5-kymppinen äitini ryypännyt ainakin puolet elämästään enemmän tai vähemmän. Puoli vuotta sitten sai pahan viinakrampin, ilmeisesti ensimmäisen, ambulanssilla sairaalaan ja tipukseen. Ennen kramppia oli kompuroinut todella pahasti kännipäissään ja tuloksena naama mustana ja nenä murtunut. Lääkäreille myönsi rehellisesti, että juo ainakin pullon kirkasta per päivä vkonloppuisin ja lisäksi kaljaa. Olin mukana koko sairaalareissun ajan ja äitini myönsi ensimmäistä kertaa ongelmansa, ilm säikähti kramppia ja lupasi raitistua.
Tarjouduin mukaan hoitoihin, mutta hän kuulemma pärjäisi ilman hoitoja. 3 kuukautta menikin hyvin, raittiina, mutta sitten taas repsahti, kesäloma ja kupittelu alkoivat. Nyt on sairastunut keuhkokuumeeseen ja loma jatkuu..
Tuntuu ettei jaksaisi enää, henkisesti olen kohta loppu, hirveä huoli ja pelko, koska tulee se viimeinen soitto jostakin sairaalasta. Aikani tein "tarkastuskäyntejä", pengoin kaapit yms, soittelin usein ja kävin ilmoittamatta, mutta nyt ei jaksa enää, sama tahti jatkuu, ellei entistä pahempana.
Itkettää, suututtaa, säälittää, on helvetin paha olla. Oma äiti kumminkin todella rakas. Olen yrittänyt olla tukena, puhua asiasta rehellisesti ja tarjoutunut avuksi koska tahansa, mutta ei, nyt juo salassa ja yrittää piilotella viinojaan kun käyn kylässä, mitä tapahtuu nykyään todella harvoin, koska en halua/jaksa katsoa krapulaista naamaa ja yrityksiä näytellä selvää. Häpeää itseään ja sairauttaan. Kenellekkään ei saisi kertoa ja pitäisi olla vaan hyshys. En todellakaan tiedä mitä tehdä ja mihin omat resurssit enää riittää, periksikään en haluaisi antaa ja se menettämisen pelko..
Tarjouduin mukaan hoitoihin, mutta hän kuulemma pärjäisi ilman hoitoja. 3 kuukautta menikin hyvin, raittiina, mutta sitten taas repsahti, kesäloma ja kupittelu alkoivat. Nyt on sairastunut keuhkokuumeeseen ja loma jatkuu..
Tuntuu ettei jaksaisi enää, henkisesti olen kohta loppu, hirveä huoli ja pelko, koska tulee se viimeinen soitto jostakin sairaalasta. Aikani tein "tarkastuskäyntejä", pengoin kaapit yms, soittelin usein ja kävin ilmoittamatta, mutta nyt ei jaksa enää, sama tahti jatkuu, ellei entistä pahempana.
Itkettää, suututtaa, säälittää, on helvetin paha olla. Oma äiti kumminkin todella rakas. Olen yrittänyt olla tukena, puhua asiasta rehellisesti ja tarjoutunut avuksi koska tahansa, mutta ei, nyt juo salassa ja yrittää piilotella viinojaan kun käyn kylässä, mitä tapahtuu nykyään todella harvoin, koska en halua/jaksa katsoa krapulaista naamaa ja yrityksiä näytellä selvää. Häpeää itseään ja sairauttaan. Kenellekkään ei saisi kertoa ja pitäisi olla vaan hyshys. En todellakaan tiedä mitä tehdä ja mihin omat resurssit enää riittää, periksikään en haluaisi antaa ja se menettämisen pelko..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule,
kurkkaapa osoitteeseen www.al-anon.fi
ja et ole yksin.
Kannattaa kokeilla.Siis tuo al anon
http://www.health.fi/index.php?page=toi_pai_kampanjat_ohjelma&i=76
Apuakin on saatavissa ihan asiallisista paikoista.
Siis tuolla tarkoitettiin kai, että MYÖS MUITA asiallisia linkkejä. Sinulla on vara valita - auttajia piisaa. Joskus ihan kilpailevat keskenään
ja joskus
myös likaisin keinoin. Sinä valitset. Ja varo tuputtajia ja yhden konstin varaan vannojia.
AA ja Al-anon eivät voi määrätä benzodiatzebiineja alkoholisteille. Siksi kai pidät niitä epäasiallisina linkkeinä.
Onko mielestäsi asiallinen tapa hoitaa alkoholimia syöttämällä alkoholistille benzoja ja saada hänet tällätavoin sekakäyttäjäksi?
Tiedätkö, että näitä sekakäyttäjiä heiluu jo nyt ihan riittämiin erilaisten teräaseiden kanssa ihmisten keskellä.
Tarinasi on hyvin tuttua. Minä vain olen se viisikymppinen äiti joka joi.Nyt raittiutta takana 3vuotta ja 4kk.Ilman yhtään repsahdusta. Minun tyttäreni tunsi samaa ahdistusta ja riittämättömyyttä juomiseni suhteen. Minäkin join salassa ja sain myös noita kramppeja. Se oli raskasta aikaa kaikille,eikä vähiten sille juovalle.
Minut raitistutti tieto joka syveni sisälläni, että olen alkoholisti ja tulevaisuus ennenpitkää surullinen.
Myös tyttäreni "lyömät" faktat pöytään saivat minut ajattelemaan.Halusin irti ja päätin etten juo sitä ensimmäistäkään. Kohtuukäyttöä en edes ajatellut kohdallani, sillä ymmärsin, että sen rajan olin jo ylittänyt kauan sitten.
Neuvoni Sinulle:Elä anna oman elämäsi valua hukkaan jos äitisi ei itse tee kaikkea sen eteen että pyrkii kohti raittiutta, et voi yksinkertaisesti mitään. Vastuu kuitenkin on äidilläsi omasta elämästään. Sinä keskity omaan onneesi, äitisi tuskin haluaa että sinäkin pilaat elämäsi hänen takiaan.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Tiina