Onko tässä maailmassa OIKEASTI olemassa egon tappajia..? Minä olen n.17 v ollut tästä kaikkein ilmeisesti tärkeimmästä asiasta kiinnostonut, mutta vuorovaikutusta tai mitään muutakaan ole syntynyt kertaakaan.
Siis, sehän on kaikkien uskontojen tai ainakin mystiikan ydin. Alempi itse kun kuolee, niin joku korkeampi ja aineeton on VAIN silloin.
Muita asioita kyllä pyöritellään ja veivataan, mutta todellinen prioriteetti tuntuu olevan aina vaan toissiijaista..
Näin minä ainakin tunnen.
egon tappajia..?
jupiter68
10
1526
Vastaukset
- Qadesha
En nyt jaksa alkaa halkoa hiuksia siitä että egon "tappaminen" ei ehkä ole oikein hyvä ilmaisu, mutta olen kyllä nuoresta asti ollut kiinnostunut sellaisesta itsekehityksestä jonka puitteissa voi vapautua niistä osista persoonallisuuttaan jotka ovat muodostuneet kahleeksi.
Tässä minua on erityisesti elähdyttänyt Carlos Castanedan tuotanto.
Vuosi vuodelta olen vain suurempi egomaanikko, rasittava ihminen ja täystorvi. Täytyy siis tehdä johtopäätös että VAPAUTUMINEN on hyvin, hyvin vaikeaa.- jupiter68
Tai ainakin siinä tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden tilassa pysyminen on vaikeaa.
Mutta juuri tuo idea "egon" totaalisesta häviämisestä tuottaa ainoastaan sen absoluuttisen itsetuntemuksen. Mitä täydellisempi tuhoutuminen, sitä suurempi vapaus.
Aine ja aineeton eivät voi vain kohdata - toisen on poistuttava.
Niin se vain taitaa olla. Ei siitä mihinkään taida päästä. Mutta, sehän tuntuukin koko ajan upeammalta, kun saa sitä tuoksua kehityksen edetessä mukaan. Se jos jää käsitteksi ja teoriaksi, niin eihän se miltään tunnu.. - -Q-
jupiter68 kirjoitti:
Tai ainakin siinä tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden tilassa pysyminen on vaikeaa.
Mutta juuri tuo idea "egon" totaalisesta häviämisestä tuottaa ainoastaan sen absoluuttisen itsetuntemuksen. Mitä täydellisempi tuhoutuminen, sitä suurempi vapaus.
Aine ja aineeton eivät voi vain kohdata - toisen on poistuttava.
Niin se vain taitaa olla. Ei siitä mihinkään taida päästä. Mutta, sehän tuntuukin koko ajan upeammalta, kun saa sitä tuoksua kehityksen edetessä mukaan. Se jos jää käsitteksi ja teoriaksi, niin eihän se miltään tunnu..Olen kokenut tiloja joita kai voisi pitää "egottomuutena", mutta nämä tilat ovat kaikki olleet täysin spontaaneja, itsestääntulleita. Aina kun olen lähtenyt tieten tahtoen tavoittelemaan egottomuutta on koko asia mennyt täysin pieleen - paremminkin olen päätynyt suurempaan egoiluun. Olen loukkaantunut helpommin, pauhannut jonninjoutavista asioista ja lopulta heittäytynyt itsesäälin ja -vihan upottavaan suohon. Egottomuuden TAVOITTELEMINEN, sen pakottaminen tulemaan esiin onkin näemmä mahdottomuus.
Egottomuuteen eli sanoisin paremminkin egon palauttamiseksi sille kuuluvaan RENGIN osaan päässee vain kaikenlaisia kieroja kiertoteitä pitkin. Niin kauan kuin ajattelee egoa ja varsinkin kun ajattelee että minä kurja, minä paska (tai minä iiih-ihana, jos on sitä sorttia ihminen että osaa kehua itseään!) niin roikkuu siinä egossa ja ego on kuin syöpä. Jos ei ajattele ollenkaan, niin silloin ego on vain itselle ominainen, persoonallinen tapa toimia, ei mikään kokoitse joka on tullut todellisen itsen (sielun?) tilalle.
Jos havaitsee käyttäytyvänsä sillä tavoin että on selvästi egon riivaama, päätös muuttua ja parantua menee pieleen koska sen päätöksen tekee ego... Se tarve päästä hömpötyksistä eroon on tultava syvempää, sisimmästä (sielusta?) asti. Muuten koko egon mätkiminen on vain silmänlumetta ja ehostusta, koska siinä ego mätkii itse itseään ja leuhkii että enkös nyt olekin erinomaisen onnistunut kun olen tulossa koko ajan egottomammaksi.
