"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut.."
"...Mutta suurin niistä on rakkaus."
Minut sai kirjoittamaan se seikka, että koen tärkeänä tulkita Raamattua rakkauden hengessä. Nyt joku jo ehtii kysyä, missä on totuus. Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, totuus ja rakkaus. Mutta suurin on rakkaus. Lapsikin tietää, että jos tekee vaikka kolmipalloisen jäätelötötterön, ei kannata pienintä palloa laittaa alimmaiseksi. Tai jos talvella tekee lumiukon, suurin pallo on kaiken muun perustana, jotta muut, nekin tärkeät osat, pysyvät paikoillaan.
Tästä johdan aasinsillan vl-opetukseen, jonka rakkaudellisuuden voi jokainen tulkita. Omiaan kohtaan rakkaus on ylitsevuotavaa, se on selvää. Synnit saarnataan anteeksi, jopa hieman epämääräisin perustein, koska Raamattu kehottaa anteeksi antamaan. Taannoin eräs vl-nuori kyseli saako hän sunnuntaina anteeksi, kun hän menee lauantai-illalla vl-kaverinsa kanssa baariin tarkoituksena humaltua. Hänelle mm. weha vastasi, että hän saa syntinsä anteeksi. Tässä tulee ilmeisen selvästi toteen se, etä vl-uskoa tunnustavaa vl-kristitty käsittelee eri tavoin kuin muuta kristittyä. Taikasana on se, että tulee tunnustaa olevansa vl. Tätä ovat monet jo palstalta poistuneetkin yrittäneet kieltää, ettei näin olisi, ja että vl:t eivät ole koskaan väittäneet niin.
Minä näen samarialaisvertauksessa juuri tällaisia piirteitä, joita vl-seurakunnassa esiintyy. Pappi ja leviitta ovat menossa omiensa luokse, heitä ei ole kehotettu parantamaan kaikenlaisia kulkijoita. He huolehtivat omasta seurakunnastaan, ja jättävät avuntarvitsijan makaamaan tien oheen. Kun Jeesus saapuu pappien ja leviittojen ovelle, he kuvittelevat että Jeesus tuli suoraan heidän luokseen, koska heillä on se oikea usko. Mutta he eivät tiedä, että Jeesus on parantanut matkalla puolikuolleen ryöstetyn matkalaisen.
Jos ihmisellä on usko sydämellään, hän ei voi sitä piilottaa. Hän tahtoo lähimmäiselleen hyvää. Ja mitä hyvää kristitty tahtoo toiselle kristitylle? Hän tahtoo toisen pääsevän taivaaseen. Hän rukoilee toisen puolesta, kantaa hänen kuormiaan, ruokkii ja vaatettaa. Hän ei kävele ohi omaan seurakuntaansa, ja ajattele, "mitä väliä."
Jokaisella kristityllä on hengellinen koti, ja se voi olla pienikin Raamatun mukaan kaksi. Usien kuulee sanottavan: "Miksi te meidän uskoamme yritätte parantaa, antakaa meidän uskoa niinkuin me uskomme, mekin annamme teidän uskoa vapaasti." Mitä tähän sanomaan on kätketty? Rakkauttako? Ei varmasti. Jos jokin asia on kirkastunut eri tavoin, voidaan aina todeta, onko kyseessä pelastukseen vaikuttava asia vai jokin muu asia. Pelastukseen vaikuttaa usko Jeesukseen. Tämän saa kuulla kirkossa jokaisen Jumalanpaleluksen yhteydessä, joten se on vaikea tulkita vääräksi opiksi. Tämä tulee uskoakseni esiin myös kaikkien herätysliikkeiden opetuksessa. niissä korostetaan voimakkaasti uskoa Jeesukseen. Aikojen saatossa on muodostunut eri ryhmiä eri painotusten mukaan. Joku ei halua luopua jostakin käännöksestä, joku jostakin tavasta tehdä rippiä, joku Jumalanpalveluksen muodosta.
"...Mutta suurin niistä on rakkaus."
Minut sai kirjoittamaan se seikka, että koen tärkeänä tulkita Raamattua rakkauden hengessä. Nyt joku jo ehtii kysyä, missä on totuus. Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, totuus ja rakkaus. Mutta suurin on rakkaus. Lapsikin tietää, että jos tekee vaikka kolmipalloisen jäätelötötterön, ei kannata pienintä palloa laittaa alimmaiseksi. Tai jos talvella tekee lumiukon, suurin pallo on kaiken muun perustana, jotta muut, nekin tärkeät osat, pysyvät paikoillaan.
Tästä johdan aasinsillan vl-opetukseen, jonka rakkaudellisuuden voi jokainen tulkita. Omiaan kohtaan rakkaus on ylitsevuotavaa, se on selvää. Synnit saarnataan anteeksi, jopa hieman epämääräisin perustein, koska Raamattu kehottaa anteeksi antamaan. Taannoin eräs vl-nuori kyseli saako hän sunnuntaina anteeksi, kun hän menee lauantai-illalla vl-kaverinsa kanssa baariin tarkoituksena humaltua. Hänelle mm. weha vastasi, että hän saa syntinsä anteeksi. Tässä tulee ilmeisen selvästi toteen se, etä vl-uskoa tunnustavaa vl-kristitty käsittelee eri tavoin kuin muuta kristittyä. Taikasana on se, että tulee tunnustaa olevansa vl. Tätä ovat monet jo palstalta poistuneetkin yrittäneet kieltää, ettei näin olisi, ja että vl:t eivät ole koskaan väittäneet niin.
Minä näen samarialaisvertauksessa juuri tällaisia piirteitä, joita vl-seurakunnassa esiintyy. Pappi ja leviitta ovat menossa omiensa luokse, heitä ei ole kehotettu parantamaan kaikenlaisia kulkijoita. He huolehtivat omasta seurakunnastaan, ja jättävät avuntarvitsijan makaamaan tien oheen. Kun Jeesus saapuu pappien ja leviittojen ovelle, he kuvittelevat että Jeesus tuli suoraan heidän luokseen, koska heillä on se oikea usko. Mutta he eivät tiedä, että Jeesus on parantanut matkalla puolikuolleen ryöstetyn matkalaisen.
Jos ihmisellä on usko sydämellään, hän ei voi sitä piilottaa. Hän tahtoo lähimmäiselleen hyvää. Ja mitä hyvää kristitty tahtoo toiselle kristitylle? Hän tahtoo toisen pääsevän taivaaseen. Hän rukoilee toisen puolesta, kantaa hänen kuormiaan, ruokkii ja vaatettaa. Hän ei kävele ohi omaan seurakuntaansa, ja ajattele, "mitä väliä."
