Raitis kun olen, niin kerran sitten viinapiru sai yliotteen ja ajattelin että alkoholitonta voi ottaa. Jospa tekis siitä korvikkeen.
Otin hissun kissun kymmenkunta purnukkaa.(joo joo tarkotushan oli selvä). Olis kantsinu lukee "pienellä präntätty" ensin; eipä ollut pelkkää maustettua vettä. Ja taas mentiin, tietysti heti vanhaan malliin. Kuukausi siinä katosi, ennenkuin katkon kautta taas ladulle. Että semmosta. Kyllä ihmisen pitää olla TYHMÄ.
Mutta että alkoholittomassakin pitää olla prossia, vaikkakin vähän, niin miten helevetissä kumminkin.
Otin hissun kissun kymmenkunta purnukkaa.(joo joo tarkotushan oli selvä). Olis kantsinu lukee "pienellä präntätty" ensin; eipä ollut pelkkää maustettua vettä. Ja taas mentiin, tietysti heti vanhaan malliin. Kuukausi siinä katosi, ennenkuin katkon kautta taas ladulle. Että semmosta. Kyllä ihmisen pitää olla TYHMÄ.
Mutta että alkoholittomassakin pitää olla prossia, vaikkakin vähän, niin miten helevetissä kumminkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet juonut? Itse olen dokannu Holstenia, Nikolaita ja Buckleria. Kaikki ovat ''Non alcoholic'' -oluita.Kaikissa on merkintä 0,0% eikä mikään ole koukuttanut muulla lailla kuin että jos 4 tölkkiä ostan niin neljä menee. Se on sama, on mulla cokista tai alkoholitonta. Joka tapauksessa ''nollilla'' etenen.
''This is my life!''
PS. Ykkösolut ei ole alkoholiton olu!
Ettei vaan lukis että 0,03. Muistais vaan merkin, Nikolai tai Holsten.
Mutta päähän se tuntui menevän, join muuten molempia kyllä sen illan aikana, haettiin tietysti lisää, kun nyt muistelen. Kaks vuotta jo aikaa, mitenhän sen merkin ja pitoisuuden kanssa oli. Pitää tarkistaa. Ja jos se humala oli vaan lumetta niin ihme! Olenhan mä alkoholisti mutta voisko pelkästä mausta ja hiilihaposta tulla känniin.
Joo, saa nauraa, mutta komeesti siinä retkahdin.
Itse en tällaisille asioille naura. Kyse on riippuvuusherkyydestä, joka on kaikilla erilainen. Jos tosiaan puhut pari vuotta vanhasta jutusta niin muistan, että silloin on ollu 0,04 ? tai vastaavia alkoholittomia. Nykyään ne ovat kokonaan alkoholittomia. Maku on omasta mielestäni kohtalainen ja juon niitä silloin tällöin. Ei nosta kuitenkaan mitään dokaamishimoa itselläni. Tänään dokasin Kopparberg Päron Light -tölkin, jossa näyttää olevan 0,02 % En ole kuitenkaan senkään mukaan mihinkään sortunut. Mutta jos olet epävarma: älä ota!
Mutta holisti on tämmönen, pakko oli koittaa.
Mulle tosiaan riittää melkein pelkkä tuoksu siihen että aivot jo reagoi. Ei kännillä suoraan mutta ehkä valmistautumalla siihen, aivot ottaa niinkuin asennon ja sen jälkeen niiden on pakko saada myös jatkoa.
Minulle ei siis missään nimessä sovi edes täysin alkoholitonkaan olut, sen tosiaan opin. Enkä ota.
Riippuvuudessa aineen tuomat asiat ovat vain yksi aspekti. Toinen on päihteen kulttuuri ja tapa.
Alkoholittomassa kaljassa ei ole kenties viinaa mutta siinä on oikea pullonväri, maku joskeenkin kohdallaan jolloin kynnys vaihtaa sisältöä on erittäin matala.
Juuri tästä syystä ei tehdä vähähaittaisia selluloosasta valmistettuja nikotiini-keinosavukkeita jotka eivät aiheuta keuhkosyöpää, olisivat paljon "helpommin lähestyttäviä" terveystuotteita kuin purukumit; tupakoimistavasta ja sytyttämisestä ei kuitenkaan päästäisi eroon jolloin käyttäytymismalli ei murtuisi.
