvioi Libanonin pääministeri Fuad Siniora. Lisäksi miljoona libanonilaista on joutunut pakenemaan kotoaan.

Israelin joukot työntyivät torstaina yhä syvemmälle Libanoniin. Armeija oli luonut maan eteläosaan 6–7 kilomerin turvallisuusvyöhykkeen, jolla on on parikymmentä kylää.

Sotilaslähteiden mukaan Israel aikoo pysyä alueella, kunnes paikalle saapuu kansainvälisiä joukkoja.


STT–HS–REUTERS–AFP


Lähdelinkki: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Israel teki tuhoisan ilmaiskun Bekaanlaaksoon/1135220918420

... arvelee oululainen Kaleva pääkirjoituksessaan olevan Israelille sen, että se on yleensä alkanut edes harkita "vahvavaltuuksisen vakauttamisjoukon" päästämisestä Etelä-Libanoniin...


"Terrorismi ja väkivalta on tuomittava yhtälailla harjoitti sitä Hitzbollah, Hamas, Israelin valtio tai sen tiedustelupalvelu Mossad", kirjoittaa "kepututkija" - ja on aivan oikeassa. Mutta siinä hän on väärässä kun hän riinastaa esim. Israelin tällä hetkellä harjoittaman täysimittaisen hävityssodan niin Gazassa kuin eritoten Libanonissakin "terrorismiin ja väkivaltaan" yleensä.



******************


PÄÄKIRJOITUS 3.8.2006 / Kaleva



Lähi-itä testaa EU:n kykyä


Lähi-idän selkkaus tarjoaa EU:lle kerrankin tilaisuuden osoittaa ulkopoliittista johtajuutta. Euroopan unionia on totuttu kutsumaan taloudelliseksi jättiläiseksi, mutta poliittiseksi kääpiöksi. EU-maat saavat syyttää tästä lähinnä itseään. Koska jäsenmaat eivät ole halunneet luovuttaa unionille ulkopoliittista valtaa, unionilla on sitä todellisuudessa yhteen laskettuna vähemmän kuin EU:n yksittäisillä suurimmilla jäsenillä.

Vertaus jättiläisestä ja kääpiöstä on kuvannut osuvimmin sitä statistin roolia, joka unionilla on ollut Lähi-idän politiikassa. Unionin ja alueellisen voimatekijän Israelin suhteet ovat olleet pitkään ongelmalliset, ja Israelin suurin tukija Yhdysvallat on pitänyt Lähi-idän langat omissa näpeissään.

Kohta kuukauden kestänyt Lähi-idän uusin selkkaus voi kuitenkin avata unionille uusia ja yllättäviäkin mahdollisuuksia hankkia kauan kaivattua ulkopoliittista uskottavuutta. Siksi olikin tähdellistä, että unionin ulkoministerit pystyivät tiistaina puristamaan yhteisen, vaikkakin vesitetyn kannan ennen kuin selkkauksen lopettamisen kannalta ehkä ratkaiseva kierros alkaa YK:n turvallisuusneuvostossa loppuviikosta.

EU voi laajentaa rooliaan Lähi-idässä perinteisen maksumiehen osasta paristakin syystä. Yhdysvallat ei aio antaa joukkojaan eteläiseen Libanoniin lähetettäväksi kaavailtuun, noin 15 000 sotilaan kansainväliseen vakauttamisjoukkoon. Puolen tusinaa EU-maata on antanut ymmärtää olevansa valmis osallistumaan operaatioon. Nämä seikat yhdessä tarkoittavat, että vaaralliseen tehtävään joukkojaan heittävillä täytyy olla suuri sananvalta, kun turvallisuusneuvosto määrittelee vakauttamisjoukon toimeksiantoa. EU voi vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, missä vaiheessa joukko lähetetään ja mitkä ovat sen voimankäyttöoikeudet.

Lisäksi EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana muistutti aiheellisesti, että turvallisuusneuvostossa istuu peräti viisi unionin jäsentä. Pysyvien jäsenmaiden Britannian ja Ranskan lisäksi neuvostossa ovat nyt vaihtuvina jäseninä Kreikka, Slovakia ja Tanska. Kaiken kaikkiaan EU:lla on harvinainen tilaisuus näyttää ja käyttää ulkopoliittista voimaansa. Se kyllä edellyttää, että sooloiluun herkästi lähtevät suuret jäsenmaat pysyvät sovitussa linjassa.