Olen toisinaan netissä kohdannut näitä ihmisiä joille on huitsin hienoa tuoda esille kuinka "vapaita" ihmisiä he ovatkaan, mutta ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku seikka joka kavaltaa että he ovat aivan yhtä täynnä itseään kuin kukatahansa kadun mies tai nainen.
Kyllä se egottomuus on sen verran kimurantti juttu että oksat pois. ;)
- Qadesha - jupiter68
-Q- kirjoitti:
Olen kokenut tiloja joita kai voisi pitää "egottomuutena", mutta nämä tilat ovat kaikki olleet täysin spontaaneja, itsestääntulleita. Aina kun olen lähtenyt tieten tahtoen tavoittelemaan egottomuutta on koko asia mennyt täysin pieleen - paremminkin olen päätynyt suurempaan egoiluun. Olen loukkaantunut helpommin, pauhannut jonninjoutavista asioista ja lopulta heittäytynyt itsesäälin ja -vihan upottavaan suohon. Egottomuuden TAVOITTELEMINEN, sen pakottaminen tulemaan esiin onkin näemmä mahdottomuus.
Egottomuuteen eli sanoisin paremminkin egon palauttamiseksi sille kuuluvaan RENGIN osaan päässee vain kaikenlaisia kieroja kiertoteitä pitkin. Niin kauan kuin ajattelee egoa ja varsinkin kun ajattelee että minä kurja, minä paska (tai minä iiih-ihana, jos on sitä sorttia ihminen että osaa kehua itseään!) niin roikkuu siinä egossa ja ego on kuin syöpä. Jos ei ajattele ollenkaan, niin silloin ego on vain itselle ominainen, persoonallinen tapa toimia, ei mikään kokoitse joka on tullut todellisen itsen (sielun?) tilalle.
Jos havaitsee käyttäytyvänsä sillä tavoin että on selvästi egon riivaama, päätös muuttua ja parantua menee pieleen koska sen päätöksen tekee ego... Se tarve päästä hömpötyksistä eroon on tultava syvempää, sisimmästä (sielusta?) asti. Muuten koko egon mätkiminen on vain silmänlumetta ja ehostusta, koska siinä ego mätkii itse itseään ja leuhkii että enkös nyt olekin erinomaisen onnistunut kun olen tulossa koko ajan egottomammaksi.
Olen toisinaan netissä kohdannut näitä ihmisiä joille on huitsin hienoa tuoda esille kuinka "vapaita" ihmisiä he ovatkaan, mutta ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku seikka joka kavaltaa että he ovat aivan yhtä täynnä itseään kuin kukatahansa kadun mies tai nainen.
Kyllä se egottomuus on sen verran kimurantti juttu että oksat pois. ;)
- QadeshaTulen kuin myrsky, sen jälkeen ihmiset ovat helpottuneita. Sanoi J.Krishnamurti.
Eli ehkä jotkut tarvitsevat sellaista yli-ihmis vyörytystä kuten Nietzchellä. Eli objektiivisesti murskataan kuin viimeistä päivää ja sitten hellitetään. Tuossa tyhjyydessä ja rentoutuneisuuden tilassa voi tapahtu ilman aikaa tapahtuva välähdys, jossa ego ei tee tosiaan yhtikäs mikään. Kaikki menetelmät, jopa menetelmättömyyden ideat tietysti vain vahvistaa ja kiteyttää egoa. Kehälle voi tosiaan jäädä pyörimään loputtomiin, jos vain yrittää ja yrittää. Se ansa voi kiristyä, mutta joskus voi sitten huomata ponnistelun turhuuden, jossa kaikki joksikintuleminen romahtaa.. - -Q-
jupiter68 kirjoitti:
Tulen kuin myrsky, sen jälkeen ihmiset ovat helpottuneita. Sanoi J.Krishnamurti.
Eli ehkä jotkut tarvitsevat sellaista yli-ihmis vyörytystä kuten Nietzchellä. Eli objektiivisesti murskataan kuin viimeistä päivää ja sitten hellitetään. Tuossa tyhjyydessä ja rentoutuneisuuden tilassa voi tapahtu ilman aikaa tapahtuva välähdys, jossa ego ei tee tosiaan yhtikäs mikään. Kaikki menetelmät, jopa menetelmättömyyden ideat tietysti vain vahvistaa ja kiteyttää egoa. Kehälle voi tosiaan jäädä pyörimään loputtomiin, jos vain yrittää ja yrittää. Se ansa voi kiristyä, mutta joskus voi sitten huomata ponnistelun turhuuden, jossa kaikki joksikintuleminen romahtaa..Äkkipysähdykset ovat kaiketi ainoita hetkiä jolloin ego vähän hellittää tiukoista ohjaksistaan. Muistelen elämässäni olleeni hieman egottomampi aina silloin kun olen kokenut jonkinlaisen järkytyksen (meinannut kuolla liikenteessä, menettänyt läheisen tms.) Tämän jälkeen on yhtäkkiä alkanut sarja kaikenlaisia "yliluonnollisia" ilmiöitä, ja minäpä uskon että niitä ei koe jos on täysin egonsa pauloissa. Niinkuin olen nykyään...
