Olipa kerran kissaemo jolla oli kuusiviikkoiset vekarat, näistä emo oli ylpeä kun ne tulivat hyvin ihmisläheisiksi, sisäsiisteiksi ja kaikkiruokaisiksi ja alkoivat itsenäistyä. Mutta kissaemo luki aikansa kuluksi eräänä päivänä keskustelupalstoja, mitä ihmettä hänen safiirinsiniset silmänsä näkivätkään, pennut eivät saisikaan lähteä mukamas vielä kuuteen viikkoon maailmalle! Ja niin olivat hänen viisi ensimmäistä pentuettaan lähteneet 8 viikkoisina, sosiaalisina pikkukissoina joista kuului jälkeenpäin vain hyvää palautetta, ja kävipä joku näyttäytymässä usean vuodenkin jälkeen ja voi kuinka ihania kissoja heistä olikaan tullut, terveitä, sosiaalisia, hyvin käyttäytyviä kissoja! Mutta nyt, mikä ihmisiin on mennyt kun moista kirjoittelevat? -ihmetteli kissaemo.
Kissaemo pyöri ja hyöri ja katseli pentujaan jotka olivat ihmisten sylissä nukkumassa ja leikkimässä kynsiään käyttämättä, mitä niille pitäisi tehdä? Ne ovat liian valmiita! Kissaemo otti pentua toisensa jälkeen niskanahasta kiinni ja kantoi ne pimeään kellariin ja lukitsi sinne kunnes ne eivät enää olleetkaan niin sosiaalisia ja itsenäisiä, vaan toisiinsa takertuneita villikissoja. Kahdeksan viikon iässä emo kantoi pentunsa takaisin ihmisten ilmoille ja alkoi totuttamaan näitä ihmisiin ja opettaa uudelleen jo unohtuneet kissamaiset elkeet, mutta mitä ihmettä, ei pennuista tullutkaan enää samanlaisia! Ne suhisivat ja sähisivät ihmisille ja kunnes kolmen viikon kuluttua ne alkoivat tottua pikkuhiljaa ihmisiin niin ne eivät suhtautuneet yhtä hyvin heihin ja leikkivät vain keskenään.
Sitten tuli aika opettaa hiirenmetsästystä. Emo opasti pentunsa pihalle ja läheiselle pellolle. Pennut olivat innoissaan ja unohtamassa suuren kiintymyksen toisiinsa kunnes emo huomasi; VOI EI! Eiväthän kissat saa olla enää ulkona! Voi ei! "Äkkiä mukulat takaisin sisälle!" -se huusi.
Sitten antoivat ihmiset ruokaa pennuille sekä emolle, pennut söivät antaumuksella herkkuaan, mutta sitten emo muisti kirjoituksen -kissat eivät saa syödä marketista ostettua ruokaa- VOI EI! Äkkiä emo otti ruuat pois pennuiltaan, vei kupit ulos ja hautasi ne syvälle maahan. Sitten se opasti pennuilleen miten pitää lukea purkin kyljessä jotta tietää onko tämä marketista vaiko eläinkaupasta, ja vain ja ainoastaan sitä saisi syödä joka on eläinkaupasta.
Ihmiset ihmettelivät emon käytöstä ja kaatoivat pennuille suuren lorauksen kermaa emon viemän ruuan tilalle, pennut lipittivät mielellään ja iloisina, oi mitä herkkua! Emo katseli vierestä tyytyväisenä vesi kielellään miettien miten hän ja isoäitinsäkin joskus joivat moista herkkua, ehkäpä siitä riittäisi nyt hänellekin. Mutta sitten! Kamalaa! Eiväthän kissat saa juoda kermaa! Taas emo vei kupit pentujensa edestä ja kaatoi kermat maahan. Hän mietti kauhuissaan että mihin tämä maailma on oikein mennty, miksei pentujaan saa kasvattaa kissoiksi?
12 viikkoa tuli täyteen ja näiden epäkissojen oli aika lähteä uusiin koteihin tässä sairaalloiseksi menneessä maassa. Jokainen pentu erotettiin eri koteihin kun ne olivat kasvaneet kiinni toisiinsa, ja voi että sitä itkua joka tänäkin päivänä kaikuu emon korvissa kun pennut vietiin, ja sitä tarinaa jota kerrotaan hänen pennuistaan jotka eivät vielä tänäkään päivänä ole kunnolla kotiutuneet...
