oon semmoses pienes koulus ylä-asteel kasiluokal..
mua on kiusattu koko ikäni..
enkä tie miks..
tuntuu et tytöt on aina kateellisia jostain.
melkeen joka päivä tulee hakkausuhkauksia.
se on ihan hirveetä.
en uskalla mennä kouluunkaan.
mulla todettiin keskivaikee masennus..
mun todistuksen keskiarvo on laskenu kasi puolesta kutoseen..
mulla ei mee todellakaan hyvin.
omasta mielestäni oon kaunis ja sopusuhtainen..
mut haukkumisten takia mun itsetunto on tosia ailahteleva ja itken usein sen takia... ku tuntuu et niiden sanomiset on totta.
mä en oikeesti jaksa enää.
mulla ei oo ku yks todelline ystävä, mut nään sitä ehkä kerran kuukaudessa..
mulla on ihana perhe ja kaikki lähtökohdat onnellisuuteen mut koulukiusaamisen ja yksinäisyyden takii oon nykyään aina ahdistunu, stressaantunu ja todella alakulonen..
musta tuntuu oikeesti todella pahalta mut en osaa pukee sitä sanoiks ja en osaa kuvailla sitä koulukiusaamista.. todellisuudes se on viel paljon pahempaa..
oon miettiny itsemurhaa usein,
ja tuntuu et toivo on kohta menetetty..
mua on kiusattu koko ikäni..
enkä tie miks..
tuntuu et tytöt on aina kateellisia jostain.
melkeen joka päivä tulee hakkausuhkauksia.
se on ihan hirveetä.
en uskalla mennä kouluunkaan.
mulla todettiin keskivaikee masennus..
mun todistuksen keskiarvo on laskenu kasi puolesta kutoseen..
mulla ei mee todellakaan hyvin.
omasta mielestäni oon kaunis ja sopusuhtainen..
mut haukkumisten takia mun itsetunto on tosia ailahteleva ja itken usein sen takia... ku tuntuu et niiden sanomiset on totta.
mä en oikeesti jaksa enää.
mulla ei oo ku yks todelline ystävä, mut nään sitä ehkä kerran kuukaudessa..
mulla on ihana perhe ja kaikki lähtökohdat onnellisuuteen mut koulukiusaamisen ja yksinäisyyden takii oon nykyään aina ahdistunu, stressaantunu ja todella alakulonen..
musta tuntuu oikeesti todella pahalta mut en osaa pukee sitä sanoiks ja en osaa kuvailla sitä koulukiusaamista.. todellisuudes se on viel paljon pahempaa..
oon miettiny itsemurhaa usein,
ja tuntuu et toivo on kohta menetetty..
Vastaukset 25
Vanhimmat
kaikenlisäks tuntuu et kaikki jätkät ja jotkut muijat käyttää mua vaan hyväkseen..
Tutustu niihin ihmisiin äläkä pilkkaa niitä niin ne voisi ruveta arvostamaan sinuakin..
Mut itsemurha ei ole mikään ratkaisu..
Joku voi korjata tekstiäni jos on eri mieltä.
Tuttu tunne olin itse samanlaisessa tilanteessa jotain 4 vuotta sitten. Minua kiusattiin koulussa ja jotenkin vain jätin sen itelleni sisälle en kertonut kenellekkään en edes äidilleni vaikka minulla onkin hänen kanssaan tosi hyvät välit.
Kun ala-aste loppui päätin etten mene lähi koulun yläasteelle. Valitsin toisen koulun vähän kauempaa ja aloitin siellä. Lisäksi 7-luokalla aloitin myös käymään terapiassa vaikka se tyhmältä silloin vaikuttikin se on auttanut todella paljon.
Olen nyt käynyt terapiassa 3 vuotta. Ja elämä tuntuu ihanalta taas. Lisäksi olen nykyään uskossa joka helpottaa minua. Olen pystynyt antamaan kiusaajilleni anteeksi, sillä uskon, että he eivät tiennet silloin kuinka typeriä olivat.
Nykyään minulla on paljon kavereita uudesta koulustani ja nyt syksyllä aloitan lukion. Kannatan sitä, että vaihtaisit koulua ja menisit terapiaan ehdoita sitä äidillesi vaikka se kuinka tyhmältä tuntuisi. Minäkin käyn ja syön masennus lääkkeitä, kun aikaa on kulunut olen kertonut kavereilleni ja he ovat ymmärtäneet sen hyvin.
Hyvää jatkoa sinulle kyllä sinä selviät, minäkin selvisin!
mäkin käyn terapiassa :o auttaako ne masennuslääkkeet muuten?
No kyllä ne masennus lääkkeet vähäsen auttaa tietenkään ne ei kaikkea pahaa oloa pois saa
Muuten unohdin äsken sanoa et kannattaa puhua mahdollisimman paljon sille terapeutille itselläni kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin alkaa puhua ihan kaikesta. Nykyään kerron kaiken ja se auttaa. Mutta älä usko että olet "normaali" hetkessä se vie aikaa. Nyt aloitin 4 vuoden terapiassa.
