egon tappajia..?

jupiter68

Onko tässä maailmassa OIKEASTI olemassa egon tappajia..? Minä olen n.17 v ollut tästä kaikkein ilmeisesti tärkeimmästä asiasta kiinnostonut, mutta vuorovaikutusta tai mitään muutakaan ole syntynyt kertaakaan.
Siis, sehän on kaikkien uskontojen tai ainakin mystiikan ydin. Alempi itse kun kuolee, niin joku korkeampi ja aineeton on VAIN silloin.

Muita asioita kyllä pyöritellään ja veivataan, mutta todellinen prioriteetti tuntuu olevan aina vaan toissiijaista..
Näin minä ainakin tunnen.

10

1326

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Qadesha

      En nyt jaksa alkaa halkoa hiuksia siitä että egon "tappaminen" ei ehkä ole oikein hyvä ilmaisu, mutta olen kyllä nuoresta asti ollut kiinnostunut sellaisesta itsekehityksestä jonka puitteissa voi vapautua niistä osista persoonallisuuttaan jotka ovat muodostuneet kahleeksi.

      Tässä minua on erityisesti elähdyttänyt Carlos Castanedan tuotanto.

      Vuosi vuodelta olen vain suurempi egomaanikko, rasittava ihminen ja täystorvi. Täytyy siis tehdä johtopäätös että VAPAUTUMINEN on hyvin, hyvin vaikeaa.

      • jupiter68

        Tai ainakin siinä tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden tilassa pysyminen on vaikeaa.

        Mutta juuri tuo idea "egon" totaalisesta häviämisestä tuottaa ainoastaan sen absoluuttisen itsetuntemuksen. Mitä täydellisempi tuhoutuminen, sitä suurempi vapaus.
        Aine ja aineeton eivät voi vain kohdata - toisen on poistuttava.
        Niin se vain taitaa olla. Ei siitä mihinkään taida päästä. Mutta, sehän tuntuukin koko ajan upeammalta, kun saa sitä tuoksua kehityksen edetessä mukaan. Se jos jää käsitteksi ja teoriaksi, niin eihän se miltään tunnu..


      • -Q-
        jupiter68 kirjoitti:

        Tai ainakin siinä tietoisuuden ja tarkkaavaisuuden tilassa pysyminen on vaikeaa.

        Mutta juuri tuo idea "egon" totaalisesta häviämisestä tuottaa ainoastaan sen absoluuttisen itsetuntemuksen. Mitä täydellisempi tuhoutuminen, sitä suurempi vapaus.
        Aine ja aineeton eivät voi vain kohdata - toisen on poistuttava.
        Niin se vain taitaa olla. Ei siitä mihinkään taida päästä. Mutta, sehän tuntuukin koko ajan upeammalta, kun saa sitä tuoksua kehityksen edetessä mukaan. Se jos jää käsitteksi ja teoriaksi, niin eihän se miltään tunnu..

        Olen kokenut tiloja joita kai voisi pitää "egottomuutena", mutta nämä tilat ovat kaikki olleet täysin spontaaneja, itsestääntulleita. Aina kun olen lähtenyt tieten tahtoen tavoittelemaan egottomuutta on koko asia mennyt täysin pieleen - paremminkin olen päätynyt suurempaan egoiluun. Olen loukkaantunut helpommin, pauhannut jonninjoutavista asioista ja lopulta heittäytynyt itsesäälin ja -vihan upottavaan suohon. Egottomuuden TAVOITTELEMINEN, sen pakottaminen tulemaan esiin onkin näemmä mahdottomuus.

        Egottomuuteen eli sanoisin paremminkin egon palauttamiseksi sille kuuluvaan RENGIN osaan päässee vain kaikenlaisia kieroja kiertoteitä pitkin. Niin kauan kuin ajattelee egoa ja varsinkin kun ajattelee että minä kurja, minä paska (tai minä iiih-ihana, jos on sitä sorttia ihminen että osaa kehua itseään!) niin roikkuu siinä egossa ja ego on kuin syöpä. Jos ei ajattele ollenkaan, niin silloin ego on vain itselle ominainen, persoonallinen tapa toimia, ei mikään kokoitse joka on tullut todellisen itsen (sielun?) tilalle.