Kissaemo pyöri ja hyöri ja katseli pentujaan jotka olivat ihmisten sylissä nukkumassa ja leikkimässä kynsiään käyttämättä, mitä niille pitäisi tehdä? Ne ovat liian valmiita! Kissaemo otti pentua toisensa jälkeen niskanahasta kiinni ja kantoi ne pimeään kellariin ja lukitsi sinne kunnes ne eivät enää olleetkaan niin sosiaalisia ja itsenäisiä, vaan toisiinsa takertuneita villikissoja. Kahdeksan viikon iässä emo kantoi pentunsa takaisin ihmisten ilmoille ja alkoi totuttamaan näitä ihmisiin ja opettaa uudelleen jo unohtuneet kissamaiset elkeet, mutta mitä ihmettä, ei pennuista tullutkaan enää samanlaisia! Ne suhisivat ja sähisivät ihmisille ja kunnes kolmen viikon kuluttua ne alkoivat tottua pikkuhiljaa ihmisiin niin ne eivät suhtautuneet yhtä hyvin heihin ja leikkivät vain keskenään.
Sitten tuli aika opettaa hiirenmetsästystä. Emo opasti pentunsa pihalle ja läheiselle pellolle. Pennut olivat innoissaan ja unohtamassa suuren kiintymyksen toisiinsa kunnes emo huomasi; VOI EI! Eiväthän kissat saa olla enää ulkona! Voi ei! "Äkkiä mukulat takaisin sisälle!" -se huusi.
Sitten antoivat ihmiset ruokaa pennuille sekä emolle, pennut söivät antaumuksella herkkuaan, mutta sitten emo muisti kirjoituksen -kissat eivät saa syödä marketista ostettua ruokaa- VOI EI! Äkkiä emo otti ruuat pois pennuiltaan, vei kupit ulos ja hautasi ne syvälle maahan. Sitten se opasti pennuilleen miten pitää lukea purkin kyljessä jotta tietää onko tämä marketista vaiko eläinkaupasta, ja vain ja ainoastaan sitä saisi syödä joka on eläinkaupasta.
Ihmiset ihmettelivät emon käytöstä ja kaatoivat pennuille suuren lorauksen kermaa emon viemän ruuan tilalle, pennut lipittivät mielellään ja iloisina, oi mitä herkkua! Emo katseli vierestä tyytyväisenä vesi kielellään miettien miten hän ja isoäitinsäkin joskus joivat moista herkkua, ehkäpä siitä riittäisi nyt hänellekin. Mutta sitten! Kamalaa! Eiväthän kissat saa juoda kermaa! Taas emo vei kupit pentujensa edestä ja kaatoi kermat maahan. Hän mietti kauhuissaan että mihin tämä maailma on oikein mennty, miksei pentujaan saa kasvattaa kissoiksi?
12 viikkoa tuli täyteen ja näiden epäkissojen oli aika lähteä uusiin koteihin tässä sairaalloiseksi menneessä maassa. Jokainen pentu erotettiin eri koteihin kun ne olivat kasvaneet kiinni toisiinsa, ja voi että sitä itkua joka tänäkin päivänä kaikuu emon korvissa kun pennut vietiin, ja sitä tarinaa jota kerrotaan hänen pennuistaan jotka eivät vielä tänäkään päivänä ole kunnolla kotiutuneet...
Vastaukset 10
Vanhimmat
sitä joku haluaa julkaista!! ja monella palstalla. hohhoi.
"Kissaemo pyöri ja hyöri ja katseli pentujaan jotka olivat ihmisten sylissä nukkumassa ja leikkimässä kynsiään käyttämättä, mitä niille pitäisi tehdä? Ne ovat liian valmiita! Kissaemo otti pentua toisensa jälkeen niskanahasta kiinni ja kantoi ne pimeään kellariin ja lukitsi sinne kunnes ne eivät enää olleetkaan niin sosiaalisia ja itsenäisiä, vaan toisiinsa takertuneita villikissoja."