Jokaisella kristityllä on hengellinen koti, ja se voi olla pienikin Raamatun mukaan kaksi. Usien kuulee sanottavan: "Miksi te meidän uskoamme yritätte parantaa, antakaa meidän uskoa niinkuin me uskomme, mekin annamme teidän uskoa vapaasti." Mitä tähän sanomaan on kätketty? Rakkauttako? Ei varmasti. Jos jokin asia on kirkastunut eri tavoin, voidaan aina todeta, onko kyseessä pelastukseen vaikuttava asia vai jokin muu asia. Pelastukseen vaikuttaa usko Jeesukseen. Tämän saa kuulla kirkossa jokaisen Jumalanpaleluksen yhteydessä, joten se on vaikea tulkita vääräksi opiksi. Tämä tulee uskoakseni esiin myös kaikkien herätysliikkeiden opetuksessa. niissä korostetaan voimakkaasti uskoa Jeesukseen. Aikojen saatossa on muodostunut eri ryhmiä eri painotusten mukaan. Joku ei halua luopua jostakin käännöksestä, joku jostakin tavasta tehdä rippiä, joku Jumalanpalveluksen muodosta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onko siis niin, että kaikki jotka Kristuksen sovintotyön päälle uskovat, myös pelastuvat?
niin lupaa, niin yksinkertaista se on.
löydät vastauksen. Onko sinne niin kirjoitettu?
Jos on, sopii uskoa että näin on.
Jokainen voi oman korvasyyhynsä mukaan lisätä mitä lystää, jos haluaa hallita toista,"rakkauden viitta" olalla.
1. Johanneksen kirje, 4.luku:
>1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4. Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
5. He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. >
Tässä Raamattu yksinkertaisesti ja selkeästi todistaa, että jokainen henki, joka tunnustaa lihaksi tulleen Kristuksen, on Jumalasta. Nyt on kyse siitä, miten meitä ohjataan tunnistamaan tämä henki. Opetetaanko niin, että vain tämän ja tämän "muotoinen" on Kristuksen henki, vai opetetaanko, että ei ole muotoon katsomista, vain usko Kristukseen ratkaisee.
Minua ihmetyttää, että tätäkin Raamatun kohtaa on käytetty lyömäaseena kristittyjä kohtaan. Weha irrotti 6.jakeen alkuosasta, ja todisti siten itselleen ja muille samoin ajatteleville, että "vain me olemme Jumalasta, sanoohan sana niin". Huomautin häntä, että hän irrotti jakeen asiayhteydestä, mutta hän ei vaivautunut vastaamaan "sekaoppiselle ja väärässä hengessä olevalle." Mutta jos lukee koko 4.luvun alkuosan, EI VOI saada muuta käsitystä kuin sen, että jokainen henki, joka tunnustaa lihaksi tulleen Kristuksen, on Jumalasta.
Mitä kirjoitin avauksessa rakkaudesta, täydentyy saman 4.luvun loppuosassa:
>16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.>
>18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. >
Joskus tuntuu, että kristityt pelkäävät erityisesti muita kristittyjä, ja tästä syystä heidän välillään ei ole rakkautta. Se on silloin vihollisen työtä, joka sanoo että "varo tuota kristittyä, hän uskoo väärin, vaikka sanookin uskovansa Jeesukseen."
Minua aikoinani vl:na olleena häiritsi juuri tämä uskomaton "sisäänlämpiävyys". Henkiläkohtaisen uskon kysymykset jätettiin saarnamiesten pohdittavaksi, ilman että itse olisi niitä vakavasti miettinyt tai Raamattua lukenut. Näin siis ainakin omassa tuttavapiirissäni oli.
Kaikenlaisen puuhastelun "omien" kesken ja ns. "rakkauden neuvojen" noudattamisen, katsottiin riittävän uskon kilvoitteluksi ja olevan elävän uskon hedelmiä. Mutta eikö elävän uskon todellinen ja oikea hedelmä ole rakkaus kaikkia kohtaan, eikö Jeesus sitä opetuksissaan toistuvasti painottanut. Minulle tämä jäi vl-uskossa hämäräksi, saattoihan vika olla minussakin, puhun tietenkin vain omasta puolestani.
Itse olen vl ja en pidä myöskään sinänsä uskosta ilman henkilökohtaista pohdintaa tai uskon perustan tutkimista. Toki näinkin voi uskoa, jos ei koe tarpeelliseksi asiaa enempi pohtia, sillä pelkkä uskohan riittää.
Raamattua tutkimalla ja lukemalla voi saada kuitenkin uskolleen vahvistusta, vaikkei se autuuden ehto olekkaan, kuten esim. Jehovan todistajat uskovat, Raamatun vastaisesti.
Oikea hedelmä on rakkaus, ihmistä katsomatta.
"Jumalan sana on kaksiteräinen miekka, totuus ja rakkaus. Mutta suurin on rakkaus." Onhan se, aivan totta, mutta sille baariin eksyneelle vl-nuorellekin. Ensin armoa ja sitten totuutta, mutta kuitenkin vain syntejään katuvalle eli tunnoissaan olevalle. Väitteesi vl-nimen kantamisesta anteeksisaamisen ehtona on täysin perätön ja vie valitettavalla tavalla uskottavuutta koko kirjoitukseltasi. Evankeliumin, tuon hyvän sanoman Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään saa uskoa jokainen, jolla korvat on ja halu siihen. Se ei tosin kasva hedelmää, ellei maaperä ole otollinen. Tosin maaperälläkin tarkoitetaan vain tunnon tilaa, ei ihmisen luonnetta tai muuta ominaisuutta.
"Pappi ja leviitta ovat menossa omiensa luokse, heitä ei ole kehotettu parantamaan kaikenlaisia kulkijoita. He huolehtivat omasta seurakunnastaan, ja jättävät avuntarvitsijan makaamaan tien oheen." Vertaat vl-uskoisia näihin leipäpappeihin, mutta missä ovat nuo mainitsemasi haavoitetut avuntarvitsijat? Niitä ei ainakaan tällä palstalla ole kovin monta ilmoittautunut, eikä seuroihinkaan tai edes yksittäisten jumalanlasten luokse tahdo enää tulla armon kyselijöitä. Mihinpä laupiaita samarialaisia toisaalta enää kohta tarvitaankaan, kun usko on muuttumassa täysin yksityisasiaksi ja jokainen nuolee omat haavansa, minkä näkemyksen todistat omaksesi seuraavassa:
"Jokaisella kristityllä on hengellinen koti, ja se voi olla pienikin Raamatun mukaan kaksi." Yksi lauma, yksi paimen, yksi yhteinen usko, yksimielisyys jne....näin sanovat raamattu ja Luther sekä nekin, jotka ovat tuossa yhdessä laumassa. Muut sanovat mitä haluavat sen mukaan, millaiseen seuraan ovat joutuneet. Eikä ole ihme, että näin on, sillä nyt viimeisellä lopun ajalla, jolloin Jumala nöyrryttää Israeliakin jälleen kätensä alle, on valtava määrä hengellisyyksiä ja uskoja, joista on todellakin vara valita itselleen sopivin vaihtoehto.
