Sairastuin helmikuussa 2006 polyradikuliittiin. Omalla kohdallani ei kukaan osannut sanoa, mistä ko. tauti iski, mutta näinpä vain kävi. 3½kk sairaala hoitoa, ja koko aika todella tuskaista. Pahimmillani hieman vajaa kolme viikkoa hengityskoneessa, kärsien mielettömistä tuskista joihin eivät oikein mitkään lääkkeet/aineet tehoneet. Noin kuukauden siis vain makasin halvaantuneena kun mitään ei yksinkertaisesti vain voinut liikuttaa.
Onneksi kuntoutumisen lähdettyä käyntiin, tapahtui kaikki paraneminen todella nopeasti. Nyt onneksi jo melko hyvässä kunnossa ja kotona! Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia tästä taudista...
Onneksi kuntoutumisen lähdettyä käyntiin, tapahtui kaikki paraneminen todella nopeasti. Nyt onneksi jo melko hyvässä kunnossa ja kotona! Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia tästä taudista...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse sairastuin polyradikuliittiin 2 vuotta sitten.
Minulla halvaus eteni onneksi vain vyötäröön asti.
Fysioterapia on auttanut paljon mutta edelleen olen pois työelämästä. Aika hurja tauti sairastua kun on niin vähän tietoa kuitenki saatavilla ja harvinainenki. Minullakaan ei ole mitään tietoa mistä tämä olisi minulle voinut tulla kun ei mitään isompaa flunsaakaan ollut.
Onko sinulle jäänyt mitään oireita tuosta sairaudesta? Itselläni vielä vähän, mutta tapaus on kyllä tuore, eli eiköhän tästä selvitä.
Totta on, että aivan liian vähän taudista löytyy tietoa. Aivan uskomatonta, että tälläinen on edes olemassa...!
Minulla on edelleenki tuntohäiriöitä jalassa ja hermosärkyjä.... Pitkiä matkoja ei jaksa kävellä kun väsymys iskee, juosta ja hyppiä ei voi ! Mutta pääasia että pystyy kävelemään....
Itse siis en ole sairastanut kyseistä tautia, mutta kääpiövillakoirani on! Se siis pentuna reagoi rokotukseen, ja meinasi sille tielle jäädä, mutta on tänään 2 v ja suht terve. Syyksi arvellaan että koira on syntynyt immuunikatoisena, koska sen muut oireet viittasivat penikkatautiin, eli se otti sen rokotuksen vähän liiankin vakavasti, ja sairastui tautiin, jota vastaan rokotettiin. Tänä päivänä sitä ei ole rokotettu, ja lisäksi immuunisuoja on olematon. Vanhaa koiraa siitä ei tule.
Monen, monen viikon antibiootit ja kortisonit auttoi. Sillä halvaantui vasemman puolen tassut, eli 3-4 kk ikäisenä se joutui oppimaan uudestaan kävelemään.
Mutta kuten sanoin, tänä päivänä halvauksesta ei näy merkkiäkään.
Ohhoh,en olisi kuvitellutkaan että koiralle voisi tuo kyseinen tauti tulla. Vaikka kun oikein ajattelee asiaa, niin miksei.. Ei voi kuin ihmetellä... Rankkaa on varmasti ollut.
Mutta hyvä, että selvisi. :)
Kyllä se tosiaan on niin! Ja myös molemmilta koiriltani on nielurisat poistettu angiinan takia, ihan niin kuin ihmisillä!
Kääpiövillis siis rokotettiin 8,5 viikon iässä (norm. 12 vko) parvovaaran takia. Pari päivää meni ihan hyvin, kunnes alkoi ontumaan takajalkaa. Siitä n 24h, niin se ei käyttänyt jalkaansa enää ollenkaan, ja siihen pystyi nipin napin koskea ilman että pentu huusi. Parin päivän päästä myös saman puolen etujalka meni kipeäksi, ja muutamassa tunnissa se oli niin kipeä, ettei edes (pitkään) jalkakarvaan voinut koskea.
Pennulla tämä on hankalaa, koska ensinnäkin se on juuri siinä iässä, jolloin se haluaa leikkiä, juosta ja riehua. Nyt se ei edes päässyt makuulta ylös tarpeilleen. Nostin sitä parin tunnin välein "istumaan", jotta se pystyi tekemään asiansa. Ellen nostanut, se teki allensa ja makasi sitten siinä (esim yöllä). Nousin öisinkin nostelemaan sitä, ja olin muutenkin koko ajan sen vieressä. Pieni pentuhan haluaa seurata uutta omistajaansa vieraassa paikassa, en voinut mennä edes toiseen huoneeseen, kun se jo huusi tuskissaan kun yritti nousta. Mutta paikallaan ollessa se ei vaikuttanut kyllä ollenkaan kipuilevan.
Pari viikkoa mentiin näin. Kortisonia en halunnut aloittaa, koska se voisi reagoida rokotuksen kanssa, ja koska koira jo oli allerginen rokotteelle, niin en halunnut ottaa riskiä. Noiden parin viikon ajan näkyi pieniä paranemisen merkkejä; koira yritti rapsuttaa korvia takatassulla (meni kyllä hitaasti se liike!), ja oppi jo nousemaan makuulta istumaan ihan minuutiksi. Sitten kun kortisoni aloitettiin, niin paraneminen sujui jo nopeammin. Ensin se oppi nousemaan jaloilleen istumisasennosta. Sitten se oppi kävelemään pari askelta, jos vaan nostin sen ylös siitä istumisasennosta. Sitten se oppi nouseman jo itse ja käveli pari askelta. Ensin se nilkutti sitä takajalkaa, joka ekaksi oli sairastunut, ja sitten etujalkaa. Kun olohuoneesta jo jaksettiin kävellä keittiöön (n 5 m) oltiin jo voiton puolella. Leikkiminen oli vielä hankalaa. Seuraavaksi opittiin juoksemaan ihan pari askelta, mutta se näköjään väsytti. Hauskaa kyllä oli, että siinä vaiheessa kun koira jo käveli suht OK, niin ovien kynnysten kohdalla pysähdyttiin miettimään (onhan ne kuitenkin jopa 2 senttiä korkeita!), varmaan se taas sattui se kiipeäminen.
Mutta tänään koira on erittäin nopea ja ketterä vekkuli, joka edelleen elää pentuaikojaan! Viime viikolla täytti 2v, eikä kipuja kyllä ole olemassakaan!
Kohtalotovereiden viestejä kaivataan! Vaihdetaan ajatuksia ja kokemuksia.
[email protected]