Öh, meni jotain ohi? Siis jos pentuja ei voi luovuttaa 8vk iässä, ne pitää kasvattaa kellarissa?
ne eivät kuulemma ole vielä sosiaalisia 8 viikkoisina niin eihän ne saa silloin olla! silloni ne pitää kasvattaa vaikka eristyksissä, näin nykyään kun lukee noita tekstejä joka puolla.
kissaemö luki keskustelupalstoja, jos kissaemo hauaa pennuista jotai villikissoj, niin miksi se ite osaa lukea? ja avata kellarin ovia, käytttää tietokoneita.. fiksua..
Ei oikeen todellisen tuntuinen stoori..
Hautas ruokakupit maahan? Kasvattaa kellarissa?
Haahhah...
vaan siitä että se emo opettaa pennuilleen sosiaalisia taitoja vielä 12 viikkoiseksi asti,eli ns.puhumaan kissaa.Kissa ei leimaudu ihmiseen niinkuin koira.
jotkut viittii tänne kirjoitella...
"Ne ovat liian valmiita! Kissaemo otti pentua toisensa jälkeen niskanahasta kiinni ja kantoi ne pimeään kellariin ja lukitsi sinne kunnes ne eivät enää olleetkaan niin sosiaalisia ja itsenäisiä, vaan toisiinsa takertuneita villikissoja. "Kai niistä villikissoja tulee jos ilman ihmisen seuraa kasvaa...Sillä ei ole mitään tekemistä luovutyusiän kanssa,joka on se 12 viikkoa.
"vain ja ainoastaan sitä saisi syödä joka on eläinkaupasta"Sen nyt pitäisi oman järjenkin sanoa,että lihansyöjälle syötetään lihaa eikä mitään marketin vilja ja lisä-ainenappuloita,niissä kun sitä lihaa löytyy kork.10%.Eläinkaupan paremmissa merkeissä lihaa on 50-60%.Lisäksi markettiruoissa on liian vähän rasvaa,sitä tulisi olla kuivamuonassa n.20% penturuuassa vielä enemmän.Markettimoskassa rasvaprosentti taitaa pyöriä siinä 10-15% hujakoilla...
"12 viikkoa tuli täyteen ja näiden epäkissojen oli aika lähteä uusiin koteihin tässä sairaalloiseksi menneessä maassa"Yhteenkään "epäkissaan" en ole 12 viikkoisena luovutettujen joukossa törmännyt.Tuttavilla taas löytyy näitä liian aikaisin(7-10viikkkoisina)luovutettuja kissoja,joita löytyy jos jonkinlaista käyttäytymisongelmaa:vaatteiden imemistä,käsiin kiinni käymistä yms.
Uutta tietoa kissan hoidosta tulee kokoajan.Ja tyhmähän sellainen ihminen on joka jääräpäisesti pitäytyy vanhoissa tavoissa vaikka uutta tutkimustietoa yms.on koko ajan tarjolla.Niinä "hyvinä" vanhoina aikoina kissoja ei rokotettu tai madotettu,puhumattakaan muista hoitotoimenpiteistä.Lähes aina ne varhainluovutettujen ongelmat jäivät huomaamatta,koska kissat olivat vapaasti ulkoilevia.Väärän ruokinnankin kissa pystyi useimmiten itse korjaamaan pyydystämällä ruuakseen hiiriä.
sterilisoi kissaa ja hanki elämää!!!!!!!!!!!!!!
Mielestäni tuo oli tosi hyvä tarina.. oon pahoillani ettei jotkuu vaa yksin kertasesti ymmärrä..
Itse ainakin älysin mikä oli jutun juju..
Ihanaa syksyy kaikille!!
Ei kissanpentu ole valmis vielä kuusi - kahdeksan viikkoisena maailmalle. Yleistäen. Tietysti jos kyse on ns. villikkopentueesta, saattaa ensimmäisenä alkunsa saanut olla kypsempi/valmiimpi luovutukseen johtuen juuri siitä, että se saattaa olla jopa viikon vanhempi nuorimmaisesta.