"Usien kuulee sanottavan: "Miksi te meidän uskoamme yritätte parantaa, antakaa meidän uskoa niinkuin me uskomme, mekin annamme teidän uskoa vapaasti." Mitä tähän sanomaan on kätketty? Rakkauttako? Ei varmasti." Tähän on kätketty se raamatunpaikka, että "vaikka te rauhaa julistatte, niin he sodan nostavat". Et jätä sinäkään vl-uskoisia rauhaan, vaikka he jättävät sinut. Yksikään vl ei ole täällä kirjoitellut teesejään muiden käsityksiä vastaan, kuten tapahtuu heidän taholtaan. Saisit nytkin olla aivan rauhassa siinä uskossa, missä olet, mutta et pysty siihen. Todistat sen avauksellasi, vaikka se onkin kiitettävän maltillinen.
"Jos jokin asia on kirkastunut eri tavoin, voidaan aina todeta, onko kyseessä pelastukseen vaikuttava asia vai jokin muu asia. Pelastukseen vaikuttaa usko Jeesukseen." Vaikuttaa kyllä, mutta oikea usko Jeesukseen vaikuttaa myös kilvoittelun ja syntien poispanemisen viimeistä myöten. Viimeisellä tuomilla ei kestä ollaan yhtään syntiä tunnolla. Ja se, joka ei halua kantaa syntiä tunnollaan, hakeutuu sinne, missä niitä pestään pois. Tätä ei kuitenkaan sanota kirkossa eikä usein itsekin synnissä elävien pappien saarna vaikuta syntiä puhdistavasti, ei vaikka käytettäisiin uskovaisten sananmuotoa. Sama koskee tosin kaikkia sanapalvelijoita, myös uskovaisia.
Jumalan valtakunta on edelleen, niinkuin se on ollut aikojen alusta, täysin käsittämätön tälle maailmalle ja kaikille väärille hengellisyyksille. Raja kulkee sydämestä toiseen ja Jumalan asettamassa vainossa vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Tunne tilasi ja tee parannus, usko syntisi, ne pahimmatkin, joista sielujen murhaaja Perkele sanoo, että noita ei voi kertoa kenellekään, anteeksi Jumalan valtakunnassa, siellä missä armo ja rakkaus asuvat. Portti on ahdas, se on niin ahdas, että lopun ajan siivosyntiset eivät mahdu siitä enää läpi. Sen portin taakse jää itkemään moni vl-ihmisenäkin tunnettu, mutta joka siitä käy läpi, perii taivaan ilon ja iankaikkisen elämän.
Näin kirjoitti taas se vanha patruuna JaniS.
Missä on se Jumalan valtakunta, missä armo ja rakkaus asuvat? Mielestäni ei ainakaan vain rauhanyhdistyksellä vaan enimmäkseen jossakin muualla.
Olen hieman otettu, että pidät minua maltillisena! Mutta mistä tiedät, olenko vl? Ja mistä tiedät kuinka rauhaan minut on jätetty? Esimerkkinä voin mainita palstan ex-vakionimimerkin 1776, joka "ei tahtonut olla veljeni herrassa", vaikka monesti kirjoitin hänelle hänen veljenään. Hän ei jollakin tavalla halunnut ymmärtää sitä, että asiasta puhutaan, eikä henkilöstä. Hänen kirjoituksistaan tein ainakin selkeän tulkinnan, että olen vääräuskoinen ja sekaoppinen jne jne. hän olisi halunnut minua ojentaa jonkin veljen kanssa, ja neuvoi parannukseen (kuten näköjään sinäkin) monet kerrat. Näin hän tosin kehotti useimpia palstalaisia tekemään.
Vastaväittenä sinun väitteeseesi: Olet harhassa, kun sanot ensin armoa ja sitten totuutta. Kyllä aina on kristikunnassa opetettu, että ensin tulee laki ja sitten armo. Menet siis samaan halpaan kuin weha. Päästät vl-juomarin kapakasta tekemään parannusta, mutta muut joutavat helvettiin. Tämän luin rivien välistä.
Papin ja leviitan vertaus oli tarkoitettu jokaiselle kristityksi itseään sanovalle. Ei kannata kristityn sanoa, että "eipä kukaan ole tullut apua kyselemään." Jos ihminen on hengellisesti puolikuollut, mitä hän silloin kyselee? Hän tarvitsee apua ja hoitoa, jotta selviäisi. Niitä kyllä riittää, avaa JaniS silmäsi.
Väität, ettei yksikään vl ole kirjoittanut teesejään täällä. Joko kaunistelet ja valehtelet, tai sitten et ole palstaa kovin paljon seuraillut. Jo mainitsemani nimim. 1776 kirjoitti avauksen jossa hän mainitsi, että ehkäisyn hyväksyvät ovat uskostaan luopuneet. Selkeä teesi, joka on siis autuuden edellytyksenä. Lisäksi teesinä voin mainita juuri samanlaisen kiertelyn, jota sinäkin yrität syöttää: "Kaikki Jeesukseen uskovat pelastuvat, koskaan ei ole muuta opetettu, mutta kun sitä uskoa ei satu löytymään muualta." Puhutaan siionista ja Jumalan valtakunnasta, mutta ei selkeästi sanota, mikä se Jumalan valtakunta on. Näin on aina mahdollisuus tulkita se sopivaan suuntaan. Omien suuntaan siten, että muodostuu käsitys, ettei ole muuta oikeaa uskoa kuin tässä Jumalan valtakunnassa, tai muiden suuntaan siten, että "emme koskaan ole niin sanoneet, että vain vl:t pelastuvat." Kiertelyä, joka on valehtelulle sukua.
Kirjoitin avauksen rakkaudesta, koska se on suurin voima ihmisten välillä. Sen tulisi siis näkyä myös kristityiden välisenä rakkautena. Niin kauan kuin vl:t ovat me ja muut ovat he sitä rakkautta ei ole. Sopii jokaisen miettiä omalta kohdalta miksi ei.
Raamatun paikasta, jossa puhutaan lopun ajoista ja siitä ettei kääntyjiä enää ole. Että tulee aika jolloin elävä usko ei enää kelpaa syntiselle pelastukseksi. Aika jolloin ei ole enää syntiä, on vain huonoja ja hyviä asioita.
Uskotko, että koittaa aika jolloin kukaan ei enää käänny ja tee parannusta?
Usko on nimenomaan henkilökohtaista ja ei kukaan voi "hengellisesti kuolleelle" sanomaan, että tee parannus jos hän ei omaa kohtaansa näe. Jos ei ole synnintuntoa ei ole enää mistä parannusta pitäisi tehdä.
