Stressi viikonlopusta

Hei,

Muutin reilu neljä vuotta sitten täysin vieraalle paikkakunnalle opintojen perässä.. Löysin täältä melko pian muuton jälkeen miehen, joka on täältä kotoisin ja tuntee siis paljon tyyppejä..

Neljä vuotta meni ja valmistuin.. Yhdessä ollaan edelleen, mutta reilun puolen vuoden ajan mua on vaivannu jokin..

Tänään sen tajusin, että mikä; OON NIIN YKSINÄINEN!!

Ok, mulla on poikakaveri, mutta koulun loputtua ja kaikkien koulukaverien muutettua ympäri Suomea oon huomannu eläväni mieheni elämää.. Poikakaverini kaupunki, kaverit jne.. Itselleni täällä kaupungissa ei ole enää mitään..

Minulla ei ole ainuttakaan oikeaa ystävää ja poikakaverini ei ymmärrä, miten vieras olo minulla aina on hänen kaveripiirissään, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa lapsesta lähtien.. Olen ulkopuolinen..

Ja nyt heräsin tähän yksinäisyyteen, sillä poikaystäväni lähti vieraalle paikkakunnalle v-lopuksi.. "Kutsu kavereita käymään ja tee jotain kivaa" se sanoi mennessään.. Tajusin, ettei mulla oo yhtään ketään, jonka kutsuisin..

Olen ollut reilut puoli vuotta eron partaalla.. Ainoa mikä minua tällä paikkakunnalla pitää on poikaystäväni.. Hän viihtyy täällä, eikä voisi kuvitellakkaan muuttavansa kauas kavereistaan ja tutuista piireistä (minkä minä tein lukion jälkeen..)..

Minä sen sijaan olen harkinnut muuttavani kauas pois työn perässä, että saisin takaisin edes rippeet omaa elämääni..

Olen seurallinen, kiva jne, mutta ei sinne baariinkaan ole kiva yksin lähteä.. Miten tämän ikäinen voi saada ystäviä.. Olen niin yksin..

Yksinäisiä on monia, mutta harvemmin kukaan tule kolistelemaan oven taa.... Sitä ei auta kun mennä "baanalle" vaan. Tanssilavoilla kuulemma on ihan hyvä meininki, itse en enää niissä käy,mutta kertovat toiset. Että ei se aina tarvitse olla se monien kammoksuma baari. Kyllä sielläkin mukavaa on, itse otan muutaman, en polta, mutta ei häiritse vaikka toiset polttaa