Mutta olen edistynyt.
itsemurha vaa pahentais asiaa-- tai no et varmasti oo ainoo joka kokee tollasta mullaki on samanlaisii tuntemuksii mut perheen takii..
Pysy kovana. ku Itsemurha ei auttais MITÄÄN.
Puhu vaikka kuraattorin kaa tai jtn..
Itsemurhalla kukaan ei auta itseään vaan aiheuttaa järkyttävää surua kaikille.
Jos ajattelee miltä sinusta itsestäsi tuntuu kun olet itsemurhan partaalla, se sama tunne tulee olemaan läheisillä ja vanhemmillasi..
Itsemurha laittaa vaan oman huonon olosi eteenpäin.
Jonna-90, sun elämä ei todellakaan kuulosta herkulta mutta antasin pari vinkkiä itsetunnon kohentamiseksi
1.Hanki jokin harrastus missä ei ole ketään tuttujasi, tai vaikka useampi.
...no voi sua raukkaa.
Pienessä paikassa on valitettavan helppo joutua kohteeksi vaikka mitään syytä ei olisikaan. Ja siitä on aika vaikea päästä eroon.
Jos tuntuu siltä ettet voi enää kouluun mennä niin sitten et vaan mene. Sanot suoraan vanhemmillesi, tai vaikka soitat ja kerrot asian opettajallesi, jos et viitsi muiden nähden alkaa asiasta juttelemaan. Eli jos ei kiusaamista ei saada loppumaan niin et enää tule kouluun. Kunnan täytyy turvata koulunkäyntimahdollisuus, sitten vaikka yksityisopetuksessa jos ei muuten!
Äläkä anna kenenkään käyttää itseäsi hyväksi. Älä tee mitään kenenkään mieliksi tai ole kenenkään kanssa vaan sen takia että joku tästä paskasakista olisi kanssasi. Siinä sinä olet aina lopulta se joka häviää.
Sulla on yksi hyvä ystävä, keskityt häneen. Pyri tapaamaan mahdollisimman usein, ja anna sen paikallisen paskasakin olla omissa oloissaan.
Peruskoulun jälkeen, suoritat sen sitten vaikka yksityisopetuksessa jos ei muuten onnistu, niin voit lähteä jatko-opiskelemaan mihin päin suomea tahansa, au-pairiksi ulkomaille, ihan mitä itse haluat.Anna sen paskasakin jäädä homehtumaan siihen pikkukaupunkiin.
Pääasia ettet lannistu.
halaisin sua nyt hetipaikalla
Ensiksi sanon tämän; ÄLÄ IKINÄ TEE MITÄÄN PAHAA ITSELLESI! Koulukiusaaminen ei ole sinun syy, vaan kiusaajien. Minuakin on koulukiusattu ala-asteella vähän aikaa. Kaikki johtui siitä, että minulla ei ollut varaa hienoihin muotivaatteisiin ja meidän perhe asui aika rumassa talossa. Mutta sen opin, IKINÄ EI SAA MENETTÄÄ TOIVOAAN. Aina ongelmat järjestyvät, tavalla tai toisella. TAISTELE. Tiedän, että tuossa mielentilassa taisteleminen ei kiinnostaisi, ei jaksaisi. Älä anna niiden ylimielisten ihmisten hakkausuhkauksillaan ja sanoillaan pilata elämäniloasi. Yritä jaksaa, päivä päivältä eteenpäin. Sinulla ei ole ylä-asteellakaan opiskelua paljon jäljellä. Sitten tulee uusi koulu, ja paljon uusia ihmisiä.
Yritä kestää, koska loppuen lopuksi se on sen arvoista! :)
Heiiiiii, nyt vähän stoppia noihin suunnitelmiin YSTÄVÄ RAKAS!!!! Koulu on aina pahin paikka ihmissuhteiden kannalta, mutta etkö vois yrittää löytää uusia ihmisiä ja ystäviä muista paikoista ku koulusta? Jos aloitat uuden harrastuksen ym? Sellaisen missä voisit tavata samanhenkisiä ihmisiä sun kanssa? Oon itsekin ollut kiusattu aikoinaan, ja todellakin tiedän miltä se voi tuntua!!! Mutta esimerkkinä sulle, SIITÄ SELVIÄÄ HENGISSÄ!!!! Ja vahvana!! Huomaat varmasti myöhemmin miten paljon kokemuksesi sua kasvattaa, nyt sitä ei pysty huomaamaan, mutta joku päivä kyllä!! Ja itsemurha EI NIMENOMAAN IKINÄ IKINÄ IKINÄ ole ratkaisu mihinkään!!!! Jos susta tuntuu pahalta, että sua satutetaan, olisitko valmis muka aiheuttamaan 10 kertaisen samanlaisen tuskan sun läheisille?? Et. Ja masennuslääkkeistä, kyllä ne auttaa hetkellisesti, auttavat sua pääsemään jaloille ja siitä sitten eteenpäin vähän paremmin mielin :) Kunhan et jää niihin koukkuun!! Nyt koita jaksaa siellä koulussa, vähitellen...Jos tuntuu vaikealta niin mieti koulun vaihtoa...Kuitenkin yleensä juuri kasilta ysille vaihto on se kasvun paikka nuorilla ja saatat ehkä huomatakin syksyn mittaan miten luokkakaverisi on kesän aikana kasvanut ja turhat mölinät on jäänyt historiaan :) Tsemppiä pieni ja yritä nauttia elämästä!!!! Se on sen arvoista!!!