Entä kohta jossa sanotaan että Jumalan Valtakunnan ovet suljetaan? Uskotko, että armosanoman aika tulee ja loppuu. Ettei katuvalle syntiselle enää voida armoa jakaa?
Ole vl tai mikä tahansa, mutta et sinä taivastiellä ole käsityksinesi. En minäkään ole veljesi Herrassa, kun tuollaisia julistat. Olet ensitöiksesi sulkemassa jonkun anteeksiannon ulkopuolelle ja väität minunkin syyllistyvän moiseen, vaikka kuinka sanon toista.
Kertoivatko Jeesus ja apostolit ensimmäisenä, että joudutte helvettiin, ellette tee parannusta? Ei vaan he julistivat armoa ja anteeksiantamusta, eivät lakia. Olet pahasti lakihenkisessä tilassa, mikä kuvastuu myös näkemyksessäsi baariin eksyneen nuoren kohdalla. Minun puolestani evankeliumia saa saarnata koko kaljaporukalle, jos he vain haluavat uskoa. En kysele, minkä kuppikunnan jäseniä he ovat, synnintunto ja halu uskoa riittävät. Sinulla raukalla tässä rajoituksia on, koska omatkin synnit painavat yhä tunnolla. Tee ensin itse parannus, niin jaksat antaa muillekin anteeksi. Minkä rivien välistä lienet lukenut, että olisin helvettiin muita viemässä? Sinne menee tarpeeksi väkeä muutenkin.
Vertaus laupiaasta samarialaisesta, jota kutsut vertaukseksi papista ja leeviläisestä, on kuvaus siitä, miten alhaalla ja hyljeksityssä muodossa Jumalan sana on tarjolla. Pappi ja leeviläinen näyttelevät siinä kuolleessa uskossa olevia, mutta laupias samarialainen, tuo viheliäisistä viheliäisin muiden silmissä, pystyykin auttamaan pahasti haavoitettua matkalaista vieden hänet majataloon ja luvaten maksaa vielä palatessaan, jos potilas enemmän kuluttaa. Tällä Jeesus kuvasi myös itseään ja vertasi armon ja totuuden saarnaa kahteen penninkiin, jotka isäntä sai hoitoa varten. Hoitoa tarvitsevia toki on, se on selvä minullekin. Kuitenkin väärät hengellisyydet ja synnin luvallisuus vievät mukanaan niin paljon myös entisiä uskovaisia, että vertauksen majatalolle (se on Jumalan valtakunta) on yhä vähemmän ja vähemmän käyttöä.
En ole seuraillut palstaa kovin paljon, joten voin erehtyäkin väitteesäni, että vl-puolelta ei olisi tullut vastaavanlaisia teesikirjoitelmia. Avauksia selatessani niitä ei kuitenkaan satu silmiini, vaan senlaatuisen avaukset pyrkivät nimenomaan kumoamaan mikä minkäkinlaisia asioita, joita vl-uskoiset pitävät tärkeinä uskonkilvoituksessa. Pidän kuitenkin itsekin aivan selvänä, että ehkäisyn hyväksyminen vie ihmisen epäuskoon. Samaa kantaa edustaa vaimoni. Voin kuitenkin heti kertoa, että tämä asia ei ole kovin polttava aihe perheessäni. Kuitenkaan minkään synnin välttämisellä ei päästä taivaaseen, vaan uskomalla synnit anteeksi. Olet näköjään aivan hukassa näiden asoiden kanssa, eikä sinulla ole minkäänlaista jumalanlapsen vapautta. Sieluntilasi on suoraansanoen aika toivoton, mutta ehkäpä se tästä vielä kirkastuu.
Vl-rakkaus on todellakin me-rakkautta eikä muuten niin tavallista ja sinunkin edustamaasi minä-rakkautta. Sinä et siedä tätä me-rakkautta, koska olet siitä osaton. Annat tässä kohtaa taas kerran selvän todistuksen sydämesi surkeasta tilasta, joka on kovasti samanlainen kuin tuhlaajapojan isoveljellä. Sanon sinulle vielä kerran: tee parannus!
"Missä on se Jumalan valtakunta, missä armo ja rakkaus asuvat?"
sen löydät rauhanyhdistykseltä. Löydätkö sittenkään?
Vakava kysymys sinulle JaniS ja muille kaltaisillesi. Muistatko Raamatusta kohdan, jossa ihmisen ilman rakkautta sanotaan olevan pelkkä helisevä vaski?
Miten ihmeessä voit esiintyä vl-uskovaisena ja olla samalla ivallisen ja ylimielisen tuomitseva ja kivikova puheissasi lähimmäiselle? Teitä on täällä joku muukin ja minun täytyy sanoa, että juuri teitä en pidä veljinäni.
Tuollainen ei ole oikein.
Miettikää omaakin tilaanne, edes hetken verran joskus! Olen teistä ja "hengen hedelmistänne" oikeasti tosi huolissani.
Minä todellakin olen mitä olen, ja alan tottua siihen, että minut tuon tuostakin tuomitaan helvettiin, mutta sitä lujemmin pidän kiinni Kristuksesta.
>37. Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet,
38. sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!"
39. Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi".
40. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".
Kivet eivät ole vielä alkaneet huutaa, joten kristittyjen on se vielä tehtävä. Se, kääntyykö joku, ei ole edes meidän tarpellista arvioida. Kristittyinä kylvämme, ja Herra kasvattaa ja korjaa sadon.
Saatan ollakin hukassa, ja olen erehtyväisyyteni tunnustaen sallinut itselleni oikeuden muuttaa mielipidettä, mikäli jokin asia kirkastuu eri tavalla minulle. sinä voit vaimosi kanssa minua opettaa, miksi ehkäisy teistä on syntiä. Voin hyvinkin tehdä täyskäännöksen tässä asiassa, mikäli perustelut kestävät Raamatun valossa. Siihen asti menköön entiseen malliin.
Raakaudesta kristittyä kohtaan kirjoitti sinulle vl-veljesi vastineen. minusta et tiedä enkä sitä sinulle kerro. Ja kiivastumisesi minua kohtaan annan kyllä anteeksi, minulla ei ole tarvetta kenenkään sielua grillata. Se ei ole minulta yhtään pois, jos joku muukin minun lisäkseni sinne pääsee. Ja onneksi yhä useampi vl on siitä t ä y s i n s a m a a m i e l t ä!
mennyt kauas Jumalan valtakunnasta. Voi tätä rakkaudettomuutta. Voi tätä omavanhurskautta. JaniS, oletko uskomisen asioissa ns. onnistunut perfektionisti? No ihan sama mitä vastaat, viestisi kertoo kaiken.
