Aids-tukikeskus jakaa virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa koskien HIV-tautia. Esimerkiksi sen verkkosivuilla väitetään (A) ettei ennen 3 kuukautta tehty HIV testi, tai (B) HIV:n ensioireet kerro mitään siitä onko testattavalla HIV. Lisäksi väitetään mm että (C) HIV ei tartu suutelemalla. Alla käydään läpi sitä miksi nämä väitteet ovat väärin.
Mitkä sitten ovat lääketieteellisesti perustellut vastaukset em. kysymyksiin:
(A)
HIV testi voi näyttää positiivisen tuloksen jo 3 viikon kuluttua tartunnasta, mikä on tosin harvinaista. 6 viikon kuluttua enemmistä tartunnan saaneista saa positiisen tuloksen. Mitä lähemmäs 3 kuukauden aikaa tullaan, sitä enemmän tartatunnan saaneista saa positiivisen tuloksen. Negatiivinen testin tulos ennen kolma kuukautta voi siis jo tulkita jos tietää todennäköisyyksistä jotain. Aids-tukikeskus ei halua kertoa ihmisille mitään siitä että jo aikaisemmin otetuilla testillä voi arvioida tartunta-todennäköisyyttä. Tartuntaa ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, mutta todennäköisyyksiä voi.
B) Suurin osa HIV sairastuneista saa oireita. Kun ihmisellä on sekä riskitilanne lähihistoriassa että oireita, hänen on syytä epäillä HIV tartuntaa. Yleisimpiä oireita ovat mm kuumeilu, kurkkukpiu, imusolmukkeiden turpoaminen, ihottuma. Seitsämänkymmentä prosenttia (70%) HIV:n saaneista saa myös näitä kuumeeen kaltaisia oireita 3-8 viikkoa tartunnasta. Tämän takia henkilö jolla on sekä riskitilanne taustalla, että oireita, on todennäköisemmin saanut tartunnun kuin henkilö jolla ei ole oireita.
Tartuntaa ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, mutta todennäköisyyksiä voi.
C) Tiedetään ainakn yksi tapaus jossa HIV on välittynyt suutelemalla.
Ihmiset joutuvat eri elämäntilanteissa tekemään päätöksiä pelkkien todennäköisyyksien varassa.
Lääkäreiden tehtävänä ei ole harhauttaa potilasta väärään rauhallisuuden tunteeseen, koska potilas voi silloin tehdä itselleen epäedullisia päätöksiä. Lääkärin tehtävänä on antaa potilaalle objektiivista tietoa siitä mitä lääketiede tietää sairauksista ja hoito- ja tutkimusmenelmistä. Aids tukikeskuksessa luullaan että kukaan muu ei ole niin älykäs että voisi hyödyntää tietoa todennäköisyyksistä. He eivät itse ole niin älykkäitä, mutta suomessa on paljon ihmisiä jotka tarvitsevat tuollaista epävarmaakin tietoaö.
Mitkä sitten ovat lääketieteellisesti perustellut vastaukset em. kysymyksiin:
(A)
HIV testi voi näyttää positiivisen tuloksen jo 3 viikon kuluttua tartunnasta, mikä on tosin harvinaista. 6 viikon kuluttua enemmistä tartunnan saaneista saa positiisen tuloksen. Mitä lähemmäs 3 kuukauden aikaa tullaan, sitä enemmän tartatunnan saaneista saa positiivisen tuloksen. Negatiivinen testin tulos ennen kolma kuukautta voi siis jo tulkita jos tietää todennäköisyyksistä jotain. Aids-tukikeskus ei halua kertoa ihmisille mitään siitä että jo aikaisemmin otetuilla testillä voi arvioida tartunta-todennäköisyyttä. Tartuntaa ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, mutta todennäköisyyksiä voi.
B) Suurin osa HIV sairastuneista saa oireita. Kun ihmisellä on sekä riskitilanne lähihistoriassa että oireita, hänen on syytä epäillä HIV tartuntaa. Yleisimpiä oireita ovat mm kuumeilu, kurkkukpiu, imusolmukkeiden turpoaminen, ihottuma. Seitsämänkymmentä prosenttia (70%) HIV:n saaneista saa myös näitä kuumeeen kaltaisia oireita 3-8 viikkoa tartunnasta. Tämän takia henkilö jolla on sekä riskitilanne taustalla, että oireita, on todennäköisemmin saanut tartunnun kuin henkilö jolla ei ole oireita.