EU:n uudelle roolille avaa ovia myös se, että Lähi-idässä toimineisiin YK-joukkoihin yleensä penseästi suhtautunut Israel näyttää kääntäneen kelkkansa. Vaikka Israel onkin kiihdyttänyt sotatoimia ennen YK:n turvallisuusneuvoston kokousta, se ei ole torjunut ajatusta eteläiseen Libanoniin tuotavasta vakauttamisjoukosta. Israelin uusi linja voi tosin johtua havainnosta, että vahvavaltuuksinen vakauttamisjoukko olisi hyvä pakotie ilmeisen huonosti suunnitellusta sotaretkestä.

Periaatteellisesti tärkeää oli myös se, ettei ulkoministerikokous kiirehtinyt ainakaan vielä lisäämään Israelia vastaan Libanonissa taistelevaa Hizbollahia terroristijärjestöjen listalle. Yhdysvaltain kongressin 213 jäsentä lähetti aiemmin Solanalle kirjeen, jossa EU:ta hoputettiin tähän. Palestiinalaisten äärijärjestö Hamas on myös EU:n terroristilistalla, mutta Hizbollahin listaaminen olisi ollut tässä vaiheessa väärä veto.

EU-rivien kokoaminen yhteisen Lähi-itä -linjauksen taakse oli hyvä saavutus puheenjohtajamaa Suomelta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalta. Saavutuksen arvoa nostaa, että suurista jäsenistä yhtäältä Ranska ja toisaalta Britannia ja Saksa vetivät eri suuntiin. Kriisin ratkaisuvaiheet ovat vielä kuitenkin edessä.



Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=587206

Timo Ristimäki kirjoitti:

... arvelee oululainen Kaleva pääkirjoituksessaan olevan Israelille sen, että se on yleensä alkanut edes harkita "vahvavaltuuksisen vakauttamisjoukon" päästämisestä Etelä-Libanoniin...


"Terrorismi ja väkivalta on tuomittava yhtälailla harjoitti sitä Hitzbollah, Hamas, Israelin valtio tai sen tiedustelupalvelu Mossad", kirjoittaa "kepututkija" - ja on aivan oikeassa. Mutta siinä hän on väärässä kun hän riinastaa esim. Israelin tällä hetkellä harjoittaman täysimittaisen hävityssodan niin Gazassa kuin eritoten Libanonissakin "terrorismiin ja väkivaltaan" yleensä.



******************


PÄÄKIRJOITUS 3.8.2006 / Kaleva



Lähi-itä testaa EU:n kykyä


Lähi-idän selkkaus tarjoaa EU:lle kerrankin tilaisuuden osoittaa ulkopoliittista johtajuutta. Euroopan unionia on totuttu kutsumaan taloudelliseksi jättiläiseksi, mutta poliittiseksi kääpiöksi. EU-maat saavat syyttää tästä lähinnä itseään. Koska jäsenmaat eivät ole halunneet luovuttaa unionille ulkopoliittista valtaa, unionilla on sitä todellisuudessa yhteen laskettuna vähemmän kuin EU:n yksittäisillä suurimmilla jäsenillä.

Vertaus jättiläisestä ja kääpiöstä on kuvannut osuvimmin sitä statistin roolia, joka unionilla on ollut Lähi-idän politiikassa. Unionin ja alueellisen voimatekijän Israelin suhteet ovat olleet pitkään ongelmalliset, ja Israelin suurin tukija Yhdysvallat on pitänyt Lähi-idän langat omissa näpeissään.

Kohta kuukauden kestänyt Lähi-idän uusin selkkaus voi kuitenkin avata unionille uusia ja yllättäviäkin mahdollisuuksia hankkia kauan kaivattua ulkopoliittista uskottavuutta. Siksi olikin tähdellistä, että unionin ulkoministerit pystyivät tiistaina puristamaan yhteisen, vaikkakin vesitetyn kannan ennen kuin selkkauksen lopettamisen kannalta ehkä ratkaiseva kierros alkaa YK:n turvallisuusneuvostossa loppuviikosta.