Jouduin hieman puolustuslinjalle tuossa edellisessä vastauksessani JaniSille, joten yksi asia jäi vielä mainitsematta. Tapaus jonka mainitsin on tällä palstalla 15.7. tehty aloitus "Paatunut?", joten sieltä voi käydä toteamassa, paljonko laitoin tarinaan omiani. Avaushan saattaa olla provo, mutta sillä ei ole mitään merkitystä jos palstalla opettajana/opettajina esiintyneet vastaavat kuten tälle avaajalle vastattiin. Menivät siis niinsanotusti vanhaan.
Jos joku ulkopuolinen tuon avauksen luki, hän todennäköisesti sai sellaisen käsityksen, että vl voi tosiaan mennä baariin, ja seuraavana päivänä voi sitä pyytää sitten anteeksi. Ja jos on palstaa selaillut, niin tukan värjäämisestäkin on jo ihmisiä parannukseen kehotettu. Olen edelleen kovin sitä mieltä, että taikasana tässä on vl, ja se saa vl-uskoisen todistamaan: "saathan sinä syntisi anteeksi, ei sitä voi katuvalta kieltää." Miltä katuvalta? Sekö on katumusta, että sanoo olevansa vl ja pyytävänsä seuraavana päivänä anteeksi? Se on synnin luvallisuutta, ja armonvarkautta. Sillä tavoin ei missään tapauksessa tule opettaa.
Miten nuoren omatunto tähän opetukseen suhtautuu? hänhän oppii kertakaikkisen kaksinaamaiseksi omaatuntoaan kohtaan. jos omatunto soimaa, niin aina voi turvautua siihen, että "uskovainen ihminen sanoi minulle, että saan kyllä syntini anteeksi." Usko on pelkkä keppihevonen, ja itse ei tarvitse näitä uskonasioita ajatella. Sehän on sitäpaitsi sitä kuollutta minäuskoa. Meuskolla sensijaan saamme me kaikki oikein uskovat syntimme anteeksi. Meidän ei tarvitse itse uskoa. Näinkö se janiS on? Näin sinä minulle ainakin kirjoitit.
Avaukseni tarkoitus oli käsitellä Jumalan rakkautta, mutta se ei totisesti kovin hyvin onnistunut. Tarkoitus ei ole mitätöidä minkään seurakunnan työtä Jumalan valtakunnassa, vaan herättää kristittyjen mielet sellaisesta penseydestä, joka saa kristityn sanomaan toiselle rakkaudettomia ja vääriä todistuksia siitä, miten tulee uskoa. Näkemykseni mukaan kaikki ev.lut. seurakunnan piirissä toimivat liikkeet julistavat sanomaa Jeesuksesta, mutta yksikään liike ei voi kehuskella erehtymättömyydellä, ja sillä ettei suunnanmuutoksen tarkistuksia joidenkin asioiden suhteen olisi jouduttu tekemään. Ja vielä tulevaisuudessakin jouduttaisi.
Niin kauan kuin ihmiset johtavat, niin kauan ihmisten mielihalut vaikuttavat päätöksiin. Helppo ja yksinkertainen esimerkki: "Emme uskalla ottaa tätä ja tätä asiaa esille, koska mustapukuiset miehet laittavat meidät heti takaisin ruotuun." Tässähän vaikuttaa perusteeton ihmisen kunnioitus ja pelko, ei Jumalan pelko. Emme siis voi keskustella asioista, jotka miellämme epäselviksi tai jopa vääriksi, koska meitä opettavat ihmiset eivät sitä hyväksyisi. Seurakunnat ovat erityisen alttiita vihollisen työlle, niin kauan kuin maailma seisoo. Siksi erehtymättömyyden julistaminen, ja ratakiskomainen taipumattomuus on syytä laittaa nöyrästi sivuun. VL-liikkeen erehtymättömyyttä muistuttamaan voisin laittaa ainakin tupakoinnin ja hoitokokoukset.
Kannatan ajatusta, että liikkeet kuuntelisivat toisiaan enemmän, ja tekisivät jopa yhteistyötäkin enemmän. Se tapahtuisi aivan samalla energiamäärällä, joka nyt käytetään kinasteluun kuka on oikeimmassa. Tässä tulisi Jumalan rakkaus ihmisten välillä kauniisti esiin ja vihollinen saisi perääntyä. Ei meillä kristityillä ole yksinkertaisesti varaa olla eripuraisia, saattaahan olla niin, että tulevaisuudessa joudumme todellakin uusien haasteiden eteen muiden ei-kristittyjen uskontokuntien kanssa.
Tässä tuli nyt mainittua enemmän kuin yksi asia, mutta nyt lopetan. Jumalan rakkaus teissä kaikissa runsaasti asukoon.
Ajattelen, etten pilaa mainettasi, vaikka entisenä veeällänä kommentoinkin viestejäsi.
Olen niin samoissa mietteissä. Olisinpa tavannut kaltaisiasi jo aiemmin, niin monet epävarmat ja onnettomat pohdinnat olisivat jääneet vähemmälle!
Mutta kai sellainen korpitaival oli tarpeen, ei ainakaan kiinnitä uskon perustaansa keneenkään henkilöön tai henkilöihin. Uskon omakohtaisuus ja vastuullisuus nousee paremmin esiin. Jospa siinä olisi sitä Rakkauttakin, joka on uskomisen merkkinä kohdistumassa kaikkiin lähimmäisiin. KUIN omaan itseen. Ei sen enempää eikä vähempää.
Täällä oli hiljattain maininta, että eipä täällä (eikä kai RY:lläkään) näy jerikontien kulkijoita ja ryöstön uhreja. Siispä heitä ei olekaan ja voi keskittyä omiin juttuihin?
Jos tuon vertauksen lukee sillä toisella mielellä, niin sieltä selviää se, että uhri ei itse tehnyt yhtään mitään. Ei hän soitellut eikä raahustanut tai kontannut viimeisillä voimillaan mininkään "synagogaan", jotta auttajat olivat saaneet auttaa.
Uhri oli tien varrella, jota pitkin kulki ihmiset kuka minnekin. Ei se ollut kielletty tie eli ns. synnin tie. Siellä kulki laupias samarialainen, Jeesus tai oikea uskovainen. Hän auttoi kysymättä, sillä hänellä oli Rakkaus lähimmäiseen kunnossa, sydämessä. Ei pelkästään sanoissa ja huulten höpinänä ja "tule tänne, mene sinne" -kutsuna.
Tai toteamuksena: "kuollut mikä kuollut, itsepä aiheutti onnettomuutensa, kun lähti Jerusalemistä syntiseen Jerikoon". Täälläkin erään aamuisen vl-viestin mukaan kuolleitten luut kolisevat! Siis minun ja joidenkin toisten.
Sitä paitsi tuo samarialaisvertaus on sellainen, jossa ei esiinny palvelijoita lainkaan auttamistilanteessa. Vl-symbolit eivät täsmää siihen.
