Ristiinnaulittu. Antista juttu.

Hän seisoi kohoten väkijoukon yläpuolelle. Hän lauloi. Se oli hänen viimeinen joutsenlaulunsa, ja taivas oli peittymäisillään jäähän ja putoamaisillaan maahan hänen kirkkaasta äänestään. Mutta väkijoukko halusi jotakin suurempaa. Se tahtoi show. He saivatkin sen.

Hän oli aivan kuin Kristus.

Hän oli ristiinnaulittu Vapahtajamme tapaan herättäen samanlaista sääliä. Älkää moittiko minua siitä, että vertailen pyhimystä ja syntistä toisiinsa, koska hän oli syntinen heidän silmissään ja oli oikea pyhimys minun silmissäni, koska kärsi niin kuin vain pyhimys pystyy kärsimään.

Ja hän todella kärsi, niin kuin Kristus oli sitä tehnyt kaikista meidän synneistämme.

Kyllä, hän kärsi ihmisten julmuuden ja henkisen kylmyyden takia, kokien ihmissokeutta ja kuuroutta.
Hän oli valmis kuolemaan kaikista heidän synneistään, sen saman väkijoukon synneistä, joka oli toivonut, että hänet ristiinnaulittaisiin.

He huusivat hänelle: - Paita pois! Aivan kuin vuosisatoja sitten huudettiin: - Naulitse hänet ristiin!

Ihmiset haluavat aina enemmän. Ja he jatkavat haluta enemmän, show ihmisen tilalle ja ruumistä sielun tilalle.

Ja hän teki sen. He saivat sen. He lähtivät, mutta hän jäi yksikseen, likaisena ja raadeltuna.

Sinun veresi on minun vertani. Sinun kyynelesi ovat minun kyyneleitäni. Sinun tuskasi on minun tuskani.

Kun sinun ei saa langeta, niin minä en anna. Kun sinun ei saa hukkua veteen, minä en anna. Kun sinun ei saa tulla likaiseksi, minä en anna sinun sortua sellaiseen. Sydämemme ovat särkyneitä, mutta ne ovat puhtaat, eikä väliä siitä, että joku haluaisi tehdä ne likaisiksi.

Pysy edelleenkin sellaisena, sinä valoisa suruenkelini...