Egon hirmuvallan vastaan käppyröitseminen sensijaan helposti aiheuttaa hulluksi tulemisen tuntemuksia, ainakin itselläni. Kun sitä on oikein urautunut yhteen ja samaan olemisen malliin, niin kaikki vähänkin poikkeava hirvittää.
Jos rysäytetään kunnolla, vaikkapa jonkun opettajan taholta, egoaan vastustava ihminen sellaiseen tilaan jossa hän ei kykene hetkellisesti takertumaan vanhoihin juonikuvioihinsa muttei ehdi kehitellä hysteerisiä "sekoan kohta" -pelkoja, niin sellaisina hetkinä voinee kehitystä tapahtua... :)
Mutta mistäpä tähän näitä opettajia kaikille riittäisi, ja eivät kaikki edes halua moista. Silloin pitää antaa elämän itsensä opettaa. Täytyy antaa elämän suorastaan murtaa, musertaa ja työntää pois sijoiltaan, eikä väkisin roikkua kauhtuneessa minässään josta on todellinen energia ja elämä jo aikoja sitten pihissyt ulos. Ehkäpä "murjotut" ihmiset kasvavat enemmän kuin muut, jos pystyvät välttämään katkeroitumisen ja kovettumisen - jotka ovat niitä egon hirveimpiä temppuja joilla se pönkittää itseään. (Ja katkeruuden ja sen sellaisen alla väikkyy AINA itsesääli...) - Minä olen
Minuakin kiinnostaa egon tappaminen. Olen ihan vihreä näissä jutuissa... luen Wayne Dyerin kirjoja.
Tämä ei liity ehkä tähän egon tappamiseen varsinaisesti, mutta tämä teksti oli mielestäni hyvä:
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/minan_ongelma.html
- Cyberanimal
Ego eli minä on se tärkein elementti tässä elämässä. Jos ajattelee asiaa jälleensyntymisen kannalta, ego kuolee vanhan ruumiin mukana mutta sielu jatkaa eteenpäin ja kehittää itselleen taas uuden egon uudessa ruumissa. Miksi se näkisi niin suurta vaivaa kehittää erilaisia egoja, jos niistä pitäisi päästä eroon?
Omalta kannaltani tykkään egostani ja en taas tykkää sielustani. Miksi minun pitäisi suuremman valaistumisen tähden tuhota jotain itsestäni kun voin tiedostaa itseni jokaisen puolen ja nauttia niistä kaikista ja tarvittaessa myös käyttää niitä elämiseni tukena ja apuna? Totta kai välillä on laitettava eri puoliaan itsestään syrjään tarpeen vaatiessa, sielu tuskin jeesaa töissä kun taas egolla on heikot asemat henkisissä jutuissa. Samalla tavoin kuin lihakset liikuttavat kehoa ja mieli saa ne liikkumaan...
Toisaalta egoa voi myös ajatella sinun suojanasi. Ilman egoa olet altis henkiselle väkivallalle ja jäämään toisten jalkoihin. Pieni egoistisuus tietyissä tilanteissa voi jopa estää fyysisen väkivallan puhkeamisen, ja nämä ovat esimerkkejä toisestä näkökulmasta, miksi egoa ei saisi tappaa.- jupiter68
Egon tuolla puolen lienee se ajattomuus, ikuisuus, äärettömyys, kosmos ja universaali tietoisuus. Sen aistiminen ja koskettaminen todella aidosti voi olla "itselle" mahdotonta. Aine on egoa ja jokin aineeton egottomuutta. Siis se absoluutti. Jos ei halua absoluuttisia vaan vain puolivillaisia asioita, niin ihan sama. Kysymys on siitä mitä haluaa ja pitää mielekkäänä.
Vielä, psykologinen minä on aikaa ja ajatusta - aineellinen prosessi. Miten se mikä on ainetta, voi olla aineetonta. Ei mitenkään..