Uhri viedään Auttajan toimesta suoraan Majaan. Oli se sitten Jumalan Valtakunta konkreettisesti tai muuten paikka, jossa apua löytyi? Minulle tuo riittää ja se on lohdullista, kun uhrilla on noin armollinen auttaja, vaikka hän on puolikuollut. Missään ei sanota, että hänellä olisi ollut mitään aktiivisuutta itsellään.
Tiedän, että tajuat mitä tarkoitan. Tiedän senkin, että monet eivät tajua. En itsekään veeällänä ollessa lainannut aivojani ja ajatustani tällaisille. En Raamatun totuuksille, Jeesuksen sanoille enkä sydämeni kehoituksille.
"...suurin voima ihmisten välillä. Sen tulisi siis näkyä myös kristityiden välisenä rakkautena. Niin kauan kuin vl:t ovat me ja muut ovat he sitä rakkautta ei ole. Sopii jokaisen miettiä omalta kohdalta miksi ei."
Tuo on selvää Sanaa ja siinä on meillä suuren pyynnön paikka, että tilanne jotenkin muuttuisi. Meistä ihmisistä ei ole tuollaiseen, mutta onneksi tukemme ja turvamme on meitä ja muita Korkeampi.
Et onnistu pilaamaan mainettani, tiedän kyllä miten palstalaiset minuun suhtautuvat. Minun maineeni on täällä ilmiselvästi kyseenalainen. Mutta en todellakaan halua kumartaa palstalaisia, ja kirjoittaa myötäkarvaan siten, että jättäisin sanomatta mitä oikeasti ajattelen. Enkä varsinkaan sellaisten kirjoittajien takia, jotka eivät tohdi edes samaa nimimerkkiä käyttää, saati omaa nimeään. Leuat kyllä käyvät, kuin verihurtalla.
Uskon että jokaisella ihmisellä on oma korpitaipaleensa taivastiellä. Siinä saattaa usein käydä juuri niin, että joutuu ryöstetyksi. En tarkoita sinua, vaan aivan Raamatun vertausta. Minullakin on elämässäni omat laaksot ja kukkulat, joiden taivaltaminen on välillä jopa tuskallista. Silti uskon, että vain sitä kautta tämä uskon asia kirkastuu oikealla tavalla. Yhtä nöyrästi kuin se, että Vapahtaja ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Ei tämä ole aina kunniaa ja loistetta, mutta siinä on juuri Jumlan viisaus. Jos näin ei olisi, kunnia saattaisi lipsahtaa jonkun muun taskuun. Pienten, jopa vähäpätöisiltä tuntuvien tunnusmerkkien kautta Jumalan suuri viisaus paljastuu.
Kiitin Jumalaa, kun luin vastauksesi. Koin sellaista rehellistä ja teeskentelemätöntä lähimmäisenrakkautta, vaikka en sinua henkilökohtaisesti edes tunne. Yritin avata keskustelua rakkaudesta, mutta se meni jo pahan kerran aiheen sivuun. JaniS huiski jo minua syyttäen sekä synnin luvallisuudesta että lakihenkisyydestä, mutta luulen, että suurin syy on se että hän kuvittelee, etten ole hänen uskonveljensä, ja silloin kaikki argumentit tulee kumota sanomalla: Usko avautuu sisältäpäin, ja se on vain tämä yksi Jumalan valtakunta. Siinä oli rakkauden pää. Eipä siihen ole oikein mitään lisättävää.
Samarialaisvertaus on monin tavoin dramaattinen, ja tuo jonka mainitsit, ettei kulkijalla ollut edes avunpyyntöä on todellakin lodullinen seikka. Jeesus siis näkee meidän hätämme, vaikka emme jaksaisi edes apua pyytää. Hän voi pelastaa meidät missä tilanteessa Hän vain tahtoo, siihen Hänellä on valta ja voima. Kalevi Lehtisen "löytöretkellä" -kirjassa on valaiseva esimerkki ihmisen osuudesta uskoon tulossa. Lehtinen kuvaa ihmisen hehkulamppuna, joho tuodaan ulkopuolelta voima, jolloin se syttyy palamaan. Lamppu palaa siis ilman että lampulla on mitään vaikutusta siihen. Kaikki uskon voima on siis Jumalasta lähtöisin. Mielestäni osuva vertaus. Kirjoittaja ei varmaan pahastune, jos sitä lainaan.
Meidän turvamme on tosiaan suurempi kuin osaamme kuvitella, mutta paholainen valkeuden enkelinä tekee työtään keskuudessamme. Paholainen tietää, että saadessaan kylvettyä eripuraa kristittyjen välille se on onnistunut työssään. Me ihmiset menemme pienuuttamme siihen karuselliin mukaan, kukin taipumustemme ohjaamina. Yksi kiinnitää huomiota opillisiin seikkoihin, yksi sakramentteihin, yksi Raamatun historiaan, yksi seurakuntiin, yksi isäin säännöksiin. kaikki ovat tavallaan oikeassa, mutta niin yksisilmäisinä, että unohtavat kuunnella, mitä toisella on kerrottavana. Yksinkertainen esimerkki: Läheisen kuoltua sukulainen sanoo surevansa kovasti tämän poismenoa, mutta toinen sanoo olevansa iloinen, että tämä pääsi taivaan iloon. Molemmat ovat varmasti oikeassa. Kaikkia asioita voimme katsoa aina monelta puolelta, varsinkin Jumalan sanaa, josta olen kuullut sanottavan, ettei sitä ole vielä valmiiksi selitetty. Miten joku siis voi omistaa ehdottoman totuuden? Minusta ei mitenkään.
Innostuin näköjään kirjoittamaan yötä myöten, jolloin "ulkona ovat vain velhot ja koirat", joten tähän viestiin kannattaa suhtautua sen mukaisesti:) Toivotan Jumalan siunausta taivastiellesi, x-vl.
Näköjään pystyy toisen kirjoituksesta aistimaan rivienkin välistä ihan oikein. Siksi suhtaudun melko varauksellisesti sellaisiin teksteihin, joihin pitää aina lisätä, joita parsia ja korjailla, jotta lukija sen ymmärtäisi "oikein". Silloin usein on jo pohjalla niin erilaiset tulkinnat, ettei ne selittämällä selvene.
Toki joskus heikkoja ja hataria viestejä on aiheellista parannella ja joskus itsekin lukee toista omien ongelmiensa kautta väärin.
Viestisi oli paras sunnuntaipäivän teksti minulle. Olen huomannut miten moninainen on erään tärkeän sanan merkitys.
Evankeliumi on paljon muutakin kuin synninpäästön sana. Jos se rajoitetaan siihen, niin se näivettyy, kuten vl:ssa pahimmillaan on käynyt.