Tartuntaa ei tämän perusteella voi varmuudella päätellä, mutta todennäköisyyksiä voi.
C) Tiedetään ainakn yksi tapaus jossa HIV on välittynyt suutelemalla.
Ihmiset joutuvat eri elämäntilanteissa tekemään päätöksiä pelkkien todennäköisyyksien varassa.
Lääkäreiden tehtävänä ei ole harhauttaa potilasta väärään rauhallisuuden tunteeseen, koska potilas voi silloin tehdä itselleen epäedullisia päätöksiä. Lääkärin tehtävänä on antaa potilaalle objektiivista tietoa siitä mitä lääketiede tietää sairauksista ja hoito- ja tutkimusmenelmistä. Aids tukikeskuksessa luullaan että kukaan muu ei ole niin älykäs että voisi hyödyntää tietoa todennäköisyyksistä. He eivät itse ole niin älykkäitä, mutta suomessa on paljon ihmisiä jotka tarvitsevat tuollaista epävarmaakin tietoaö.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tapauksessa jossa HIV:n ajatellaan tarttuneen suutelemalla on vuodelta 1997. Siinä nainen jolla oli suussa tulehdus, suuteli miestä jolla oli suussa tulehdus ja ajoittaista veren vuotoa.
http://www.thebody.com/sowadsky/kissup.html
On July 11th, 1997, the U.S. Centers for Disease Control and Prevention (CDC) announced the first case of probable transmission of HIV through kissing.
Maailmassa suudellaan miljardeja suuteluja vuosittain, ja HIV:n kantajatkin suutelevatvarmaan satoja miljoonia suudelmia, ja varmaan kymmiä miljoonia suudelmia on sellaisia joissa toinen on terve ja toinen on positiivinen. Jos yksi kymmenestä miljoonasta suudelmasta tartuttaa, mahdollisuus on käytännössä nolla. Mutta jos kummallakin on haavaumia suussa, niin on ilmeisesti pieni mahdollisuus saada HIV tuollakin tapaa.
USA:n hallituksen terveysvirasto tunnustaa että pieni riski suutelemisessa on silloin kun suudeltavalla on HIV
http://www.cdc.gov/hiv/resources/factsheets/transmission.htm
Kissing
Casual contact through closed-mouth or "social" kissing is not a risk for transmission of HIV. Because of the potential for contact with blood during "French" or open-mouth kissing, CDC recommends against engaging in this activity with a person known to be infected. However, the risk of acquiring HIV during open-mouth kissing is believed to be very low. CDC has investigated only one case of HIV infection that may be attributed to contact with blood during open-mouth kissing.
Esimerkiksi aivan tavallinen ientulehdus voi aiheuttaa verenvuotoa hampaita harjatessa. Ja tämä ei ole harvinainen vaiva.
On kuitenkin hyvä muistaa CDC:n ohjeita lukiessaan, että CDC on suoraan USA:n hallituksen alainen organisaatio. CDC on toodella konservatiivinen (myös) HIV-asiassa. CDC:n hiv-valistuksen ensimmäinen ohjenuora on pidättäytyminen. Kondomeja pidetään epäluotettavina ehkäisyvälineinä joidenkin Yhdysvaltalaisten "nollatutkimusten" vuoksi. Kaiken lisäksi CDC kehottaa edelleen testaamaan 6 kk:n kuluttua riskitilanteesta, jos partneri on ollut varmuudella HIV-positiivinen. 3 kk:n kohdalla vasta-ainetesteillä saa heidän mukaansa 97 % tartunnan saaneista positiivisen tuloksen. Tämä ohjeistus on pysynyt samana vuosikymmenen, ehkä pidempäänkin, vaikka testit ovat muuttuneet tarkemmiksi.
Tuo suutelutapaus hämmästyttää suuresti. Esimerkiksi todella valistunut aidsmeds.com-sivusto pitää tuota tartuntareittiä mahdottomana. Sitä viruspitoista eritettä pitää kuitenkin joutua toisen verenkiertoon enemmän kuin muutama pisara. Eikö se nyt jo vaikuta kummalliselta, että jos suut vuotavat valtoimenaan verta niin silti suudella pitää?