        Jos havaitsee käyttäytyvänsä sillä tavoin että on selvästi egon riivaama, päätös muuttua ja parantua menee pieleen koska sen päätöksen tekee ego... Se tarve päästä hömpötyksistä eroon on tultava syvempää, sisimmästä (sielusta?) asti. Muuten koko egon mätkiminen on vain silmänlumetta ja ehostusta, koska siinä ego mätkii itse itseään ja leuhkii että enkös nyt olekin erinomaisen onnistunut kun olen tulossa koko ajan egottomammaksi.

        Olen toisinaan netissä kohdannut näitä ihmisiä joille on huitsin hienoa tuoda esille kuinka "vapaita" ihmisiä he ovatkaan, mutta ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku seikka joka kavaltaa että he ovat aivan yhtä täynnä itseään kuin kukatahansa kadun mies tai nainen.

        Kyllä se egottomuus on sen verran kimurantti juttu että oksat pois. ;)

        - Qadesha


      • jupiter68
        -Q- kirjoitti:

        Olen kokenut tiloja joita kai voisi pitää "egottomuutena", mutta nämä tilat ovat kaikki olleet täysin spontaaneja, itsestääntulleita. Aina kun olen lähtenyt tieten tahtoen tavoittelemaan egottomuutta on koko asia mennyt täysin pieleen - paremminkin olen päätynyt suurempaan egoiluun. Olen loukkaantunut helpommin, pauhannut jonninjoutavista asioista ja lopulta heittäytynyt itsesäälin ja -vihan upottavaan suohon. Egottomuuden TAVOITTELEMINEN, sen pakottaminen tulemaan esiin onkin näemmä mahdottomuus.

        Egottomuuteen eli sanoisin paremminkin egon palauttamiseksi sille kuuluvaan RENGIN osaan päässee vain kaikenlaisia kieroja kiertoteitä pitkin. Niin kauan kuin ajattelee egoa ja varsinkin kun ajattelee että minä kurja, minä paska (tai minä iiih-ihana, jos on sitä sorttia ihminen että osaa kehua itseään!) niin roikkuu siinä egossa ja ego on kuin syöpä. Jos ei ajattele ollenkaan, niin silloin ego on vain itselle ominainen, persoonallinen tapa toimia, ei mikään kokoitse joka on tullut todellisen itsen (sielun?) tilalle.

        Jos havaitsee käyttäytyvänsä sillä tavoin että on selvästi egon riivaama, päätös muuttua ja parantua menee pieleen koska sen päätöksen tekee ego... Se tarve päästä hömpötyksistä eroon on tultava syvempää, sisimmästä (sielusta?) asti. Muuten koko egon mätkiminen on vain silmänlumetta ja ehostusta, koska siinä ego mätkii itse itseään ja leuhkii että enkös nyt olekin erinomaisen onnistunut kun olen tulossa koko ajan egottomammaksi.

        Olen toisinaan netissä kohdannut näitä ihmisiä joille on huitsin hienoa tuoda esille kuinka "vapaita" ihmisiä he ovatkaan, mutta ennemmin tai myöhemmin löytyy aina joku seikka joka kavaltaa että he ovat aivan yhtä täynnä itseään kuin kukatahansa kadun mies tai nainen.

        Kyllä se egottomuus on sen verran kimurantti juttu että oksat pois. ;)

        - Qadesha

        Tulen kuin myrsky, sen jälkeen ihmiset ovat helpottuneita. Sanoi J.Krishnamurti.
        Eli ehkä jotkut tarvitsevat sellaista yli-ihmis vyörytystä kuten Nietzchellä. Eli objektiivisesti murskataan kuin viimeistä päivää ja sitten hellitetään. Tuossa tyhjyydessä ja rentoutuneisuuden tilassa voi tapahtu ilman aikaa tapahtuva välähdys, jossa ego ei tee tosiaan yhtikäs mikään. Kaikki menetelmät, jopa menetelmättömyyden ideat tietysti vain vahvistaa ja kiteyttää egoa. Kehälle voi tosiaan jäädä pyörimään loputtomiin, jos vain yrittää ja yrittää. Se ansa voi kiristyä, mutta joskus voi sitten huomata ponnistelun turhuuden, jossa kaikki joksikintuleminen romahtaa..