Historiasta kyllä tajutaan, miten eri tavoilla evankeliumia on Pyhän Hengen Voimalla levitetty ja ihmisiä sillä lohdutettu. Mutta nyt se on vain synninpäästön siunaus tilanteessa kuin tilanteessa.
Joskus on ollut selvästi sellaista käsitystä, että kaikki asiat korjaatuu sen avulla automaattisesti. Mitään muuta ei tarvita, ei lähimmäisyyttä ei selityksiä ei terapiaa ei inhimillistä ymmärtämistä. Nyt on kai jotenkin tuosta yksioikoisuudesta päästy?
Minulle Hyvä Sanoma Kristuksesta eli Evankeliumi on sitä, miten sen Laupeuden ja Rakkauden kohtaan lähimmäisen sanoissa ja suhtaumisessa. Jotenkin olen herkistynyt kovuudelle ja tiukalle totuudelle.
Kenellä vajavaisella ihmisellä tai ryhmällä on koko Totuus? Ei kenelläkään. Vain Rakkaus vie perille ja riittää. Pelastusmisen ehtona ei ole oikea oppi eikä ihmisen näkemä totuus.
Voihan jollakin sellainen ollakin, mutta vaarana siinä on se, että siihen yhtyy helposti ihmisten omat vallanhalut ja ylemmyyden tunteet. Siitä tulee sitten "vainminä"- ja "vainme" -opit, jotka eivät toteutuessaan tuo muuta kuin ihmisen sisäisen minän tuhuotumisen ja lähimmäisyyden kuolemisen.
Toki vallassaolijat ovat tyytyväisiä ja ehkä nekin, jotka eivät osaa muuta kaivata. Kuuliaisista seurakuntalaisista on johtajan tapana pitää hyvää huolta!
Totuus on suurempi kuin ihmisen käsitys tai ryhmän tulkinta siitä. Jos ihmiset vietäisiin toiselle planeetalle ja kysyttäisiin, millaista Maassa oli, niin vastaukset olivat totta, mutta aivan erilaisia.
Siellä voisi tulla tappelu, kun muutamat eivät uskoisi toistensa kertomuksia ja väittäisivät omaa maailmankuvaansa totuudeksi ja muiden sanoja valheiksi ja vääristelyiksi. Jos tilanne olisi vielä se, ettemme tietäisi, miten muualla Maassa eletään. Tiedonvälitys olisi 4000 vuotta sitten ollutta tasoa. Riitaa tulisi, jos ihmiset olisivat kuin me olemme nyt. ;(
Toinen esimerkki totuudesta on se, että "sokkona" tutkitaan elefanttia vain omalta kohdalta. Sitten pyydetään ihmisiä kuvailemaan, millainen se on kokonaisena. Kovin vaihtelevia sanomiset olisivat! Tämä oli erään koulukirjan esimerkki eri uskontojen katsomuksista.
Siispä Totuus ei voi olla "vain meillä". Jos uskomme niin, silloin osa vääryydestäkin on meillä, eikä Totuus olekaan enää meillä. Aikamoinen kierros ajatuspuolella!
Kiitos sinulle ja Jumala meitä kaikkia siunatkoon!
Enpä usko että sitä kannattaa yrittää nähdä minkäänlaisena organisaationa.
Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä. Se ei ole organisaatio.
Kiitos vastauksesta. Taidat tosiaan olla "veljeni Herrassa." Iloitsen siitä suuresti.
Laitoit valaisevia esimerkkejä kuvaamaan uskon näkemyksiä, ja totuuden osoittamisen vaikeutta. Tulee mieleen eräs oppikirja, jossa mainittiin Raamatun todenperäisyydestä jotenkin siihen tyyliin, että Raamatun syntyaikoina ihmisille opetettiin kaikki "säkeet" ulkoa lukutaidon puutteessa, ja siksi asiat säilyivät hyvinkin muuttumattomina. Tämä lisää luottamusta siihen, että Raamattu on todellakin se Sana, jonka Jumala on antanut lapsilleen. Jälleen yksi "pieni" todistus.
Ei ole mielestäni väärin herkistyä kovuudelle ja tiukalle totuudelle. Jos nämä elementit päästetään valloilleen, emme kuule mitä Pyhä Henki meille haluaa muistuttaa. kovetumme itsekin, ja olemme vain pakkomielteisen tiukasti kiinni omassa totuudessamme. Ja mikä se totuus on? Useimmiten jonkun arvostamammme ihmisen sanoja! Siinä kaikki. Ei ole mitään pahaa arvostaa kohtuudella lähimmäisiä, Raamattukin kehotta kiittämään lähimmäistä kohtuudella, mutta ihmisten sanomisista ei saisi tehdä Jumalallisia totuuksia. Minua jälleen ihmetyttää, että esim. nimimerkki 1776 on joissakin väittelyissämme tehnyt melko lähelle samankaltaisia johtopäätöksiä, että ei tulisi tukeutua ihmisten sanoihin. Kuitenkin olemme ikäänkuin eri puolilla armon lähdettä. Hän ei tosin vain usko että armon lähde on avoin kaikille, ja hän ei siksi minua lähteellä näe. Hänen totuutensa estää ajattelemasta niin. en voi olla ajattelematta, että hän tukeutuu oikeasta tulkinnastaan huolimatta liiaksi ihmisopetukseen ja ihmisen sanaan.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole ketään täällä vääräuskoiseksi haukkua, vaan haluan vain kirkastaa sitä rakkauden sanomaa, jonka olen Raamatusta löytänyt. Siihen ei mahdu mainitsemaasi kovuutta, eikä tiukkaa totuutta. Se rakkaus on niin laaja ja armollinen meitä ihmisiä kohtaan, että se peittää kaikki rikokset. Ja jos ajattelemme kauhistavimpia ihmiskunassa tehtyjä rikoksia, se on tdella paljon se.
Kyllä minulle passaa olla "veljesi Herrassa", vaikka olenkin nainen. ;)
Eihän sukupuolella ole merkitystä eikä muullakaan näkyvällä erotuksella ihmisten välillä.
Olen itsekin keskustellut mainitsemasi nimimerkin kanssa. Täällä ja privaatisti. Mutta vl-tuomio tulee että kolahtaa meikäläiselle! Aiemmin se hieman teki häijyä, kun ajattelin, ettei kukaan viitsi eli kehtaa oikeasti sanoa toiselle päin näköä tuollaista.
Nyt en enää ottanut sitä itseeni. Se tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta - kuin ei olisi minulle sanottukaan.
Noh, paatumuksen rauhaksi sitä kutsutaan niissä piireissä. Onpa kuitenkin helpompi olla kun ei tunne sanojen tasolla tulleensa tuomituksi.