Edelleen pitää sanoa, että tuossa tietoisuudessa pysyminen pitkän aikaa on vaikeaa. Mutta ne pienet räjähdykset ja välähdykset hajottaa aina egon panssareita. Eihän sellainen psykologinen rakennelma hajoakaan ihan tuosta vaan - ainakaan suhteellisen psysyvästi.
- AlexAnanda
on ehkä vähän voimakas ilmaus sille, että vähitellen elämä elämältä oppii miten ilmentää korkeampaa minäänsä täällä maan päällä. Eli tuomaan jumalan valtakuntaa tänne fyysiselle tasolle.
Uskoakseni koko prosessi alkaa sen tiedostamisesta, että ylipäätänsä pitää mitään tällaista tehdä.
Väitetään, että se, mitä tässä elämässä voimakkaasti haluaa ja harjoittaa toteutuu seuraavassa elämässä esim. juuri parempina luonteenominaisuuksina ja suurempina taipumuksina.
Halu tehdä parhaansa ja elää niin minätöntä elämää kuin sillä hetkellä pystyy tuottanee siis hedelmää seuraavassa elämässä ja kykyä olla taas hiukan enemmän minätön. Näin etenemällä voitaneen lopullinen yhteys korkeampaan minään viimein saavuttaa.
Väkisin vääntämällä ei kehitystä voi/kannata nopeuttaa sillä silloin saattaa jotakin jäädä käsittelemättä ja koetuksen hetkellä, joka tod. näk. jossain muodossa joskus tulee, tuo salaiseen nurkkaan jäänyt käsittelemätön luonteenominaisuus aiheuttaa epäonnistumisen. Parempi siis rakentaa kalliolle kuin hiekalle.
Aikaa tosin kuluu rutkasti :).- jupiter68
Lukekaa Krishnamurtin Tämä tapahtui(engl.Notebook). Siinä on ainakin yritystä. Shiva-energiaa aika rajulla tavalla. Kaikki pinnallinen ja jonniinjoutava lässytys saa kyytiä ja se iskee kuin miljoona volttia. Kikkailuille ei jää mitään sijaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
S-kaupoissa on nykyään ihanaa käydä
Kun niissä ei enää käy satuolentoihin uskovat hihhuIit eivätkä persut. Asiakaskunta on huomattavasti siistiytynyt muutam27014428Riikka runnoo! Uutta velkaa tänä vuonna 17 mrd. euroa
Tirsk. Nyt kyllä hihityttää kuin pientä eläintä. Riikka takoo maailmanennätyksiä tasaiseen tahtiin. " [Riikka] joutuu687303Jens Ihlen (ex Kukka) poika todistaa oikeudessa
10:49 "Välit ovat olemattomat" Minkälainen isäsi ja sinun välinen suhde on tällä hetkellä? "Minulla ei ole minkäännäkö2117131Kela maksoi etuuksia 17,3 mrd. eur, yritykset sai 10,6 mrd.
Tuohon päälle vietiin vielä palkansaajilta työeläkeloisille 27,5 miljardia euroa. Etenkin Suomen Sosialistiset Yrittäjä655167K-kaupassa on mukava käydä, kun ei tarvitse katsella köyhiä
vasemmistolaisia, joista monet myös varastavat. Mielellään maksaa vähän enemmän tuotteista K-kaupassa, jotka ovat paljon1144889Näin tyhmä vasemmistolainen on: "S-kaupoissa on nykyään ihanaa käydä
kun siellä ei ole hihhuleita eikä persuja." Vain tyhmä eli heikkoälyinen vasemmistolainen voi tehdä noin lapsellisia ju754724Suomeen ei kuulu ihmiset jotka ei halua kätellä toisia ihmisiä, koska tämä on vääräuskoinen
Nainen joka ei halunnut kätellä Stubbia on selvästi ääripään muslimi, eli sitä sakkia josta niitä ongelmia koituu. Ulos1014515PS:n Purra teki -JÄTTI-VELAT
* * PS:n Purra teki -JÄTTI-VELAT - ! ja jätti MaksuHuolet -Kansan Maksettavaksi -! *214427Suomessa on ollut suurtyöttömyyttä ennenkin, ja lääkäriin pääsee nykyäänkin
Täällähän oli jonkun sekopään(vas.) juttu, että ennen ei ollut työttömyyttä ja lääkäriin pääsi. Siihen alkoi tietysti ko784187Kysymys: Kuinka moneen maahan neuvosto-venäjä on hyökännyt
viimeisten 90-vuoden aikana? Ja lähinnä on siis kyse neuvosto-venäjän naapurimaista - kuten Suomesta. Lista on huomatta1023968