      • -Q-
        jupiter68 kirjoitti:

        Tulen kuin myrsky, sen jälkeen ihmiset ovat helpottuneita. Sanoi J.Krishnamurti.
        Eli ehkä jotkut tarvitsevat sellaista yli-ihmis vyörytystä kuten Nietzchellä. Eli objektiivisesti murskataan kuin viimeistä päivää ja sitten hellitetään. Tuossa tyhjyydessä ja rentoutuneisuuden tilassa voi tapahtu ilman aikaa tapahtuva välähdys, jossa ego ei tee tosiaan yhtikäs mikään. Kaikki menetelmät, jopa menetelmättömyyden ideat tietysti vain vahvistaa ja kiteyttää egoa. Kehälle voi tosiaan jäädä pyörimään loputtomiin, jos vain yrittää ja yrittää. Se ansa voi kiristyä, mutta joskus voi sitten huomata ponnistelun turhuuden, jossa kaikki joksikintuleminen romahtaa..

        Äkkipysähdykset ovat kaiketi ainoita hetkiä jolloin ego vähän hellittää tiukoista ohjaksistaan. Muistelen elämässäni olleeni hieman egottomampi aina silloin kun olen kokenut jonkinlaisen järkytyksen (meinannut kuolla liikenteessä, menettänyt läheisen tms.) Tämän jälkeen on yhtäkkiä alkanut sarja kaikenlaisia "yliluonnollisia" ilmiöitä, ja minäpä uskon että niitä ei koe jos on täysin egonsa pauloissa. Niinkuin olen nykyään...

        Egon hirmuvallan vastaan käppyröitseminen sensijaan helposti aiheuttaa hulluksi tulemisen tuntemuksia, ainakin itselläni. Kun sitä on oikein urautunut yhteen ja samaan olemisen malliin, niin kaikki vähänkin poikkeava hirvittää.

        Jos rysäytetään kunnolla, vaikkapa jonkun opettajan taholta, egoaan vastustava ihminen sellaiseen tilaan jossa hän ei kykene hetkellisesti takertumaan vanhoihin juonikuvioihinsa muttei ehdi kehitellä hysteerisiä "sekoan kohta" -pelkoja, niin sellaisina hetkinä voinee kehitystä tapahtua... :)

        Mutta mistäpä tähän näitä opettajia kaikille riittäisi, ja eivät kaikki edes halua moista. Silloin pitää antaa elämän itsensä opettaa. Täytyy antaa elämän suorastaan murtaa, musertaa ja työntää pois sijoiltaan, eikä väkisin roikkua kauhtuneessa minässään josta on todellinen energia ja elämä jo aikoja sitten pihissyt ulos. Ehkäpä "murjotut" ihmiset kasvavat enemmän kuin muut, jos pystyvät välttämään katkeroitumisen ja kovettumisen - jotka ovat niitä egon hirveimpiä temppuja joilla se pönkittää itseään. (Ja katkeruuden ja sen sellaisen alla väikkyy AINA itsesääli...)


      • Minä olen

    • Cyberanimal

      Ego eli minä on se tärkein elementti tässä elämässä. Jos ajattelee asiaa jälleensyntymisen kannalta, ego kuolee vanhan ruumiin mukana mutta sielu jatkaa eteenpäin ja kehittää itselleen taas uuden egon uudessa ruumissa. Miksi se näkisi niin suurta vaivaa kehittää erilaisia egoja, jos niistä pitäisi päästä eroon?

      Omalta kannaltani tykkään egostani ja en taas tykkää sielustani. Miksi minun pitäisi suuremman valaistumisen tähden tuhota jotain itsestäni kun voin tiedostaa itseni jokaisen puolen ja nauttia niistä kaikista ja tarvittaessa myös käyttää niitä elämiseni tukena ja apuna? Totta kai välillä on laitettava eri puoliaan itsestään syrjään tarpeen vaatiessa, sielu tuskin jeesaa töissä kun taas egolla on heikot asemat henkisissä jutuissa. Samalla tavoin kuin lihakset liikuttavat kehoa ja mieli saa ne liikkumaan...

      Toisaalta egoa voi myös ajatella sinun suojanasi. Ilman egoa olet altis henkiselle väkivallalle ja jäämään toisten jalkoihin. Pieni egoistisuus tietyissä tilanteissa voi jopa estää fyysisen väkivallan puhkeamisen, ja nämä ovat esimerkkejä toisestä näkökulmasta, miksi egoa ei saisi tappaa.