Muuten en kyllä tukikeskuksen palveluja tai neuvoja kävisi haukkumaan. Itse tuon pelkäämisrumban läpikäyneenä voin sanoa, että ainoastaan tuo tiukan linjan pitäminen testausajankohdassa (3 kk) syletti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, onko oikein että yksi ihminen ramppaa ilmaisessa testissä esim. 3,6,8,10 ja 12 viikon kohdalla, koska ei pysty odottamaan 3 kk:n aikarajaa? Koska tuo 3 kuukautta on KTL:n suositus, jota noudattaa terveysviranomaisetkin. Tietysti eri juttu on, jos testaa omalla kustannuksellaan yksityisellä.
Olet siinä oikeassa että asiaan liittyy paljon hysteerisyyttä. Joku voi haluta rampata testeissa koska pelkää suudelmaa, rintojen nuolemista tms, missä ei käytännössä ole riskia.
Jos kysymys on siitä että taustaus on kallista, mitä se onkin, niin voisihan tukikeskus sanoa että vain yksi testi per kk on ilmainen. Tällälailla voitaisiin välttää turhaa testailua.
On totta että hysteriaa ei pidä ruokkia, mutta ihmisille pitää antaa mahdollisimman kurabttia tietoa, ei "hyvän päämäärän" (rauhallisuus) perusteella silteltuja puoli-totuuksia.
Ompa lapsellinen käsitys, että olisi sekään kovin halpaa seurata kuka on käynyt kerran kuussa testissä ja kuka ei. Eikä minulle ainakaan itse ajattelevana ihmisenä tullut mieleen, etten voisi käydä testeissä ennen 3 kk täyttymistä riskistä. Ainahan sitä varmaan voisi terveyskeskuksessakin sanoa, että riskistä on jo 3 kk ja mennä testiin jos haluttaa mennä. Se nyt vaan on kerrottu, että vasta 3 kk jälkeen testitulos on luotettava ja lopullinen, koska kuka vaan voi olla se jolla vasta-aineet muodostuvat vasta viimemetreillä toisiin nähden.
Mietitäänpä sitten sitä vaihtoehtoa, että tukikeskus alkaisi suitsuttaa kovin näitä todennäköisyyksiä. Voisi joidenkin tartunnan saaneiden kohdalla käydä niin, että luotettaisiin siihen epävarmaan testitulokseen eikä mentäisikään enää siihen 3 kk testiin.
Kyllä nytkin voi rampata testeissä jos haluaa. Se ei siis ole syy sille miksi todennäköisyys-näkökulmasta ei kerrota, tai kerrotään väärin, eli valehdellaan. Todellinen syy on ylimielisyys "tavallista kansaa", kuten he itse sen näkevät, kohtaan.
tämä heille e-mailina. Tuskin kukaan aidstukikeskuksen työntekijöistä on täällä. Muuten, aidstukikeskus saa tietonsa Suomen Kansanterveyslaitokselta.
saaneille. Eli suuri osa ei saa mitään oireita, vaikka ovat saaneet hiv-infektion.
Fever 96%
♦ Lymphadenopathy 74%
♦ Pharyngitis 70%
♦ Rash 70%
9 Erythematous maculopapular with lesions on face trunk and sometimes
extremities (including palms and soles).
9 Mucocutaneous ulceration involving mouth,esophagus,or genitals.
♦ Myalgia or arthralgia 54%
♦ Diarrhea 32%
♦ Headache 32%
♦ Nausea and vomiting 27%
♦ Hepatosplenomegaly 14%
♦ Weight Loss 13%
♦ Thrush 12%
♦ Neurologic symptoms 12%
236.Niu MT,Stein DS,Schnittman SM.Primary
human immunodeficiency virus type 1 infection:
review of pathogenesis and early treatment
intervention in humans and animal retrovirus
infections.J Infect Dis ,1993.168(6):1490-501.
ylipäänsä saavat ensioireita, niin heillä kuume yleisin oire...
"Kaiken" olen lukenut googlesta ja suomalaiset hiv-kirjat ja niissä lukenut, että vain kolmasosa saa ensioireiston tartunnan saaneista.
It is now known that 50 to 90 percent of patients acutely infected with HIV experience at least some symptoms of the acute retroviral syndrome.[1]
1- Dept of Health and Human Services and Henry J. Kaiser Family Foundation. Guidelines for the use of antiretroviral agents in HIV-infected adults and adolescents. MMWR Morb Mortal Wkly Rep 1998;47(RR-5):43-82 [Published erratum in MMWR Morb Mortal Wkly Rep 1998;47:619]. [This reference as well as updates may be accessed at http://www.hivatis.org]