Itsariyrityksen ja lyhyen sairaalahoidon jälkeen olen alkanut taas viiltelemään itseeni ja ahdistus on hieman lisääntynyt. Ehkä siinä syynä on rauhoittavien syömisen lopettaminen, nukkuminenkin on mennyt hankalemmaksi. En haluais sairaalahoitoon, vaikka se olisikin vapaaehtoista, sisätilassa 24 h eikä nettiä! Ei käy. Pitää vain yrittää selviytyä yksin.
en voi tunnustaa
läheisilleni
3413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aivan yksin selviytyä. On meitä täällä montakin joilla on samanlaisia ongelmia ja murheita autetaan toisiamme niin selviydään tästä porukalla.
Tuli tässä vaan mieleen, että oman sairaalajakson jälkeen mun piti tosi tiheesti ravata mielenterveyshoitajalla ja lääkärillä. Lääkkeitä söin vuosia, ensin tooosi paljon, sitten hiljalleen vähennettiin.
Miten sä olet lopettanut niitten lääkkeittes syömisen, kun oot tommosessa kunnossa? Täytyyhän sulla olla joku hoitaja tms. jolta sä voit kysyä neuvoa.
Ymmärrän hyvin, että paluu sairaalaan netin ulottumattomiin tuntuu maailmanlopulta, mutta lisääntyvä ahdistus ja viiltely on semmoinen trippi, joka päättyy aina huonosti. Kun sulla vielä hiukan on tolkkua jäljellä, niin soitahan sinne osastolle, mistä sut kotiutettiin ja anna niitten päättää missä sun paikkas tossa tilassa ois. Netillä tai ilman...
Rauhoittavat vain lopettivat, mutta ehkä oma lääkäri antaa niihin reseptin, toivon. Ja käy kyllä keskustelemassa psykologin kaa, ne ei ole vielä päättäneet mun hoidosta oman alueen poliklinikalla. Ensi viikolla varmasti.