Yritä sinnitellä lukioon asti. Siellä ei ole niin lapsellisia ja säälittäviä ihmisiä, sen sijaan saat paljon uusia kavereita.
You don't know what it's like to be like me
To be hurt
To feel lost
To be left out in the dark
To be kicked when I'm down
ei kanatta tehä mitä toi nero tekee mua kiusataan vanhemat ei usko eivät anna syödä lääkeitä ei mitään menee kun rauhoito kuuntele musaa pierase ja sitten rauhoito ja näytä nyrkii niille jotka kiusaa
Tiedän tunteen. Sanoit, että sulla on yks hyvä ystävä, mitä jos pitäisit siihen yhteyttä vähä useemmin, vaikka fbn kautta, vaihtaisitte siellä kuulumisia jne. Äläkä jää neljän seinän sisälle! käy harrastuksissa, on tosi tärkeetä että sulla on muutakin tekemistä kuin miettiä huomista koulupäivää. Äläkä ikinä mieti itsaria! se ei ole vaihtoehto! tsemppiä sulle, oot hieno ihminen:)
Minulla oli paljon kavereita ala-asteella ja minulla meni välit yhteen ihmiseen 6. luokalla. Tästä alkoi kierre, jonka myötä minusta alettiin puhumaan enemmän ja enemmän paskaa, kiusaamaan, huutelemaan tjms ja yläasteella kaverinipiirini oli supistunut todella pieneksi. Eli vika ei ollut itsessäni, asiat vaan menivät niin. Yläasteella asia tuntui todella pahalta ja itkin usein, mutta muutaman vuoden päästä vain naurat niille idiooteille. Ammattikoulussa porukka on kypsynyt jo sen verran, että siellä kiusaaminen on todella harvinaista. Tiedän että se tuntuu epätodennäköiseltä nyt, mutta asiat aivan varmasti ovat paremmin yläasteen jälkeen :)
Itteeni ei oo ikinä kiusattu millään lailla. Mut mun kaveria on. Se on kaikkien mielestä tosi ärsyttävä ja sillä on ylisuojeleva äiti... Mut olen koko ajan sen puolella. Autoin sitä ja nyt se on selvinny siitä (: Se sano et olin sen ainoo ''valonlähde''. Ja kaikkia joita kiusataan, autan heitä. Eräällä ystävälläni on Tourette ja kaikki pilkkasivat häntä hänen ''tikseistään''. (Ei liity asiaan, mut kutsun aina kiusaamista ja riitaa sodaksi). Minä taistelin hänen kanssaan siinä sodassa, me vastaan kaikki muut, ja me voitimme (: Älä tee itsemurhaa, se on todella typerä vaihtoehto. Olen sellainen ihminen, joka ajattelee ''Mielummin ottaisin puukoniskun itselleni, kuin kellekkään muulle. Kuolisin mielummin kuin kukaan muu''. Toivon nytkin että saisin tuskasi itselleni... Mutta sinä selviät kyllä! Olen varma siitä! Voimahalaus
Itteeni on kans kiusattu ala ja vähän ylä asteella. Haukuttiin, hakattiin ynnä muuta. Sit alotin joskus ala asteella karaten ja jujutsun ja jokanen joka muo kiusas sai turpaan. Sitten kun menin ylä asteelle minua alettiin taas kiusaamaan no vedin taas turpaan eikä ole sen koommin enään kiusattu minua. Jouduin käymään joskus ala asteella terapiassa mutta sitten tajusin että jos ei puhuminen auta niin aina voi hakata.
En tiiä et näätkö tän kun tosta kirjotuksesta on jo 8v mutta miten elämä kulkee ootko enää masennuksessa? Ja voimia jos niitä tarviit
Tiedättekö mitä? Ottakaa haulikot ja ampukaa nitten kusipäitten päät paskaksi,
Hyppää vaa. Se on hetki kipua ja sitten ikuinen rauha...
jos tarviit keskustelu seuraa kik: finemo96