      • jupiter68

        Egon tuolla puolen lienee se ajattomuus, ikuisuus, äärettömyys, kosmos ja universaali tietoisuus. Sen aistiminen ja koskettaminen todella aidosti voi olla "itselle" mahdotonta. Aine on egoa ja jokin aineeton egottomuutta. Siis se absoluutti. Jos ei halua absoluuttisia vaan vain puolivillaisia asioita, niin ihan sama. Kysymys on siitä mitä haluaa ja pitää mielekkäänä.
        Vielä, psykologinen minä on aikaa ja ajatusta - aineellinen prosessi. Miten se mikä on ainetta, voi olla aineetonta. Ei mitenkään..
        Edelleen pitää sanoa, että tuossa tietoisuudessa pysyminen pitkän aikaa on vaikeaa. Mutta ne pienet räjähdykset ja välähdykset hajottaa aina egon panssareita. Eihän sellainen psykologinen rakennelma hajoakaan ihan tuosta vaan - ainakaan suhteellisen psysyvästi.


    • AlexAnanda

      on ehkä vähän voimakas ilmaus sille, että vähitellen elämä elämältä oppii miten ilmentää korkeampaa minäänsä täällä maan päällä. Eli tuomaan jumalan valtakuntaa tänne fyysiselle tasolle.
      Uskoakseni koko prosessi alkaa sen tiedostamisesta, että ylipäätänsä pitää mitään tällaista tehdä.
      Väitetään, että se, mitä tässä elämässä voimakkaasti haluaa ja harjoittaa toteutuu seuraavassa elämässä esim. juuri parempina luonteenominaisuuksina ja suurempina taipumuksina.

      Halu tehdä parhaansa ja elää niin minätöntä elämää kuin sillä hetkellä pystyy tuottanee siis hedelmää seuraavassa elämässä ja kykyä olla taas hiukan enemmän minätön. Näin etenemällä voitaneen lopullinen yhteys korkeampaan minään viimein saavuttaa.
      Väkisin vääntämällä ei kehitystä voi/kannata nopeuttaa sillä silloin saattaa jotakin jäädä käsittelemättä ja koetuksen hetkellä, joka tod. näk. jossain muodossa joskus tulee, tuo salaiseen nurkkaan jäänyt käsittelemätön luonteenominaisuus aiheuttaa epäonnistumisen. Parempi siis rakentaa kalliolle kuin hiekalle.
      Aikaa tosin kuluu rutkasti :).

      • jupiter68

        Lukekaa Krishnamurtin Tämä tapahtui(engl.Notebook). Siinä on ainakin yritystä. Shiva-energiaa aika rajulla tavalla. Kaikki pinnallinen ja jonniinjoutava lässytys saa kyytiä ja se iskee kuin miljoona volttia. Kikkailuille ei jää mitään sijaa...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kysynkin sinulta nyt...

      Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä
      Ikävä
      62
      7749
    2. Voi luoja miten haluaisin

      jutella kanssasi nyt. Harmittaa, että pidin estossa, mutta silloin olisin ollut riekaleina pienistäkin syytöksistä tai
      Ikävä
      47
      4426
    3. Nainen, vaikka kaikki on

      ohi eikä koskaan alkanutkaan, niin tekisi silti mieli jakaa tämä trippi kanssasi, kertoa mitä kappaleita kuuntelin jne.
      Tunteet
      26
      4135
    4. Mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota

      kun eka kerran näit kaivattusi?
      Ikävä
      106
      1966
    5. Ihan pelästyin kun sut

      näin. Huh huh kun olit vanhentunut.
      Ikävä
      120
      1820
    6. Haluan sinua mies, aivan stanasti.

      Ehkä enemmän kuin ketään koskaan ikinä, joten kysymys kuuluukin miten hlvetissä SÄ kestät tän näkemättömyyden. Toivottav
      Ikävä
      72
      1137
    7. NATO kaapelirikon takana, NORD STREAM putkirikon tapaan, yritys häiritä merenkulkua Itämerellä ?

      Yhä enemmän on viitteitä siitä että Suomi , Viro ja NATO on viimeisemmän kaapelirikon takana. Estlink 2 kaapeli on nyt
      Maailman menoa
      294
      1133
    8. IS Viikonloppu 28.12.-29.12.2024

      Ei ole tainnut tästä vielä olla omaa keskustelua? Nyt on. Vihjeitä ja ratkaisuja vaan peliin.
      Sanaristikot
      94
      1116
    9. On hyvä nainen

      Että olet pian käynyt läpi kaikki tunteet ja vaiheet mitä ihastuminen/rakastuminen saattaa käsittää. Tunnemyrsky on maht
      Ikävä
      80
      962
    10. Ymmärtääkö miehet

      Miten hormonit vaikuttaa naiseen kuukautisten aikana ja ennen sitä? On se mielenkiintoista, kun miehet on kestäneet soti
      Ikävä
      115
      853
    Aihe