Mutta yleensä ottaen kissanpentu ei ole valmis lähtemään emonsa luota vielä niin nuorena. Itselläni on juuri tällainen 7 viikkoisena kodistaan ajettu pentu, josta huomaa vieläkin, että se on luovutettu liian aikaisin. Onnekseen se ei sentään joutunut yksikseen lähtemään vaan sai velipojan kaverikseen. Tämä liian aikainen vieroittaminen (emokissan omistajat toivat pennut, emme siis niitä itse hakeneet. Kuulema olivat jo tarpeeksi vanhoja) ilmenee mm. ylitsevuotavan riippuvuutena ihmisistä, lievänä eroahdistuksena, jne jne.
Sitten tuosta markettiruuasta. Kaikenlainen kissojen ja koirien paapominen ruuan suhteen voitaisiin jo lopettaa. Ei ne siihen kuole jos eivät saa jotain eläinkaupasta ostettua "supermuonaa". Kasvattajilta moisten vouhotusten levittäminen pitäisi kitkeä heti ensimmäisenä pois. Ei pitäisi vaatia että mustille ja kisulle syötetään nyt vain tätä ruokaa, kun mekin olemme syöttäneet vain ja ainoastaan sitä. Eläimet opetetaan sillä vain nirsoilemaan turhasta, eikö näitä "meidän misse syö vain sisäfilettä, pilkottuna ja hopealautaselta"-tarinoita ole kuultu jo ihan tarpeeksi?
Eli siis kaikki, jotka ette vielä ole pilanneet kissojanne (tai koirianne) syöttäkää niille muutakin kuin sitä yhtä ja ainoaa muonaa. Tai sitten niiden vatsat eivät enää kestäkään kuin sitä yhtä ja saatte olla kiikuttamassa lemmikkejänne tohtorille joka välissä, kun koira on sattunut saamaan mummilta palasen kinkkua tai kissa yhden kalan.
Sama koskee myös sitä pinttynyttä uskomusta, ettei kissan vatsa kestä kermaa tai maitoa. Kyseinen myytti perustuu (ei siis aivan puppua) juurikin siihen, että kissoista tulee iän myötä "allergisia" maidolle, koska niiden elimistön ei luonnossa tarvitse enää pentuiän jälkeen sulattaa maitotuotteita. Kotioloissa kissan vatsa kuitenkin sulattaa maidon siinä missä ihmisenkin, mikäli sitä annetaan sille pennusta alkaen.
Tietysti poikkeuksena tästä ovat kissat, jotka ovat oikeasti allergisia purkkimaidolle samaan tapaan kuin ihmiset, sillä kaupasta saatava maito on käynyt läpi pitkän käsittelyprosessin eikä näin ollen ole emonmaitoa vastaavaa.
Mutta siis. Long story cut to short: Älkää luovuttako kissoja "alaikäisinä", mikseivät ne saisi nauttia emon seurasta vielä hetken, ei se 10-12 viikkoa kuitenkaan niin pitkä aika pennun tai kasvattajan elämässä ole, etteikö sen aikaa jaksaisi pitää pentuja jaloissa pyörimässä. Mikäli ei jaksa, kannattaa ehkä miettiä onko syytä olla teettämättä pentuja ollenkaan. Vastuuta tekemisistänne, hyvät ihmiset.
Ja toisekseen, älkää hankkiko itsellenne ongelmia yksipuolistamalla kissanne/koiranne ruokavaliota tiettyyn merkkiin tai tuotteeseen. Olen töissä eläinkaupassa ja hyvänä esimerkkinä toimikoon tapaus, kun eräs rouva tuli etsimään tietyn merkkistä koiran penturuokaa, jota kasvattaja oli käyttänyt ja käskenyt omistajan antaa pennulle. Pentu oli haettu juuri kotiin ja kasvattaja oli antanut pennulle mukaan vain hieman ruokaa. Kyseinen ruokapa oli juuri loppunut ja näin ollen pentu sitten jäi ilman ruokaa, koska mitään muuta ruokaa ei sille voinut antaa. Toivottavasti omistaja nyt on sitten keksinyt jotain odotellessaan, että tilattu ruoka tulee loppuviikosta.
Että sellaista. Maistuvia hetkiä monipuolisen ruokavalion merkeissä musteille ja misseillenne :)