EU voi laajentaa rooliaan Lähi-idässä perinteisen maksumiehen osasta paristakin syystä. Yhdysvallat ei aio antaa joukkojaan eteläiseen Libanoniin lähetettäväksi kaavailtuun, noin 15 000 sotilaan kansainväliseen vakauttamisjoukkoon. Puolen tusinaa EU-maata on antanut ymmärtää olevansa valmis osallistumaan operaatioon. Nämä seikat yhdessä tarkoittavat, että vaaralliseen tehtävään joukkojaan heittävillä täytyy olla suuri sananvalta, kun turvallisuusneuvosto määrittelee vakauttamisjoukon toimeksiantoa. EU voi vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, missä vaiheessa joukko lähetetään ja mitkä ovat sen voimankäyttöoikeudet.

Lisäksi EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana muistutti aiheellisesti, että turvallisuusneuvostossa istuu peräti viisi unionin jäsentä. Pysyvien jäsenmaiden Britannian ja Ranskan lisäksi neuvostossa ovat nyt vaihtuvina jäseninä Kreikka, Slovakia ja Tanska. Kaiken kaikkiaan EU:lla on harvinainen tilaisuus näyttää ja käyttää ulkopoliittista voimaansa. Se kyllä edellyttää, että sooloiluun herkästi lähtevät suuret jäsenmaat pysyvät sovitussa linjassa.

EU:n uudelle roolille avaa ovia myös se, että Lähi-idässä toimineisiin YK-joukkoihin yleensä penseästi suhtautunut Israel näyttää kääntäneen kelkkansa. Vaikka Israel onkin kiihdyttänyt sotatoimia ennen YK:n turvallisuusneuvoston kokousta, se ei ole torjunut ajatusta eteläiseen Libanoniin tuotavasta vakauttamisjoukosta. Israelin uusi linja voi tosin johtua havainnosta, että vahvavaltuuksinen vakauttamisjoukko olisi hyvä pakotie ilmeisen huonosti suunnitellusta sotaretkestä.

Periaatteellisesti tärkeää oli myös se, ettei ulkoministerikokous kiirehtinyt ainakaan vielä lisäämään Israelia vastaan Libanonissa taistelevaa Hizbollahia terroristijärjestöjen listalle. Yhdysvaltain kongressin 213 jäsentä lähetti aiemmin Solanalle kirjeen, jossa EU:ta hoputettiin tähän. Palestiinalaisten äärijärjestö Hamas on myös EU:n terroristilistalla, mutta Hizbollahin listaaminen olisi ollut tässä vaiheessa väärä veto.

EU-rivien kokoaminen yhteisen Lähi-itä -linjauksen taakse oli hyvä saavutus puheenjohtajamaa Suomelta ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalta. Saavutuksen arvoa nostaa, että suurista jäsenistä yhtäältä Ranska ja toisaalta Britannia ja Saksa vetivät eri suuntiin. Kriisin ratkaisuvaiheet ovat vielä kuitenkin edessä.



Lähdelinkki: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=587206

Lue lisää

No niin,paljastihan se Timo taas karvansa. Yleismaailmallisesti humaanina rauhanpuolustajana hän tuomitsee ehdottomasti väkivallan harjoittipa sitä kuka tahansa ja missä tahansa. Silti hän kirjoittaa; "... siinä hän on väärässä kun hän riinastaa esim. Israelin tällä hetkellä harjoittaman täysimittaisen hävityssodan niin Gazassa kuin eritoten Libanonissakin "terrorismiin ja väkivaltaan" yleensä."

Selkokielellä tuo tarkoittaa että Hizbollah terrorismi saa vähintäänkin Timon ymmärryksen, luultavimmin hyväksynnänkin mutta vastareaktiot, kuinka ylimitoitetut tahansa, ei. Siinä se valheellisuus joka tätä meidän kepulaista rauhanaktivistiamme vaivaa, siinä se yksisilmäisyys, älyllinen epärehellisyys.