Keskustelu ei ollut sen tasavertaisempaa kasvokkainkaan. Totuuden torvi kajahti, koska henki ei vastannut hänen henkeensä. Ei toki vastannut tännekään, mutta jätän lopullisen arvion parempiin käsiin. Enhän itsekään omista sellaista Valkeutta, että voisin ottaa tuomarin roolin ja taivaallisen mittamiehen osan.
"Millä mitalla itse mittaan niin sillä minua mitataan." Jos laitan toisen taivastielle ehtoja inhimillisen mitan tai ihmisten keksimien sääntöjen mukaan, niin olen varmasti itsekin syypää kaikkeen ja tie on tukossa.
Täytyypä tunnustaa, että oli yllätys, mutta iloinen sellainen. Nauran omaa yksioikoisuuttani, olen näköjään sukupuolirajoittunut, koska ajattelen tuntemattoman nimimerkin automaattisesti mieheksi. Olet siis s i s a r e n i Herrassa, se on hienoa. Kiitos Herralle siitä.
Tuomitsemisesta olisi paljon kirjoitettavaa, mutta nyt en ehdi, joten joskus myöhemmin.
Kiitos sinulle puheenvuorostasi kokonaisuudessaan.
"Minä näen samarialaisvertauksessa juuri tällaisia piirteitä, joita vl-seurakunnassa esiintyy. Pappi ja leviitta ovat menossa omiensa luokse, heitä ei ole kehotettu parantamaan kaikenlaisia kulkijoita. He huolehtivat omasta seurakunnastaan, ja jättävät avuntarvitsijan makaamaan tien oheen. Kun Jeesus saapuu pappien ja leviittojen ovelle, he kuvittelevat että Jeesus tuli suoraan heidän luokseen, koska heillä on se oikea usko. Mutta he eivät tiedä, että Jeesus on parantanut matkalla puolikuolleen ryöstetyn matkalaisen. "
Pidän samarailais-vertausta yhtenä Jeesuksen tärkeimmistä. Siinä hän keskustelee oman yhteiskuntansa vallitsevan uskonnon, juutalaisuuden edustajan (lainopettaja) kanssa. Tämä haluaa saada Jeesukselta täsmällisen luettelon siitä, keitä tulee rakastaa. Sinä aikana juutalaisuudessa ajateltiin että lähimmäsiiä olivat samassa uskossa olevat, eli juutalaiset, ja heistäkkin lähinnä omat sukulaiset ja ystävät.
Vääräuskoisen koskettaminenkin saastutti oikeaoppisen juutalaisen. Lisäksi auttaja saattoi itsensä vaaran alaiseksi.
Kuten tunnettua, samarialaiset olivat juutalaisessa yhteiskunnassa kaikkein väheksytyin etninen ryhmittymä. Jeesus nostaa tällaisen kyselemättömän rakkauden työn kaikille esikuvaksi.
"Mene ja tee sinäkin samoin."
Vaikeaa on Jeesuksen kehotusta noudattaa, ja tehdä samoin. Kyllä itsellänikin on kaikenlaisia ennakkoluuloja ja pelkoja muita kohtaan, mutta on ainakin hyvä tietää, miten tulisi toimia. Ja voi olla, että jos tietäisimme koko ajan miten hyvin osaamme toimia, tulisimme ylpeäksi ja ottaisimme jonkun veljen tai sisaren auttamisen omaksi kunniaksemme. tämä ei ollenkaan estä meitä olemasta sillä mielellä, että emme kävelisi ohi, jos näemme jonkun hädässä. koskaan ei voi päältäpäin nähdä, kääntyykö joku vai ei. Ja koskaan ei voi myöskään tietää lankeaako joku.
Haluan vielä käsitellä tuota avauksessa esille ottamaani "paatunut?" -avausta. Jos se sovitetaan samarialaisvertaukseen, se menee tähän tapaan: Nuori kysyy, saanko lähteä Jerikon tielle ryöstettäväksi ja hakattavaksi. Eihän siihen voi kristitty vastata, mene hyvä ihminen, kyllä minä sinua sitten paikkaan, kun osun kohdalle. Toinen vertaus voisi olla heikoille jäille menemisestä: nuori kysyy, saanko lähteä heikoille jäille kylmettymään ja paleltumaan. Ei siihenkään kovin mielellään vastaa, että mene vain. Tämä on tärkeä asia, ja siihen tulisi vakavasti suhtautua.
Eräs samarialaisvertauksen mielenkiintoinen kohta on se, että vertauksessa ei mainita muita kuin samarialainen ja majatalon isäntä. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää, vai herättääkö mitään?
Kirjoitetaanko Raamatussa jossain rakkaudesta näin että, "rakkaus on väkevänpi kuin kuolema". Minuun tuo lause kolahtaa ja on komeasti sanottu ja jotenkin antaa lohtua.
Tietääkö joku missä asiayhteydessä tuo lause on? Ehkei tämä kysymys kuulu tarkkaan ottaen tälle palstalle, mutta kun käväisin täällä ja huomasin, että täällä on meneillään hieno keskustelu rakkaudesta, kristinuskon ja kristityn elämän ihan tärkeimmästä ydinkysymyksestä.
..ainakin melkein:
korkea Veisu 8:
6. Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.
7. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.
Tämä löytyy siis rakkautta ylistävästä Raamatun osasta Korkeasta Veisusta, joka on hienoa luettavaa hieman varttuneempanakin, mutta erityisesti rakastuneena. Silloin kun rakkaus on saanut syttyä sydämeen, on mieli kuin Korkea Veisussa. Mikä ettei se olisi sitä joskus myöhemminkin.
En osaa tätä Raamatun kohtaa sen paremmin selittää, mutta jotenkin tuntuu että sitä voi selittämättäkin lukea. Rakkaudesta tässä avauksessa olikin tarkoitus puhua, joten ei mielestäni ollenkaan sivuraiteella oleva kommentti. Rakkaus on minunkin mielestäni Raamatun ydinkysymys, ja siten myös elämän ydinkysymys. Joskus olen miettinyt kuinka monta prosenttia kaikista koskaan tehdyistä lauluista kertoo juuri rakkaudesta. Aika suuri osa, väittäisin. Se kertoo myös siitä, että rakkaus hallitsee kaikkia ihmisiä, vaikka he eivät olisi uskonnosta edes kovin kiinnostuneita.
Aika myöhään tuli taas kirjoitettua, mutta yritän parantaa tapani, ja ehtiä päivän valossa kirjoittamaan kirjoitukseni.
Kiitos! Olipa todella kaunista tekstä, niin tuoltahan sen todellisen rakkauden tulisi tuntua.
olen samaa mieltä, rakkauden varassahan tämä maailma pysyy pystyssä, Jumalan rakkauden, lähimmäisen rakkauden, tavallisen arkipäivän välittämisen varassa.
Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille muillekin!