Tapa on osa riippuvuutta. Sekin tulee nujertaa.
Tavallaan siis sama asia kuin narkomaanin piikkiriippuvuus. Rokotukset on yllättävän vaikeita paikkoja narkeille jotka on kuivilla. Piikki tuo mieleen kamat.
Miksi siis olutpullo ei toisi alkoholistille mieleen...
''Tapa on osa riippuvuutta. Sekin tulee nujertaa.''
Miten lopettaa riippuvuus, tässä tapauksessa alkoholin käyttö, jonka käyttö on kestänyt kolmekymmentä vuotta. Kysymys, joka ei ole helpoimmasta päästä ja johon ei ole kait yhtäpitävää vastausta johtuen ihmisten erilaisesta suhatutumisesta asioihin.
Yhtäläisenä kysymyksenä voidaan kysyä: Mitä tilalle? Eli tarvitsemme pitkäkestoisia ''hyviä'' tapoja huonojen tapojen tilalle. Monella tupakointi, kahvinjuonti tai suklaansyönti lisääntyy ja saa täten uuden riippuvuusaspektin. Ei kai edellämainittuja tuotteita voida pitää ''yliannostettuna'' terveellisinä vaihtoehtoina.
En pidä alkoholitonta olutta nujertamisen arvoisena asiana sen tähden, että siinä on sana ''olut'' tai se tuoksuu oluelle. Kaikille se ei sovi, mutta itselleni silloin tällöin maistuu enkä ole retkahtanut.
Oikean, itselleen sopivan ruokavalion sekä liikunnalliseen suuntaan painottuvan elämäntavan valinta sen sijaan lienee tervellisempi vaihtoehto mikäli sellaiseen elämätyyliin haluaa hakeutua.
Puhut asiaa.
Toisaalta raittiutta ei mielestäni ole mikään pakko ottaa turhan vakavasti, paheiden summa kun kutakuinkin lienee vakio.
t. logiikka
Riippuvuuden voittamisessa olennaista on todellakin toisten asioiden löytäminen. Jos on ollut kymmeniä vuosia riippuvainen on ihminen kuin lapsi joka ei osaa tehdä mitään koska hänen aikansa on aikaisemmin palanut yksinomaan päihteen kanssa.
Päihteestä luopuminen on luopumista elämäntavasta, tilalle ei voi ottaa "tyhjyyttä" koska silloin ihminen kärsii. Toisaalta riippuvaiselle (lopettajalle) on äärimmäisen vaikeaa lähestyä muita tekemisiä koska hän on niissä täysin aloittelija.
Esim. pelkkä sosiaalinen kanssakäyminen ilman päohteitä voi olla äärimmäisen tiukka paikka.
Toisaalta kun tämän tiedostaa niin asiaan voi varautua, kun puhutaan lopettamisesta pitäisi puhua samalla myös uuden aloittamisesta, ja sen uuden opettelusta. Pelkkä päihteenkäytön lopettaminen johtaa hyvin helposti retkahdukseen. Sensijaan jos elämässä on päihteettömyyttä tukevia rakenteita (ajankulua, mieluisan kehittymisen paikkoja jne) on raittiuskin helpompaa.
Itse olen käyttänyt runsaasti päihteitä ja sittemmin opetellut elämään ilman. Nykyisin päihteet eivät elämääni yksinkertaisesti mahtuisikaan enkä ajattele niitä enää juuri laisinkaan paitsi kun tulen näille palstoille....
juon alkoholittoman oluen silloin tällöin enkä laske selvien päivien saldoja enkä enää ota.
alkoholi on eniten pinnassa juuri sittä puhuttaessa, joten katson paremmaksi olla rajoittunut edes juttelemaan aiheesta. Toisaalta silloin tälöin se on myös itseään vahvistavaa terapiaa keskustella juuri siitä mistä aiemmin oli puute. Onneksi ei enää!
No hei mut joo. Vakavissaan silti, mä huomaan joskus oudon illinkäisen muutoksen ajattelussani, kun käyn näillä palstoilla, semmoisen heilahtelun puolesta ja vastaan.
Näin herkille aivoille toihan voi olla vaarallista. Tarttee ottaa taas.....vähän etäisyyttä. t.0,04